nyt sitten lapset menevät tarhaan

Olen ollut sijaisena useassa Päiväkodissa.

Lapsissa on erilaisia..
Pienissä ympyröissä ja vähän muita ihmisiä eri tilanteissa kohdanneet ovat vaikeimmassa asemassa, luulen heille olevan vaikeita. Reaktio on tarttuu äitiin ja huutaa hysteerisesti.. Joskus ei mahda mitään ja itku jatkuu muiden mukaan ei tulla..
Sitten on reippaita jotka eivät huomaa äidin lähtöä vaan ryntäävät tutkimaan leikkejä ja leikkikaluja, mutta illalla kun tullaan hakemaan alkaa huuto (lapsi huomasi vanhempi oli poissa)
Lapsia on parikymmentä tätejä vain 1-3 joten tuo tarttuja on todella aikaa vievä.. Mutta kotiäidin unelma, lapsessa on oikein leima MINUN eipä ole pahemmin muiden seuraan annettu. Kertoo myös äidin huonosta itsetunnosta ja tarpeesta omistaa läheisensä.. kuultaa jutuissa ja "kertomuksissa".
.

Kyllä pahalta tuntuu lukea tämänkaltaisia kannanottoja. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole ammattikasvattajan mielipide.?Olen pahoillani että äitinä tarvitset kuulla tällaista puppua.

Hienoa että olet pystynyt lapsiasi tukemaan kotona ja pystynyt antamaan rauhallisen kasvuympärisön, tämä jos mikään mahdollistaa lapsen pärjäämistaitojen kehittymisen. 3v on jo paljon osaavampi ja kestävämpi kuin pienet taaperot jotka joutuvat liian varhain eroon äidistä. Ilman äitiä pärjääminen ja ryhmässä toimiminen on kuitenkin iso kehitysaskel ja on aivan normaalia ja paikallaan että alussa jännittää ja pelottaakin. Parhaiten voit lapsiasi auttaa kun pyydät että saat tulla päiväkotiin yhdessä lapsiesi kanssa tutustumaan useaan otteeseen ei vain kerran eikä liian pitkiä aikoja kerrallaan ja juttele hoitajien kanssa ja miettikää sitten yhdessä lasten kanssa kotona. Voit myös googlata autalastakasvamaan blogin ja siellä etenkin 3-5v päiväkodin aloitus. eroahdistuksen työstäminen. Uskon että hyvin menee kun yritätte lapsen tahdissa uutta asiaa lähestyä. Tsemppiä

Sinulle Täti päiväkodista:

Ehkä kirjoituksestani sai tosiaan sellaisen käsityksen että ovat olleet neljän seinän sisällä koko ikänsä, hehe.

Lapseni ovat erittäin itsenäisiä ja sosiaalisia. Kun leikkipuistoonkin mennään niin eivät karta ottaa kontaktia muihin lapsiin, päin vastoin.

Ja takertumisesta, voisivat äidin mielestä olla vähän takertuvaisempiakin. Enää ei istuta niin usein syleissä ja tarvita äitiä kun kaikki pitää saada tehdä ITSE! :)

Mutta silti tosiaan jännittää miten kaikki menee, ja juu toki mennään tutustumaan useaan otteeseen äiti tai isi luonnollisesti mukana.

Olen edellisen kirjoittajan "ehkä apua" kanssa täysin samoilla jäljillä. Mielestäni lapset on hyvä pitää kotona varsin pieninä, sillä en ymmärrä lainkaan sellaisia ihmisiä jotka altistavat lapsensa toisten armoille! Eihän pieni lapsi osaa kertoa välttämättä mahdollista tuskaa mitä saa kokea tarhassa. Ja ihan pienelle äidin syli on paras paikka maailmassa!

Kiitos tosta blogi vihjeestä:) Oikein hyvää kesää sinulle.