Mieleenpainunein etunimi

Varhaisin ihastus oli Pentti, toinen mieleenpainuvin Göran. Kumpikin oli vain tanssikavaljeereja, ei seurustelukumppaneita. Niitä ei ollutkaan kuin yksi, tuleva mieheni:D

Laskin oikein, 9 ihastusta on ollut kaikkiaan, viimeisin pari vuotta sitten alkanut.

Ensimmäinen miesystävä tansseissa tavattu Yngve, eipä aivan heti tullut selväksi, varmistin muutaman minuutin kuluttua että kuulin oikein.
Ynve muutti jonnekin etelä-Eurooppaan valmistuttuaan ja niinpä nimi jäi mieleeni, kaveri oli tosi gentlemanni, osasi laittaa ruokaa jo !50 luvulla! eihän silloin miehet tehneet kotitöitä juurikaan.

Naisten nimet Lahja ja Rauha, ovat mielenkiintoisia, eivät enää kovin käytettyjä.

Lapsena ihmettelin ukkini veljen vaimon nimeä, joka oli Batseba. Raamatussa sen nimiselle naiselle kävi muistaakseni huonosti.

Körttiläisiä taisivat olla myöskin vaimon suku, kun tuollaisen nimen antoivat.

Savossa taisi ääntyä kuten Patsepa.

Tapasin kerran miehen, jonka etunimi oli Valo ja tänään kuulin radiosta, että erään pikkutytön nimi on Valo. Hieman outo nimeksi.

Ehkä se kertoo, että lapsi toi valon perheeseen synnyttyään. Kuvaava nimi. Onni on myös vastaavanlainen nimi.

Vieno on myös nimi, joka voi olla sekä miehellä että naisella.

Voi Atolfia kun on hauskaa kun Sinäkin kirjoitat, kun täällä on niin paljon joita ei tunne.
Ihan heltyy ja on onnellinen kun näkee nimen:D

Noista nimistä niin mummolan naapurissa, olen kai kertonutkin oli kaksi naimatonta sisarusta jäänyt taloon. Iita ja Ruura. Ihmettelin aina mitä nimiä ne on, mutta tajusin myöhemmin niiden olleen Ida ja Aurora.
He järkyttivät ihan olemuksellaan, kun en ollut ikinä nähnyt niin vankkoja paljaita jalkoja, kun he tassuttelivat peräkanaa aina, ja toisella oli ämpärissä vettä ja toinen tyhjensi ison emalisen pissapotan veteen ja kasteli kaalinpäitä pellolla.

Nyt voin jo hellyydellä ajatella, että ihan työjuhtia he olivat, peltotöitä tekivät veljensä taloon, mutta hieman yksinkertaisia olivat varmaan, vai tulivatkohan he sellaiseksi ? Iita ja Ruura parat, leipänsä eteen oli tehtävä työtä, eikä kukaan huolinut heitä.

Heippa sitten Atolfia, jospa minäkin toivottaisin kauniisti Hyvää Yötä:) niinkuin Sinä ennen!

Erään esivanhemman nimi Basilius jäi mieleen. Kuulosti lapsuudessa jotenkin juhlavalta.
Oli syntynyt Venäjän vallan aikana ja nimi olisi ollut venäläisessä muodossaan Vasili. Sellaista taas kirkonkirjaan ei voitu merkitä.
Aivan ehta venäläinen nimi oli Basiliuksen/Vasilin veljellä.
Poikien vanhemmat olivat suomalaisia ja asuivat tavallisella suomalaisella maaseudulla. Tuskin olivat tuolloin paljonkaan venäläisiä elämässään tavanneet.

Nythän aletaan uudestaan käyttämään ,vanhoja nimiä,minun muistoihin parhaaksi jäi Tapio,jota Tapsaksi kutsuimme.On Aimoja monikossa, siis kavereita ei sänky asteella.Joskus esitellessä ensimmäistä kertaa .piti kysyä uudestaan "anteeksi" tuntui niin oudolta ,kun peräkkäin 3 peräkkäin Aimo,Luulivat huono kuuloisen seurassa tseikkailevan. Lapsen lapsia on Ville,Toni,Mikko JA lopuksi isäni Juho Äiti Amanda, monenlaisia.Nimeäni ei ole otettu vielä käyttöön.

Pikkuplikkana ihmettelin naapurinmiehen nimeä. En ollut sellaista kuullut, enkä sen koomin, kun muuttivat pois.
Ensi-Mattimies. Outo yhä vieläkin. Mies nimenä?
Hienoa kun vanhat suomalaiset nimet ovat tulleet käyttöön. Kuullostavat hyviltä korvaan,

Kuukeloitua:
"Minusta näitä isovanhempien nimiä on ollut käytössä ainakin 10 vuotta , ei mikään uusi ilmiö. Minuin ikäisilleni annettin vanhemman nimi toiseksi nimeksi - Ja vieläkin yleisin toinen nimi on Juhani.

Esimerkiksi 1860-luvulla kalenterissa oli auttamattomasti vanhentuneita nimiä. Kukapa kutsuisi lastaan nimeksi Eudoxukseksi, Melkeriksi, Botwidiksi tai Fokakseksi.

