Tein löydön Hels. kaup kirjastossa: Nabokovin "Lolita" äänikirjana, lukijana itse Jeremy Irons samettisella äänellään. Tekstissä korostuu jännästi, näin tulkittuna, sen snobistinen itseironia, rimpsuineen ja koukeroineen, hienosti äännettyineen ranskan kielisine sitaateineen. Ei pidä peljästyä- jos olisin itse H.H:na Law Street 342:ssa, hiipimässä yläkerran kokolattiamatolla nukkumaanmenoaikaan, niin ohittaisin sekuntiakaan epäröimättä Lo:n huoneen ja suuntaisin äiti Hazen luokse, kypsän naisen kuumaan ja kaipaavaan syliin...
Karl
"Lolita", complet...
12823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo sinun loppu viittauksesi oli aivan turha! Käyt ihan turhaan todistelemaan, että et olisi pedofiili, ja vaikka olisitkin niin mitä sitten.
Itse luin Lolitan suurella innolla, koska olin nähnyt sen aikaisemmin elokuvana (ei Kubrikin). Kirjan luettuani suhtauduin suvaitsevammin seksuaalisesti poikkeaviin ja erityisesti pedofiileihin, mutta meidän Humbert Humbert:imme oli silti erikois tapaus. Nyt saan tietysti moralistit kimppuuni, mutta mitä siitä...
Teit upean löydön, kun löysit Lolitan äänikirjana. Onnittelen sinua. Haluaisin silti tietää oletko lukenut Lolitan kirjana? Ja jos olet niin kumpaa versiota pidit parempana? Entä mitä pidit elokuvista? Jos olet niitä nähnyt.
Molemmat elokuvat tuttuja, ja myöskin kirja luettu- sekä suomalaisena käännöksenä että alkukielellä. (Hemmetti,ei kai minulla vain ole mitään Nabokov- fiksaatiota?) Kubrickin versio tehosi kyllä mielestäni paremmin. Vanha totuushan on että sensuurin ilmapiiri saa taiteilijan lataamaan entistä enemmän ilmaisuvoimaa rivien väliin. Esimerkkinä käyköön Kubrickin "Lolitan" varpaankynsien maalauskohtaus. Eikö siinä tiivisty H.H:n ja Lo:n valtapeli kaikessa traagisuudessaan: kinkkinen yhdistelmä intohimoa, syyllisyyttä, nöyryytystä, heikkoutta, hyväksikäyttöä... Jeremy Ironsin lukemana (lyhentämättömänä) kirja toimii mielestäni hienosti- sen kuunteleminen vaatii kyllä (ainakin minulta) suurta keskittymistä, sanastoltaan ja tyyliltään se ei ole tunnetusti suinkaan kaikkein simmpeleimmästä päästä. Mitä mieltä itse olet elokuvaversioista?
Elokuvaversioista pidin enemmän uudemmasta (1997?). Sillä Jeremy Irons saavuttaa erinomaisesti kirjassakin olevan klassisen tyylin kerronta äänessään ja lisäksi melankolisen intellektuellin olemuksen. Niiden summaksi syntyy upean painostava tunnelma, joka tavallaan kiristyy loppua kohden Lolitan suggestion yhteydessä.
Kun taas Kubrickin versio: sensuurin takia hän ei päässyt toteuttamaan itseään. Voimme vain kuvitella millainen mestariteos tuosta elokuvasta olisi syntynyt, jos Kubrickilla olisi olleet vapaat kädet. Mutta tälläisenä versiona se on liian tukahtunut. Ontoista dialogeista loistaa läpi pessimismi ja kerronta on hidaste. Mainitsemasi "varpaankynsien maalauskohtaus" on toki jäänyt historiaan, mutta se ei pelasta elokuvaa.
Nabokovin Lolitassa sen erillaisuus on valttia; ystävämme H.H on uhri, mutta yhteiskunnan perspektiivistä taas itse Lolita. On vaikea kuvitella kuinka paljon H.H:iin sattui, kun Lolita sanoi heidän viimeisessä yhteisessä kohtaamisessaan ettei ikinä rakastanut häntä. Mielenkiintoista on myös nähdä Humbertin alterego, joka melkein tappoi rva Hazelin.
Itse kirjasta jäi osa pois kun katsos en osaa ranskaa, mutta ilman sitäkin se oli hieno kokemus.
P.s Oliko kirjan lyhentämättömässä versiossa kuinka avoimesti kerrottu mahdollisista seksikohtauksista? Kuinka monta sivua siinä oli?
Lukuisat ranskan kieliset heitot minullekin ongelma, mutta siihen onneksi löytyy apu laajoin alaviittein varustetusta amerikkalaisesta editiosta. J.I:n c-kaseteille lukema kirja on tosiaan lyhenetelemätön (unabridged), päin vastoin kuin valitettavan monet äänikirjat tapaavat olla, ehkä kaupallisistakin syistä. Itse kirjassahan ei ole koskaan mitään suoria seksikohtauksia ollutkaan, ja kielenkäyttökin täysin säädyllistä, ranskalaisen kirjallisuuden professori- kertojalle ominaista. Sensuuri taisi muuten yrittää kahlita vielä Jeremy Ironsikin elokuvaa- eikös sen levitys USA:ssa toteutunut aikamoisella viiveellä.
...piti olla! Ei kai tämä ollut vain mikään freudilainen lapsus...? Ja toinen heti perään...!!
Voi voi! Freudilaisia lipsauhduksiahan sitä tulee noin vain... Mutta olisin sinun huolissani kontekstista. Vai oliko tuo sarkasmia? Tietenkin!
Tykkäätkä muuten lukea seksinovelleja? (Huumoria!)
On hyvä ettei Lolitaan ole pilattu joillakin karkeilla seksi kohtauksilla ja jos olisi niin kirja olisi varmaan vieläkin pannassa. Toisaalta se olisi saattanut olla kiinnostavampi...
Tarkoititko että Humbert Humbert on huono isäntä, mutta hyvä renki.
Vai...
Humbert on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Tai jotain...
Yritin viitata vanhaan sananlaskuun: Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Eli siis H.H:n kupeitten tulesta on tullut miespolon isäntä, ja eikö siinä juuri olekin asian ydin: keski-ikäinen mies nymfomaniansa sätkynukkena._ Tykkään lukea kirjallisesti hvätasoista erotiikkaa, mistä ei kyllä ole runsaudenpulaa. Viettelyssä kielellä on tärkeä tehtävä! Karkeat panojutut- hallitseva tyylilaji- eivät hivele makunystyröitäni. Onko sinulla suositella jotain?
"...mies nymfomaniansa sätkynukkena"- täysin väärin! Nymfomania kuuluu yksinomaan naisille. Miten ilmaista asia oikein? ps Eikö Vergilius kirjoittanut yhtä ja toista myös tästä aiheesta?
En ole unohtanut teitä oppinut ystäväni! (Tietokone oli rikki. Siksi kirjoitus tyhjiö.)
En oikein tiedä hyvätasoisesta erotiikasta. Itse asiassa ajattelin kysyä sinulta hyvätasoisesta erotiikasta sillä en ole kovin suuressa mitassa sitä harrastanut, mitä nyt nuo s/m jutut joita on tullut harrastettu. ;) Joten anna tulla nimiä. Olen sitä mieltä seksi kertomuksista sekä videoista, että juoni on hyvin tärkeä osa itse kokonaisuutta. Nykyään sitä korostetaan liian vähän.
Tajusin vasta nyt viittauksesi siitä tuli-jutusta.
Miten olisi näin: H.H on mies sisäisen tuskansa sätkynukkena tai ...mies himonsa... No se ei ole relevanttia. P.s Vergilius oli tosiaan suurimpia koskaan eläneitä runoilijoita, joten kyllä varmaan sinne on eksynyt tätäkin aihetta koskevia runoja. Tarkemmin en tiedä.
Hyvätasoiseen erotiikkaan törmää valitettavan harvoin. Itse korostaisin juontakin enemmän tyyliä ja tunnelmaa- jos tekstiin saa ladattua sensuellin ja iloittelevan sävyn niin se ratkaisee; esimerkiksi Mario Vargas LLosa: "Äitipuolen ylistys". Muuten, jos asut Helsingin liepeillä niin käy ihmeessä tsekkaamassa Sinebrychoffin taidemuseon Bakkanaalia- näyttely. Upeita ,aistivoimaisia kuvia häpeämättömän railakkaasta rietastelusta uhkean luonnon helmassa- karkeloivia nymfejä, kujeilevia fauneja, kainoja Diana- hahmoja ihanine suloineen...tästä olisi H.H:kin nauttinut! Olet siis SM- miehiä? Onko kyse vain kirjallisuudesta vai aktiivisesta harrastuksesta?
Pitää tsekata tuo "Äitipuolen ylistys". (Outo nimi tämän aihepiirin kirjallisuudelle. Kenties viittaus oidipus-kompleksiin?) Jaa jaa, tulen tämän kuun sisällä käymään Helsingissä, joten saatan käydäkin katsomassa tämän Bakkanaalianäyttelyn. Tosin uskon, että pidät karkeloivia nymfejä enemmän karkeloivista nymfeteistä! x) Niin, ettei tärkein unohdu: en ole SM-mies enkä bongage-mies enkä mikään vastaava. SM kirjallisuuskin on minulle liian ahdistavaa puhumattakaan oikeasta menosta, mutta jotku sitomis jutut eivät ole kovinkaa pahoja!
"Äitipuolen ylistyksen" ns. kehyskertomuksessa on oidipaalisia sävyjä, myönnetään. Kirjalla ja Bakkanaalia- näyttelyllä on muuten selviä yhtymäkohtia, se selviää jos tutustuu molempiin! Samaa mieltä näistä tunkkaisista SM- jutuista; väkivallan ja seksuaalisuuden yhteen kietominen minullekin täysin vierasta. Karkeloivat nymfetit ehkä söpöjä katsella, niin kuin kissanpennutkin, mutta aikuisen naisen tummanpunaisen ruusun tuoksu panee pään sekaisin! Oletko muuten lukenut Anais Ninin eroottisia kertomuksia? Niissä on jotain...