Mitä olet kokenut elämässäsi, enemmän hyvyyttä vai pahuutta?
Oletko katkeroitunut, oletko sydän avoinna kaikelle, kaikille?
Uskotko ihmisyyteen, Karman lakiin?
Uskotko Jumalaan?
Itseltäni usko muuhun, kuin itseeni alkaa karisemaan, niin kovin käsin Luoja luomiaan käsittelee.
.
Oletko katkeroitunut, oletko sydän avoinna kaikelle, kaikille?
Uskotko ihmisyyteen, Karman lakiin?
Uskotko Jumalaan?
Itseltäni usko muuhun, kuin itseeni alkaa karisemaan, niin kovin käsin Luoja luomiaan käsittelee.
.
Vastaukset 62
Vanhimmat
uskon hyvyyteen elämässäni olen pyrkinyt välttämään pahuutta ja onnistunu siinä en ole katkeroitunut ei ole ollut aihetta ja aina olen sydän avoinna kaikelle ja kaikille jotka vaan siitä osansa haluaa uskon ihmisyyteen karman laista en osaa sanoa en usko jumalaan uskon ihmiseen.
Ei pahuus aina ole omaa valintaa, niin paljon kohtalo antaa tarjoilupöytäänsä, itse siihen pystymättä valitsemaan.
Sinä olet kuin pirteä peipponen, kaunisääninenkin, ihmisyys, ei liene muuta sitä kalliimpaa.
Tarkoitin lähinnä sitä, miksi meitä pieniä ihmisiä koetellaan niin kovin käsin.
.
mää oon saanu onneks tasasen ja sileen pöydän ja onnistunu pitämään se myös sellaisena nyt alkaa oleen pirteys kaukana niinkun tossa jo kirjoitin että nukkumatti kutsuu joskus koetellaan mutta ei kai kumminkaan sen enempää kun kestää eiks se oo jotenkin sillei että heikot sortuu elon tiellä ollaan me vahvoja =)))))
Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa. :))
Sinä olet ahkerimmista ahkerin, kunnioitan sinnuu!!
.
joo kävin tarkistamassa ton karman lain en usko siihen mutta siihen uskon että olen väsynyt oli tänään pitkä päivä ja aamulla on mentävä takaisin työmaalle aikaisin aamulla ei muuta kun hyviä unia =)))))
Jokainen on oman onnensa seppä.
Miten otat vastoinkäymiset, ilot, murheet, onnen, menestyksen tai menetyksen, toiset ihmiset ja vuorovaikutuksen, filosofiat, uskonnot ym opit jne... listaa voi jatkaa vaikka kuinka paljon, sitä me olemme rahakin.
Ja ei kyllä ole. Vaikkapa sairaudet eivät kysy, saavatko ne sinuun tulla.
Onnesi on, jos eivät ole vielä sinua yllättäneet!!
.
En jaksa eres innostua inttämään vastaan,väsyneesti hymyilen väitteellesi.
Ainoastaan hannu hanhi voi sanoa olevansa oman onnensa seppä.oma vaikutusmahrollisuus on aina kiinni siitä mitä sairauksia sinuun syntymässäsi ladataan
Se on totinen totuus, kukaan meistä ei saa valita kohtaloaan, saati sairauksiaan.
Noin minäkin asian näen, ja olen saanut omakohtaisestikin kokea.
Itku tulloo, ei voi mitään, olisipa elämä omassa valinnassa.
.
Uskon hyvyyteen! Ainakin se on ainoa mikä tekee onnelliseksi. Hyvyys ja suvaitsevaisuus on kauneimpia ominaisuuksia meissä.
Näin se on, niin minäkin ajattelen. Viha vain ruokkii ihmisen pahaa oloa, ei ole hyväksi kellekään.
.
Luultavasti olen kuitenkin kokenut enemmän hyvyyttä kuin pahuutta.
