Kysymys pojille/miehille

No siis se on lähinnä sitä, ettei halua menettää tyttöä toiselle pojalle/miehelle. Ja sit myös siin, et ku tykkää siit tytöst nii paljon, nii haluis näyttää sen sille ja muille, mut ennen kaikkea haluis olla sen kanssa mahdollisimman paljon, ku se tuntuu nii hyvältä. Ja tuntuu, et ei vaa saa olla tarpeeks sen tytön seurassa ja haluis aina vaa viettää enemmän ja enemmän aikaa sen kanssa.
Ja nyt mun omasta puolestani, tai olen puhunut koko ajan. Mutta kun mie ihastun, nii menetän kokonaa järjen ja aattelen sitä tyttöö 24/7 ja haluisin vaa olla sen lähellä, halata sitä, pitää sitä syleilyssäni jne. Mutta se ei oikein välttämättä oo mahollista, ellei oo mitä seurustelusuhdetta. Ja kyll siin pelkää, et tyttö ei oo tosissaa, jos se ei haluu seurustella vaa pelkästää tapailla

no miksei voisi tavata useammin? nytkin kun on kesäloma, niin on aikaa :o

Juu itselläni on nyt elämäni ensimmäinen tapailusuhde meneillään, enkä todellakaan voi tietää miten edetä tai edes, mitä tyttö ajattelee minusta. Käymme ulkoilemassa yhdessä ja juttelemme mukavia mutta en uskalla ehdottaa mitään muuta tekemistä sillä kielteinen vastaus odotuksiini nähden tuhoaisi todella hauraalla pohjalla olevan itsetuntoni lopullisesti. Tosin asian tuhoasi myös se, että tyttö joutuisi jonkun muun pojan käsiin sillä olen todella rakastunut häneen.. En siis sure vaikka menisin naimisiin hänen kanssaan vasta 40-vuotiaana, mutta pelottaa ettei häntä enää piakkoin kiinnosta tavata...

Olen kuitenkin saanut sen käsityksen, ettei tytöllä pitäisi olla muita suhdettamme ''uhkaavia'' poikia tuttuina eli sikäli saamme ainakin vielä olla rauhassa. Lisäksi olemme molemmat todella ujoja. En vain yksinkertaisesti tiedä miten jatkaa... Uskallanko tehdä koskaan treffiehdotusta vaikka jonnekin muualle kuin lenkkeilemään? Enkä siis todellakaan tiedä miten tehdä tällaisia aloitteita, joten tarvitsen apua ulkopuolisilta joita minulla valitettavasti ei oikeassa elämässä edes ole :/

En haluu itse sitoutua vielä nyt (oon 19). Ajattelen, että sitoutuminen ja tiiviit ihmissuhteet kuuluvat keski-ikään. Haluun olla nuori ja vapaa tekemään mitä tykkään. Oon jätkä.

Minulle olis tärkeetä sitoutua jo nuorella iällä ettei vaan tulisi sitä vaihetta jossa mennään suhteesta toiseen, otetaan ja jätetään. Se on mielestäni todella brutaalia ja sotii moraalista arvomaailmaani vastaan. Kenellekään ei saa tuottaa pahaa mieltä tai surua, se on elämänohjeeni. Haluan löytää sen ihmisen jonka kanssa eläisin elämäni loppuun asti niin nopeasti kuin mahdollista :)

Mulle tärkein arvo on vapaus päättää omista tekemisistään eikä vaan miellyttää muita.

Olen jo 22v, mutta tosiaan mainitsemassasi iässä mulle oli hirveän tärkeää, että suhde oli varmasti suhde ja yhteiseen tulevaisuuteen suuntautunut. On hirveän vaikeaa sanoa, miksi niin oli, mutta se vain tuntui oikealta. Epämääräisyys suhteessa ahdisti.

Myöhemmin, kun olin tarpeeksi seurustellut vakavsti ja tulevaisuusorientoituneesti, alkoi vähemmän rajoitettu suhde kiinnostaa. Lopulta kävi niin, että vaikka tapailin paria tyttöä mainitsemassasi mielessä, kumpikin juttu vain haihtui olemasta (sitä uskon, että moni pelkää) ja lopulta yksi suhde vakiintui seurusteluksi, vaikka aluksi ei ollutkaan tarkoitus.

Luulisin, että kyseessä on kysymys itseluottamuksesta. Jos on varma omasta vetovoimastaan, on helppoa tapailla ja uskoa sen johtavan johonkin, jos suhteella on tulevaisuus. Mutta jos ei ole varma itsestään, epämääräinen suhde, jossa ei tehdä lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta, voi tuntua todella ahdistavalta ja pelottavalta - sellaiselta, jossa ei voi olla onnellinen.

Jos toinen on hyvin itsenäinen ja toinen heikosti itsenäinen, on suhde aika isossa vaarassa, kuten ketjun aloittajalle on käynyt. Ei kyse ole siitä ettäkö kaikki pojat jotain vaan siitä, että aloittajan kohdalle on sattunut sellaisia poikia, joille tapailusuhde ei toimi. Jos toinen haluaa suhteelta vapautta ja toinen turvaa ja varmuutta, on vaikea saada aikaan suhde, joka ei ahdista jompaakumpaa.

Kyse on aikalailla itsetunnosta. Jos olet puolen vuoden miettimisen jälkeen saanut ensimmäistä kertaa elämässäsi tavattua perheesi ulkopuolisen ihmisen, minun tapauksessani omanikäiseni tytön netin kautta, ei ole millään tavoin helppoa lähteä tällaista tekemään uudestaan kun tähän yhteen ja kyseiseen ihmiseen on niin kovasti kiintynyt. Siksi panostan elämässäni vain siihen, että saisin olla tämän yhden ihmisen kanssa lopunikääni! En halua joutua uudelleen tilanteeseen jossa joutuisin tapaamaan uuden ihmisen.

Koska haluan roiskia mällit naamalle joka ilta