Miesten kesäloma on helppo

Et varmaan ole ainoa lähivanhempi jonka ex ei ota lapsiaan lomalla luokseen. Mutta mitä siitä. Voihan lähivanhempikin nauttia pitkistä aamuista; heräillään lasten kanssa rauhallisesti, syödään aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Ollaan ja eletään ilman kiirettä. Mietitään mitä kivaa yhdessä tehtäisiin. Kun aurinko paistaa ja on lämmintä mennään eväiden kanssa rannalle. Sadepäivänä voidaan pelata keittiönpöydän ääressä lautapelejä. Jos lähivanhemman menojalkaa vipattaa niin lapsenvahti kotiin ja eikun menoksi. Lasten kanssa voi myös lähteä reissuun, lomalle joko koti- tai ulkomaille. Ei kukaan pakota lähivanhempaa kotiin ja valittamaan ainaisesti sitä että etävanhempi ei ota lapsia luokseen. Jos lähivanhempi haluaa lomailla yksin niin siitä vaan. Lapset hoitoon sukulaisille, ystäville tai kotiin palkatun lapsenvahdin kanssa.

Joo, en minä lasten läsnäolosta valitakkaan, syy on vain se yhteishuoltajuudenperiaate, sekä vastuu lapsista. Sen ei pidä rajoittua viikonloppuvapaisiin, vaan tasaisesti ympärivuoden, oli lomaa tai ei.

Miksi toinen vanhempi saisi väljemmät käden lomillakaan, ei niitä saa lähivanhempikaan ei koskaan.

Pitäisin lapseni luonani aina, jos se huomioitaisiin miehen elareissa. Jos ei pidä lapsia luonaan, pitäisi maksaa isommat elarit, jotta vastuu jakautuisi. Ellei olla lasten kanssa, siitä pitäisi lähille maksaa korvaus.

Olen sitä mieltä. En halua kiusaa enkä muutakaan, vaan vanhemmuuden jakamista, tilanteesta riippumatta.

Hyvä kerrankin joku, joka on sitä mieltä, että elarit pitää mennä sen mukaan kuinka paljon lapsi on kenekin luona. Eli jos 50%/50% niin kumpikaan ei maksa elareita. Ja matkakulut puoliksi :)

ei kaikkien kulujen pidä mennä puoliksi.
jos lapset ovat 50/50. silloin vain lapsiin liittyvät kulut puoliksi.
Eli tässä tapauksessa kumpikin vanhempi vastaa kokonaisuudessaan asumiskustannuksista /(vuokra/vastike, vesi, sähkö). Lasten mahdolliset vapaa-ajan vakuutukset maksetaan puoliksi mikäli molemmat vanhemmat ovat sitä mieltä että ne tarvitaan.

Autoon liittyvät kustannukset kumpikin vanhempi hoitaa itse.

Lasten harrastukset ja niihin liittyvät kulut menee puoliksi niiltä osin mitä vanhemmat ovat sopineet että lapset harrastavat. Eli ei niin että toinen vanhempi päättää että lapset alkavat harrastamaan ratsastusta, laskettelu ym ym. Ja toisen vanhemman pitää maksaa puolet välineistä

Jos esim. lähivanhempi haluaa viedä lapsen ulkomaille. Tuolloin lähivanhempi yksin maksaa tähän liittyvät kustannukset. Koska kyseessä ei ole pakollinen meno. Ja etävanhempi ei osallistu matkaan.

Näin on ja mielellään etävanhempikin voisi joskus lähteä lapsensa kanssa reissuun.. mikään ei estä viettämästä ihanaa aikaa lapsensa kanssa,, laatuaikaa.. ja etä tietenkin maksaa reissun kustannukset itse..

Vai onko tarkoitus hyötykäyttää aitiä,, eli äiti käyttäköön lapset kesälomalla ( ja maksakoon) niin isä käy sitten yksin ,, tulee halvemmaksi..

Mikä pakko äidin on viedä lasta reissuun? eikö sitä voi nauttia ihan normaalista arjesta ja lomasta kotona? varsinkin jos ei ole varaa lomailla.. kyllä sitä kotona ja lähiympäristössä riittää tekemistä.

ei voi olla niin että on PAKKO lähteä johonkin lomalle.
Ei äidin eikä isänkään. Lomaillaan muualla jos siihen on aidosti varaa ja halua. Ei niin että pitkin hampain lähdetään ja ollaan katkeria sille toiselle vanhemmalle joka ei "tarjoa" samanlaista mahdollisuutta.. koska ei ehkä ole varaa tai halua lähtetä. Voi sitä lomasta nauttia ihan kotonakin.