Vaikka pahuuttakin kyllä todella paljon, toisinaan mietin että ihme että olen hengissä.
Olen vihannut ja ollut katkera, ja saanut viedä nuo tunteet loppuun, koska enää ei ole ihmsiä kenelle olisin katkera. Mutta en myöskään antaudu uudelleen ja uudelleen samojen ihmisten narutettavaksi.
Mutta mikään sinisilmäinen en ole, mikään teko mitä ympärillä näen ei saa minua ihmettelemään.
Todella vaikeita kysymyksiä heität.
Uskonko Jumalaan ja minkälaiseen.
Karmanlakiin ja siihen miten se toimii, kun hyvä ei todellakaan saa aina palkkaansa ja toisinaan tuntuu että paha saa sen hyvän palkan.
Ihmisyys, no sitäkin taas löytyy toisinaan ja jostain.
Noo tässä ehkä vähän pintaa siitä miten ajattelen.
Minusta tuntuu, että oman kuolevaisuuteni olen tajunnut heti synnyttyäni.
Koskaan en ole ollut sinisilmäinen, vaan kai liiankin realisti, siitäkin sain huutia anopiltani.
Jumaluus on kärsinyt inflaation minun mielessäni.
En vain koskaan ole osannut katsoa maailmaa vaaleanpunaisten kilolinssien läpi.
Ei muuten ole kovin onnekasta sekään.
Kumarran ja niiaan sinun edessäsi, olet elämän sankari, niin ajattelen.
.
Ihminen joutuu joskus miettimään vihansa keskellä ketä se hyödyttää ja keneen sattuu sekin eniten.
Kun tajuaa että se ihminen joka on väärin tehnyt, ja jota vihaat, jatkaa elämäänsä eikä piittaa minun reaktioistani, huudan, potkin, itken teen mitä tahansa, silloin on etsittävä tie pois vihasta ja muista kielteisitä tunteista.
Sairaudet ja kuoleman läheisyys on mulle tuttuja. Sairaalassa makasin ja lääkärit sanoi kaikki on tehty. Nyt ei voi kun ododttaa. Kävivät vieressä surullisin ilmein ja ilmeisen luovuttaneina. Itse en oikeastaan tiedä mitä silloin ajattelin, mutta luovuttaja en ole luonteeltani.
Ja yhtäkkiä aamulla kokeitten jälkeen tuli lääkäri ja sanoi, sun arvot on jostain syystä lähteneet nousuun, siitä alkoi paraneminen.
Ei huolittu vielä rajan toiselle puolelle.
Elämä on ihmeellistä, en ole sankari, vain yksi pieni lastu elämän virrassa.
Tarkkaan tiedän tuon tunteen, kun kaikkeus on tuijottaa pään päällä olevaa kattoa.
Ikinä en enää sairaalaan haluaisi joutua, vaikka, minkäpä teet, jos niin on pakko.
Vieläkin inhottaa pillerivuori naapurinaisen sängyn alla. Hygieenisyyttä ei kai enää pidetä lainkaan sairaaloissa yllä.
Eikä kyllä hoitureittenkaan asenne aina ollut kohdallaan.
Saati lekurien. Yöllä pissatti usein. Kierrollaan lääkäri moitti, että aikuisen pitäisi osata olla pissimättä yö.
Kun pääsin kotiin, vietiin pissanäyte terkkariin, ja sain pissatulehdusrerseptin.
Eli paska paikka oli se laitos, johon en koskaan soisi joutuvani.
Eikä tuo kokemus ollut ainoalaatuinen, ei edes pisin.
.
Johan on mennyt meno perikristilliseksi, jos p-a-s-k-a-a ei saa sanoa oikella nimellään.
Sanotaan sitten kakkeli.
.
Eiköhän meidän jokaisen elämään ole mahtunut niin hyviä, kuin huonojakin kokemuksia? Tärkeää on päästä yli anteeksi antamalla.
