Kerro vaikkapa kirja tai runo, joka on saanut sinut lumoihisi.
Jokainen lienee havainnut, että omani on Eino Leino, jonka kynästä on kirvonnut ajatus poikineen.
Huomenna on Helluntai, tässä siihen sointuva teksti, jos se sallitaan.
Omenankukat
Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.
Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.
Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!
,
Jokainen lienee havainnut, että omani on Eino Leino, jonka kynästä on kirvonnut ajatus poikineen.
Huomenna on Helluntai, tässä siihen sointuva teksti, jos se sallitaan.
Omenankukat
Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.
Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.
Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!
,
Vastaukset 57
Vanhimmat
Paulo Coelho - Elämä
mm. Se joka puuttuu toisen elämäntiehen, ei löydä koskaan omaansa.
Voiko sitä enää paremmin sanoa.
No, totta puhut, eipä tuota voi todemmin tursaista.
.
Kaikki Coelhon suomennokset löytyy mun kirjahyllystä.
Pyhiinvaellus on luettu useimmin.
Ei ole paha, tuo Eino...
Kevät alkaa keltaisin kukin, niiden elämä aina on lyhyt.
Kun ihminen kedolla antaa sielun ja katsoo niiden kukkaan
Tietää ihminen omankin elonsa, ei se mene koskaan hukkaan.
Kukan kedolla kiertää paljon aina, yksi kukka ei niille paljon paina.
Niillä oma on elon kierto, ja niin on oleva aina.
Mailla kukkien monikin tuskaansa purkaa.
Keto lahja on jumalten anti meille, ja niin se oleva onkin vielä.
Kunpa Jumalat antaisi kukkia siellä, yksinäiselle vähän lisää.
Immen nilkalle lempeän pellon.
H.
Eino oli sanaseppo, nero.
Osata sanoin maalata maailmaa, on kyky, jonka vain harvat saa.
Sanoja sorvaat sinäkin, sirosti sisäkkäin.
Syyslaulu neidolleni, by him.
Jo pilvihin taivas peittyy
ja paljas on rannan puu,
tuul' laineita ärjyen nostaa,
keto kukkiva kellastuu.
Suven hertas ja hempeä aika
se kestävi hetken vaan,
mut ainaiseksi se rinnan
voi velloa aaltoamaan.
Kesän kukkaset elpyy kyllä
taas tullessa keväimen -
kun kestäis kesämme lempi
yli talven ja tuiskujen!
.
Tuomen kukka on hauras ja naisellinen.
Luoja antaa sen kukkia hetken.
Luoja miehestä tekee Nokkosen,
mi kestää ja pistää aina.
Naisen kesä ja miehen mahtava huuma,
On Jumalten luoma aina.
Ja kesäisin miettii mies ja tuumii
Outo Jumalten on kumma tuuma.
Nainen laskee kukkansa, siementä tekee
ja tuntee, näin on hyvin.
Miettii mies josko nainen on aina vain,
Mulle pelkästään hetken laina.
Kun on kadonnut nainen ja mummoksi muuttuu
Kevään tullen Leivosen laulu,
Ennen päitä tähkien juhlan suo.
Ja mies taas kerran lainaa.
Vaan kun syksy miehelle viimein koittaa,
tulee hänelle vihdoinkin mieleen.
Helppo naisia voittaa ja kaataa on, mutta aika on vihdoinkin tullut.
Yksin Oljille kaatua minä saan, ei vuoteelleni kukaan tullut.
H.
Uottako työ, herra runnoilija, julukassut runoeepoksen, vai onko se vasta harkinnassa?
Onpa ihanan vilpeää nuoleskella, tätä jäätelöherkkuani.
Maistuis varmaan sullekin.
.
Kaikesta suuruudenhulluudestani huolimatta, olen pyrkinyt olemaan pidätyksen mestari.
Ainakin mitä runoihin tulee.
Viime- tai toissavuonna tuli mieleeni tehdä näistä ihan kansiokin tietokoneeni levylle.
Vaan piti ne aina omistaa joillekin pehmeäpäisille, ja niin se ajatus unohtui.
