Motel Olgino

Hotelli toimii.Keväällä ajettiin ohi.Autoja parkkipaikalla ja vartiointi.Ei käyty
sisällä.
Siinä kylpyläalueella 20 - 40km ennen Pietaria kyvä valikoima hotelleja.

Jep! Niistäkin sen aikaisista Olginon tytöistä on moni nyttemmin Suomessa! Lautakopissa yövyttiin ja saunassa pidettiin orgiat! Perse ei maksanut mitään ja kuohujuomalla pestiin hampaat ja perseet...!

Tosi kivaa ja kivaa oli - kirjoitavat potaskaa.Kaikki maksoi kommunistiaikaan
kuten nytkin.
Aikaa kultaa muistot . . etenkin laskuissa.

ei oo tainnut Avart-aa käynyt koskaan neuvostoliitossa, kaikki siellä käyneet tietävät / muistavat millaista siellä oli !!! mm. taksilla ajeltiin puolipäivää parilla wunderbaumilla ja kortonkipaketilla, ei ajeta enään !!! ja vanhoilla farkuilla ja tarralenkkareilla saaduilla ruplilla pistettiin pöytä tosiaan koreaksi....

Neuvostoliiton aikaa meni viikonlopussa tuliaisineen muistaakseni 70-100mk yleensä rahaa jos ei myynyt farkkuja. Rahaa ei todellakaan mennyt ja sai syödä sekä juoda pöydät notkuen ja taksit,bussit,metrot ei maksaneet oikeastaan mitään. Joskus tuli otettua linjaautokin ja kuski laittoi vain porukat pihalle seuraavalla pysäkillä. talvilenkkarit oli kova sana, sukkahousut ja niillä eli kuin miljonääri silloin.

Oli ne ajat hienoja ja Olginossa tuli myös oltua paljon vaikka olikin oma asunto 2h keittiö parveke suihku jne. joka ei maksanut kuin 150-200 mk/kk uudessa Neuvostoliittolaisessa talossa kalusteineen.

Kesällä 1984 saavuin omiin häihini Leningradiin kahta päivää aikaisemmin. Olin päättänyt yllättää morsiameni, johon olin tutustunut Olginon leirintäalueella (olin sanonut tulevani päivää ennen häitä). Morsiameni oli antanut minulle asuntonsa avaimen käyttöön jo paljon aikaisemmin. Yllätyinkin itse. Oven avattuani havaitsin heti jo äänistä asunnossa morsiameni harjoittavan "ilman pumppaamista" toisiinsa jonkun miehen kanssa. Muutamassa sekunnissa myös ymmärsin koinaajan olevan suomalainen. Painoin hiljaa oven kiinni. Sen jälkeen en enää siihen taloon ja asuntoon ole palannut. Avaimen heitin Nevaan. Häihin saapuville suomalaisille sukulaisille ja tuttavilleni selittelin asian miten sattui, mutta kyllä kai osa ymmärsi mistä tuulee. Melkein haasteellisin rasti oli järjestää matkaseurueelle pariksi päiväksi ohjelmaa avioliittopalatsin ja hääjuhlien sijaan. Mutta riittihän Iisakin kirkossa näkemistä sisältä ja ulkoa ja näköalatasanteelta. Pietarhoviinkin sain seurueen suhteillani hoidetuksi... Ja ryypätä ja juhlia saattoi ilman häitäkin.