Oma näkemykseni on kaiken Luojan, Jumalan ja vapahtajan Jeesuksen varassa. Silti jokainen saa kuten tekee tai jättää tekemättä. Ansiot eli omat teot ei kuitenkaan pelasta, vaan sisäinen uudestisyntyneen elämä. Ei se täydellistä ole ollenkaan, mutta riipun kuin oljenkorressa Jeesuksen tuomassa armossa.
Olin nuorempana teosofisten asioiden kanssa tekemisessä, mutta havaitsin sen vääräksi. Jumalaa en koskaan ole kieltänyt edes niinä aikoina, niillä uskonasioilla vaan ei ollut minulle merkitystä.
Isä meidän rukous on kaiken kattava, kun sen ajatuksella menee läpi. Ensimmäisenä on Jumalan kunnioitus ja pyhyys, sitten kaikkien ihmisten elämisen tarpeet ja se tärkein, syntien anteeksi pyytäminen ja heti perään niinkuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Se on vastavuoroista.
Kun kerran on kokenut vapauden entisestä ja armon, tulee ihan väkisin ilo ilmoille. Ei väkinäisesti, vaan aidosti iloiten. Sitä vaan ei kaikki ymmärrä.
Siinä tilanteessa edes sairaudet eivät murra tasapainoa. Se rauha kestää.
Se on kaikille tarjolla, eikä maksa mitään:)))
Kyllä se paskakin sinne tuli kun laitoin tuolta sen vaihtoehdon että näytä alkuperäinen keskustelu.:))
Naurettava tää systeemi.
Olen poistanut kirosanafilttein käytöstä mutta näköjään se tulee takaisin.
Kuinka moni ihminen ottaisi tuskassaan vastaan tuon kaiken mstä kirjoitat.
Miksi sitä ei anneta?
Itse uskon Jumalaan niinkuin pikkutyttönä mutta en tuohon kaikkeen mitä uskovaisuus pitää sisällään.
Olen saanut rauhan elämääni koska hyväksyn omat luonteenpiirteeni.
Taistelemalla sain vain tuskaa.
Olen saanut montakin uutta elämää ja monella eri tasolla.
Olisipa elämä noin yksinkertaista, toisaalta onneksi se ei ole.
Hyvyyttä olen saanut osakseni paljon ja plussan puolella elelen siinä asiassa. Ehkä kateuden vuoksi olen saanut osakseni myös ilkeyttä, mutta maailma myös mättää, mättäs se Mäntylän kanankin. Taustajoukkojeni tuella olen jaksanut vaikeimpien aikojen yli. Muuten en oikein tiedä, mihin uskon, mutta ei kai ole haitaksi, vaikka tätä elämää yrittää hyvyyteen uskomalla elää. Luulen, että toista mahdollisuutta ei anneta.
Minusta sinusta tulee aina mieleen, että olet kuin upea ja tukeva laivan etunainen, kuva keulassa,
Et kumartele kuutamoita, mutta teet, ja olet tehnyt ihmeitä.
Jo siskollesi olet ollut elämä.
.
Enpä nyt muuta sinulle sano kuin et ei lytytä, ei ennen eikä nyt...vaatimattomasti vaan palstalla...olen kyllä rekattuna tai ilman antanut huutia ilkeilijöille, ja niin teen jatkossakin!
Uskonasiat on jokaisen omia , kuka mitäkin...pahaa ei liene kenellekään jos uskoo?
Loisto kirjoittelija olet palstallamma :))
Luuditaan ilkeilijät huitsin Nevadaan.
Sinä itse olet oiva ihminen, oikea työn sankari ja ihmistuntija.
Hupsista, kupsista, pitääköhän kohta panna kötälleen.
Olisipa minulla piiiiiiiitkä käsi, jolla voisin itkevää ihmistä lohduttaa.
.
Noin on. Jumala on todellinen hyvyys.
