Isoäitini kuoli pari vuotta sitten ja sain perinnöksi pyykinpesukoneen. Pesukone on ollut varastosta tämän parin vuoden ajan. Nyt muuttaessani uuteen asuntoon, toin sinne myös tämän pyykinpesukoneen.
Ongelmanani on, että jostakin syystä en ole halunnut pesukonetta käyttää. Itseasiassa välttelen jopa koskettamasta sitä kylpyhuoneessa käydessäni.
Taustalla on se, että isoäitini oli hyvin etäinen ja ankara nainen. Lapsen lapsiin hänellä ei ollut oikeastaan mitään kiinnostustakaan. Varsinkin elämänsä loppuaikoina isoäitini eli hyvin "pientä" elämää, ei halunnut tavata ihmisiä, ei käydä missään kylässä, eikä tehdä mitään. Lisäksi hän oli hyvin katkera elämänsä vastoinkäymisistä ja puhui mielellään muista pahaa selän takana.
Kaiken lisäksi vielä pesukoneen perintää liittyi perinnönjakoriitoja, vaikka ei mitään isompaa perittävää ollutkaan.
Kun avasin ensimmäisen kerran pesukoneen kannen, sisällä oli yllättäen isoäitini vanhoja alushousuja. Haju oli tyrmäävä, olivathan ne muhineet siellä jo kaksi vuotta. Alushousut heitin roskiin, kämpän tuuletin ja pesukoneen pesin 95 asteessa. Hajun sain kyllä pois, mutta en silti ole halunnut siellä pyykkejäni pestä. Jotenkin ihokarvani nousevat aina pystyyn kun ajattelenkin koko pesukonetta. Öisin, jos pitää käydä vessassa saatan pelästyä pesukoneen näkemistä (vaikka se on ollut samassa paikassa koko uudessa asunnossa asumisajan). Olen myös nähnyt paljon enemmän painajaisia muuttoni jälkeen.
Tiedän, että tämä kuulostaa vähän hassulta. Mutta voisitteko neuvoa, onko jotain puhdistusrituaaleja joita voisin yrittää käyttää. Tai tiedättekö onko jossain pääkaupunkiseudulla kohtuu edullisia kotikäyntejä tekeviä "ammattilaisia".
Ongelmanani on, että jostakin syystä en ole halunnut pesukonetta käyttää. Itseasiassa välttelen jopa koskettamasta sitä kylpyhuoneessa käydessäni.
Taustalla on se, että isoäitini oli hyvin etäinen ja ankara nainen. Lapsen lapsiin hänellä ei ollut oikeastaan mitään kiinnostustakaan. Varsinkin elämänsä loppuaikoina isoäitini eli hyvin "pientä" elämää, ei halunnut tavata ihmisiä, ei käydä missään kylässä, eikä tehdä mitään. Lisäksi hän oli hyvin katkera elämänsä vastoinkäymisistä ja puhui mielellään muista pahaa selän takana.
Kaiken lisäksi vielä pesukoneen perintää liittyi perinnönjakoriitoja, vaikka ei mitään isompaa perittävää ollutkaan.
Kun avasin ensimmäisen kerran pesukoneen kannen, sisällä oli yllättäen isoäitini vanhoja alushousuja. Haju oli tyrmäävä, olivathan ne muhineet siellä jo kaksi vuotta. Alushousut heitin roskiin, kämpän tuuletin ja pesukoneen pesin 95 asteessa. Hajun sain kyllä pois, mutta en silti ole halunnut siellä pyykkejäni pestä. Jotenkin ihokarvani nousevat aina pystyyn kun ajattelenkin koko pesukonetta. Öisin, jos pitää käydä vessassa saatan pelästyä pesukoneen näkemistä (vaikka se on ollut samassa paikassa koko uudessa asunnossa asumisajan). Olen myös nähnyt paljon enemmän painajaisia muuttoni jälkeen.
Tiedän, että tämä kuulostaa vähän hassulta. Mutta voisitteko neuvoa, onko jotain puhdistusrituaaleja joita voisin yrittää käyttää. Tai tiedättekö onko jossain pääkaupunkiseudulla kohtuu edullisia kotikäyntejä tekeviä "ammattilaisia".
Vastaukset 1
Vanhimmat
ainaskaan en suosittelisi killuttamaan kuun valossa tai upottamaan luonnonvirtaan... enpä kyllä tiedä mikä sopisi, se on kuitenkin sähkölaite mikä sulkee pois aika paljon ..