Voiko narsistisuhteesta selviytyä ilman suuria haavoja, terapiaa, lääkkeitä? Onko kenelläkään kokemusta siitä, että suhteen jälkeen ei olisikaan ahdistusta, vaan normaalin eron tuoma tunnelma. Lähinnä kartoitan sitä, rikkooko narsisti kaikki läheisessä suhteessa oleva ihmiset, vai onko joku ihminen niin voimakas, ettei narsu kykene sitä rikkomaan? Toisaalta, tullaan siihen, että vain eräänlaiset ihmiset joutuvat narsistisuhteeseen, mutta jos nyt ei oteta sitä oletukseksi vaan oletuksena on, että kuka tahansa voi joutua narsistisuhteeseen
Voiko narsistisuhteesta selviytyä?
neljännesosahullu
27
208
Vastaukset
Kiitos aloituksesta, aiheuttaa mielenkiintoista pohdintaa tämä.
Minun oletus on se, että kuka tahansa voi joutua narsistisuhteeseen. Me ei itse valita sitä. Ja kun sitä mahdottomuutta ei näe etukäteen samoin kuin suhteen päätyttyä. Tässä jos missä jälkiviisaus on kohdallaan.
Minä koin hyvin voimakkaita ja raastavia tunteita. Haavat olivat ensin syviä ja pahimmalle tuntui se, että ihminen, johon olin luottanut, olikin vilpillinen ja toimi tahallisesti minun vahingoittamiseksi.
Tavallaan fyysisesti ja osin henkisesti selvisin hyvin, koin alkutunteet suurina mutta pystyin antamaan anteeksi nopeasti. Ehkä tähän auttoi se, etten ollut vuosikausien suhteessa, vaan irrottauduin kun ymmärsin millaiseksi loppuelämäni muodostuisi jos jatkaisin. Ja vaikka suhteesta itsestä yli pääsinkin, niin ilmeisestikin silti koen vielä tarvetta puhua kokemuksista tai jakaa niitä. Sen verran syvät ovat henkiset ja sielulliset haavat. Ja halu ymmärtää ihmisten tekoja.
Toisaalta se aukaisi muitakin haavoja ja on ohentanut panssariani. Koin tavallaan narsistisen romahduksen itse, kun minua satutettiin oikein kunnolla. Aloin siis itsetutkiskeluni syvemmällä tasolla tämän narsismin tutkiskelun myötä.- d.i.c.e
Ketään ei voi rikkoa, ellei toinen itse anna näin tehdä. :)
- neljännesosahullu
Siis olettamus olisi, että ns. narsun suhteessa olleet haluavat tulla rikotuiksi ja haluavat että heidän elostaan tulee vaikeaa. Ehkä provosoivaa. Toisaalta taas, onko se jonkinmoista alitajuntaista itsensä kehittämistä lähteä narsun kanssa suhteeseen, koska sen jälkeen voi läpikäydä oman itsensä kehittämistä....ehkä siksi antaa rikkoa itsensä ;-).
- M.B.
Ainakin helpottaa itseä jos lähtee suhtautumaan rikkoutumiseensa uuden löytämisen itsestään-hengessä. Rakentavampaa, ehkä... Ja mahdollisuuksia suovaa :)
Aika mielenkiintoinen pointti. Ensin kyllä nousin takajaloilleni ajatuksesta että lähtisi tahallaan rikkomaan itseään, eli siis hakemalla kerjäämään verta nenästään. Mutta. Tiesin sen koko ajan. Että mahdoton yhtälö koko juttu on. Ja päätin että katsotaan, mitä tästä tulee. Tuli mitä tuli prkl. No tulihan sitä :-)
- d.i.c.e
Mulla on yks läheisriippuva kaveri, joka tuntuu toistuvasti ajatuvan suhteisiin narsististen miesten kanssa, eikä hän tunnu kyllä oppivan mitään...
Tainnut tällä kertaa törmätä jutuistaan päätellen ihan oikeaan narskuun, on ihmiset kuulemma varoitelleetkin, kehoitin vain pitämään silmät auki.
Kavereita kohtaan olen toisinaan aika ylisuojeleva...Jos tyyppi osoittautuu kusipääksi, saatan käydä sanomassa äijälle pari valittua sanaa. :)
Olen yrittänyt takoa tämän kaverin päähän, ettei takertuisi liikaa, eikä olisi niin sinisilmäinen, mutta turhaan...Jotkut ovat vain luonnostaan "uhri-ainesta."
- neljännesosahullu
Voisin kuitenkin olettaa, että ei ehkä niin masokistista jos yrittäisi löytää itsensä jotakin muuta kautta kuin narsistisuhteen läpikäytyään joten oletan, ettei se ole tavoite kenelläkään. Mutta kuitenkin mielenkiinnolla odotan, löytyykö yhtään henkilöä, joka voi rehellisesti sanoen selviytyneensä "täyspäisenä" narsistisesta "luomuksesta".