1892 innostuttiin Kansanvalistusseuran Kalenteriin lisäämään nimiä, jotka eivät milloinkaan päässeet käyttöön ja karisivat kalenteristakin. Tällaisia olivat esimerkiksi nimet Auvosa, Hyvämieli, Kotko ja Vesivalo.

Nykyään nämä 1920-luvun lopun lisäykset kuulostavat melko kummallisislta, sillä on vaikea kuvitella, että sellaiset nimet kuin Arijoutsi, Arpia, Hirvo, Jurva, Kaipia ja Kaukomieli omaksuttaisiin uudelleen käyttöön.

Vuonna 1950 nimet korvattiin käyttöön päässeillä nuorten nimillä (esim. Erja, Merja, Janne, Kai).

Vuonna 1984 almanakkaan pääsivät esimerkiksi Annika, Mirka, Samu ja Jonni.

Viimeksi nimipäiväkalenteriin tuli tarkistus vuonna 1995, silloin nimipäivän saivat muun muassa Benjamin, Joakim ja Pyry sekä Janita, Jasmin, Jenna ja Nea."

Oman isäni Jooseppi nimen oli isoäitini ottanut kuulema Raamatun Jaakobin poika Joosefista. Minusta aina se Jooseppi on ollut merkillinen nimi.

Sinisirkulle terveisiä. Enpä vielä viitsi toivottaa Hyvää yötä, ehkä sitten myöhemmin, jos tänne satun eksymään. Hyvää iltaa nyt kuitenkin.

Noista nimistä vielä. Suomessa vaikutti poliitikko Varma Kosto Turunen aikoinaan. Ihmettelin tätä nimeä. Kuinka joku voi antaa noin kamalan nimen, mutta toisaalta sen ymmärtää, kun hän syntyi 1939 ja venäläisviha oli Suomessa melkoinen. Näin luulen vanhempien mietteenä olleen, että varma kosto viholliselle.

Kaiken kaikkiaan melko kauheaa antaa lapselle kostoa uhoava nimi.

Opettajani kertoi aikanaan luokallemme hurjasta etunimiyhdistekmästä:

Taasen Tuli Yksi

Tarua vai totta?

Aikoinaan minulla oli työkaverina mies nimeltä Elo.

Helkkari, luulin pitkään että se on hänen sukunimi:))

Joskus näkee vielä kasteilmoituksissa tällaisen ilmauksen lapsen nimen lisänä, esim. Pekka Antero Mikanpoika. Onko tuo joku vanhoista kirkonkirjoista jäänyt tapa. Ennen vanhaanhan ei ollut sukunimiä, oltiin jonkun tyttäriä ja poikia.

Minäkin ihmettelin kun mieheni perunkirjoitusta varten virkatodistuksessa oli vanhimman tyttäreni nimen perässä tuo ilmaus. Muut lapset olivat syntyneet eri seurakunnassa ja heiltä se puuttui.

Nimiä on annettu monessa suvussa niinkuin perintönä.
Meillä on ollut suvussa kanssa erikoisia nimiä, On ollut Alfreti, Jeremias, ja äitini toinen nimi oli Aurora.

Minulla oli 5 sisarta kaikki tyttöjä.
Isä ja äiti tykkäsivät Ulla nimestä ,jonka sain nuorimmaisena. Äidin kotona ,mummulassa oli Ullaniminen kissa ja ,elikin vanhaksai , ja vanhemmille sisarilleni ei voinut antaa Ulla nimeä ,eihän se olisi ollut sopivaa.
No kissa kuoli ennen syntymääni ja näin minusta sitten tehtiin Ulla.

Katsoin nimipalvelulinkista oman etu- ja sykunimeni yleisyyttä . Etunimi on tyypillinen suurten ikäluokkien suosikkinimi, meitä on yli 20 00. Tosin minua on lähes aina epävirallisesti kutsuttu lempinimellä, ilman r:ää. Katleijan etunimen yleisyys on samaa luokkaa, noin 19 000, lempiserkkuni on samanniminen. Pidän etunimestäni, ei ole liikaa vastaan tullut ja hiukan pitempänä se on siskoni tytöllä. Toinen nimeni on perinteinen, monessa sukupolvessa käytetty , nytkin yhdellä lapsenlapsella.

Erään koulukaverini toinen nimi on Lumia, se kuulosti hyvin kauniilta eikä varmaan ollut allakassa siihen aikaan. Linnea-nimen annoin nukelleni, ja se kuulostaa vieläkin hyvin sointuvalta, varsinkin kun muistaa Linnea Borealiksen. Minulla on ollut kunnia tuntea myös sisarukset Dennis ja Desiree, sukunimenään kaksi ö:tä sisältävä arkistakin arkisempi sukunimi.

http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1

kiva linkki jotta kiitosta vaan ! Mustalaisilla on hienoja nimiä, kuten Miranda , Soraja ja tuo Ramonakin aika monilla. Miehet on Sebastiania ja Waldemaria. Sukunimetkin on Palmrootheja ja ainakin Lindemanneja. Ovatko suomen ruotsalaisia vai vaan ottaneet ruoitsalaiset nimet ?

Lappilaisilla on kauniita miesten nimiä Jouni, Oula, Aslak ja viimeisenä muistelen Naima-Aslakkia, nimi sekin muiden joukossa.