Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Poikaystävääni kiusattiin

    Niin minuakin, mutta kyse ei nyt ole minusta.

    En siedä sitä. En tuntenut häntä silloin, emme asu edes samassa maassa, mutta hän kertoi minulle siitä myöhemmin. Siitä on kolme vuotta...
    Hän oli erilainen. Hänellä oli pitkät hiukset ja mustat vaatteet, lievästi tyttömäiset piirteet ja hän on aina ollut laiha. Siksi häntä kiusattiin. Häntä lyötiin. Hänen hiuksiaan leikattiin. Hänelle huudeltiin, hänestä juoruttiin.
    Ja hän lintsasi. Ja itki. Hän halusi lopettaa sen kaiken.
    Hän leikkasi hiuksensa.

    "What doesn't kill you makes you stronger" hän sanoo nyt. Mutta aina jos tulee puhe jostakin, joka muistuttaa häntä noista kouluvuosista, hän muuttuu. Hänen silmänsä lasittuvat... Kostuvat... Hänen ryhdikäs, itsevarma olemuksensa muuttuu. Se menee kasaan, luhistuu. Häntä ahdistaa. Hän sanoo, ettei hänellä ole hätää, että hän on kunnossa. Mutta näen, tunnen ja kuulen, ettei kaikki ole hyvin. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin muuttaa kaiken pahan, mutta en voi. Tiedän, miltä se tuntuu.

    Vihaan ihmisiä... Miksi he tekivät niin...
    1125
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    hän oli jälkeenjäänyt kehityshäiriöinen itkupili luuseri pieni pilinen neitsyt runkkari homppeli nörrrrttti kynäniska joka kuuluu erityiskouluun luuseroimaan taidat olla tosi ruma läski ku sen kaa aloit oleilee aahahaa luuseri

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    weya kirjoitti:

    Niin minuakin, mutta kyse ei nyt ole minusta.

    En siedä sitä. En tuntenut häntä silloin, emme asu edes samassa maassa, mutta hän kertoi minulle siitä myöhemmin. Siitä on kolme vuotta...
    Hän oli erilainen. Hänellä oli pitkät hiukset ja mustat vaatteet, lievästi tyttömäiset piirteet ja hän on aina ollut laiha. Siksi häntä kiusattiin. Häntä lyötiin. Hänen hiuksiaan leikattiin. Hänelle huudeltiin, hänestä juoruttiin.
    Ja hän lintsasi. Ja itki. Hän halusi lopettaa sen kaiken.
    Hän leikkasi hiuksensa.

    "What doesn't kill you makes you stronger" hän sanoo nyt. Mutta aina jos tulee puhe jostakin, joka muistuttaa häntä noista kouluvuosista, hän muuttuu. Hänen silmänsä lasittuvat... Kostuvat... Hänen ryhdikäs, itsevarma olemuksensa muuttuu. Se menee kasaan, luhistuu. Häntä ahdistaa. Hän sanoo, ettei hänellä ole hätää, että hän on kunnossa. Mutta näen, tunnen ja kuulen, ettei kaikki ole hyvin. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin muuttaa kaiken pahan, mutta en voi. Tiedän, miltä se tuntuu.

    Vihaan ihmisiä... Miksi he tekivät niin...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu