Huijattuko taas?

Avioliittolain mukaan olet elatusvelvollinen, siis joudut elättään miehesi.
Eihän miehesi nyt ihan tyhjätasku ole onhan hänellä omisuutta ja vuokratuloja.
Ja saahan hän jotain sairaspäiväraakin tiemmä.

Avioliittoon mennessäsi olet luvannut rakastaa toista hyvinä ja huonoina päivinä joten siinä mielessä olet sitoutunut elättämään miestä ja toimimaan hänen hoitajana.

Jotenkin minusta tuntuu niin oudolta että tällaiset asiat tulee esiin vasta sitten kun ollaan jo naimisissa. Eikö taloudellisista ym. asioista puhuta jo siinä vaiheessa kun avioliittoa suunnitellaan? Ja varsinkin siinä tapauksessa kun ollaan jo toisella "kierroksella". Siinähän pitää ottaa huomioon lasten tulevaisuus ym. asiat. Avioehto on varmaan ensimmäinen joka tehdään siinä vaiheessa kun uusperhe muodostetaan ja varmaan testamenttikin on hyvä olla olemassa. Siinä vaiheessa jos minä naimisiin joskus uudemman kerran menen niin taloudelliset asiat olen selvittänyt tosi tarkasti ennen sitä. Siihen asti oma koti ja omat rahat, molemmilla.

Jos miehellä on kolme sijoitusasuntoa, niin tokihan hän saa niistä pääomatuloja ainakin sen verran, että itsensä elättää. Jos ei saa, niin sitten ne asunnot menkööt myyntiin ja niistä saamilla rahoilla taas elättää. Ei se niin mene, että toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Ei varsinkaan silloin kun on toisella lapsiakin elätettävänä. Mitenkäs teidän avioehto?

Eli ilman muuta kieltäydyt elättämästä miestä, joka on kykeneväinen elättämään itsensäkin. Hän on nähtävästi elämässään tottunut siihen, että aina joku elättää jonkun toisen ja on itse ollut se elättäjä pitkään, mutta nyt haluaakin olla elätettävä.

Mielenterveysongelmille nyt ei mitään voi ja ne pitäisi puolisonkin kestää. Niihin saa kuitenkin jonkun diagnoosin ja sairausloman tai -eläkkeen tai jotain, joten ihan tyhjätaskuksi ei tarvitse jäädä silloinkaan, vaan itsensä pystyy elättämään.

Aivan. Mies saa vuokratuloja asunnoista, joilla sitten maksaa yhden isomman asuntonsa lainaa. Mulla ei ole velvoitetta jäädä kotiin hoitamaan 40v. miestä, kun pärjää yksinkin. Sitä paitsi millä sitten laskut maksettaisiin?Mieheni on yhdessä oloaikanamme ostanut kaksi kämppää.

Hyvältä kuulostaa, mutta minä joudun maksamaan yhteisen kotimme kaikki laskut.

Jouduin pari vuotta sitten onnettomuuteen ja menetin työni. Jouduin hakemaan toimeentulotukea.Soskusta virkailija sanoi suoraan, että mieheni pyörittää omaa taloutta ja he eivät siksi anna mulle latiakaan. Mies ei maksanut laskuja tai ostanut ruokaa.
Sain sitten onneksi rahaa vetoamalla lastensuojeluun.Mieheni ei tiedä tästä.

Ikävää kun ei voi olla rehelllistä aina.Meillä on avioehto ja yhteinen kotimme on puoliksi molempien nimillä, samoin laina.
Olen todella kyllästynyt tähän kaikkeen. Jos olisin tiennyt naimisiin mennessä kaiken tämän. En olisi ikinä mennyt naimisiin.

Mieheni ei ole mielisairasdiagnoosilla. Hän on perheensä kuopus ja sukunsa lellikki. Tottunut saamaan ripsiä räpyttämällä. Toisaalta taas anoppi soittaa joka päivä ja syyllistää jos ei ole käynnyt siellä tai soittanut.

Mieheni on sairaseläkkeellä ja osa-aikatyössä. Mut on kertaalleen hakattu hänen sukulaisensa toimesta, kun en tottele heitä. Suku ei tiedä mieheni omaisuudesta, muuten olisivat aikaa sitten laittaneet lihoiksi ja myyneet pois.

Laitoin mieheni eilen seinää vasten ja sanoin etten suostu tähän enää. Säikähti. Jos ei tule muutosta, niin ei minun lasteni ole pakko tätä katella. Viimeisn pisara oli, kun hän ilmoitti muuttavansa työpaikkansa viereen. Siihen sanoin, etten kustanna hänen poikamieselämää.

Nyt olemme pattitilanteessa, koska en suostu enää tähän. Selkäni niin sanotusti katkesi.

Vieläkö joku on sitä mieltä, että minun on pakko elättää mieheni, kun hän pärjäisi omillaankin?

Sinuna minä kuitenkin vielä kerran eroaisin.
Ja nyt sitten pitäisi jo hiljalleen alkaa ottaa opiksi, jos Sinule on näin ennenkin käynyt.
Ehkä olet jollain tapaa liian hyväuskoinen. Mutta ei elämä näihin karikoihin lopu.

Voisitko jatkossa, eli sitten kun taas olet omillasi itseksesi, ajatella, että vaan seurustelisit jonkun miehen kanssa, pysyvästi. (Vai minkä ikäinen olet?) Eihän sitä ole pakko lyödä hynttyitä niin totaalisesti yhteen. Sinun kohdallasi eri osoitteissa asuminen voisi olla "turvallisempi" vaihtoehto.

Jos olet itsekin huomannut, että matkaasi "tarttuu" näitä loisia, niin puhuttele nyt itseäsi ja vedä johtopäätökset siitä.
Tsemppiä!