Ainoa mitä voin enää tehdä on odottaa jotain nettifilosofia tai muuta valtion rahoittamaa naishömpöttelijää, jospa hän kokoaisi näiltä palstoilta kirjan "Ei ihan kaikki ole huuhaata". :)
H
Tämän runoratsun oikea paikka on makkaratehtaassa.
Hyi, kun olet hirviä,
ei ihmistä saa irviä.
Jos syö liikaa makkaraa,
tulee paljon kakkaraa.
Hunksimme on originelli,
liekö ihan oikeesti Elli.
Vellissä kun kellii,
tulee halu hellii. :)))))))))
.
Kyllä se Eino Leino on...vaikka muitakin paljon lukenut.. nerudaa..tabermannia..ja paljon muita. Mutta ruislinnun laulu korvissani ja tähkäpäiden yllä täysikuu...
Katri-Helena ja Timo Kalaoja, joka varmasti on Katrin elämän suurin rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?v=wIt62UrIjtg&feature=related
.
Tässä ketjussa on jo todettu tuo tosiasia.
Laitahan jotain uutta, tai ainakin muuta omaa kivaa.
Paljon peltoja Suomeen on muinoin siinnyt, joku runonkin niistä kirjoitti.
Yhä edelleen maineellan ratsastaa, kaikki joilta puuttuvat sanat.
Töyhtöhyyppä on oikea nimitys, noille, surkeille
sanailijoille.
Ruisrääkkä on myöskin kuvaava, kohtaan heitä kun kaikkea lukee,
Antaa kuvan et heillä on jotain, joka selvästi heiltä uupuu. Satakielen tunne syvä.
H.
Kyynisyys....miksi..
http://www.youtube.com/watch?v=k587vshLiR8&feature=related
Niin varmasti oli....onnen kyyneleitä on ihana "valuttaa"...
Vaan en ole kyyninen, kaipaan vai sanoja, sanoja ,sanoja ihmisen omia sanoja ja tarinoita.
Eihän siitä tulisi mitään jos kaikki toteaisivat. Joo, määki, sille kun Loiri.
H.
Kuitenkin kaikitenkin olen mieltä sitä, että tallenna aivotoimintasi tuloksia. Niistä sinut muistetaan.
Niin kovin kadun, kun en saanut tallennettua oman isäni monia ominaisuuksia. Aina ajatteli, että sitten joskus, huomenna. Niin meni huomen, ja tuli syvä tyhjyys ja hiljaisuus. Vain muistot, mielessä, on tallella.
Megalomaanikkoja lienemme kaikki omalla tavallamme, toiset vain kehtaavat sen sanoiksi pukea.
.
Olet varmaan yhtä oikeassa kuin Kheopsin vaimo, nyt ei ole miehestä jäljellä muuta kuin kivinen onkalo.
Ja siitäkin ovat kiroukset haihtuneet.
Mutta vakaasti uskon että sasus ja jokunen muukin muumioitsevat unissaan, ja tieto minusta jatkuu suvusta sukuun.
Kunhan eivät kellahda lapsenlapsen päälle.
Mitä isääni tulee ja muuhun sukuun olen aikasti hyvin ajan tasalla.
En kyllä tuppisuun, isäni ansiosta, mutta onneksi hän ei siellä yksin ollut.
Ah! olisin aina halunut enemmänkin kehuja, mutta eiväthän nuo kateeliset siihen taivu! :)
Eivät edes tekohampain.
Kiitos.
H.
No vaikka Ulrich Shaeffer.
Kirj. Etsin, itseäni ja paikkaani maailmassa:
Minä etsin pysähtymisen paikkaa,
tässä kiireen ajassa.
Ajatukset pakenevat ja ovat vanhoja jo syntyessään.
Arvot kumoavat toisiaan.
Maailma hajoaa idässä ja lännessä,
pohjoisessa ja etelässä.
Mutta yhä uudelleen minä ymmärrän,
ja se on yhtäaikaa tuskallista ja lohduttavaa,
ettei muuta pysähdystä ole
kuin se mikä minussa on
rakkautta, toivoa ja uskoa.
