Kissaa kohdeltu kaltoin

Kuulostaa uskomattomalta että häntä olisi mennyt poikki synnytyksessä. On toki mahdollista että se olisi syntynyt ''vajaalla hännällä'', mutta kyllä tuo nyt haiskahtaa siltä että edellisessä kodissa on se vahingossa tai tahallaan katkaistu. Joka tapauksessa kissaa on pidetty huonosti

Sinun onnesi, että kissa on noin nuori. Nuori kissa oppii kyllä luottamaan uudelleen ajan kanssa. Kissan onni että sillä on nyt hyvä koti ja sinut. Kissasi tarvitsee nyt paljon rakkautta ja hellyyttä. Älä koskaan kurita sitä väkivalloin ja toruminenkin tee niin, että kissa ymmärtää mutta ilman turhaa huutoa. Jos se ei osaa olla sylissä, aloita totuttamalla se niin, että otat sen syliin ja silitä hetki ja päästä vapaaksi. Anna sille herkkupaloja kun se tulee luoksesi, juttele rauhoittavasti ja pyri silittelemään paljon. Kissa ei välttämättä ymmärrä ettei muiden kipoilla saa käydä, joten älä kovin toru sitä siitä, luulee vielä raukka ettei saa käydä omallaankaan. Eivätkö ne voisi syödä samaa ruokaa samasta kiposta?

Kaikki ikävät toimenpiteet kuten peseminen, kynsien leikkaus jne siirrä tuonnemmaksi. Jos mahdollista, älä kuljeta kissaa mihinkään äläkä pidä mitään isoja bileitä tai muutenkaan paljoa ihmisiä metelöimässä asunnossa. Suosittelen ostamaan feliway- haihduttimen eläinkaupasta, se tekee kissan olon varmasti paremmaksi.

Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua. Hyvää jatkoa sinulle ja kissoillesi!

Tunnistin monia asioita kertomuksestasi.

Otimme kissan, jota oli todistetusti kohdeltu kaltoin aiemmassa kodissaan alkoholistipariskunnan luona. Meidänkin kissan häntä on poikki, tosin se ei ole kokonaan poikki, vaan hännässä tuntuu selvästi vanha murtuma, joka ei ole luutunut oikealle kohdalle.

Meidän kissa oli kaksi ja puolivuotias meille tullessaan. Se oli erittäin arka. Ei päästänyt koskaan vapaaehtoisesti ihmistä niin lähelle, että sitä olisi ylettänyt koskemaan. Keppimäiset tavarat (kuten pojan sählymaila) saivat sen suunniltaan. Ajattelemme, että sitä varmastikin oli lyöty jonkinlaisilla kepeillä, ja ehkä potkittukin, kun piti tuollaista turvaväliä. Kissa oli kuitenkin hyvin hellyydenkipeä ja uskalsi tulla luoksemme, kun olimme sängyssä menossa nukkumaan. Nähtävästi makaava ihminen ei ollut uhkaava sen mielestä.

Nyt kissa on ollut meillä puoli vuotta, eikä sitä uskoisi samaksi eläimeksi. Se tulee syliin, puskemaan, siihen saa koskea ja silittää. Ainoana muistona menneestä on, että vieraisiin se edelleen suhtautuu pelokkaasti ja menee sängyn alle piiloon, kunnes vieraat ovat lähteneet.

Olemme välttäneet tarkoituksella kissan torumista, tosin sitä ei tarvinnutkaan torua, kun se on ollut niin arka mitään tekemään. Sitten olemme päivittäin "pyydystäneet" sen syliin. Sylissä olemme paijanneet ja silittäneet sitä jonkun aikaa saadaksemme sen rentoutumaan ja huomaamaan, että ei tapahdu mitään pahaa, vaikka saammekin sen "kiinni". Päinvastoin, se on oikein mukavaa. Ja sitten taas pääsee vapaaksi ja voi mennä minne haluaa.

Sanoisin, että ei kestä kauaa sinunkaan kissalla päästä pahoista kokemuksista yli. Se on niin nuori, että varmasti menee vielä nopeammin kuin meidän vanhemmalla kissalla, mikä sekin meni nopeammin kuin osasimme odottaa.