Oletko koskaan nähneet ihmisen kuolevan?
Olen kuullut tapauksesta, jossa vanhus oli sairaalassa laitteissa ja jossa lopun tiedettin olevan lähellä; kaksi lähiomaista oli paikalla ja he saattoivat suoraan mittareista todeta, miten sydän heikkeni ja lopulta lakkasi lyömästä.
Vainajan puoliso ei kuitenkaan voinut seurata sitä, vaan käveli sairaalan pihalla ne muutaman kymmentä minuuttia, joiden aikana tiesi elämän häipyvän.
Olen kuullut tapauksesta, jossa vanhus oli sairaalassa laitteissa ja jossa lopun tiedettin olevan lähellä; kaksi lähiomaista oli paikalla ja he saattoivat suoraan mittareista todeta, miten sydän heikkeni ja lopulta lakkasi lyömästä.
Vainajan puoliso ei kuitenkaan voinut seurata sitä, vaan käveli sairaalan pihalla ne muutaman kymmentä minuuttia, joiden aikana tiesi elämän häipyvän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen nähnyt lukemattomia kertoja ihmisen muuttaneen ja muuttavan tuonpuoleisiin ja muutamalle on matka peruuntunut ja tullut kirkkaudesta takaisin elämään. Todella puhuttelevia kokemuksia.
kuoli yöllä kotona. Hän huokaisi kolmasti ääneensä kuin olisi pudottanut raskaan taakan maahan ja päässyt rentoutumaan.
Silloin oli kevättalvi. Jo syksyllä oltuaan suolla karpaloita keräämässä, ukkini oli nähnyt etiäisiä, kaksi valkoisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä.
Etiäiset ovat ilmoitelleet muulloinkin tulevista tapahtumista. Olen yhden kerran mennyt lasten kanssa yöllä vanhempieni luo ennalta ilmoittamatta. Äitini sanoi tienneensä odottaa minua, tai ainakin sanomaa käänteestä elämässäni. Hän sanoi nähneensä minut valkoisissa vaatteissa yöllä vain vähän ennen ilmestymistämme.
Mielestäni kaikkien pitäisi voida kuolla kotona läheistensä normaalia elämänmenoa seuratessaan.
...ken Jumalalle tiedon vie, hän johtaa kirjassani monta tarinaa.
kun äitini kuoli kotona omassa sängyssä.
Hän halvaantui ja sitten nousi kova keuhkokuume joka vei mennessään ennenkuin apua tuli.
Nuoressa vävypojassani oli leukemia, todettiin heti armeijasta pääsyn jälkeen. Häntä en nähnyt aivan kuollessa, mutta kai minuutin tapahtuman sattumisen jälkeen. Hän halusi tulla kotiin sairaalasta kun lääkäri antoi lausunnon ettei hän elä aamuun saakka.
Hänellä oli kuitenkin kova elämänusko ja kuvitteli vielä jatkavansa elämäänsä kun pääsee kotiin. Vaan ei usko auttanut enää tarpeeksi, kuitenkin joutui vielä kotonakin kärsimään kolme päivää.
Oli eläessään iso mies, mutta kuollessaan pienen lapsen kokoinen.
Tulimme viikko sitten Moskovasta. Vaimoni on venäläinen ja menimme sinne hän äitinsä kuolinvuoteelle.
Ehdimme ajoissa ja anoppini kuolikin lapsensa syliin. Ikimuistoiset hautajaiset, mieluimmin niin kuin Suomessa, vaikka krapula kestikin päiviä.
kun oman nikkini tuntee henkilökohtaisesti useampi tällä palstalla ja vastaukseni koskettaa monia ihmisiä.
Olen nähnyt kuolevan ihmisen, joka taisteli viimeisinä tunteina demonien kanssa.
Hänen persoonallisuutensa muuttui viime päivinä täysin, hänestä tuli vainoharhainen ja hän näki piruja ja paholaisia ympärillään.