Niin sanopa sille lapselle että ei ole pakko lomailla että pysypäs koko kesä kotona,, tuosta kommentista joka tämän antoi loistaa etän etäisyys lapseen,, ei ajatella lapsen etua tai virikkeellisyyttä.. pääasia että isä saa pitää rahansa ja vapautensa..useimmiten ei ole kyse varallisuudesta vaan ihan puhtaasta halusta ja siitä mihin sitä rahaansa mieluiten pistää.. itseensa ja omiin tarpeisiin vai asettaako lapsen etusijalle.!! ja ne lapsen tarpeet..

Tietenkin etäisä mieluummin varmaan maksaa kallista autoa ja asuntoa niin kalliita että etälle ei jää muuhun varaa.. siis siihen omaan lapseen ei jää enää kolikkoakaan ylimääräistä

Niin ja pitäähän etän itse käydä lomalla,, sehän on selvä.. lapsi voi viettää sitten hänen puolesta kesänsä kotoa istuen tai lähimmässä puistossa retkeillen.. tosi jännää..!!!

Ihmeellisiä kommentteja tässä ketjussa. Meilläkään etäisä ei tapaa lapsiaan minuuttiakaan pidempään kuin sopimuksessa lukee eikä lomallaan ehdi lapsia nähdä yhtään enempää kuin 1,5 vuorokautta kahden viikon välein. J anekin nyt uusperheessä. Mutta ei kai se liity rahaan tai lähin vapaisiin, vaan lapsen ja isän suhteeseen.

MInua siinä surettaa se, että lapset eivät saa koskaan olla rauhassa ja ajan kanssa isänsä kanssa. Herätä rauhassa aamuun isän kanssa ja olla vaan yhdessä ilman että on juuri tultu tai kohta menossa.

Hauska piirre on, että lasten isä kyllä meuhaa, kuinka haluaisi tavata enemmän, mutta kun kysyy milloin, niin mitään aikaa ei ehdota ja mikään ei sovi. Viime kuussa kysyin kuusi kertaa, että voisiko tavata minä aikana vaan lapsiaan ylimääräistä, kun oli viikonloppujen välillä poikkeuksellisest kolme viikkoa. Ei löytynyt isiltä aikaa käydä lapsiaan tapaamassa saati että olisi ottanut luokseen. Lapset onneksi pienestä asti siihe tottuneet, mutta kurjaa, että joutuvat ikävöimään eikä edes kerran vuodessa voida ollarauhassa yhdessä. Niin ja kritisoijille tiedoksi, että häntä ei näkynyt maisemissa sen enempää silloinkaan, kun "asui" vielä saman katon alla...

Sama täällä,, isä ei "ehdi" tapaamaan,, vaikka minusta tuo "ehdi"- sana on kyllä huono sana,, nimittäin kyllä sitä varmasti ehtii jos tarpeeksi HALUA löytyy,, halua laittaa se lapsi edelle monen muun asian,, lapsi on lapsi vai hetken ja tarvii vanhempiaan juuri silloin,, onhan meillä kaikilla aikuisilla menoja ja tekemistä ja vaikka mitä.. mutta lapsi pitää asettaa kaiken edelle,, tämä on tietoinen valinta vanhemmilta.. siis halu olla vanhempi. Ja kantaa vastuu lapsistaan ITSE. Monet isät tosiaan eivät kanna vastuutaan ja tällöin äidille jää kaksinkertainen vastuu lapsesta kun isä huitelee omissa menoissaan.. ja elää ns. OMAA ELÄMÄÄ..