"Mitä olet kokenut elämässäsi, enemmän hyvyyttä vai pahuutta?"
Mielestäni hyvyyttä, koska ihmiset ovat (ainakin suurin osa) perusluonteeltaan hyviä. Kohtele muita kuten toivoisit heidän kohtelevan sinua, se on toiminut.
"Uskotko ihmisyyteen, Karman lakiin? Uskotko Jumalaan?"
Ihmisyyteen kyllä, nuo muut ovat...vilkasta mielikuvitusta;)
Kyynisimmät kurkunleikkaajat, Stalin ja Mao, pärjäsivät hyvin. Hitlerille kävi huonommin. Ei suinkaan Jumalalla tai Karman lailla ole juurikaan mitään tekemistä näissä asioissa.
Sattuma korjaa satoa.
Höh ja miksi olisi pitänytkäänb olla, vääräuskoisiille? Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi, älä sinä vesitä... minä en tyrkytä!
:) ja minä olen se tyrkyttäjä:)))
En usko hyvyyteen enkä pahuuteen. Olen elänyt sekä hyviä, että huonoja aikoja. Hyvyyttä ja pahuutta ei ihminen yksipuolisesti kanna sisällään vaan molempia.
Ihminen valitsee puolen joka miellyttää hänen tarpeitaan ja suo hänelle hyvän elämän, valinta voi olla väärä. Valinnat eivät ole yksinkertaisia vaan kokemusten mukaan opitaan löytämään oikeus ja usein vain päätä seinään iskemällä.
Uskonnot ovat huumetta turhuuden tunteeseen ja sotien sirpalepommeja eivätkä tuo kenellekään ns. ikuista lepoa. Ikuinen lepo tulee kun kuolemme ja hajoamme luontoon ja matkaamme avaruuden ikuiseen tähitsumuun ja uutta rakentavaan energiaa.
Entä kun ei ole uskontoa, on vain uskomus? Mihinkään jeesusteluun en usko, vaan minulla on omat kanavani luojaan. Kukaan niitä ei vie minulta pois, ei erilahkot tai hyväksytyt, en niitä tarvitse. Se usko on minun sisälläni, eikä sitä pysty ei uskovat semminkin johonkin aivopestyyn kuuluvat minulta viemään.
Etkö silloin sairastuessasikaan keskustellut luojasi kanssa? Okei, minä olen taas pyydellyt ja purnannut mielialojeni mukaan, en tiedä tuloksesta vaan helpottaa kuitenkin.
Meidän sielumme jatkaa, ruumiimme joutuu lahoamaan, näin taas minä luulen.
Ihmiselämän varrella sattuu ja tapahtuu niin monia asioita, joita ei voi käsittää.
Koemme Nuoruuden huuman.
Ensirakkauden suloisen- katkeran levottoman olotilan ja tulikuumat kyyneleet ja valtavan pettymyksen, sen mennessä ohi.
Tuntuu, että ei ole enää halua jatkaa elämää,
'
Löydetään oma Rakas kumppani. Lastemme äiti. Ne ajat ovat ihmisen parasta aikaa.'Emme vaan ehkä osaa sitä silloin nii nähdä.
Pettyä saamme moneenkin lupaavaan työnantajaan tai työkaveriin.. Moneen petturiin ja halpamaiseen ystävään.
Elämä ei aina annakaan sitä, mitä odotimme siltä saavamme.
Sitäki suuremoi on ilomme, kun oikea ystävä tönii viiden aikaan sänkysy vierellä sinua hereille. Ei ole saanut, ruja unta torsoonsa, vaan lähteny ongelle,
Salista tulee niin maam perk.
Pakko saada kamukin nauttimaan.
Hiemoimpia päiviä elämässä on se päivä, kun asutolainan viimenen erä kiikutetaan pankkineidin tiskille.
Jos niitä, ylitsepääsmättömän tuntuisia, aurinkokuivatun vasijnnahan kokosia päivi onkin, niin ne unhtuu. Silloin ajatteli lähinnä lopetta päivänsä.
