Koira lapsenkorvikkeena

Joillakin molemmat, joillakin ei kumpaakaan. Onneksi on olemassa nämä 2 ihanaa eläinlajia ihmisten lohduttajina. Minulla on nyt 1 ihmisrakas koira ja toivottavasti joskus puoliso ja lapsia

Kuvitteletko ihan oikeasti, että jokainen lapseton kärsii lapsettomuudesta?

Eikö ole mieleesi tullut, että kaikki eivät TARKOITUKSELLA TEE jälkikasvua. Ihan vapaasta tahdostaan, koska haluavat panostaa muuhun elämään.

Koira on silloin heille paljon ENEMMÄN kuin lapsi. Kun lasta EI HALUTA, ei myöskään voida ottaa koiraa lapsen korvikkeeksi. Ymmärrätkö? Sellainen on koiran vähättelyä.

Millä tavalla sinä perustelet, että koira korvaa lapsen?

Minulle koira on jollakin tapaa lapsen korvike. Pitkälti siitä syystä, että oma ainokaiseni kuoli jo murrosikäisenä. Reilun vuoden säälissä piehtaroimisen jälkeen päätin ottaa ensimmäisen kerran elämässäni koiran. Ja se oli hyvä päätös se. Koira siitä päätöksestä saattoi jossain määrin kärsiä, koska se sai ehkä liian paljon huomiota osakseen. Minun sielun se päätös kuitenkin pelasti kun löysin uuden harrasteen, joka vei huomiota pois siitä surusta. Nyt on piskejä kaksi ja ukko taas tiukasti mukana elämässä.

On julmaa ottaa koira lapsen korvikkeeksi.

Koiran pitää saada olla koira. Se ei ole onnellinen, jos sitä se ei saa elää koiramaista elämää.

Adoptoikaa.

Eikös se joku sananlaskukin ole että vanhapiika ja 10 kissaa.. ;)

Ei se välttämättä ole aina lapsenkorvike, koirat tai yleensä eläimet auttaa myös terapia mielessä.
Yksi hyvistä voisi olla että on joku syy nousta aamulla ylös jos on masennukseen tai johonkin viittaavaa.
Sitä kautta pääsee taas elämään kiinni.

Kaverin koira toimii "terapia" koirana ja käy niiden naapurin mukana vanhusten talolla piristämässä :)