Eläessään hän oli herrasmies, joka ei koskaan loukannut ketään, kuoleman lähestyessä hän uhkasi vaimoaan avioerolla, katkaisi välit miniäänsä kertoen kuinka on vihannut tätä koko elämänsä.
Tämän kun olen nähnyt, toivon että olen oman loppuni lähestyessä sinut itseni ja elämän kanssa niin että voin nukahtaa rauhassa.
salattua, joka ei tule julki, tuli mieleeni kun luin kertomuksesi.
Äitini ja mummoni huusivat muutaman viikon ajan ennen kuolemaansa. Mummostani en tiedä, jos hänellä lie ollut kipuja, mutta äidilläni huutamisen syynä oli mielestäni se, että hänen aiemmin torjuittuina olleet tunteensa purkautuivat.
- HEI! HEEII! hän hoitajan kertoman mukaan huuteli yötäpäivää, ja välillä vain hiukan torkahti. Minusta tuntuu, että äitini eli uudestaan sitä kun hänen äitinsä oli kuollut hänen oltuaan vasta 10-vuotias. Ehkä hän oli tuntenut itsensä jälleen yhtä hyljätyksi ja huusi perään.
Käydessäni äidin huutamisvaiheessa hänen luonaan, hän oli hyvin iloinen ja lauleli. Mutta soitettuani sinne, hoitaja kertoi äidin huutamisista, ja kuulin ne huutamiset itsekin kun odotin äitiä puhelimeen.
Tunnen hiukan epämukavuutta siitä, että en ottanut äitiäni luokseni asumaan.
- Äitii, äitii! huutelin eräässä unessani hellästi ulkorakennuksen ovelta pimeään ja kuuntelin sitten kauan. Asuinrakennukseen tultuani huomasin ihmeekseni, että harmaa iso lintu oli päässyt sisälle taloon. Se oli raahautunut verissään keittiöstä makuuhuoneeseeni ja kuollut siihen.
Tuon unen näin muutamia viikkoja ennen äitini kuolemaa.
ammatissani sairaanhoitajana joutunut katselemaan ihmisen kuolemaa. Sanon joutunut siksi, kun en ole voinut kuolevaa yksinkään jättää, eikä omaisia ole ollut paikalla. Kuolema sinänsä on aika arkinen tapahtuma, en ole kuullut helpotuksen huokauksia enkä nähnyt mitään valoa tai hymyä tai muutakaan ilmettä kasvoilla. Hengitys vain harvenee ja lopulta lakkaa, silmistä ns. sammuu tietoinen katse. Näin, jos ihminen kuolee rauhallisesti, eri asia on sitten jos kuolevaa elvytetään, silloinhan lääkäri päättää hetken, jolloin on syytä lopettaa.
Olimme äitini tekemässä päätöstä elämälleen yhtä sisarusta vaille, osa tuli lentäen ja nuorimmalle
jäi loppumatkaksi junamátka. Olimme muut koko päivän äidin luona ja juttelimme hänelle koska hänen silmänsä liikkuivat aivan kuin hän ymmärtäisi asian.
Perheessämme on terveydenhoidon ammattilainen ja
hän sanoi pulssia ja muita seuratessaan ,että kohta loppuu.
Poissa olevan sisaruksen juna oli myöhässä ja kerroin sen äidille ,että Helka tulee myöhässä.
Ja äiti ikäänkuin stemppasi ja arvot nousivat ja
tytär Helka kerkesi tulla juuri ennen kuin äiti kuoli. Kaikki sisarukset kerettiin paikalle.
Kun sanoimme hyvästi äiti,hän vielä aukaisi silmänsä ja sitten loppui elämä.
Lapsenlapset ketkä olivat paikalla kokivat mummun kuoleman kovemmin kuin me lapset.
on vahvasti motivoitunut jättämään hyvästit läheisilleen.
Olen jostain lukenut tutkittua asiatietoa, että ihminen, jolla on jokin syy elää, myös elää pitempään kuin se, jolla tätä tarkoitusta ei ole.
alkaa haurastua, torjunnan pidäkkeet heikentyvät ja siksi monet alkavat jo keski-iästä alkaen ruveta muistamaan tapahtumia, jotka ovat olleet koko aikuisiän ajan tiedostamattomina.