Nyt voi nautaa hekottaa muistoilleen ja tyhmyydelleen,
Jokainen tekemämme valinta, minkö olemme valinneet josku, vaikkin pahasti pieleen menneenä, om sillä valinthetkellä ollu oike valinata.
Eitakerruta menneeseen, eikä sutta.
Surkoon hevonen. Sillä on isompi pää.
saatamme pettyä lapsiemme menestykseen elämässä.
Silloin olemme pettyneitä lähinnä itseemme.
y.
Ei sairauteni ja siitä paraneminen johtunut jumalasta tai uskosta. Minun sairauteni johtui estrogeenipillereistä, joita söin pysyäkseni ns. hehkuvana ikinuorena ; ))
Kasvaimeni löytyi mammossa ja varhaisessa vaiheessa. Se poistettiin ja jälkihoidetaan. Syön nyt estrogeeniä poistavia tabuja ja ne vanhentavat kehoani nopeammin kuin normaalisti. Pysyäkseni hyvässä kunnossa se ei vaadi rukoilua vaan omaa tahtoa tehdä elämästäni hyvä. Treenaam kehoani sekä kontrolloin kipupisteitä, joita löytyy nivelten suunnalta. Minulla on korkea kipukynnys joten en valita ja kitise tai istu rukoilemassa apua..
Minunkin sisällä on pieni valo joka antaa voimia, olkoonpa se vaikka tyytyväisyys elämään, onnea antava tuikkunen.
Tärkeimpinä tukina ja keskustelukamujani sairauteni aikana olivat mieheni ja lapseni sekä sukulaiseni, että hyvät ystäväni.
Sitä on elämä, pettymystä ja onnea. Kunpa kuitenkin onnen sädejanat jäisivät päällimmäisiksi.
Olisi kovin kamalaa, jos elämän täyttäisi katkeruus.
Ei voi kenenkään elämä olla pelkkää onnea, aina siihen mahtuu karvasta kalkkiakin, mutta kunhan aina välillä aurinko paistaa risukasaan, se auttaa näkemään eteenpäin.
Lapsettomana on, kai, onni, että saa olla itsekäs??
.
nyt kun kirjoitit tossa estrogeenipillereistä oon miettiny sellasta asiaa kun äitini sairastu seitsemäntoista vuotta sitten munasarjasyöpään että olisko sekin johtunut estrogeeneistä hän käytti niitä nimittäin varmaan ainakin kakskyt vuotta jos ei kauemminkin ja kuinka paljon näillä ehkäisypillereillä ja hormoonikierukoilla on tekemistä näitten naisten hormonaalisten syöpien kanssa koska tää rintasyöpähän on todella paljon yleistyny ja sitä löytyy aina vaan nuoremmilta.
Miehillä jotka käyttävät elintään ahkerasti, on todettu että eturauhassyöpä on harvinainen, niilläkin jotka ahkerasti käyvät omin käsin onneen.
Voisikohan naisilla olla ongelma siinä että antautuminen on niin vaikeata?
Voisimmekohan aloittaa senlaisen rintanauhan käytön joka on sinivalkoinen?
Viittaisi siihen että "input only, and often please"
Värit velvottaisivat sitten vain Suomalais-Ugrilasiin kansoihin? :)
H.
Saisikohan starttirahaa ja Kela-korvausta, jos perustaisi tyhjennysklinikan??
Se tuskin vaatisi kovin korkeaa koulutustakaan alalla.
.
Eturauhasongelmat on todettu ihan lääketieteellisesti.
Paha on KELA:n mennä kiukuttelemaan.
Mutta tullakseni klinikallesi vaadin kyllä hyvän CV:n
Se että mainitaan aktiiviajoista olleen jo aikaa ja työkalut ovat toimivia mutta vanhanaikaisia, ei ole ihan meriitti.
