Tyrskyt löyvät rantaan.
Kuin kurittaisi sisintäin.
Peloittaisi pois ajatukset.
Myllertävät tunteet.
Nuo rakkauden särkyneet.
Vaahtoaa.
Kuin valkoisena hohtaisi mieli.
Kun seesteisyyttä odoten.
Istun mietteissäin.
Rakastan.
Ei satuta se enää.
Poistunut on tuska.
Kaipuun rannoille kadonnut.
Ihana kuitenkin.
Vain tyrskyt jälkeen jättänyt.
Hymyilen niitä katson nyt.
Olisinko sittenkin.
Saavuttanut rauhan.
Tuosta suuresta rakkaudesta.
Olisiko niin.
Et myllerrys sielussain.
Olisi vain kaipuun kieli.
Joka muistoissain elää kuitenkin.
En kuolla sen anna.
Vaahtopäät huuhtovat rantakiviä.
Kuin rakkaus sisintä.
Kuin kurittaisi sisintäin.
Peloittaisi pois ajatukset.
Myllertävät tunteet.
Nuo rakkauden särkyneet.
Vaahtoaa.
Kuin valkoisena hohtaisi mieli.
Kun seesteisyyttä odoten.
Istun mietteissäin.
Rakastan.
Ei satuta se enää.
Poistunut on tuska.
Kaipuun rannoille kadonnut.
Ihana kuitenkin.
Vain tyrskyt jälkeen jättänyt.
Hymyilen niitä katson nyt.
Olisinko sittenkin.
Saavuttanut rauhan.
Tuosta suuresta rakkaudesta.
Olisiko niin.
Et myllerrys sielussain.
Olisi vain kaipuun kieli.
Joka muistoissain elää kuitenkin.
En kuolla sen anna.
Vaahtopäät huuhtovat rantakiviä.
Kuin rakkaus sisintä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi miten kaunis runo!
Nyt Margitta olet ylittänyt itsesi täysin.
Aina olen pitänyt runoistasi vaikka en aina niitä käy kommentoimassakaan.
Tämä nyt on niin hieno teksti että ei voi muuta kuin kiittää että toit sen luettavaksemme !!
Upea juttu.
Kauniisti kiitän sanoistasi. Kauris-62
Noilla vaahtopäillä olisin minäkin voinut huuhtoa ...
Jep, jep tämä oli minun makuuni ;)
Nää viimeisimmät lukemani oikein onnistuneita!
Ja samoilla rannoilla.
Samat vaahtopäät.
Saman taivaan alla.
Kuitenkin kaksi erillään.
Ja sydämet kuiskaavat.
Ole siinä hetkisen.
Silmäni kun aukaisen.
Hymyilen kiitoksen.