Jostakin sattui silmiini väite,että me suomalaiset olemme onnellisia vasta ollessamme onnettomia. Emme siis osaisi tarttua hetkeen ja nauttia siitä mitä on tänään ja tässä vaan kaihoilemme aina jotakin. Jos löytyy valitettavaa, se on onnea oi. Voi siinä olla jotakin perää. Missä sinun onnesi tai onnellinen olotilasi luuraa?
Alakulo on suomalaisen onni, onko?
Ihan hirveetä kuuluu
1696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on aina tulevaisuudessa jota ei tiedä , vaikka nyt on kaikki hyvin haaveilen tulevaa, mutta en tiedä onko siinä "onni". Menneisyydessä on surut ja ilot.
Nyt on kumminkin kaikki tapahtunut "hetkessä" voi sanoa.
Maskisti olen
minäkin, ja talvea ja loskakelejä odottelen. Onhan sellainen sanonta, ettei suomalainen mies ole terve, ellei sitä vit..a.
Maailman paras kaupunki asua, kyllä Teillä on hyvin asiat:
Topp tio på Monocles lista:
1. Helsingfors (plats 5 i fjol)
2. Zürich (3)
3. Köpenhamn (2)
4. München (1)
5. Melbourne (9)
6. Wien (8)
7. Sydney (12)
8. Berlin (11)
9. Tokyo (4)
10. Madrid (10
Mielestäni inhottavimmat, kansalliset piirteemme!
1. Itsensä vähättelykulttuuri. Kukaan ei saisi avoimesti olla tyytyväinen mihinkään omaan asiaansa, ominaisuuteensa tai omaisuuteensa.
Lasten mainitseminen myönteisessä sävyssä kai hyväksytään.
2. Syyllisen etsiminen! Jukopliuta, mitä hyötyä siitä on?
Johtaa vain seuraavaan inhottavuuteen.
3. Uusien päätösten tekeminen. Esiintyy kukkeimmillaan poliitikoilla mutta myös "tavallisessa" elämässä.
Vaikka kokemukset ja uusi tieto puoltaisi aiemmn päätöksen muuttamista niin sen tehneet seisovat härkäpäisesti aiemman päätöksensä takana vaikka takamus on menossa kantoon.
Nämä nyt olivat mielessäni.
Oma onni?
Olen tyytyväinen siihen miten olen onnistunut järjestämään oman elämäni.
Olen tehnyt sen mitä olen voinut, omine takaiskuineen.
Ovathan ne opettaneet tekemään toisenlaisia ratkaisuja.
Tämän hetken onni on se,että pakoputken loppuosan täydellisen poiston asemesta remontti hoitunee tähystyksellä väliaikaisen avanteen kanssa.
Keljuista vaihtoehdoista vähiten kelju.
Hei Lasse! Hyvin olet sairautesi hyväksynyt ja sen sisäistänyt, onni on löytää keljuistakin vaihtoehdoista hyvät puolet.
Kun sairastuin, uskoin, että paranen täysin. Läheiset kannustivat ja semppasivat. Vaikeuksien keskellä olin voimakas. Olisiko se sitä suomalaisuuden sisua taistella ja olla omalla laillaan onnellinen metakan keskellä ja niistä pienistä annetuista mahdollisuuksista tosipaikan edessä.
Kirjoitin alla olevan runoelman, sen jälkeen kun ensimmäisen leikkaukseni jälkeen asiantuntijat eivät olleet varmoja oliko koko syöpäkasvaimeni saatu pois. Lääkäri oli sitä mieltä, että vasen rintani on poistettava. Kysyin vaihtoehdot ja sain toisen mahdollisuuden. Valitsin ja sain pitää molemmat rintani ; ))
On tehtävä valintoja
On tehtävä valintoja, niin kauan kuin annetaan vaihtoehtoja. On uskottava itseensä ja omaan kykyynsä valita. On uskallettava olla hyväksymättä valmista vaihtoehtoa. Nopeinta tietä määränpäähän ei ole. Täytyy uskoa itseensä, omiin näkemyksiinsä, omiin tuntemuksiinsa. Täytyy uskaltaa kulkea mutkan kautta, ei suoraan vaan kierrellen, mutustellen mielen muutoksia, kehon ääniä kuunnellen. On luotettava omiin vahvuuksiinsa. On uskallettava olla heikko ja itkeä pienuuttaa. Heikkoudesta nousee vahvuus. On mentävä eteenpäin pelkäämättä, rohkeasti luottaen valintaan, jonka tekee ja johon vahvasti uskoo.