Jokunen naimaton kummityttö 18-21v. on kilinikallesi eduksi.
Sikäli kun ovat vapaaehtoisesti opin- tai parannushaluisia.
H.
Elä sinuutesi aina niin selvitä, kuin ei kukaan muu asiaa tietäisi.
Hyvin on hallussani tämä - kin ongelmavyyhti.
Sinne mitään kumityttöjä oteta, aikuisen naisen vakaassa kädessä olkoon klinikkani tulevaisuus ja olevaisuus.
.
Hetken aikaa pystyn minäkin olemaan vakaana, osittain.
Ajattele, me kaksi!? Mitäs nyt tehdään?
Siinä menee sit hetki kunnes todetaan että ainakin ennen toinen oli epävakaampi.
Ja kun sitten muistellaan on homma ohi aikasti nopeasti.
0,48 sek. 21.60 € ilman kuittia, kiitos, lisättynä kasvopyyhkeellä, 0,02 €. :)
H.
Vaikka lääkärit ovat varovaisia arvioidessaan rintasyövän ja estrogeenivalmisteiden syy- yhteyttä toisiinsa olen täysin varma omalta kohdaltani "ilopillereiden" aiheuttaneen minulle rintasyövän.
Suvussani molemmilta puolin ei ole esiintynyt syöpää.
Nyt rintaani korjataan ja ensimmäinen rasvatäyttö on takana. Toinen operaatio on joskus syssymmällä ja tarvittaessa kolmas.
Nyt on onneksi kehitetty lääke, jolla voidaan ehkäistä papilloomaviruksen aiheuttamia kohdunkaulasyöpätapauksia. Linkitän tietopaketin kyseisestä viruksesta.
Hunksikin voisi lukea kuinka papilloomavirus iskee esim. miehen kurkkuun aiheuttaen kurkkusyöpäriskin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Papilloomavirukset
HUNKSZ ottaa vastaan kaikenlaista vammaa, ihan mielellään, kauheasti kun ei asia muutu enää miksikään, tässä iässsä sitä voi pettää niin kurkku kuin pumppukin.
Mutta kannatan kyllä kunnollista pimpinhoitoa, ja nuorten rintojen.
Säkit eivät niin paljon kiinnosta, varsinkin kun valokuvaustekniikka on kehittynyt.
H.
Hyvyyteen mieluummin kuin pahuuteen.
Hyvyys kantaa, pahuus vie voimat.
.
BE
CHANGE
YOU
WISH
t
o SEE
in
the world
Kylmä paikka maaima on. Nyt enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Auttaako oma muutos?
Uskon hyvyyteen, kaiken jälkeenkin. Sitä tapaa kun vähiten odottaa.
(testasin miten tuo lause toimii, ei voi esikatsoa)
80-luvulla ihmiset olivat vparemman toivossa. Nyt tuntuu, ettei toivoa olekaan.
Ei pahan pauloissa ole hyvä olla.
Hyvyys kantaa.
.
Varsinaista pahuutta en ole kokenut, ainakaan tuntemieni ihmisten taholta.
Hyviä ihmisiä on osunut matkani varrelle paljon, heistä jokaisesta olen kiitollinen.
En tiedä mihin uskon, ihmisyyteen nyt kuitenkin ja siihen, että elämä kantaa jollakin tavalla loppuun saakka.
Sydän on avoinna kaikelle, mutta ei aivan kaikille.
Usko on mennyt, mutta toivo jäänyt.
Sydän on nyt surua täynnä, ystävän puolesta.
Hyvyyshän on hyvin kaunis unelma.
Amerikkalaiset elokuvathan päättyvät siihen, kuinka rehellisyys ja okeudenmukaisuus aina voittavat. En kuitenkaan muista yhtään sellaista tapausta sen kansan historiassa. Mutta hyvin kaunistahan se olisi.