Enpä tiedä siitä "täyspäisyydestä" mutta, kyllä parempi ihminen koen olevani nyt - hieman täyspäisempi - kuin ennen N-suhdetta. Kuten kommentoin pari päivää sitten, että kuka voisi uskoa, että jonakin päivänä, voi jopa kiittää kokemuksistaan.
- ent.ilkis
Narsistisuhteeseen voi päätyä (kaikki parisuhteet valitaan) kuka tahansa, jolla on narsistin mentävä aukko minuudessaan. Kaikilla sitä ei tosiaankaan ole.
Se, miten paljon "laastaria" tarvitaan eron jälkeen on täysin itsestä kiinni...siis siitä, kuinka kauaksi jää suhteeseen, joka ei tyydytä...kuinka valheellisena näkee tilanteensa....- siis kuinka hyvä on valehtelemaan itselleen; se on sitä, mitä suhteessa narsistin kanssa tarvitaan.Minä olen ollut siinä oletuksessa, että kuka tahansa voi joutua narsistisuhteeseen. Mutta riittääkö mielestäsi tuohon narsistin mentävään aukkoon se, että on juuri haavoittunut jotenkin, kokenut henkilökohtaisen trauman tms?
- ent.ilkis
elisakettu kirjoitti:
Minä olen ollut siinä oletuksessa, että kuka tahansa voi joutua narsistisuhteeseen. Mutta riittääkö mielestäsi tuohon narsistin mentävään aukkoon se, että on juuri haavoittunut jotenkin, kokenut henkilökohtaisen trauman tms?
Voi se olla jotain sellaistakin...kuten trauma - vaikkapa jo lapsuudessa.
Minä en usko, että kuka tahansa voisi löytää yhteisen sävelen narsistin kanssa. Itsekään en ole niin hyvä valehtelemaan itselleni.
Rakastaminen vaatii paljon sellaista, jota narsisti ei osaa - ei edes näytellä. ent.ilkis kirjoitti:
Voi se olla jotain sellaistakin...kuten trauma - vaikkapa jo lapsuudessa.
Minä en usko, että kuka tahansa voisi löytää yhteisen sävelen narsistin kanssa. Itsekään en ole niin hyvä valehtelemaan itselleni.
Rakastaminen vaatii paljon sellaista, jota narsisti ei osaa - ei edes näytellä.Itse uskon tuohon traumakäsitykseen. Jonka allekirjoitan osin omalla kohdallanikin. Siinä mielessä kuka tahansa silloin voisi ajautua N-suhteeseen, mikäli lisäksi vielä pohjalla on joitain muitakin käsittelemättömiä asioita.
Yhteinen sävellaji: voihan se aluksi sellaiselta tuntua, illuusiossa symbioosivaiheessa. Mutta kun mietin elämäni varrella kohtaamiani ihmisiä, ei moni olisi mennyt retkuun kyseisen henkilön kanssa. Mutta ihmeteltiinhän sitä jossain, miten ihmeessä juuri minä olin niin käsittämättömän sokea; annoin tapahtua.- Pilvi Linna
"kuinka hyvä on valehtelemaan itselleen; se on sitä, mitä suhteessa narsistin kanssa tarvitaan."
Juuri niin, tavallaan tiesin että koko juttu on valhetta mutta se TUNNEkokemus oli suurempi kuin järjen ääni. En halunnutkaan nähdä tosiasioita vaan luottaa tunteeseen. Kuitenkin tiesin että se oli oikein ja niin oli tapahduttava. Tajusin myös alusta asti kuinka se toinenkin valehtelee itselleen ja projisoi syyllisyyttään minuun. Ehkä se oli heikko kohtani. Sitäpaitsi minua kyllä varoitettiin mutta kuuntelinko varoituksia, en. Sen sijaan vain naureskelin niille vaikka epäilykset olivat jo heränneet.
Nämä tekstit auttoivat tajuamaan paremmin sitä tunnekokemusta jonka läpi oli mentävä.
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Burney.html "Narsistisuhteeseen voi päätyä (kaikki parisuhteet valitaan) kuka tahansa, jolla on narsistin mentävä aukko minuudessaan. Kaikilla sitä ei tosiaankaan ole."
Ei ole ei.
"....siis kuinka hyvä on valehtelemaan itselleen; se on sitä, mitä suhteessa narsistin kanssa tarvitaan."
Tämä on uhrien keskuudessa ulkoistettu, siis itselleen valehtelu. Sitä kautta voi ymmärtää myös vastapuolen dynamiikkaa, siis JOS se kiinnostaa.
- ent.ilkis
Minusta taas traumakaan ei takaa sitä, että on jallitettavissa. Se voi selittää käytöstä, joka ei ole itselle luonnollinen (jos se ei ole).
Luulen, että paljon on kyse siitä, milloin alkaa ahdistaa. Miten lähelle tungetaan ja kuinka nopeasti.
