Hei,
olen tämän vuoden ollut ns."nuori leski" (43v) ja yksinhuoltaja kahdelle teini-ikäiselle tytölle.
Mieheni kuoli joulukuun 29.päivä sairastettuaan imusolmukesyöpää vajaa vuoden.
Olen käynyt seurakunnan sururyhmässä jota veti sama pappi kuka siunasi mieheni.
Elämme sitä ns."vaikeinta vuotta" ja meillä menee suht hyvin. Olisi mukava kuulla onko muita samassa tilanteessa olevia vanhempia.
Kuinka teillä menee jne.
Kesäterveisin
Tinttu
olen tämän vuoden ollut ns."nuori leski" (43v) ja yksinhuoltaja kahdelle teini-ikäiselle tytölle.
Mieheni kuoli joulukuun 29.päivä sairastettuaan imusolmukesyöpää vajaa vuoden.
Olen käynyt seurakunnan sururyhmässä jota veti sama pappi kuka siunasi mieheni.
Elämme sitä ns."vaikeinta vuotta" ja meillä menee suht hyvin. Olisi mukava kuulla onko muita samassa tilanteessa olevia vanhempia.
Kuinka teillä menee jne.
Kesäterveisin
Tinttu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omasta tragediastani on kulunut jo toistakymmentä vuotta, mutta ei se silti koskaan unohdu.
Olen "solminut" jälkeen uuden suhteenkin ja kokenut kahtia jakautuneen rakkauden. Rakkaus ei tosiaan kuole, se uhmaa kuolemaakin.
Kyllä siitä omat traumat jäivät. Niiden kanssa on vain opittava elämään. Olen nyt miltei saman ikäinen kuin sinäkin. Minulla on teini-ikäinen poika.
Otan osaa suruusi. Sururyhmästä minulle jäi mieleen lohduttava lausuma siitä, miten äiti opettaa tytärtään olemaan äiti ja vaimo, leskeksi ei kukaan opeta...se on opeteltava yksin.
Itse jäin leskeksi 19v kahden lapsen kanssa kun mieheni kuoli parikymmentävuotta sitten. Alku oli rankkaa, kun oli syrjäytettävä oma suru lasten takia.
Silloin ei paljon sururyhmiä ollut ja jos olikin, niin ei ollut aikaa eikä voimia mennä.
Olin kotiäidin alkutaipaleella ja mieheni tuloilla elelimme. Jouduin opiskelemaan ammatin lastenhoidon ohessa. Rahallinen pelastus oli silloinen KELAN leskelle suunnattu opintotuki, maksoi opiskelun välineineen ja kirjoineen eikä tarvinnut ottaa lainaa. Niin eläkehän ei suuren suuri ollut, kun mieheni oli nuori (25v), työvuosia ei montaakaan ollut karttunut.
Kummasti sitä pärjää, aika parantaa ja Suru muuttaa muotoaan
ja lapset ovat olleet voimavara jaksamiselle. Hekin jo lähteneet maailmalle, minä 40v aloittelen "sinkku" elämää
Voimia sinulle ja lapsille
Hei, itse jäin leskeksi 27 vuotiaana, pienen vauvan kanssa. Mieheni menehtyi äkillisesti työtapaturmassa.
Nuorilla leskillä on oma keskustelulistansa
msn groupsissa, nimellä winkut. Sinne pitää 'hakeutua' jäseneksi, laittamalla viestiä valvojalle. Ohjeet löydät ko. palstan etusivulta.
Suosittelen, siellä on kymmeniä samassa tilanteessa olevia nuoria leskiä.
..tuntuu ihan lohdulliselta lukea että on muitakin samassa elämäntilanteessa olevia..mä olen 36v ja menetin mieheni onnettomuudessa viime elokuussa...nyt meni juhannus ja iski ihan järjetön ahdistus..mulla on 3 lasta,että heidän takia on pakko jaksaa,vaikka tosi rankkaa on ollu...pelkään jo loman alkua..mitenköhän jaksaa.mutta lasten takia on pakko jaksaa
Nyt on tasan puoli vuotta siitä kun mieheni kuoli ja vanhempi tyttäreni on todella vaikeassa iässä. Fyysinen ikä on 12 mutta hänen ajatusmaailmansa on usean vuoden edellä. Eilen hän karkasi poikaystävänsä luo ja meinaa olla siellä pari viikkoa. Toisaalta ymmärrän häntä kun hän joutuisi olemaan yksin kotona kun olen vielä lomalla ja pikkusiskokin on leirillä kaiket päivät. Hän oli järjestänyt matkansa kaverin luo itse. Hyvä sentään että eivät ole kaksistaan vaan kaverin sisko on pienen poikavauvansa kanssa siellä.
Tällaisina hetkinä on kaikista ikävin.
Vaikka on valoisiakin hetkiä ollut niin silti nyt on taas synkkää aikaa ja tuntuu ettei selviä millään.
Olen tosi tyytyväinen että olen löytänyt nuorille leskille tarkoitetut sivut "Winkut".
Kirjaudu sinäkin yksivaan.
Tinttu