Höh. Ei pitäisi, mutta

mulla samat fiilikset yhen naisen suhteen.
Välillä "unohdan", mutta sitten taas jollain käsittämättömällä tavalla hän vain putkahtaa mun mieleen...ja sitten se on taas menoa...

sama täällä.Meidän välillä ei kyllä ole edes mitään ollut,katseita vain sekä ehkä ihastumista, joka kylläkin vain omalta puoleltani luultavasti..

Enpä usko, että ketään unohdetaan. Happy now?
Jos erotaan, niin onko sillä merkitystäkään. On tultu pisteeseen, jossa huomataan, ettei pidemmälle enää voi mennä yhdessä.
Mene ulos ja hymyile kilpaa auringon kanssa tai steppaa lätäköissä.
Ja löydä kaikkea löytämisen arvoista.
Jos on iloinen, löytää iloisia asioita ja päinvastoin.

Oltiinko kauankin ydessä?

Voi voi, sama juttu täällä. Nähdään niin harvoin, että sitten ollaanki taas täysin lukossa kun kohdataan. Alkuun varmaan ajateltiin että kaikki sujuu kun huomattiin olevan molemminpuoleista... ei se nyt ihan niin sitten mennytkään. Kun heteroksi itseään luuleva rakastuu ensi kertaa samaan sukupuoleen niin ei ole helppoa ei.

rakkaus ei aina ole molemminpuolista tai vaikka olisikin, jotain tapahtuu, että jompi kumpi luulee, ettei niin ole.

joskus munkin mieleen putkahtaa vanha menneisyys - ja sitten sydänalaa alkaa painaa...

mutta olemme onnistuneet välttelemään toisiamme useamman vuoden eikä ole mitään syytä lakata välttelemästä - ja avata vanhoja haavoja...

No mulle kyllä ihan eka kerta kun naiseen vakavasti olen ihastunut ja ymmärrykseni mukaan myös toiselle osapuolelle. Välimatka ja nää puitteet missä ollaan tavattu varmaan eniten vaikuttaa. Elämäntilanteet on täysin erilaiset, mutta sillä ei ole mielestäni mitään merkitystä.

En nyt lähtisi itseäni lokeroimaan tämän perusteella yhtään mihinkään, olen nyt vain jostain syystä hullaantunut juuri tästä ihmisestä ja hän on nainen. Ei kyllä ole miehet säväyttänyt pitkään aikaan, mutta se tuskin minusta vielä lesboa tekee. Antanette anteeksi jos olen väärällä palstalla, mutta en tiedä mihin sitten tätä purkaisin ;) Kun ei näitä asioita voi missään yleisilläkään foorumeilla käsitellä.

Ihastuneita katseita, sähköistä flirttiä, hymyjä... Paljon jäi sanomatta, jäljelle jäi epätietoisuus, mitä itse asiassa tapahtui. Olisin halunnut sanoa sulle niin paljon enemmän, jotain ihan muuta viimeisen kerran, kun jotain juteltiin. En tiedä nähdäänkö enää...ikävä jäi, en ole unohtanut.

Tuossa oli muutama kun voivotteli sitä että ihastuminen oli vain yksipuoleista... Ootteko aivan varmoja?! Itekkin luulin että näin oli, mutta kas kummaa, se ihastuminen olikin molemminpuolista. Kummallakin kesti vaan niin pitkään lähettää "tykkään susta" singnaali. Olisikohan se enää kömpelömmällä tavalla voinutkaan tulla ilmi?! :O

Millä lailla "kömpelösti" ihastuksen ilmaisitte? ;)

Joskus voi rakastua tulisesti, heittäytyen, tulevaisuudenuskoisena liian toiveikkaana ja liian heppoisin perustein. Voi tahallaan sulkea silmänsä ja korvansa omalta intuitioltaan, joka sanoo "ei, tämä ei tule kestämään, te ette sovi yhteen, olette liian erilaisia" ja nauttia romanssista vielä hetken pidempään. Kunnes tulee se ensimmäinen konflikti, jossa punnitaan, oliko oikeasti suhde vai oliko oikeasti ihastus....käy tätä meille vanhoillekin. Ihmisiä tässä ollaan.
Itse luulin kohdanneeni elämäni naisen. Ummistin silmäni kaikelta, missä olimme täysin päinvastaisia, ajattelin kyllä keksivämme keinot selättää eri unirytmit, erilaiset tavat, päinvastaiset sosiaalisuustasot...toisin kävi. Mitään en kadu, rakkautta se vain oli, hetken se sattuu ja sitten elämä voitti jo. Mitään ei saa jos ei mitään uskallakaan. Se on pakko elää, nousta ja kokeilla.

Pum. Olen pääsemässä irti ehkäpä ihastuksestani jota kesti sellaiset 2,5 vuotta. Vihdoinkin. Jotenkin rakas tämä akka tulee olemaan aina, kuitenkin. Naisrakkauteen mulla on kaikki palikat olemassa mutta se jää tällä elonkierroksella ehkä kokematta kokonaan.

Olen kiinnostunut työkaveristani ja olen lähes varma, että hänkin on minusta. Pitkiä katseita molemmin puolin, hymyjä ja jollain tavalla aina saatu puhumatta järkättyä työpäivät niin, että päästään lähtemään yhtä aikaa. harmi vaan, etten voi/ ole voinut pyytää tyyppiä kahville, koska muutan toiselle paikkakunnalle aika pian. Turha siis mielestäni edes yrittää tutustua :/

Pakkoko sun on tulla mun uniin niin usein? Ei helpota tätä yritystä unohtaa. Höh tosiaan!

Kamalaa olla se, joka pitää etäisyyttä, vaikka ei haluaisi. Miks pitää olla niin ristiriitainen ja epärationaalinen p***a?! Toinen haikaili mun perään ja väsyi varmaan, nyt on molemmilla paha mieli...

I feel U sisters...Noin vuos sit muutin toiselle paikkakunnalle,kuin ihastukseni asuu,vieläkin pyörii mielessä...kohta 2vuotta jo pyörinyt
,tyhmää,tiedän!!Katseita oli mut molemmat varattuja(ihastus naisen kanssa ja itse miehen kanssa 2lasta) ja itellä perhe,ikävä kyllä ihastus tekee ihmisestä tyhmän ja iskee "teini-fiilis"(typerästi käyttäytyminen kohdatessa) Koskaan saanut mitään järkevää sanottua,enkä tiedä oliko oikeesti molemmin puolista vai vaan ihastuneen mielen ajatuksenjuoksua....elämän voi vieläkin aloittaa uudelta pohjalta...

Ajattelen... aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi... en pysty unohtamaan, kaipaan sinua niin....