Mua ärsyttää kun sanotaa että sisäinen kauneus on tärkeintä... kun kaikki aina kattoo vaan pintapuolta. Mua ei sen takia huomaa kukaan. En ole mallin mitoissa, normaali tai xl! Miehet aina sanoo et ne isorintaiset xl-naiset tai sirot naiset on kauniita! Mutta kun mä olen lihava 163/65 ja mulla on b-kuppi! Mulla on tosi leveä lantio ja paksut sääret, vatsa ihan ok. Peffakin on iso ja notkoselkä vaan pahentaa sitä. Mulla on myös pisamia ja hieman vinot etuhampaat... olen siis aivan kammottavan näköinen! Kaikki kaverit sanoo et kyl sä oot nätti ja et et oo lihava, mut ne on kavereita ja ei ne kehtaa sanoa et, joo oot aika ruma ja lihava! Lisäksi oon huomannut et kaikki mun kaverit on mua laihempia ja kauniimpia, myös pidempiä. Olen suudellut, mutten koskaan harrastanut seksiä, kun ei ole ollut mahollisuutta! Tekis mieli tappaa itteni kun ei mulle löydy mistään miestäkään! Ottakaa kantaa, pliis.
mitä mieltä?
Ruma
4713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
et o ainoa tässä suomen massa!ei mulla kaan o tytötstävää ja en o harrastau edes seksiä!mulle riittää itsetyydytely=)minun mielestä sussa ei oo mitään vikaa!UNOHDA TOMMOSET PUHEET ET TAPPAT!!joku voi otta mallia ja kokeilla!ja käy huonosti!hyvää kesää sulle!
Se on jännä ku itte kattoo itseään peilistä, siel kattoo takas liian leveä ja ruma ihminen. Sit kun muut kehuu, ei suostu uskomaan.
Ensinäkin noi luvut ei kerro mitää. Peili kertoo enemmän kuin vaaka.
Itselläni oli pari vuotta sit sellanen vaihe et tunsin itseni äärettömän rumaksi ja läskiksi. En sitä todellakaan ole koskaan ollut. Kuulin kehuja ulkonäöstäni monelta taholta, mut en uskonut. Iltaisin koitin muistaa tehä vatsalihasliikkeitä ja pidättäydyin kaikista herkuista. Kun sorruin vaik suklaapatukkaan oli oloni aivan kamala ja illalla itketti ku en koskaan saisi täydellisen hoikkaa ja timmiä vyötäröä.
Tämä oli onneks vain pieni vaihe elämässäni ja nyt olen oppinut olemaan lähes täysin sinut itseni kanssa ja voin tyytyväisenä katsoa itseäni peilistä. Syön ja juon mitä haluan. Jos ei ole syytä laihduttaa ni miksi pidättäytyisin täysin herkuista ja en nauttisi elämästä täysillä!?
Nyt sinäkin katse pois omasta navasta ja nauti kesästä ja elämästä! Mitä sureminen hyödyttää? Jos oikeesti et pysty hyväksyä kroppaasi, ni tee asialle jotai! Kilot pitäs kantaa kunnialla tai tehä niille jotai, näihän se on.
Voi ihme ja kumma tuota teiniangstia, kun se saa tollasia kirjottamaan:)Oikein piti naurunkyyneliä poskilta pyyhkiä:))Toisaalta tuli omat teiniajat mieleen ja siksipä päätin vastata ja lohduttaa,että minä olen tismalleen yhtä pitkä ja painava kuin sinä, enkä ole koskaan ajatellut olevani liian lihava, minulla on mies,opiskelupaikka ja paljon ystäviä ja olen hyvin tyytyväinen elämääni, vaikken missinmitoissa olekaan;)Koita siis kiinnittää huomiosi jonnekin muualle kuin omaan napaan!Kaikkein kauneinta on itseensä ja elämäänsä tyytyväinen, sisäisesti hyvinvoiva ihminen.Nyt siis moiset tyhmyydet pois mielestä ja hymy naamalle ja ryhti suoraksi;))Kyllä sinä vielä kerkeät poikaystävän löytämään!Sitäpaitsi pisamathan ovat oikein mukavia!Kaikkea hyvää sinulle
Sä et edes ole lihava! Itse olen 159cm ja painan tällä hetkellä 75kg ja rintani ovat B-kuppia. Silti vaikka olen tälläinen pullukka miehet ovat perääni ja en ole mikään kamalan kauniskaan. jotkut miehet ovat todellakin pinnallisia mutta silloin jos se mies ei sua sellasen ahyväksy kun olen se ei ole sun arvoinen!