hautajaisissa? olen aina ajatellut, että kirkkoon
kuulumisesta on se hyöty, ettei sukulaisille tule
rahallista rasitetta hautajaisista. eli tällähän
aina on uhkailtu, hautajaiset on HIRVEÄN kalliit
jos ei ole kirkossa.
JOO. oli tuossa uutisissa joku aika sitten, että
ei sillä ole mitään väliä. paikkakunnalla on.
kirkkoon kuuluvillekin oli jossain hintana n.
16000 mk.
MIKÄ MIKÄ siinä maksaa? jos joku haluaa vaikka
pahvilaatikossa multiin, niin kuka sen estää. vai
pitäisikö alkaa ala-asteella jo linnunpönttöjen
sijasta askartelemaan omaa lankku-arkkua.
Mitä väliä moisilla hienouksilla on kuolleena. ei
mitään!
kuulumisesta on se hyöty, ettei sukulaisille tule
rahallista rasitetta hautajaisista. eli tällähän
aina on uhkailtu, hautajaiset on HIRVEÄN kalliit
jos ei ole kirkossa.
JOO. oli tuossa uutisissa joku aika sitten, että
ei sillä ole mitään väliä. paikkakunnalla on.
kirkkoon kuuluvillekin oli jossain hintana n.
16000 mk.
MIKÄ MIKÄ siinä maksaa? jos joku haluaa vaikka
pahvilaatikossa multiin, niin kuka sen estää. vai
pitäisikö alkaa ala-asteella jo linnunpönttöjen
sijasta askartelemaan omaa lankku-arkkua.
Mitä väliä moisilla hienouksilla on kuolleena. ei
mitään!
Vastaukset 27
Vanhimmat
voitais vaikka kerätä aina ruumishuoneeseen
tarpeeksi monta ruumista ja sitten kasata ne
kasaan ja polttaa tuhkaksi. Näin säästyisi pitkä
penni hautaamisen sijaan monelta köyhältä ja
rikkaalta!!
Erittäin keskustelunarvoinen asia, tämä
hautajaisten kalleus, joka tosin ei vedä vertoja
ökyhäiden hintaan...
Hautajaisiin ei ehkä voisi uhrata niin paljon
valuuttaa, jos vainaja olisi pakko haudata
vuorokauden kuluttua kuolemasta, kuten
tietääkseni juutalaisuus ja islam määräävät.
Jos kuolema olisi äkillinen, säästyisi
pikahautajaisissa pitkä penni. Silloin
keskityttäisiin oleelliseen: omaisten tukemiseen
läsnäololla ja taloustöissä auttamalla;
tultaisiin hautajaisiin sellaisissa vaatteissa,
kun sattuu olemaan. Tarjottaisiin, mitä
lähikaupasta löytyy - nyyttikestihautajaiset
olisi paras vaihtoehto. Omaisten ei tarvitsisi
ahdistuksen ja lamaannuksen keskellä tuntea
huolta peijaisten järjestämisestä: kuka sellaisia
voisi odottaakaan, ja kahvi ja juustovoileivät
riittävät hyvin.
Aika kuoleman ja hautajaisten välillä saattaa
meikäläisen tavan mukaan olla 2-3 viikkoa!
Omaisilla on paljon tekemistä; jos on varaa, sen
tekemisen voi kaiken luovuttaa
hautaustoimistolle. 16 000 mk ei edes riitä
silloin. Paljon tekemistä juuri silloin, kun
tuskin jaksaa arkirutiineja! Ja noiden
painajaismaisten viikkojen jälkeen pienempi tai
suurempi sukukokous tarjoiluineen,
seremonioineen, valokuvineen, vasta hankittuine
hautajaisasuineen, addressienlukuineen... Ja
tässä muodollisessa "juhlassa" kaikki haavat auki
taas, parin kuivemman päivän jälkeen aidot
julkiset tuskanilmaukset niin, että kaikki voivat
myöhemmin sanoa hautajaisten olleen vaikuttavat
ja juhlalliset!
Ja arkku! Pöhkö, mahtipontinen, sitä
mauttomampi, mitä kalliimpi. Oman arkun
askartelu ala-asteella on ehkä liian vaikea ja
vähän arveluttavakin opinnäyte: ala-asteella
olevasta ei vielä varmuudella tiedä, kuinka pitkä
hänestä tulee. Yläasteen tekniseen työhön
arkunrakennus sopisi jo hyvin. Rippikouluikäiset
saattaisivat olla kiinnostuneempia siitä, kuin
rippikoulusta.
Vainajan kääriminen pelkkään vaatteeseen olisi
kaunis tapa haudata, kun hautajaiset pidetään
kuolemanjälkeisenä päivänä. Vainaja olisi
vielä "lähellä", häntä voisi helposti katsoa, jos
haluaisi. Ihminen siinä olisi, ei mikään
laatikko! Eilen kuollut, jo kaukana poissa,
mutta vielä tutun näköinen tänään. Huomenna
saisi jo surra rauhassa, valvoa öitä miettimättä
peijaisten järjestämistä, raahautua kasvot
harmaina loputtomaan ajanvirtaan vain pakollisiin
henkilökohtaisiin asioihin keskittyen.
