Oletetaan että elävän olennon A karmassa on tulla tapetuksi, ja että B:n karmassa on tappaa A. B kuitenkin valaistuu ennen tappoa ja ryhtyy harjoittamaan ahimsaa, väkivallattomuutta; mitä tapahtuu A:lle? Kuten Bhaga huomautti vastauksessa edelliseen viestiini, A:n tappaa joku muu kuin B, ellei sitten A:kin vapaudu karmastaan. Siksi sanoinkin, että eläintensuojelu on turhaa, AINAKIN ELÄINTEN NÄKÖKANNALTA. Tämä tiedoksi Vaisnavalle, joka voisi suhtautua lukemisiinsa hieman analyyttisemmin.
Sitten toinen aihe:
Oletetaan että henkilö S hankkii itselleen "hyvää karmaa" tekemällä hyviä tekoja. Kysymys kuuluu, ovatko S:n hyvät teot osa hänen karmaansa, vai ei? Ilmeinen vastaus on, että ne ovat osa hänen karmaansa, sillä jos oletamme että S:llä on vapaa tahto, miksi olettaisimme hänellä olevan pakottavaa karmaa lainkaan? On siksi hyödytöntä kertoa jollekin, että sinun pitäisi hankkia hyvää karmaa, sillä henkilö joko hankkii sitä tai ei, riippuen hänen karmastaan, ja riippumatta siitä kehoitetaanko häntä vai ei.
Vielä liittyen vapaaseen tahtoon:
Jos minulla olisi vapaa tahto, voisin sen avulla aiheuttaa vahinkoa jollekin, jonka karmaan ei kuulu kärsiä vahinkoa. Tätä tarkoittaa "vapaus". On kuitenkin mahdotonta että joku kärsisi muuten kuin karmansa kautta. Siis: vapaata tahtoa ei ole, tai ainakin se on ristiriidassa karman lain kanssa.
Sitten toinen aihe:
Oletetaan että henkilö S hankkii itselleen "hyvää karmaa" tekemällä hyviä tekoja. Kysymys kuuluu, ovatko S:n hyvät teot osa hänen karmaansa, vai ei? Ilmeinen vastaus on, että ne ovat osa hänen karmaansa, sillä jos oletamme että S:llä on vapaa tahto, miksi olettaisimme hänellä olevan pakottavaa karmaa lainkaan? On siksi hyödytöntä kertoa jollekin, että sinun pitäisi hankkia hyvää karmaa, sillä henkilö joko hankkii sitä tai ei, riippuen hänen karmastaan, ja riippumatta siitä kehoitetaanko häntä vai ei.
Vielä liittyen vapaaseen tahtoon:
Jos minulla olisi vapaa tahto, voisin sen avulla aiheuttaa vahinkoa jollekin, jonka karmaan ei kuulu kärsiä vahinkoa. Tätä tarkoittaa "vapaus". On kuitenkin mahdotonta että joku kärsisi muuten kuin karmansa kautta. Siis: vapaata tahtoa ei ole, tai ainakin se on ristiriidassa karman lain kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"hyvää karmaa" ei ole olemassakaan, on ainoastaan dharmaa.
Karman voi ymmärtää monella tavalla. Itse en näe sitä orjallisena koneistona, vaan "samanlainen vetää puoleensa samanlaista" -voimana. Jos toimin tietyllä tavalla tai tietyssä mielentilassa, olipa se hyvä tai paha, vedän puoleeni samanlaista. Muuttamalla toimintatapojani ja asenteitani alan vetää puoleeni jotain ihan muuta. Tietenkin tuulettimen pysähtyminen vie aikansa. Mitä kovemmin sitä on pidetty käynnissä, sen kauemmin.
Tahtoisin myös lisätä, että karman käsite jää hämäräksi ilman dharmaa.
Dharma on kussakin tilanteessa kunkin toimijan mahdollisuudet huomioonottaen vähiten väärä vaihtoehto. Jos ihminen seuraa dharmaansa silloinkin kun se on epämiellyttävää (lastenhuone-esimerkki: isoveli jakaa karkkipussistaan tasan puolet pikkuveljelle, vaikka voisikin helposti ahmaista itse suuremman osan), hän voi olla varma siitä, että häneenkin tullaan suhtautumaan dharmisen oikeamielisesti.
Tähän hindut pyrkivät. Inhimillisen kärsimyksen vähentäminen dharmisena tekona kiinnostaa minua huomattavasti enemmän kuin hokea väittämää "eläintensuojelu ja ihmisoikeudet ovat turhia" :)
>>>>
On siksi hyödytöntä kertoa jollekin, että sinun pitäisi hankkia hyvää karmaa, sillä henkilö joko hankkii sitä tai ei, riippuen hänen karmastaan, ja riippumatta siitä kehoitetaanko häntä vai ei.
>>>>
Ei ole hedelmällistä ajatella "hän tekee noin koska se on hänen karmansa". Tuo on haitallista fatalismia, kuten ilmeisesti yrität vihjatakin. Hindun ei kuitenkaan tarvitse ajatella noin. Hyödyllisempää on itse kunkin ajatella "mikä on minun dharmani" ja pyrkiä siihen.
Jokainen meistä voi löytää dharmansa ja pelastua sitä seuraamalla. Tämän voit lukea Gitasta. Dharmaansa seuraava henkilö on siunaukseksi paitsi itselleen, myös kaikille ympärillään.
>>>>>
On kuitenkin mahdotonta että joku kärsisi muuten kuin karmansa kautta.
>>>>>
Melkoinen osa kärsimystämme on muuten itse aiheutettua, ikävästä asenteesta johtuvaa. Ei toki kaikki, mutta melkoinen osa. Ihminen voi vaikkapa läheisensä kuoltua katkeroitua ja suhtautua maailmaan happaman negatiivisesti loppuikänsä. Tai sitten hän voi miettiä, mitä voi tilanteesta oppia ja siirtyä eteenpäin elämässään.
Kyseessä on valinta, ei armoton karma.
Niinpä niin, missä määrin olemme geeniemme, kasvatuksemme ja karmamme vankeja?
Mun arvaus on, että ihmisellä on enemmän tai vähemmän vapaa tahto... ;) Synnymme tiettyyn fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen, tietyn yhteisön jäseneksi. Se, mitä sitten tapahtuu, on ainakin jossain määrin meistä itsestämme kiinni.
Ajattelen, että henkilökohtainen karma on tavallaan semoinen väljä elämän kehyskertomus. Meidän maallisesta näkökulmasta esimerkiksi ammattiin, työhön tai asuinpaikkaan liittyvät valinnat saattavat tuntua suurilta kysymyksiltä. Ehkä ne vähän laajemmasta perspektiivistä katsottuna eivät niin isoja ja merkityksellisiä asioita olekaan... (Saati sitten erilaiset arjen päivittäiset valinnat...) Saman asian, saman läksyn voi oppia monenlaisten olosuhteiden kautta...
Vielä vapaasta tahdosta... :)
Länsimaisen psykologian piirissä tunnustetaan laajasti se, että syyt yksilön tämän hetken ongelmiin saattavat olla vuosien takana, ehkä jopa lapsuuden peruskokemuksissa.
Nämä erilaiset elämänkokemukset suuntaavat käytöstämme ja aiheuttavat sen, että emme me taida läheskään aina olla niin kovin rationaalisia valitsijoita. Esimerkiksi joku saattaa etsiä itselleen kerta toisensa jälkeen kumppanin, joka pettää ja pahoinpitelee. Toisaalta sosiologiset tutkimukset osoittavat, että koulutuskin periytyy. Jne. jne.
Tie kohti vapaata tahtoa kulkee itsetuntemuksen kautta. Ensin täytyy tunnistaa erilaiset omia valintoja ohjaavat ja suuntaavat tekijät, ennen kuin niistä pystyy irtaantumaan.
Eikö hindulaisuudessakin idea ole se "vapaan tahdon" -tilaan pääseminen eli karmasta, syyn ja seurauksen kiertokulusta irtaantuminen? Ja eikö se tapahdu nimenomaan itsetuntemuksen kautta eli ymmärtämällä oma jumalallinen alkuperänsä ja elämällä sen mukaisesti?