Siinä ovat juuret,
jotka syvyydestä nousten
kohoavat maan läpi
taivaaseen.
Nyt kyllä tunnustan aukon sivistyksessäni, ihan on uusi nimi minulle, mutteipä sanomansa vaikuta vähäiseltä.
Itse haluan seuraavaksi lukea Hannu Väisäsen Vanikanpalat.
.
Kirjassa on itselle ja sitten parisuhteelle ajatuksia.
Ja aina joku kaunis valokuva luonnosta toiselle sivulla.
Jos tekisin kirjan se olisi pitkälti samantapainen.
Näitä on muutama olemassa, mutta ei löydy enää kirjakaupoista.
Tässä ajatus suhteelle:
Minä etsin taikasanoja,
jotka voisivat avata minulle sydämesi.
En tunnu löytävän niitä mistään.
Olen etsinyt kirjoista,
sanoista ja kuvista.
Ja nyt huomaan,
että minun on aloitettava itsestäni.
Minun avoin sydämeni on avain
sinun sydämeesi.
Minun esille tuodut ajatukseni
houkuttavat sinun ajatuksesi esiin.
Minun sanani antavat sinulle kielen.
Kun minä olen aito,
sinäkin voit olla sitä helpommin.
Kun myönnämme haavamme,
voimme parantaa toisemme.
Olen jäykkä kuin laiturin vanhat laudat.
Niistä monet on lahot jo.
En tiedä mihin mä kulkisin, vai jäisinkö päälle niiden.
En suuntaani tiedä mistään.
Olen tässä ja aatteeni kulkee ulos,
pois lautojen vanhojen päältä.
Laudan tuoksuista tunnen kuitenkin, on rakkautta ollut täällä.
Vaan juutunut olen kiinni.
Kuten kosteus kukan elvyttää otan vastaan suuret laineet, pystyn jatkamaan matkaani kauas pois.
Lännen,Idän laineet kuiskivat, ei rakkaus hajoa siellä.
Mitä nouseekaan sieluni syvistä, ei muuta mitään täältä.
Ja mä jatkan matkaani uudellen, mietin, vanhoja polkuja kulkisin?
H.
Kuumuus tukahduttaa koneen äärellä.
Menen toisen koneen viereen siellä on tuuletin.
Mies verhojen takan maalaa taloa ja nauraa ystävälleen alapuolella.
Nauraakohan vielä huomenna kun auringonpistoksessa makaa sängyssään.
Tässä ajatelma joka on tehty Garpe Diem hengessä.
Ja nyt Siska katsomaan pois tallenuksista tonne viileeseen nurkkaan, kun miehetkin siirtyivät maalaamaan kauemmas. :))
Anteeksi lämmitykseni.
Garpe? Carpe? Garpin maailma?
Love
H.
Tommy Tabermann.
Joka päivä me istutamme,
kylvämme jotakin toisiimme,
ihminen on ihmiselle metsä,
pelto.
perhonen,
siittävä pöly.
Joka päivä on
muistettava kysyä:
Kumpia maa
mieluummin kantaa,
kumpia kaipaa,
sirpaleita
vaiko suudelmia.
Itkettää, kun hänenkin aikansa täyttyi jotenkin liian aikaisin.
Vielä hänellä olisi sanaisessa arkussaan ollut aarteita meille jakaa.
Heilani on kuin helluntai, Larin Kyösti
Heilani on kuin helluntai
ja oraspellon kukka,
sillä on silmät sametista
ja poski kuin nurmen nukka.
Sillä on käynti ketterä
kuin kotivirran juoksu,
sillä on nauru hilpiä
kuin kesäheinän tuoksu.
Kirkolla ja kylänteillä
kelpaa sitä näyttää,
pertunpäivän tienohissa
kuusitoista se täyttää.
Ei oo rahaa kummallakaan,
mutta on nuori mieli,
joka korven komerossa
on oman oven pieli.
Älä sinä kultani sitä sure,
jos köyhänä naida pitää,
köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa
ja köyhänkin jyvä itää.
.
Helluntain helmiä korvesta tänään.