Tämä oli vakava puheenvuoro. Minulla on
kokemukseni asiasta.
Siis hautaaminen niin yksinkertaiseksi, että
se voidaan suorittaa kuolemanjälkeisenä päivänä.
täysin samaa mieltä
päivän jälkeen hautajaiset ja sitten se
sukukokous jos haluaa paljon paljon myöhemmin.
Sinulla on runsaasti asiatietoja, mutta tässä
asiassa on korjaamisen varaa. Eräs tuttavain
nimittäin omistaa hautaustoimiston, ja olen
joskus ollut itse siellä työssä kun hän on
tarvinnut apua.
Se, mistä kustannukset muodostuvat, ovat
nimenomaan hautapaikka, ja maa on kallista. Se
onkin ainoa, mistä seurakunta perii maksua, ja
hautaustoimistot ovat kaikki yksityisiä. En nyt
tarkkaan muista mikä arkkuhaudan hinta on
Helsingissä, mutta se on lunastettava 25
vuodeksi, ja hintaan sisältyy pakollinen haudan
hoito (ruohonleikkuu, lähinnä). Uurnapaikan saa
huomattavasti halvemmalla, jo 400 mk riittää.
Seurakunta perii todella noin kaksinkertaisen
hinnan jos vainaja ei kuulu kirkkoon, mutta laki
ei vaadi, että vainaja on haudattava, tuhkan saa
halutessaan sirotella vaikka mereen tai haudata
omalle pihalle.
Hautaustoimistojen katteet tulevat lähinnä arkun
myynnistä. Jo hieman yli parilla tonnilla saa
aivan hyvän arkun. Jos haluaa tammisen, niin
hinta nousee 5500 kieppeille, on niitä
kalliimpiakin, mutta tämä on kallein, minkä olen
itse myynyt. Uurnien hinnat liikkuvat siinä 200 –
1500 mk kieppeillä.
Kaiken voi jättää hautaustoimiston hoidettavaksi,
järjestelyistä veloitetaan pari, kolme sataa, ja
se kattaa lähinnä puhelin- ja faksikulut. Tähän
sisältyy hautapaikan tilaaminen seurakunnasta,
siunaamistilaisuudesta sopiminen, yhteys pappiin,
arkun lähettäminen sairaalaan ja kuljetuksista
sopiminen. (Kuljetusliikkeet taas veloittavat
oman osuutensa, ja tähän kuuluu vainajan
pukeminen, nuttu, päähien ja sukat).
Muistotilaisuuden järjestäminen voidaan myös
jättää hautaustoimiston hoidettavaksi,
(seurakunnat eivät veloita mitään tiloistaan)
sekä mahdollinen ohjelma (laulajat ym.)
Kukkalaitteet hautaustoimistot sitoo samaan
hintaan kuin kukkakaupat. Voin kertoa, että
toimistojen katteet ovat varsin pienet.
Ja mitä tulee omaisiin, niin henkilökohtaisesti
voin vakuutta, että työ hautaustoimistossa ei ole
edes raskasta. Sisään saattoi tulla itkeviä
ihmisiä,yleensa samana päivänä kuin omainen on
kuollut, mutta kun syvennytään asioiden
järjestämiseen, kukkien ja arkun valintaan, on
kuin käytännön asiat helpottaisivat surua,
lopuksi usein nauretaan, muistellaan hupaisia
yksityiskohtia mitä vainaja itse olisi tahtonut
jne. Olen kuullut, että varsinainen surutyö
alkaakin vasta hautajaisten jälkeen, käytännön
asioiden hoito helpottaa ensihätään.
Jos sinulla on kokemusta, että kuolemasta
hautaamiseen kuluisi 2 – 3 viikkoa, niin tämä on
poikkeus, se voi sattua esimerkiksi joulun tai
pääsiäisen aikaan, sillä silloin kirkot ovat
muussa käytössä, eikä vainajia siunata. Noin 1 –
1,5 viikkoa on tavallisin aika, ja aivan
käytännön syistäkin, sairaalassa ei ole suuria
säilytystiloja vainajille. Tämä aika onkin
tarpeen, sillä yleensä sukulaisia saattaa tulla
eri puolelta maata, heillekin olisi suotava
mahdollisuus osallistua.
Sinä aikana kun olen auttanut tuttavaani, niin
mitään 16 000 mk kokonaislasku (hautapaikkoineen)
en ole laskuttanut. Muistaakseni suurin lasku on
ollut noin 12 000, ja siihen kuului uusi
arkkupaikkahauta ja kallis arkku. Yleensä koko
hautaus arkkuineen, hautapaikkoineen,
tarjoiluineen kaikkineen maksaa alta 10 000 mk,
mutta huomattavasti halvemmallakin pääsee. Ja
sitä paitsi, jos vainaja on varaton, niin
sosiaalitoimisto maksaa kulut, niitä ei laiteta
omaisten kontolle. Tietenkin halvemman mukaan,
noin 3000 mk, silläkin hinnalla pääse hautaan.