"Eikö hindulaisuudessakin idea ole se "vapaan tahdon" -tilaan pääseminen eli karmasta, syyn ja seurauksen kiertokulusta irtaantuminen? Ja eikö se tapahdu nimenomaan itsetuntemuksen kautta eli ymmärtämällä oma jumalallinen alkuperänsä ja elämällä sen mukaisesti?"
Kiteytit asian oikein hyvin :)
Yksi, mikä pitää meidät kaukana tuosta itsetuntemuksen tilasta on käsityksemme vapaudesta. Moni ihminen ajattelee, että jos hän voi tehdä mitä milloinkin huvittaa, harrastaa esim. seksiä kenen tahansa kanssa, hän on vapaa. Tämmöinen ihminen on kuitenkin todellisuudessa omien oikkujensa orja, jonka elämässä on kaikki epävarmaa, muuntuvien mielihalujen sanelemaa. Vapaaehtoinen itsekuri on avain oman itsen hallintaan, ja hallinnan kautta tulee vapaus.
Oletetaan että henkilö S hankkii itselleen "hyvää karmaa" tekemällä hyviä tekoja. Kysymys kuuluu, ovatko S:n hyvät teot osa hänen karmaansa, vai ei? Ilmeinen vastaus on, että ne ovat osa hänen karmaansa, sillä jos oletamme että S:llä on vapaa tahto, miksi olettaisimme hänellä olevan pakottavaa karmaa lainkaan? On siksi hyödytöntä kertoa jollekin, että sinun pitäisi hankkia hyvää karmaa, sillä henkilö joko hankkii sitä tai ei, riippuen hänen karmastaan, ja riippumatta siitä kehoitetaanko häntä vai ei.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::.
johan on päätelmiä!
logiikka on sinänsä hyväksi, mutta mutkia ei pitäisi oikoa liikaa ja tehdä liian mustavalkoista asioista...
Mielenkiintoinen aihe. En malta olla kommentoimatta. Alkuun muutama säe englantia ymmärtäville Bhagavad-gitasta:
sadrsam cestate svasyah
prakrter jnanavan api
prakrtim yanti bhutani
nigrahah kim karisyati
"Even a man of knowledge acts according to his own nature, for everyone follows his nature. What can repression accomplish?"(BG.3.33)
na tad asti prthivyam va
divi devesu va punah
sattvam prakrti-jair muktam
yad ebhih syat tribhir gunaih
"There is no being existing, either here or among the demigods in the higher planetary systems, which is freed from the three modes of material nature." (BG.18.40)
daivi hy esa guna-mayi
mama maya duratyaya
mam eva ye prapadyante
mayam etam taranti te
"This divine energy of Mine, consisting of the three modes of material nature, is difficult to overcome. But those who have surrendered unto Me can easily cross beyond it." (BG.7.14)
Toisinsanoen kaikki elävät olennot Krishnalle antautuneita sieluja lukuunottamatta ovat luonnon kolmen laadun hallinnassa, eli jokainen toimii oman luonteensa mukaan.
Kaikella olevalla on oma erityinen luontonsa. Vesi on märkää ja tuli polttaa. Samalla tavalla sielun luontainen asema on palvella muita. Mies palvelee vaimoaan ja vaimo palvelee miestään. Presidentti palvelee kansalaisia ja sotilas maataan. Jokainen palvelee jotakuta toista. Jos henkilöllä ei ole ketään muuta mitä palvella, niin silloin hän saattaa palvella koiraa tai kissaa.
Elävä olento on kuitenkin alkuperäisessä asemassaan Jumalan palvelija. Siinä asemassa hän palvelee automaattisesti kaikkia muita, koska kaikki elävät olennot ovat Jumalan pienen pieniä osasia. Se on myös ainoa tilanne, missä hän on oikeasti vapaa.
Hindusta voi tulla muslimi tai muslimista hindu, eli elävän olennon dharma voi muuttua. Sanatana-dharma eli ikuinen uskonto ei kuitenkaan koskaan muutu. Elävä olento on aina palvelija. Tämä on sielun ikuinen asema, eli sanatana-dharma.
Miten tämä sitten liittyy elävän olennon vapaaseen tahtoon? Sielulla on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi palvella joko Jumalaa tai sitten Mayaa eli harhaa. Tämä on ainoa oma valinta, mikä hänellä on. Maya vain aiheuttaa hänelle lisää kärsimystä kiitokseksi palvelusta, mutta Jumalan palveleminen puolestaan tekee ihmisen onnelliseksi riippumatta ulkoisista olosuhteista.
