Arvosteluja?

On tässä jotain. Hio tekstiä. Laita parempi kappalejako niin tekstikin tulee selvemmäksi.

Mutta kenelle kirjoitat tämän - ketkä ovat kohderyhmäsi, millaiset ihmiset?

Miksi kirjoitat tämän? Mitä siis tavoittelet tällä tekstillä? Haluatko jotenkin ehkä vaikuttaa? Siis vaikuttaa mihin?

Olisiko tämä ehkä pala jotain omaelämänkerrallista juttua, joku muisto? Koska olet noin nuori niin siinä voisikin olla järkeä, että kirjoittaa "oman elämän kootut jutut". Se olisi sitten ensisijaisesti sinua itseäsi varten. Siinä terapoisit oman elämäsi ja kun se on tehty niin olet oppinut kirjoittamaan ja samalla terapoinut itsesi eli kirjailija on syntynyt.

Taiteilijasta just sanotaan, että ensimmäiset työt ovat sellaista missä hän terapoi itseään. Vasta kun se on tehty niin tuotokset ovat taiteilijan, ja niissä on jo jotain yleismaailmallista.

Tässä oli nyt sitten jotain. Mutta onks tästä mitään hyötyä?

Juu, kappalejakoa vois kyllä parantaa...

No, en ole kyllä ajatellut että kenelle ja miksi, mutta onko kirjan pakko aina olla jollekin tietylle kohderyhmälle? Olen suunnitellut tälle jatkoakin, ja tämä alku oli tarkoitettu ihan vain pieneksi takautumaksi päähenkilön lapsuudesta...
Ja ei ole omasta elämästä, ihan jostain alitajunnasta repäsin. Ei kyllä liiemmin houkuttele kirjottaa omasta elämästä, vaikka olenkin kirjoittanut henkilöstä jolla on omat kiinnostuksen kohteet yms. Mutta ei ikinä ihan suoraan.

Mutta kiitos kommentoinnista. :)

Kuulostaa omaelämäkerralliselta. Suurin osa kirjoituksista on, varsinkin alkutuotteet. Ei siinä mitään. Minullakin oli luonnevikainen äiti, otan osaa. Kirjoitat mielestäni hyvin. Muutama kömpelö lause alussa, sitten ihan sujuvaa tekstiä. Jos kirjoittaisit pitemmälti ja antaisit vanhempiesi lukea sen, siitä voisi olla apuakin. Vaikka eihän luonteenvikaiset muutu.

Jatka ihmeessä kirjoittamista, tuosta ja itsesi ulkopuolisistakin aiheesta.

Vielä kerran: Ei ole omasta elämästäni, eikä äitini ole luonnevikainen. Mukava että teksti kuulostaa noinkin aidolta... ;)

Mutta kiitos silti.

Minusta on aivan typerää työntää nuorelle kirjoittajalle kysymyksiä siitä, että mitä hän oikein haluaa kertoa tällä? Miksi hänen pitäisi kertoa kohderyhmät, tavoitteet ja syyn miksi kirjoittaa? Tuleeko jokaiselle aina mieleen vain se, että "MIKSI?"

Kyllä, kappalejaotuksessa oli vielä hakemista, mutta muuten kun luki tekstin, niin onhan tämä ylivoimaisesti elävin teksti, minkä tällä palstalla on saanut lukea. En edes kuulu kirjoituksen kohderyhmään, mutta kehittyvän kirjoittajan kyllä huomaa hyvinkin helposti.

Voin vain sanoa, että KIRJOITA... älä sydämellä, sillä ei voi kirjoittaa, mutta mielelläsi ja mielikuvituksellasi voi luoda hyvinkin elävän tekstin. Kun lisää vielä kolme vuotta mielikuvitusrikkaita päiviä sinun ikääsi, niin lukisin mielelläni aikaansaannoksesi.

Kyllä sitä kannattaa miettiä mitä kirjoituksellaan haluaa sanoa, jos teksti on tuon tyyppinen. Se on selvästi joku terapiateksti jollekin. Sitähän tuo edellinenkin sanoi, että anna sen luonnevikaisen äitisi lukea se teksti, niin ehkä tavat muuttuvat pikkuhiljaa.

