Laitonta vaiko ei

Lisäyksenä vielä, että lääkerikoksen tunnusmerkistössä kyse on lääkkeestä. Lääkelain 3§ määrittelee lääkkeen (esim yskänlääke Resilarissa nesteen, joka pitää sisällään vaikuttavana aineena lääkeaine dekstrometorfaanin lisäksi muita aineita), 4§ lääkevalmisteen Resilar-pullo josta voi ottaa tarkoin mitattuja annoksia ja 5§:ssä lääkeaineen, jota voidaan käyttää lääkkeen valmistuksessa tai lääkeaineena itsessään.

Tärkeä kohta on kuitenkin tuossa lääkelain 3§:ssä: "Lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.

Lääkkeeksi katsotaan myös sisäisesti tai ulkoisesti käytettävä aine tai aineiden yhdistelmä, jota voidaan käyttää ihmisen tai eläimen elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi"

Nyt lääkelaitos/Fimea on siis luokitellut kemikaali X:n lääkeaine X:ksi (ja ei, kyse ei ole resilarista tai dekstrometorfaanista) vaikka kyseessä on aine jota ei voida käyttää tai ei ainakaan käytetä tieteellisten tutkimusten perusteella lääkkeenä. Toisinsanoen, Fimea on tehnyt laittoman luokittelupäätöksen (kuten ainakin kaikki lääkeluettelon liitteessä 1A tarkoitettujen yhdisteiden osalta). Tämän käytännön on vahvistanut mm Fimean yliproviisori Kristiina Pellas ylen uutisessa(1):

"Nyt tulli on keksinyt keinon, jolla se yrittää saada aineita tilaavat
kuriin. Tulli pyytää Lääkelaitosta luokittelemaan uudet aineet reseptiä
vaativiksi lääkkeiksi, jotta tilaajia voidaan syyttää lääkerikoksesta.

Lääkeluokittelua tullin pyynnöstä

Aiemmin Lääkelaitos luokitteli tullin pyynnöstä päihdyttäviä aineita
lääkkeiksi muutamia kertoja vuodessa. Nyt luokittelupäätökset ovat
moninkertaistuneet - tämän vuoden aikana on tehty jo liki 50 päätöstä.

Lääkelaitoksen yliproviisori Kristiina Pellas ei pidä uutta
toimintatapaa parhaana mahdollisena.

– Nykytilanne hämärtää ihmisiä. Nämä aineet eivät ole lääkekäytössä,
mutta ne kuitenkin luokitellaan lääkkeeksi, Pellas arvioi."


1) http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2009/06/tulli_jahtaa_design-huumeita_laakelaitoksen_avulla_799750.html

Tästä tullin ja lääkelaitoksen toiminnasta on jo tehty oikeusasiamiehelle kantelu. Kantelussa ei otettu kantaa käräjäoikeuden ratkaisuun, jota siis nyt käsitellään parhaillaan hovioikeudessa. Vastausta kanteluun ei luonnollisesti ole vielä saatu.

Mutta mitä tässä on tapahtunut - eikö nyt ole niin, että käräjäoikeudelta on puuttunut kokonaan asiassa absoluuttinen prosessinedellytys? Ja jos on, niin mitä pitäisi tehdä?


Periaatteessahan nämä nk. design-päihteet voitaisiin katsoa järkevämmin erittäin vaarallisiksi aineiksi STTV:n puolesta, jolloin voitaisiin soveltaa varomatonta käsittelyä yleisen päihdevastaisen propagandan hengessä ja antaa Fimean keskittyä olennaiseen toimintaansa:

“Mikäli henkilö joko tahallaan tai huolimattomuudesta ... muuten varomattomalla tavalla käyttää, käsittelee tai säilyttää ... terveydelle ... vaarallista ... kemikaalia ... siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, katsotaan hänen syyllistyvän varomattomaan käsittelyyn. Varomattomasta käsittelystä tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.” Myynti päihdekäyttöön voitaisiin katsoa käsittelyksi, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle?

Asiamieskään ei oikein osaa sanoa.

Lakia tulee tulkita laillisuusperiaatteen mukaisesti. Täsmällisyysvaatimuksen mukaisesti laki ei saa olla epämääräinen. Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.

Ilmeisesti oikeus on katsonut rikoksen tapahtuneen luovuttamisen ja säilyttämisen osalta, mutta missä se absoluuttinen prosessinedellytys lääkerikokseen on ollut?
Kysymykseen omasta mielestäni tulisi korkeintaan lääkelain 98§:n mukainen lääkerikkomus, mutta lääkerikkomuksenkin tunnusmerkistössä puhutaan nimenomaisesti lääkkeestä - ei lääkeaineesta.

Onhan tässä nyt pakosti oltava joku vastuuvapausperuste!?

Eikö kukaan oikeusoppinut osaa sanoa mitään?

Haluaisin vielä todeta asiaan seuraavaa:

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle huumausainelaiksi (HE 216/1992) hallitus toteaa sillä hetkellä
voimassa olleiden huumausaineluettelojen eroavan kansainvälisten sopimusten luetteloista siten,
että kansainvälisten sopimusten luettelot eivät sisällä kaikkia niitä aineita, joita sillä hetkellä
voimassa olleet Suomen huumausaineluettelot sisälsivät. Edelleen hallitus toteaa, että useimpia
niistä aineista, jotka eivät sisältyneet kansainvälisten sopimusten luetteloihin, mutta olivat
sisällytettyinä sillon voimassa olleisiin Suomen huumausaineluetteloihin voidaan valvoa voidaan
valvoa myös muiden kuin huumausaineita koskevien säännösten avulla. Esimerkkinä hallitus
mainitsee Lääkelain säännökset, joita voidaan käyttää kahdeksan aineen valvontaan, jotka
sisältyivät sillä hetkellä voimassa olleeseen luetteloon VIII. Edelleen hallitus perustelee tätä sillä,
että sillä hetkellä voimassa ollut luettelo VIII sisälsi neljä Suomessa lääkkeellisessä käytössä olevaa
ainetta; metoheksitaali, tiopentaali, klometiatsoli ja fenfluramiini sekä neljä sellaista ainetta, joita on
käytetty aikaisemmin Suomessa lääkkeinä ja jotka ovat edelleen lääkkeellisessä käytössä muualla
maailmassa; barbituurihapon johdannaiset aprobarbitaali, heksobarbitaali, heptabarbitaali ja
vinbarbitaali.
Hallituksen edellä mainitut perustelut ovatkin hyvin osuvia, sillä [1] keskeistä lääkkeen
määritelmälle on se, että käyttötarkoitus ensisijaisesti määrää aineen tai valmisteen lääkkeeksi
luokittelun perusteet, siten Lääkelain tarkoittamaksi lääkkeeksi tulee luokitella vain aineita, jotka
ovat tai ovat ainakin olleet lääkkeellisessä käytössä Suomessa tai ainakin muualla maailmassa.
Lääkelaki edelleen täsmentää, että lääkeaineella ei tarkoiteta yksinomaan farmakologisesti aktiivista
yhdistettä, vaan ainetta laajemmassa mielessä mikäli tämä aine on tieteellisesti määriteltävissä ja
sillä on todettu vaikutus elimistöön sitä lääkkeenä käytettäessä [2]. Kiistämättä silloisten
huumausaineluettelojen sisältämät aineet olivat farmakologisesti aktiivista yhdistettä, joita
käytettiin- tai joita ainakin oli mahdollista käyttää päihdyttävään käyttötarkoitukseen, mutta silti
hallitus totesi, että “ainoastaan“ useimpia voidaan valvoa muiden säännösten avulla. Useimpia
kyseisistä aineista voidaan kieltämättä valvoa muiden säännösten avulla, mutta ei kuitenkaan
kaikkia, ei edes Lääkelain avulla. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ellei aine ole ollut ikinä
missään yleisessä tai edes kliinisten ihmiskokeiden laajuisessa lääkkeellisessä käytössä, kyseiseen
aineeseen ei voida soveltaa Lääkelain säännöksiä. Vaikka esimerkiksi XXX:ää tiedetään
käytettävän- tai ainakin käytettäneen päihdyttävään käyttötarkoitukseen, sen käyttöä ei voida valvoa
Lääkelain avulla, koska päihdekäyttö ei ole lääkkeellistä käyttöä. Jos päihdekäyttö olisi
lääkkeellistä käyttöä hallitus olisi vain esittänyt, että niitä silloisten huumausaineluettelojen
sisältämiä aineita, joita ei ole sisällytetty kansainvälisten sopimusten luetteloihin voidaan valvoa
lääkelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten puitteissa. Näin hallitus ei kuitenkaan
todennut, vaan hallitus totesi, että useimpia kyseisistä aineista voidaan valvoa muiden asetusten
nojalla, muunmuassa lääkelain.

1.6.2001 alkaen toimintaa voitaisiin pitää huumausainerikoksena [ks viite 1 huumausainelain määritelmien osalta], ja tämä tukee sitä faktaa, että vasta nyt tällaisten (huumaavan) lääkeaineen myynti/hallussapito/luovuttaminen yms on laitonta kun aiemmin ei ole ollut.

Viitteet:
[1] Huumausainelaki:

3 § Määritelmät
5) huumausaineella:
c) aineita, joiden valvontaan ottamisesta päätetään uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta tehdyn neuvoston päätöksen 2005/387/YOS mukaisesti; (8.4.2011/322)
e) sellaisia huumaantumistarkoituksessa käytettäviä aineita, jotka ovat terveydelle vaarallisia ja joista on tehty ilmoitus valvontaan ottamista varten c alakohdassa mainitun neuvoston päätöksen mukaisesti tai jotka ovat farmakologisilta ominaisuuksiltaan huumausaineeksi rinnastettavissa olevia lääkeaineita; (8.4.2011/322). Tarkemmat säännökset siitä, mitä aineita, valmisteita ja kasveja pidetään 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuina huumausaineina, annetaan valtioneuvoston asetuksella.

3 a § (8.4.2011/322)
Huumaavien aineiden ominaisuuksien arviointi

Edellä 3 §:n 1 momentin 5 kohdan e alakohdassa tarkoitetun aineen huumaavat ominaisuudet ja vaarallisuuden arvioi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä poliisin ja tullin kanssa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus toimittaa arvion sosiaali- ja terveysministeriölle ja liittää siihen toimenpide-ehdotuksensa, joka perustuu siihen, esiintyykö ainetta Suomessa tai voiko sitä todennäköisesti esiintyä Suomessa ennen kuin aineen valvontaan ottamisesta voidaan päättää 3 §:n 1 momentin 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen mukaisesti.

3 b § (8.4.2011/322)
Huumaavien aineiden teollinen käyttö

Jos 3 §:n 1 momentin 5 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla aineella voidaan olettaa olevan teollista käyttöä tai jos kyseessä on lääkeaine, on aineen tai lääkeaineen tiedossa oleville valmistajille tai niitä edustaville tahoille varattava tilaisuus lausua arvioinnista ja toimenpide-ehdotuksesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää vähäisistä poikkeuksista aineen käsittelykiellosta teollisessa käytössä, jos aineella on perusteltua käyttöä teollisessa elinkeinotoiminnassa.