Etkö osaa elää,
riiputko muissa,
mennyttäkö suret vai tulevaako pelkäät?
Hei...
Anna rakkauden johtaa,
kiiruhda nauruun ja iloon.
Elämää ei kukaan omista,
ei täällä eikä tuolla eikä missään.
Kevään ja kesän taitekohdassa
luonto herää uutta rakentelemaan.
Minäkin, kuin muuttolintu
olen palannut korpeen.
Voikukista seppeleen hiuksiini sidon.
Mandi
Kiitos, kun annoit mahdollisuuden kurkata omaan tuotantoosi.
Varmaan tällainen keskustelupalsta vetää puoleensa verbaalikkoja, sanan säilän sivaltajia.
.
Nuorempana luin runoja paljon ja tilanteeseen sopivia, en niinkään etsinyt tiettyä runoilijaa vaan tiettyyn hetkeen runoja.
Surun aikoina luin lohduttavia runoja, esim. Elina Vaaran runoja.
Yhtä ehdotonta suosikkia on mahdoton sanoa, niin runoilijoista kuin kirjailijoistakaan.
Niin se on, on paljon hyviä, parasta ei voi kukaan sanoa.
Tässä Edith Södergranin kai tutuin runo, jonka Uuno Kailas on suomentanut.
Södergranin runot ovat ainakin meikiäläisen, amatöörin, mielestä paljon vaikeaselkoisempia, kuin useimmat muiden tekemät.
Maa jota ei ole
Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut –
tien maahan jota ei ole.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja aina olet rakastava.
.
Tässä yksi Marleena Ansion runo.
Haluaisin muuttua kiveksi,
joka ei tunne,
johon ei satu.
Kiveksi, joka ei tiedä
olevansa kylmä tai kuuma.
Kiveksi, joka on vain murunen
tai suuren suuri kallio.
Mutta kiveksi, joka hyväksyy
mikä sen osaksi
tuleva on.
Joku ohitse kiiti, sen aika oli lyhyt.
Kuten Hopeinen siipi.
Valuin mutana hiljaa minä.
Elon rinnettä muutkin kiisi.
Satoi elosta vettä lisää, vaan Hopeinen siipi kaikkoi,
En saanut sitä kiinni.
Kuiva tanner on osani mun.
Tuulen tuhkana saatan lentää.
H.
Runoilija meillä on sama :) Kalle Päätalo ihan ehdoton ykkönen, Moneen kertaan olen tuotannonsa lukenut, pitäen taukoja, ja uudestaan.
Kaari Utrion ja Laila Hietamäen teoksia sain yleensä pukinkontista, joten kirjojaan on hyllyssä monia.
Paljon on myös tullut luettua elämäkertoja.
Mitä pidit Vikke Nilon tarinasta?
Meeriamandalle terveisiä. Kissa on siisti eläin, kuten tiedämme.
Minulta on suuresti vienyt kirjojen lukuintoa tämä koneen pirulainen.
http://www.angelfire.com/hi5/konsta/runoja1.htm
.
Sehän teos ei kuulu IIjoki sarjaan, joten oliko hän kun meni sitten mettään kun tiesi kuolevansa, poroksiko muuttui?
Kiitos linkistä, löydänpä toistekin kun talletin . Katselen toisella silmällä Selviytyjiä, ja ei edelleenkään sitä ketku Russelia saatu pois:/
Ketuttaa, siellä se pönkelö vain porskuttaa, ja hymyilee.
En tapaa ihmisiä arvostella, mutta jotain varsin vastenmielistä on ukossa.
.
Vikkehän oli huutolaispoika Lehvän talossa ja koki kovia ,karkasi kävi muurmanskissakin siel valkean meren rannoilla.
Koki kaikenlaista elämässään paikoin riemastuttava ,toisaalta kova elämän kohtalo.
Päätalon ystävät saa 10
Huomioithan että jo oli silmät auenneet porukoilla, ja enskerrallakaan ei voida häätää kun hällä on se käyttämätön talismanni ?
Noin kai sitä pelinä pitäisi pelatakin jos oikein tuumataan, vaan inhottaa tuo silti.