Kaunista unelmaa tuollainen, todellisuus on toista.
Paljon sellaista tapahtuu ja on tapahtunut minunkin elämässäni etten näe sille mitään oikeudenmukaista tarkoitusta ja selityksiä on turha odottaa, Kuka niitä antaisikaan.
Elämä on elettävä pois, vaikka sydän sitten särkynytkin ois, sanotaan eräässä laulussa ja kai se niin on.
Kyllä!
Aina uusissa ihmissuhteissa lähtökohtani on luottamus kanssaihmisen hyväntahtoisuuteen ja vilpittömyyteen.
Käytäntö on osoittanut että joskus olen erehtynyt mutta en anna sen häiritä perusasennettani.
Enimmillään ja pisimmillään olen kokenut pahuutta, pahansuopaisuutta ja puolueellisuutta äitini taholta.
Minua syyllistettiin vanhempieni riitaisen liiton jatkuvuudesta ja äitini toiminta oli sen mukaista.
"Jos tuota ei olisi niin olisimme eronneet"!
Toisaalta äitini ilkeys ei rajoittunut pelkästään minuun.
Katkeroituneen, myrkkyä tihkuneen ihmisen asenne oli se että kaikki muut ovat ilkeitä ja pahansuopia.
Vaikka lämpimiä muistoja ei olekaan niin en soisi kenellekään ihmiselle vastaavaa elämää.
Saattaisin jopa sääliä mutta tässä tapauksessa en!!!!
Karmeaa, että ihmisen kuviteltu, läheisin ihmissuhde on sinun kokemasi kaltainen.
Voihan että.
Oma äitini on ollut elämäni tärkein ihminen, hänen ansiostaan olen saanut kouluttautua, hän on tasoittanut tieni kulkea. Pienellä palkallaan hän hamusi aina lisätöitä rahoittaakseen meidän kahden välttämättömät tarpeet, tosin aina silloin tällöin sain ylellisyyksiäkin.
Äitini oli elämäni idoli, ja on vieläkin.
.
Kauan, kauan sitten tuli sodasta uusi mies, mies joka oli oppinut juomaan viinaa.
Sotasankari, molempien sotien.
Ei hän ollut ihan "Rokka" koska nahkaansa naarmuu ei tullut.
Vaikka tulta tykkien johti, ihan lähellä Iivanaa.
Kaunein tyttönen Keski-Suomen, ei kyennyt aavistamaan,
mihin johtaa elämä silloin, kun sanoo miehelle "Jaa".
Tuli turpaan ja seinille vei, tytön tie aina joskus,
sotamiehen nyrkki kun heilahti, mietti neitonen: "Katsotaanpas"
Läpi tyynen ja tyrskyn ohjasi hän, niin lapset kuin miehen armaan
aina uskoen joskus kyllä, muuttuu mies, ihan varmaan.
Vaan ei muuttunut mies vaan paheni lisää, mut poikaset eivät,
tunteneet parempaa isää, kun nousuhumala häntä kiehtoi.
Ja kuten isäni armas aikoinaan, joka rakensi talot ja mannut,
olen oppinut miehisen mallin. Ma raahasin, raahasin puuta.
Vaan katkesi kulkuni elon tiellä ja nousin lentoon kuin Sirkka.
Isää muistaen elän kuin pellossa Myyrä.
Kuten isäni aikoinaan, yritän minä, jättää jälkeeni jotain hyvää,
Pikkulapsille jotka mä omaksi nään, se ajatus on mulle pyhää.
Muuten koloja kaivan ja kasani teen, sinne missä on sopiva multa,
Joskus kietaisen kurkkuuni jonkun kaljan, muistaen: Isä kulta.
H.
Minun isäni, sodassa säikähtynyt ei rakentanut yhtään mitään. Eli enimmäkseen ennen avioeroa äitini pienellä palkalla. Oli silti rakastettava, äärimmäisen lahjakas ihminen.