Mandi
Hei, Tunnen asian, eikö olisi paras sivusta ulos. Olen ehkä väärässä, mutta vain hyvällä tarkoituksella.
Tänään nekin ovat toista....
Onnea sinulle.
Kyseessä lienee tilapäinen, 1 - 2kk oikaisu.
Toivottavasti.
Sen jälkeen palattanee alkuperäiseen, luonnomukaiseen reititykseen.
Tähänastisen elämänlaadun lisäksi lienee harrastuksestani muutakin hyötyä.
Hoitsut ja lekurit ovat kehuneet hyvän kuntoni merkitystä ruljanssin ja jälkimaininkien kestämisessä.
Haluan uskoa ettei kyse ole pelkästä, perättömästä rohkaisusta.
Elämänmyönteinen vaimoni on purnaamatta hyväksynyt tämän häiriön parisuhteessamme.
Tuon ja hoitohyppyjen lisäksi tämä ei ole muuten elämää haitannut.
En halua olla riippana joten, uskoen nopeaan toipumiseeni, ehdotin vaimolle heinäkuun peruuntuneen matkan tilalle jotain tyttöjen reisua mutta ei suostunut edes keskustelemaan asiasta.
Tuskin tarvitsen hoitajaa kotiuduttuani mutta rajoittavien tekijöiden johdosta minun on ehkä syytä pysyä kotona.
Tähdätään syyskuuhun.
Olipa hyvä uutinen, näinhän sen toivoimmekin menevän, kun ekakerran asiastasi kirjoitit.
Tiede kulkee ja en tiedä asiaa juuri nyt...
Onnea vain, mutta ota varman päälle.
Minun onnellisuuteni ja onneniin on hyvin poikkeuksellisen postiivinen mielii, vaikka raato ympärillä mätänee, se ei nujerra postiivista mielialaa.
Suomalaiset ovat hyvin onnellinen kansa vain Te itse ette tiedä omaa onnea, koska Teillä on luulo--- muilla on paremmin, joka on suurta harhaa...mikä on harha sen on suomalaisuus se itse tunto joka on liian voimakas se heittää pois todellisuuden katsoessa maailmaan.
Eikös meitä pohjoisen pallonpuoliskon ihmisiä väitetä mollivoittisiksi? En ihan innostu etelän ihmisten riekkumisiin, vaikkei toki tarvitsekaan murheellisena elämäänsä elää.
Epäilenpä tässäkin sen luonteenlaadun vaikuttavan, missä kohti maatamme on syntynyt, elänyt ja minkälaisessa yhteisössä.
Onhan meidät suomalaiset jo jaoteltu karjalaisiin, savolaisiin, pohjalaisiin, jne...
Selvästi aiemmin ainakin puhuttiin totisista pohjalaisista vastaan nauravaiset karjalaiset, savolaisten oveluudesta ja päällysmies taidoista/halusta.
Nyt varmaan ei sellaisia eroja enää ole, olemme levittäytyneet ympäri Suomea, ja avioituneet eriheimoihin :))
Erot ovat, molli ja duuri, on eri ajassa sävelmässä. Ei kieli, suomalainen on sama.
Jo uutisista näkee,
että Suomi on surullisten laulujen maa.
Helsinki on paras---miksi-- kaikki- kokonaisuus, ihmiset siis koko elämys siitä mitä tuntematon näkee.
Suomi on paras.
eihän täällä saa kertoa olevansa onnellinen,kateus iskee heti ja toisen onni pitää tuhota,siksi kukaan ei kerro,että kaikki hyvin ja elämä hymyilee