Miten dementoituneen ihmsen ''tahdonilmaisu'' esimerkiksi edunvalvojansa hyväksi tai jonkun toiseen voidaan pitää lainmukaisena, koska kun oma muisti ja tahto katoaa, on helppo manipuloida kyseistä henkilöä luovuttamaan esim edunvalvojan mukaiset jäämistöt itselleen tai edunvalvojaa miellyttävälle kohteelle..
Just wondering
Just wondering
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valmennat vaan dementikon muistamaan kuluvan päivän tai ekana arkipäivänä lääkärissä käydessänne juuri vietetyn joulun, loppiaisen ja nyt ensiviikolla tulevan juhannuksen, sekä mielellään nimensä ja tietenkin kenelle aikoo omaisuutensa luovuttaa (luntti kämmeneen).
Sitten viet hänen samantien sinua lainoittavan ja maksukyvystäsi huolestuneen pankinjohtajan luokse värkkäämään testamentti. Sitten olet visusti hiljaa testamentista, mutta lääkitys olisi hyvä vahventaa, ettei vaan kukaan teetä hänellä uutta testamenttia. Sitten vaan odotat moitekannetta ja kutsut isokenkäiset todistajiksesi.
Lahjakirja olisi nopeampi, mutta se on riskaapeli homma edunvalvojan hyväksi, kun maistraatille pitää tehdä vuositilit ja asia selviää dementikon ehkä ollessa vielä hengissä.
:D
Tai hymy sikseen. :I
Noinhan se varmasti raadollisesti ottaen käy.
Kamala, miten ihmiset ovat haaskoja, kun on kyseessä RAHA JA OMAISUUS.
Heille, joille perintö taas kuuluisi, heitä estetään kynsin hampain saamasta omansa.
Jep, dementoitunutta vanhusta on helppo käyttää hyväksi - eteenkin vielä uskonnon varjolla, mikä on erittäin törkeää! Mutta valitettavasti näin voi tapahtua. Jo hyvissä ajoin on hyvä ottaa joku virallinen holhooja jne. mukaan kuvioon, jos perilliset eivät pääse sopimukseen kuka asioita hoitaa. Mutta olen sitä mieltä, ettei vieraiden tarvitsisi päästä ollenkaan omaishoitajiksi, vaan asiaan pitäisi hyväksyä vain sukulaissuhteessa oleva ihminen - tai sitten kunnan/kaupungin toimesta joku aivan ulkopuolinen ihminen.
"Jep, dementoitunutta vanhusta on helppo käyttää hyväksi - eteenkin vielä uskonnon varjolla, mikä on erittäin törkeää!"
Eikä siihen tarvita edes dementiaa, kun uskonto on ratkaisevin tekijä. Ihme kyllä, nämä uskon sisaret ja veljet ovat vanhuksesta kiinnostuneita vain ja ainoastaan siltä osin, mikä koskee vanhusten omaisuutta ja testamenttia. Suurin kiinnostus herääkin vasta perukirjoituksen jälkeen, sitä ennen on yritetty varmistaa, että omaisuus menee testamentin perusteella "oikeaan osoitteeseen". Jos osoite osoittautuukin heidän mielestään vääräksi, niin johan alkaa hulapaloo, ja sitten valehtelee niin lakimies kuin lääkärikin. Tämä on totta, eikä hyvän mielikuvituksen tuotetta, kun he ovat ainoat todistajat uskovaisten puolelta.
Tiedän tapauksen, joka kyllä haluaa pitää ''huolta'' erään vanhuksen raha-asioista, mutta itse ei kuitenkaan halua huoltaa. Saanut koko elämänsä ajan avustusta tältä ja tämän sisarilta ja kokee kuitenkin, että ei kuulu hänen tehtäviin pitää huolta ainoasta elossa olevasta sukulaisestaan. Eikun laitokseen vaan.
Millaista esimerkkiä tämä suuri ikäluokka antaakaan huolenpidosta vanhempiaan tai muita sukulaisiaan kohtaan. Ovat juuri se sukupolvi sitten ilmeisesti, joka tottui vain saamaan kaikenlaisia avustuksia ja eläkeviran 18-vuotiaana. Toisiaan eivät halua kyllä auttaa aidosti. Surullista.
Valittavat toki byrokratiasta.
"Tiedän tapauksen, joka kyllä haluaa pitää ''huolta'' erään vanhuksen raha-asioista, mutta itse ei kuitenkaan halua huoltaa"
Niin eräskin pankkivirkailija oli kovin halukas auttamaan yksinäistä pankin asiakasta, muuta perustaa tuttavuudelle ei ollutkaan. Sehän kannatti, vanhus testamenttasi kaiken omaisuutensa k.o. pankkivirkailijalle. Mikäs oli kehuskellessa mm. timanttisormuksilla, minkkiturkilla ja H:gin keskustan asunto-osakkeella, ym.
"Kannattavaa" tällainen lähimmäisen rakkaus!
"Ovat juuri se sukupolvi sitten ilmeisesti, joka tottui vain saamaan kaikenlaisia avustuksia ja eläkeviran 18-vuotiaana"
Kaikissa ikäluokissa on oman edun tavoittelijoita. Suurten ikäluokkien ihmiset ovat kyllä saaneet työpaikat aikanaan helpommin, mitä nykyisin, mutta hyvin moni heistä on joutunut pitämään vanhemmistaan huolta, jopa rahoittamaan heitä. He eivät ole jääneet odottamaan vanhempiensa perintöjä, vaan otat säästäneet oman varallisuutensa työtään tehden. Eivät kuulu ikäluokkaan, joiden on pitänyt saada kaikki heti ja velaksi.
Kun seuraan tämän hetken nuoria perheitä ja itseäni esim. vastaavaan aikaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Moni suurten ikäluokkien ihminen rahoittaa vielä eläkevuosinaan aikuisia lapsiaan. Se ei tullut mieleenkään aikanaan, kun oli kotoa nuorena lähtenyt, piti tulla toimeen, eikä se helppoa ollut. Asuntoon pääsi kiinni vasta, kun oli säästänyt vuosia, samaan aikaan inflaatio oli nostanut asuntojen hintaa. Lainakorot olivat korkeat ja takaisinmaksuaika 6 - 7 vuotta. Ei ollut mitään mahdollisuutta saada lapsiaan kunnalliseen päivähoitoon, ym. Tässä muutamia asioita, en kaipaa tuota aikaa tippaakaan.