Pakko siis alkaa ahmimaan Päätaloa, joka on jäänyt lähes kokonaan lukematta.
Ihan alku-uransa kirjoja olen lukenut, en vaikkapa Iijoki sarjaa.
.
Mistä se aina kaivaa ne talismaanit?
Saihan se todellakin nyt äänestyksessä jo poistoääniä.
Huh, huh, kuumaa on.
Isäntä on näännyksissään, värkkää jokain ihme härveliä kuumuuden poistoon.
.
Kuulehan ystäväni asutko omakotitalossa?
Jos asut niin maanantaina meet liikkeeseen ja ostat jääilma puhaltimen.
Isäntä laittaa poistoilma letkun ikkunaan sellaisella ikkunan kokoisella levyllä.
Sinä laitat sopivan astian hikivesiletkun alle ja kone käyntiin.
minulla on sellaiset 21 nyt ja varpaita paleltaa.
Sama viritys käy kaikkien asuntojen viilennyksees,
Sinulla on jo pistesäkki täynnä ja en aio tyhjentää sitä.
Alkuajan näytelmät on ns kökkötraktoreita.
Mites sitä sanotaankaan, et kyllä varas varkaan tunnistaa....olisiko niin et osaa lukea vihjeitä juurikin tuon ketkumaisen luonteensa kautta?
Tarkenee, ei käy valittaminen... ukkostako hautoo kun päänkivistyslippuja olen tarvinnut? Jossain pohjosessa oli perjantaina tullutkin oikein mojovia ´kuularakeita´ ostin paperisen Ilta-Sanomat ja oli kuvia. Joku vuosi sitten tollaset vei hetkessä mun liljankukkani siluvilu, " enkän mä valita, mut ottaahan se pattiin!"
Jeps.
On meillä sellainen keskikokoisen jääkaapin kokoinen jäähdytin. Makuuhuoneessamme se sijaitsi. Se ei kyllä paljonkaan viilentänyt, ja piti karmeaa meteliä.
El-lux oli muistaakseni merkiltään.
Huoneen ovi piti olla lujasti kiinni, henki meinasi salpaantua.
Minkä niminen olisi tehokas, utelee hän.
.
Mää nään punasta, ku se äijä puhuukin. Hyi hitsi.
Niinpä, ja eipä huomannut olla taaskaan huomauttamatta miljonäärinä olostaan! Se ilkeä hymy, kuinka hän vedättää kaikkia...mä niin ootan ettei niitä talismaaneja enää olisi loppupeleissä, ukkeli lähtee takuulla!
Tekisi mieli pöksäyttää ukkelia takapuoleen.
Jotenkin ivallisen ilkeä ilme on naamallaan.
Oikein hekumoi taidollaan karkoittaa muita.
Taidan lähteä Googlettamaan, ettei hän, toivottavasti, voita.
.
Älä hitsi mee utelemmaa.....
Käymmää kumminnii. :))
Nakottaa tietää, ettei tuo vastenmielinen ukko voita.
.
Yritin etsiä minäkin, onneks en löytänt...
Utelias näytän olevan...
Enpä kerro, enpä kerro. :))
.
Mulle tulee hunksi mieleen tuosta ukosta. ;))
Halveksii naisia.
Taitaa olla iloinen mieli, luulen ma.
Yösyönnä, vuoden valoisimpina aikoina, laitan vielä sinulle Eino Leinoa.
Hyvää Yötä! ♥
Yö
Yö saapuu. Päivä on poissa.
Hämy silmiä hämmentää.
Jo kaukana korven soissa
tulet virvojen viriää.
Ypö yksin istun ma koissa,
ei armasta, ystävää.
Mut oudoissa unelmoissa
mun henkeni heläjää.
Ken siellä? Ken lehdossa läikkyy?
Kuka huntua huiskuttaa?
Kuva valkea vierii ja väikkyy,
tutut piirtehet pilkoittaa.
Mun aatteeni seisoo ja säikkyy.
Sumu silmiä sumentaa.
.
Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
- minäkin toivotan hyvää ötyä :))