Jumalaa palvellessa elävä olento nauttii sisäisestä onnellisuudesta mikä ei ole riippuvaista kuolleesta aineesta.
Ehdollistunut elävä olento on kuitenkin täysin aineellisen maailman kolmen luonnonlaadun hallinnassa. Hän toimii täysin näitä luonnonlaatuja hallitsevien puolijumalien ja ylisielun hallinnassa. Eri luonnonlaatujen vaikutuksen alla hän toivoo erilaisia asioita, ja saa niitä oman karmansa mukaan. Jollakin voi esimerkiksi olla toive tulla johtajaksi ja harjoittaa rajattomasti sukupuolielämää, mutta epäonnekseen hän on samaan aikaan tamo-gunan eli tietämättömyyden vahvassa vaikutuksessa. Hänestä tuleekin sitten seuraavassa elämässä apinalauman johtaja-uros. Hän siis sai karmansa mukaan mitä toivoi. Paljon sukupuolielämää ja samaan aikaan johtava asema laumassa.
Ruohonkorsikaan ei liiku ilman että Jumala niin tahtoo. Elävän olennon vapauden tunne aineellisessa maailmassa onkin siksi täysi illuusio. Joku voi väittää, että hän ainakin voi tehdä ihan mitä tahtoo, mutta sen mitä hän tahtoo tehdä määräävät ne gunat joiden alaisuudessa hän toimii. Hyvä ihminen ei tapa viattomia eläimiä vain tyydyttääkseen kieltä, koska häneen vaikuttaa hyvyys eli satva-guna. Samalla tavoin juoppo ei jätä viinapulloa juomatta, koska häneen vaikuttaa tietämättömyys eli tamo-guna. Sotilas ei jätä ylennystä ottamatta, koska intohimoisuuden eli rajo-gunan vaikutuksen alla hän tahtoo hyvän aseman. Kaikki elävät olennot ovat siis hallittuja, vaikka he illuusion vallassa kuvittelisivatkin olevansa kontrolloijia.
Pidän hyvin onnekkaana tilaisuutta saada "kärsiä" karmansa vuoksi siten ettei kukaan muu saa siitä huonoa karmaa osakseen. Tällaiset tapahtumat vaikuttaisi järjestävän LUONTO. Minulla on muistikuvia että itse olen tullut mm. hain syömäksi, ja suuri käärme on kuristanut minut tai katkaissut niskani. Kumpikin on mitä parhain tapa kärsiä omissa nahoissaan jos on itse silponut ihmisen tai kuristanut ihmisen. Mielestäni nimittäin petoeläinten ihmisille tekemät teot ovat luonnollisia tekoja.
Kaikenlaisia onnettomuuksia tapahtuu myös, ja muistelisin että Mahabharatassakin joku metsästäjä ampuu kuninkaan luullessaan häntä peuraksi tms.
Sitä minä en ymmärrä minkä ihmeen takia pitäisi hinkuen vinkuen hyökätä aiheuttamaan vahinkoa jollekin jotta on "saanut toteuttaa vapaata tahtoaan". Luulenpa että ns. vapaa tahto on ehdollinen käsite, jonka määrä eli pitoisuus riippuu siitä kuinka kietoutunut on kärsimään omien vanhojen tekojensa seurauksia. Ja sitten kun on polttanut karmansa loppuun, on jo luonnostaan sellainen ihminen ettei voisi juolahtaakaan mieleen mennä rääkkäämään muita. Esim. Buddhalla oli vapaa tahto sen jälkeen kun hän oli valaistunut, ja hän käytti sitä päättääkseen auttaa ihmisiä. Toinen vaihtoehto jonka hän olisi voinut valita olisi ollut vaipua nirvanaan yrittämättä edesauttaa muiden ihmisten valaistumista. Tavallaan se olisi ollut itsekäs valinta, ja tavallaan ei. Ketään se ei olisi loukannut, koska kaikki valaistuvat kuitenkin loppujen lopuksi. Mutta kuinka pian, se onkin sitten eri juttu.