suomen kesyin undulaatti

Rohkenisin väittää vastaan. Ensinnäkin jo se, että olet silittänyt lintuasi vaikkei se ole siitä pitänytkään, on jo aika kamalan kuuloista. Undulaatin, kuten minkä tahansa muunkin linnut tulisi kesyttää luottamukseen ja positiiviseen vahvistamiseen perustuen. Olet siis ikävä kyllä kasvattanut lintusi pelolla, ja se että se antaa sinun koskea itseensä nyt tarkoittaa vain, ettei sillä ole muutakaan vaihtoehtoa ja tilanne on sille todella ahdistava. Ja ei ole mikään ihme ettei se hyväksynyt kaveria kun oli tottunut elämään yksin. Toisekseen 7 vuotta ei ole kovin korkea ikä undulaatille, jonka normaali elinikä on n. 15 vuotta.

Ja valitettavasti löytyy undulaatteja, jotka on positiivisella vahvistamisella kesytettyjä, kerjäävät rapsuttelua ja huomiota.

Ristiriitaista - sanot ettet ikinä tekisi sille pahaa, mutta olet silti silittänyt sitä väkisin, linnun pannessa vastaan? Toisaalta en missään vaiheessa väittänyt lintusi kärsivän.

En väitä tietäväni kaikkea, mutta tiedän, ettei lintusi ole Suomen kesyin kuvauksesi perusteella. 7

Niin, ja jos se ei hyväksy toista undua, se on käyttäytymishäiriö. Liika kiintyminen ei ole hyväki, undu on parvilintu....

luuletko että koirat tykkää ku niiltä nypitään karvat? Tai kalat kun ne pyydystetään haavin ku akvaario pitää siivota? Ei kaikesta tykkää mutta siihen pitää vaan tottua. Nykyään se antaa silittää, ja se on paljon helpompi pyydystää häkkiin kun se on tottunut käteen. elämä on :)

Linnulla ei ole käytöshäiriö, itselläs ehkä on mutta tällähetkellä se asustelee morsiamensa kanssa ja on pian tuleva isä :)

Linnun silittäminen kun vaan ei satu olemaan millään tavalla pakollista linnun hyvinvoinnin kannalta. Se on niille melko luonnotonta, sillä silittäminen vastaa nuolemista, jota linnut eivät toisilleen tee. Se, että lintu kerjää omistajaltaan omaehtoisesti rapsutusta on taas paljon luonnollisempaa, sillä linnutkin rapsuttelevat toisiaan. Tämä taas vaatii linnulta paljon luottamusta. Linnun ei siis missään nimessä tarvitse tottua silittämiseen, harva umpikesykään lintu pitää siitä, sillä se on linnulle täysin luonnotonta. Sanon vain, että menetelmäsi kesyttää lintu on täysin väärä ja se, että lintusi tulee kädelle voi johtua vain siitä, ettei sillä ole muita vaihtoehtoja, ei siitä, että se kokee käden positiivisena asiana (miten voisi, kun käsi on tehnyt sille pahaa?). Lintua ei voi rinnastaa koiraan.

Ja sekin on hieman ristirtiitaista, että lintusi ei kuulemma välittänyt tulleesta tirpasta pätkääkään, mutta nyt ne pesivät. Myönnän kyllä, että itselläni on lintu, joka ei piittaa muista linnuista pätkääkään ja yrittää pesiä ihmisen kanssa (parittelee käden kanssa ym. mukavaa), mutta tästä voin syyttää vain omia virheitäni, kun otin käsinkasvatetun linnun (väärä tapa tehdä linnusta luottavainen) ja pidin sitä ilman kumppania kaksi vuotta. Nyt lintu on ollut minulla 10 vuotta.

"menetelmäsi kesyttää lintu on täysin väärä" Miten sä tiedät miten mä oon "kesyttäny" mun linnun? Aiemmin myös sanoit että olen kasvattanut sen pelolla eikä sillä ole muita vaihtoehtoja kun tulla kädelleni? Aika paljon sanottu ihmiseltä joka ei edes tiedä kenen kanssa juttelee :) älä luule tietäväsi mikä on parasta kaikille maailman linnuille, itsepähän tein näin ja olen todella tyytyväinen että minulla nykyään on kaverina aivan mahtava ja kesy lintu joka nauttii elämästään, eikä todellakaan ole mikään pelolla kasvatettu lintu. En tekisi mitään tosin. Olen todistanut että näinkin voi kasvattaa kesyn ja onnellisen linnun. Ja nyt se kuullostaa että olisin "kasvattanut sen jotenkin väärin, pelolla ja alistamalla" ja sitä en todellakaan ole tehyt.
Toivottavasti tajuat pointtini
Ainiin ja mitä vikaa siinä sinun linnussasi muka on? ei elämä nyt tohon kaadu ? :D

Kesytystapasi vähän vain kuulostivat arveluttavilta, jos niihen liittyi se, että silitit lintuasi väkisin, jotta se oppisi luottamaan sinuun. Kannattaa perehtyä lintujen käyttäytymiseen, ne eivät todellakaan toimi samalla tavalla kuin domestikoidut eläimet kuten kissa tai koira.

Ja minun linnussani on se vikana, etten minä voi olla sen seurana 24/7 kun pitäisi töissä ja koulussa käydä. Se ikävöi minua aina kun en ole sen luona, ilmeten huutamisena, ja sitten kun sen ottaa pois häkistä, se on kiukkuinen kun on joutunut olemaan yksin. Se ei ymmärrä tilannetta, että sen kumppani (=minä) jättää sen yksin. Kavereistaan se viis veisaa. Tosin ollessaan hoidossa lintuparvessa ( 10 lintua) ilmeni, että siellä se käyttäytyi rauhallisemmin muutaman päivän kuluttua, eikä enää jahdannut kokoajan ihmisiä (se on minua ja muita rakkaita ihmisiään kohtaan siis kuin magneetti, ei pysy sekuntia erossa).

Edesmennyt neitokakaduni oli varmaan yhtä kesy. Oli minulla yli 10 vuotta ja tahtoi jatkuvasti seuraani. Istui koneella ollessanikin näytön päällä tai riehui näppäimistöllä.

Ankku_ , kai siul sit on toinenkin undis ettei se joudu olemaan yksin pitkin päivää!? Nehän on parvi lintuja! Undikset ei nimittäen pärjää oikein yksin ilman kumppania/seuralaista !

Taitaa Ankulla olla joku isompi lintu, mitä joku undulaatti :)

on se hassua kun kaikki luulee tietävänsä kaikki :) itse osaan arvella mikä on parasta omille linnuilleni, ei eläilääkärit tai jotkut keskustelupalstan tyypi, vaan minä. Älkää tehkö kärpäsestä härkästä, tää on naurettavaa :---D

En minä luule tietäväni kaikkea, sanoin vaan yleisesti tiedossa olevia faktoja lintujen käyttäytymisestä. Mutta se siitä.

Emilia, kuten sanoin viestissäni, "kavereistaan se viis veisaa", lintu ei siis ole yksin. Ja se on lajiltaan neitokakadu.

ihana :D