Luin esim. kehdestä että nykyään on olemassa lapsia joiden kummatkaan vanhemmat eivät halua lasta eron jälkeen ja lopulta lapsi on pakko ottaa huostaan kun molemmat vanhemmat kieltäytyvät vastuustaan.. niin yhteiskunta sitten viimekädessä huolehtii näistä lapsista.. todella surullista.

mihinkään muutu. Silloin kun oltiin vielä yhdessä, luvattiin mulle kaikkea kaunista ja hyvää ja lupaukset jätetiin pitämättä. Eron jälkeen kun lapset on isompia luvataan
tulla käymään , mutta "ei nyt sitten ehtinytkään",
lähteä yhdessä matkalle,mutta "ei nyt sitten sovikaan, kun..."
tai "kyllä sä voit tulla käymään ihan milloin vaan" paitsi silloin kun lapsi ehdottaaa.
Mä myönnän olevani itsekin katkera näistä kaikista petetyistä lupauksista, eli jos selittäisin Pelkästään , että kun se on lapsille niin kauheaa kun lasten paras ei toteudu... ja lasten oikeus...olisi se osittain lähes niin sanottua jeesustelua. Me molemmat ollaan pettyneitä, mutta ja lasten välillä on kuitenkin se ero,mutta lapset uskoo onneksi vielä exän selitykset ja mä en usko. Mä näen vaan sen suurieleisen isottelun, kun niitä lupauksia annetaan.

Mutta se tosiaan pitää meilläkin paikkansa, ettei sillä exällä lapsille sen enempää aikaa ole eron jälkeen kuin ennen eroa. Jotenkin sitä ihan vilpittömästikin toivoi, että kun silläkin helpotti päästessään eroon tukalasta avioliitosta, se yrittäisi luoda suhteen lapsiin. Ja kyllähän se itsekin sanoi sen ääneen eron jälkeen, että pitäisi nyt alkaa tutustumaan lapsiinsa, mutta ei sitä ihmettä tapahtunut.

Huh! Tulipa vuodatus, liittynee hääpäivän läheisyyteen. Aurinkoista viikonloppua kaikille lasten kanssa ja ilman!

Pettynyt olen minäkin ja surullinen lasten puolesta. Se ei silti tarkoita että näyttäisin pettymykseni lapsille. En kertaakaan ole pahaa sanaa isästään sanonut tai muuten osoittanut että suoraan sanottuna pistelee vihaksi isän välinpitämättämyys ja kylmyys.

Olen sitten itse lapsilleni sekä isä että äiti..ja takaan että lapseni saavat tasapainoisen lapsuuden isästään huolimatta. Eihän se lasten vika ole että heillä on huono isä.

Silti se ei poista omaa harmiani tai pettymystä ja surua lasten puolesta. Lapsilla ei ole muuta tukipilaria tässä elämässä kuin minä. Tosi surullista.

Ja jos joskus mainitsen exälle asiasta niin hän ihmettelee että olenpa katkera, enkä ole päässyt elämässäni eteenpäin ja jauhan vanhoja,, jopa joskus on poliisilla uhkaillut vaikka taatusti en ole häneen ollut yhteydessä vuoden aikana kuin muutaman hullun kerran ja kysellyt.

Hän väittää olevansa erinomainen isä kun nakkaa tililleni elatusmaksut (minimit) ja asia on sitten sillä hoidettu hänen osaltaan.

Mutta perheessä isä on kuitenkin läsnä,lapset tietää että isä tulee kotiin kuitenkin! Tietoisuus siitä, että isä on olemassa, se riittää, lapset jaksaa odottaa.

Kun isä ei sitten asu kotona, se on eri asia. Isän aika on lapsille ylellisyyttä, se on sataprosenttista oloa. Isä on erilainen kuin silloin asuessa kotona.

Tapaaamisilla tehdän vaan hauskoja asioita, käydään ulkona syömässä leikimäsä, ollaan vaan.

Usein se uusi suhde on se paha peikko, jo eristää lapset isästä siksi, ettei lapset enää tulisi isän luo. Se on ihan laskelmointi juttu, niin se vaan menee.
Siitä syytetään sitten lapsia ja ex vaimoa kun lasten ja isän suhde ei toimi, vaikka vika on ihan muualla niissä uusioissa.

Tarkkaileppa tilannetta jos pystyt, siitä saat vastauksia paljon.

Minulla on 3 viikon kesäloma ja lapset ovat minulla 3 viikkoa.
Mökki on vuokrattu ja loppuaika touhutaan sitten mitä touhutaan.

Pakko taas kerran kirjoitella, kun aina etävanhempia lyödään suunnalta ja toiselta.

niin.. missä on ne välittävät etävanhemmat. Itse tiedän yhden.. siis yhden.!! Ikävää!!

Te etävanhemmat,, jotka ette vietä lomaanne lastenne kanssa.. mitäs puuhailette? Kertokaa??