Siis vaikka olisi kuinka hyvin kirjoitettu teksti niin ei ainakaan mua kiinnostaisi yhtään lukea jostakin nalkuttavasta akasta yhtään riviä. Siinä syy miksi laitoin kysymyksen, että kenelle ajattelee kirjoittavansa ja mitä tekstillä yrittää sanoa.

Mun on jotenkin vaikea kuvitella, että 15 v pikkumiehen maailmaan kuuluisivat tollaiset nalkuttavat akat ja hän niistä vielä haluaisi kirjoittaa jotakin. Aika ihmeellistä? Oliskos tämä kuitenkin jonkun vanhemman äijän provo? Ei kehdannut edes laittaa oikeaa ikäänsä vaan iski lapsen iän. Epäilen, että lapsi ei tämmöstä kirjoittele.

Nainen

No, olen kyllä tyttö 15v... Mutta saathan ajatella minusta ihan mitä itse haluat. ;) Ja pitäisikö ottaa kohteliaisuutena tuo viimeinen lauseesi? Olet varmaan tottunut ajattelemaan että nuoret kirjoittavat vain jotain imeliä ja epätoivoisia rakkausnovelleja ja runoja, joten ei voi mitään että tekstini kuulostaa ikääni nähden epäuskottavalta.

Sanon nyt vielä kerran että teksti oli täysin keksitty, se ei ollut tippaakaan omelämäkertainen, ja toimii täydentävänä osana kirjoitukseni kokonaisuutta. Tarkoitus oli vain laittaa tuohon ensimmäisen luvun alkuun lyhyt takauma joka jatkuisi kirjan edetessä ja joka selittäisi hieman "kirjani" myöhempiä tapahtumia.

Av-mammalle terkkuja. En usko, että yksikään vanha äijä käyttää kirosanojen kohdalla tähtimerkkejä. Kiroilla kannattaa suoraan silloin kun kiroiluttaa ja se henkilön suuhun sopii. Siitäkin huolimatta, että mitä äiti ja isi ajattelisivat, jos tämän lukisivat.

Olen itse käynyt lukuisia kirjoituskursseja ja aina niillä on painotettu sitä yhtä ja samaa asiaa: Tekstistä ei voi tehdä johtopäätöksiä sen kirjoittajasta. Silti eräällä kurssilla ystäväni kirjoitti rintasyöpään sairastuneesta naisesta ja tauolla toinen tuli kyselemään, että milloin sä olet sairastunut. Ei, ystävälläni ei ole ollut rintasyöpää - hän vain kirjoitti.

Kun minä olin 15, kirjoitin kamalia murhatarinoita, joissa silvottiin ihmisiä. Mitähän se kertoi minun elämästäni?

Kokeillaan kiroilua: vittu saatana kyrpä pillu.

Jos kirjoitat vain huviksesi: anna palaa. Ei tarvitse miettiä, kenelle olet sen suunnannut tai että onko pisteet nyt ihan paikallaan yms. Sen sijaan selkeyttä siihen saat kappalejaoilla sekä hieman yksityiskohtaisemmalla kuvailulla.

Jos et kirjoita vain huviksesi: anna palaa, mutta keskity. Ole tarkempi, sillä tuolla on monia piste/kirjain/huutomerkki/kysymysmerkki/sana-virheitä. Yhdyssanat näyttävät olevan melko lailla kunnossa, mutta panosta oikeinkirjoitukseen sekä selkeyteen. Tässä kohtaa voisit myös tosiaan miettiä, kenelle ja miksi kirjoitat tekstiäsi. Se useimmiten antaa parhaimman pohjan kirjoittamiselle. Ovatko esimerkiksi nuoret aikuiset kohderyhmäsi? Silloin voit kyllä huoletta kirjoittaa kirosanoja ja käyttää seksiä/väkivaltaa yksinä aiheina. Jos lapset ovat kohderyhmäsi, ei taida ihan samat säännöt pelata... Ymmärsit kyllä.

Löydät kyllä oman juttusi, kunhan vain jatkat, mutta ole kärsivällinen. Kirjoittaminen vie helposti vuosikausia aikaa.