Tuttavani kanssa puhuimme parisuhteiden ongelmista. Sitten hän sanoi mielestäni jotain yllättävää. "Heterosuhteissa on helpompaa, koska niissä on selkeät roolit." Hän siis tarkoitti miehen ja naisen rooleja. Olin hieman ymmälläni tuosta lauseesta. Tuttavani on itse siis naisen kanssa kimpassa.
Itse olen "tottunut" siihen, että suhteessa on kaksi naista. Luonne-erot tietysti vaikuttavat siihen kumpi on enemmän ns. päällepäsmäri. Mutta että hakisi tietoisesti mies-naisasetelmaa.
En oikein osaa selittää asiaani. Ihmettelin vain tuota tuttuni ajatusta. Eikö hän tunne itseään naiseksi naisen kanssa?
Itse olen "tottunut" siihen, että suhteessa on kaksi naista. Luonne-erot tietysti vaikuttavat siihen kumpi on enemmän ns. päällepäsmäri. Mutta että hakisi tietoisesti mies-naisasetelmaa.
En oikein osaa selittää asiaani. Ihmettelin vain tuota tuttuni ajatusta. Eikö hän tunne itseään naiseksi naisen kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, mitä lie tuo tuttavasi tarkoittanut lauseessa, mutta onhan se vähän niin että jokaisessa nais-suhteessa pitää tavallaan "hakea se oma paikka" uudelleen.. Mutta en minä tiedä onko TUO nyt sitten se mikä tekee suhteesta vaikeampaa?? Minä taas tykkään juuri siitä että naisen kanssa ollaan enempi tasa-arvoisessa suhteessa. Kummankaan ei tarvitse olla se joka on se "perheen pää" ja toinen alistuu.. No en tiedä onko se aina ihan niin heterosuhteessakaan, mutta kuitenkin..
Bi-naisten kanssa (anteeksi vain, kaikki bi-naiset, minulla ei ole mitään teitä vastaan) olen kokenut tuota hankaluutta roolien hakemisessa. Tai en nyt välttämättä nimittäisi sitä hankaluudeksi, mutta olen havainnut, että jos naisella on kokemusta ainoastaan miesten kanssa olemisesta, on hän usein tottunut tietynlaiseen paikkaansa suhteessa mieheen. Usein olen törmännyt bi-naisten kanssa siihen, että he olettavat minun ikään kuin ottavan tämän miehen paikan omakseni, ja jatkavat itse totutulla linjalla. Tämä saattaa heijastua kaikkiin osa-alueisiin suhteessa, arkielämään, töiden jakautumiseen, seksiin ja niin edelleen.
Tämä hakeminen on heijastunut itseenikin, kun olen kokenut, että minulta odotetaan nimenomaan sen miehen paikan täyttämistä, mikä taas ei vastaa omia ihanteitani parisuhteesta. Vaikka olenkin toiselta puoleltani maskuliininen, kaipaan suhteessa tasa-arvoa kaikilla osa-alueilla. Bi-naisten kanssa olen huomannut, että heille se tasa-arvoon heittäytyminen (joka tarkoittaa samalla myös vastuun kantamista ja esimerkiksi maskuliinisempien töiden tekemistä ja jakamista) voi olla joskus outoa ja hankalaa, tai ainakin uusi asia, johon pitää totutella ajan kanssa. Enkä tällä tarkoita, että minulla olisi jotakin bi-naisia vastaan, nämä ovat vain omia kokemuksiani.
Olen myös samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että jokaisessa naissuhteessa joutuu joka tapauksessa hakemaan sen oman paikkansa jollakin tavoin uudelleen. Persoonina olemme erilaisia, ja meillä on erilaiset toiveet, halut ja käsitykset suhteen dynamiikasta. Heterosuhteissa tämä dynamiikka on usein enemmän ulkoa annettua ja opittua, naissuhteessa dynamiikka puolestaan rakentuu aina uudelleen suhteen mukaan. Toki näin käy myös heterosuhteissa, mutta ei kenties samoissa määrin.