Ehkäpä se olikin hänen ongelmansa, olla liian ajatteleva, tunteikas.
Viinan voimalla oli seurallinen, näyttäytyi, mutta selvinpäin oli kuin mykkä hiiri kolossaan, häpesi itseään.
Sitten joku sanoikin, että hän oli aina päissään, kun ei asiaa tiennyt.
Lopetti juomisen kuitenkin paljon ennen kuolemaansa.
Isäni oli juuri sitä ikäluokkaa, joka joutui suoraan sotaväestä sotaan.
.
Koskaan en nähnyt vanhempieni riitelevän, vaikka isäni sodassa olikin, en koskaan.
Viina kyllä isälle maistui vähän liikaakin, taisi pelätä ryssiä, ja kommunistejä, että hänet luovutetaan venäjälle, kun oli rintamalla tehnyt sitä, ja tätä.
Siksi joskus ihmettele miksi ihmiset riitelee jonninjoutavista asioista.
Setäni taas näki päissään venäläisten kurkkivan taulujen takaa, poloinen.
Viina maistui, söi aivotkin.
Meillä vanhemmat riitelivät. Äiti oli tulisieluinen, ja kun isä tuli humalassa kotiin, oli perhehelvetti taas paikalla.
Iskuja sain minäkin, sieluun ja ruumiiseen.
.
Uskon ja toivon myös kaikille hyvää.
Kaikesta huolimatta jaksan uskoa koska se on ainoa oikea tapa toivoa itselle hyvää.
Enpä minä ainakaan jaksaisi elämää ainaisessa katkeruudessa ja vihassa.
Toivo ja hyvyys vievät ihmistä parempaa päin.
Niitä on hyvä opettaa jälkikasvulleenkin.
.
Niin se on yksinkertaisesti!
Jos ei toivo hyvää toivoo pahaa. Jälkikasvulleenkin. Ja minusta se on aika hullua toimia niin.
Mutta jos uskoo karmaan että se kostautuu - siis paha - niin toivoo hyvää, ja se kasvaa, vai miten se meniDDDD?
Jotenkin, tuntuu, mitä mihinkään usko kannattaa.
Ihminen on, ja vain on, ei muuta.
Kaikki usko lienee vain taikauskoa.
.
21.12.2012 otan sinut kainalooni.
Ainakin on sinulla yksi asia mihin uskoa.
H.
Nyt taas uskoni olemisen ja elämisen kaikkeuden suuren ilon ylivaltaan sai minut haltuunsa, kun mieheni lähti ostamaan jäätelöä.
On elämän tärkeimpiä asioita, että pystyy nauttimaan.
Maarit Jäätelökesä http://www.youtube.com/watch?v=wgaEFvyDlpU
.
Uskon hyvyteen, mutta se ei tule ihmisestä vaan jumalan armosta, jumala itse vaikuttaa ihmisiin jotka on hyviä.
Olen pettyny ja katkera kohdanneesta vääryydestä elämässäni, rukoilen jumalata armoa ja anteeksi antavaa kykä itselleni, sillä itse en siihen kykene, vain jumala antaa voiman jatkaa elämää.
Jumala antakoon heille anteeksi , sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.
Jumalat ohjaavat ihmisen elämää, ihmisen elämä ei koskaan mene väärin.
Ihmiselle on annettu myös kuoleman lahja.
Ja siihen lahjaan saakka on ihmisen velvollisuus ottaa vastaan mitä annetaan.
Syitä on turhaa kysellä, eikä valittaa seurauksista. Ei myöskään ole tarvetta ottaa tai antaa anteeksi.
Jumalia voi rukoilla, koska he eivät aina tiedä mitä tekevät pienelle ihmiselle.
Pieniä ihmisiä on niin paljon.
Mutta pieni ihminen on aina merkityksetön paitsi osana Muurahaispesää.
Ja se pesä on tarkoitettu Karhuille.
H.