Salatut asiat pyrkivät esiin.
Helteinen heinäkuun päivä oli kääntymässä iltaan.
Vesi väreili ja houkutteli vilvoittelemaan.
Rannalla perheitä viettämässä leppoista iltaa,
lapset pulikoivat rantavedessä ja uimataitoiset
kokeilivat taitojaan pidemmillä lenkeillä.
Nuori mies sukelsi laiturilta.....
naisen kirkunaa, mikä muuttui pakahduttavaksi
hätähuudoksi.
Sukeltaja ei noussut pintaan.
Apua löytyi pian ja mies saatiin rannalle melko nopeasti. Elvytyksistä huolimatta mies
makasi liikkumattomana. Hän oli sukeltanut
uuteen tuntemattomaan viimeisen kerran.
Hän oli tuore aviomies ja he olivat häämatkalla sukulaisten luona.
Nuoren aviovaimon tuska, paniikki ja hätä jäi elävästi kuusivuotiaan mieleen.
Kuolema voi tulla odottamatta ja epäoikeudenmukaisesti, siltä tuntui.
Niinpä! Kuolemasta on hyvä voida puhua.
Jokaisella on kerran edessään lähtö tästä ajasta, emmekä voi paeta sitä tosiasiaa, että tälläisellä 60 vuotta täyttäneellä on suurin osa elämästään eletty.Jotkut kieltäyyvät ajattelemasta elämänsä päättymistä. Tunnen pariskunnan, hyvin vireän ja ikäisekseen toimeliaan, joka pakenee matkustamalla maasta ja maanosasta toiseen. Keskustelin kerran tämän rouvan kanssa ja hän sanoi että vaihtamalla maisemaa ja etsimällä uusia kokemuksia hän unohtaa elämän rajallisuuden. Puhuimme pitkään, mutta minkäänlaista ikuisuusnäkökulmaa hän ei ottanut huomioon. Kuitenkin tämä maallinen elämämmehän on vain häviävän pieni aika .....iankaikkisuus ei pääty milloinkaan.
Vaistoan tästä pariskunnasta, että he pakenevat , mutta samalla etsivät. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan ja tahdon sanoa, niin pyydän vastaamaan tähän viestiin!
Tämä ei oikeastaan liity otsakkeeseen, mutta kerronpa kuitenkin - erään unen.
Joitakin vuosia sitten näin unessa noin vuosikymmeniä sitten menehtyneen äitini. Hän käveli kuin usvassa, poispäin. Äkkiä hän pysähtyi, kääntyi katsomaan ja teki kädellään kutsuvan liikkeen. Sen jälkeen hän jatkoi kulkuaan kadoten nopeasti usvaan.
Lieneekö unella jokin selitys?
näkemässä unessa oli jo kuollut veljeni tullut hakemaan häntä. Uni oli jatkunut siten, että äitini oli ilmoittanut jotain olevan kesken, jolloin veljeni oli sanonut tulevansa myöhemmin uudestaan ja sen sanottuaan hän oli poistunut.
Sattumoisin tiedän, että tämänkaltaiset unet ihmisillä eivät ole harvinaisia. Ehkä niiden tarkoitus on lisätä turvallisuudentunnetta, mutta myös muistuttaa elinajan rajallisuudesta. Luonnon ilmiöillä kun usein on joku tarkoituksensa.
Äitini kuoli jo vuonna 1996 ja unissani olen nähnyt häntä vain arkisissa puuhissaan. Kaipa siksi kun olen ajatellut häntä usein ja kirjoittanutkin hänestä paljon. Unet kertaavat ja muistuttavat jo unohtamistani asioista.
Jos milloin alan odottaa omaa kuolemaani, olen varma siitä, että joku jo edesmenneistä tulee hakemaan minua ja ilmoittaa siitä ennakolta hyvissä ajoin.