Minua itseäni ahdistavat kaikki, joilla on kiire päästä lähelleni. Huomaan tämän, koska olen rajannut itseni. Minua ei kiinnosta ihmiset (he eivät anna minulle mitään), jotka tuppaavat "suuhun". Toisaalta en tarvitse partneria, joka alituiseen kehuu minua. Tiedän itse, missä olen hyvä ja missä huono."Minusta taas traumakaan ei takaa sitä, että on jallitettavissa. Se voi selittää käytöstä, joka ei ole itselle luonnollinen (jos se ei ole). "
Mites ne ihmiset, joille se ON luonnollista ?
Tuosta traumasta...mietitääs ihan aikuisten oikeasti traumatisoituneita ihmisiä, siis vaikka joukkoraiskattuja, insestin kokeneita, sodan runtelemia, kidutettuja jne... he eivät välttämättä ole mitään uhripotentiaalia vaan joskus jopa hämmästyttävän tasapainoisen ja elämänmyönteisen oloisia.
En keksi sille mitään muuta selitystä kuin sen, että he ovat hyväksyneet elämän sellaisena kuin se tulee. Valitettavasti se tuli heille siinä muodossa.
Yleensä elämän hallitsemisen yrittäminen on "länkkäreiden" ongelma. Se on itsetuhoinen tie lopulta, kaikilla jotka sitä koettavat.- maljojen_prinsessa
lynett kirjoitti:
"Minusta taas traumakaan ei takaa sitä, että on jallitettavissa. Se voi selittää käytöstä, joka ei ole itselle luonnollinen (jos se ei ole). "
Mites ne ihmiset, joille se ON luonnollista ?
Tuosta traumasta...mietitääs ihan aikuisten oikeasti traumatisoituneita ihmisiä, siis vaikka joukkoraiskattuja, insestin kokeneita, sodan runtelemia, kidutettuja jne... he eivät välttämättä ole mitään uhripotentiaalia vaan joskus jopa hämmästyttävän tasapainoisen ja elämänmyönteisen oloisia.
En keksi sille mitään muuta selitystä kuin sen, että he ovat hyväksyneet elämän sellaisena kuin se tulee. Valitettavasti se tuli heille siinä muodossa.
Yleensä elämän hallitsemisen yrittäminen on "länkkäreiden" ongelma. Se on itsetuhoinen tie lopulta, kaikilla jotka sitä koettavat."Tuosta traumasta...mietitääs ihan aikuisten oikeasti traumatisoituneita ihmisiä"
Monesti unohdetaan (et välttämättä sinä lynett), että traumatisoitunut ihminen voi olla "vain" emotionaalisella tasolla tarumatisoitunut. Näin voi usein käydä esim. silloin kun vanhempi/vanhemmat ovat persoonallisuushäiriöisiä eli tunne-elämältään ja käyttäytymiseltään ongelmaisia.
Vaikeaksi tällaisen traumatisoitumisen tekee juuri se, että rakkautta ja vanhempien syliä vaille jäänyt lapsi alkaa kuvitella, että vika on ollut vain hänessä. Sitten kun aikuisena menee psykoterapiaan, tajuaa, mitä kaikkea on tapahtunut: mitä on vanhemmilta saanut ja mitä ei.
Kaikkein radikaalein tilanne on ehkä silloin, kun kodin ulkopuolelle näytetään, että kaikki on tosi hyvin: lapsista pidetään huolta ja rakastetaan. Sitten kun päästään turvaan oman kodin seinien sisäpuolelle, lapset unohdetaan, heitä laiminlyödään, annetaan vain minimi, ei yhtään enemää ja vielä moititaan, hallitaan ja kyykytetään.
Kyllä tästä seuraa aivan karmaiseva mielipuolisuus ja tunnevamma.
Tuosta hallinnasta vielä. Viime vuosina on puhuttu kai paljonkin elämänhallinnasta. Käsittääkseni sillä ei kuitenkaan tarkoiteta elämän hallitsemista, vaan omien tarpeiden ja halujen kartoittamista, keinoja niiden saamiseksi ja esim. ajankäytön, rahanköytön yms. hallintaa.
Sitten kun yritetään hallita elämää, niin mennäänkin jo utopioiden puolelle. Tällaista esiintyy mielestäni usein esim. talouselämässä...
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."442176Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.1841978- 1161372
En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin711170- 96982
Olet kiva ihminen
En kiellä sitä yhtään. Sinussa on hyvin paljon erinomaisia puolia, enemmän varmasti kun meissä muissa. Sitten on puoli73929Auta mua mies
Ota vielä yhteyttä, keksi oikeat sanat että vuosien ajan kasvanut muuri murtuu meidän väliltä vaikka aluksi vain vähän.78879Uuden upotuskasteen vaiettu ongelma
Alkuseurakunnan kaste oli useamman vuosisadan upotuskaste, joka toimitettiin joko ulkona luonnon vesistöissä tai kasteki45857Ja tääkin vielä...
Kukakohan on valittanut, Salmiko itse? https://www.viiskunta.fi/rehtori-valittiin-ahtarissa-ilman-hakumenettelya-o/1347933825- 56716