Ja siitä vainajalle hyvästi jättämiselle.
Sairaalassa on kappelit tätä varten, siellä
vainajan saa hyvästellä kun hänet on puettu ja
laitettu arkkuun. Tähän on yleensä myös
mahdollisuus ennen siunaustilaisuutta. Monet
käyvätkin hyvästelemässä, ja sanovat että se on
kaunis tilaisuus.
En tiedä mihin omat kokemuksesi perustuvat, mutta
jotenkin nyt jäi kuva kuin et olisi aivan ollut
perillä siitä mistä puhuit. Ei millään pahalla.
Tammikuun alkupäivinä, palattuani setäni
hautajaisista, kirjoitin tänne kuolemasta ja
kuulutin silloin todella nk. kunnon hautajaisten
perään. En ole takkiani kääntänyt joten
hämmästelen nuivaa suhtautumistasi.
Olen paljon jo lapsena ollut hautajaisissa
koskapa isäni oli niissä spiikerihommissa ja
minun oli päästävä aina mukaan tarkastamaan,
josko vaikka surutalossa olisi koira tai
vastasyntynyt vauva (kaksi suurta rakkautta,
jotka ovat voimissaan vielä tänäänkin). En ole
koskaan kokenut hautajaisten yleistä tunnelmaa
mitenkään epämiellyttävänä.
Nyt aikuisena hautajaiset ovat aina lähiomaisten
ja suru on tietysti ihan toisella tavoin läsnä.
Pidän kuitenkin tätä yhteen kokoontumista ja
yhdessä suremista varsin tärkeänä ryhmärituaalina
meidän muuten niin historiattomassa ja
perspektiivittömässä elämänmenossa.
Olen sitä mieltä, että elämän alku ja loppu
tulisi tosi hyvin merkata yhteisössä, häähöyhötys
on sen sijaan vaan pelkkää amerikkalaista
hömppää. Rahalla ei minusta tämän kokemisen
kanssa ole mitään olellista tekemistä.
Egerialle ja Opleville
En ole koskaan pitänyt kalenterin mukaisista
juhlista enkä edes sattuman pakosta
järjestetyistä juhlista. Kun tällaisena
ihmisoikkuna joutuu itse järjestämään jotain
hautajaisten tapaista ja vielä saa homman
hoidettua kunniakkaasti, on kurkkuaan myöten
täynnä!
Enkä kuitenkaan ole mikään erakko! Jos
ymmärrätte vaikkapa hissikammoista tai
lentokoneita välttävää ihmistä, ymmärtänette
minuakin.
Juhlat silloin, kun juhlalta tuntuu, ja surussa
haluan katsoa eteenpäin.
Kappas, tuntuu tutulta. Itse olen yhden ainoan
kerran nuorena ollut juhlimassa vappua ja
silloinkin itkin puolet illasta, kun
poikaystäväni osti minulle ilmapallon, vaikka en
sitä halunnut. Uuden vuoden juhlissa en ole
koskaan ollut, lstenjuhlat tyttärellenikin
järjestin vain kerran. Eikä ole näköjään omena
kauas pudonnut.
Iän myötä toleranssi ihmisten peijaisia kohtaan
lisääntyy - hiven. Toisaalta erakkokin minusta on
tullut vasta iän myötä , heh.
Hertta. Ymmärrän kyllä, että jos olet joutunut
surun keskellä järjestämään sinulle
vastenmielisiä rituaalia, niin kokemus on ollut
raskas.
Koska aihe on minusta tärkeä, niin jatkan siitä.
Täällä kuulee usein huudettavan, ettei mitä väliä
mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Mutta
sillä on väliä, ja sen tietää jokainen, jolta on
kuollut läheinen, ja välihän sillä on nimenomaan
omaisille ja ystäville.
Juuri näitä tuttuja rituaalia on niitä, joita
yleensä kaivataan, papin puhumaan puolestaan,
arvokas tilaisuus kappelissa tai kirkossa ja
siihen liittyvä kollektiivinen surutyö. Melkein
poikkeuksetta halutaan papin siunaavan, harvassa
ovat ne ateistit, jotka ovat kieltäneet tämän.
Tässä korostan, että pappi aina varmistaa kirkon
kuulomattomalta ettei vainaja ole kieltänyt hänen
läsnäoloaan.
Myös yhteinen muistotilaisuus on useimmille
tärkeä, tämä yhdessä pysähtyminen muistamaan
vainajaa. Haudan äärellä kyyneleet purkautuvat,
mutta muistotilaisuus on taas vapauttava kokemus,
missä muistellaan hauskojakin tapahtumia vainajan
elämän varrelta.
Ehkä tämä taas ei ole sitä, mitä sinä kaipaat,
kaikkihan olemme yksilöitä. Myös minä suren
mieluummin yksin kuin joukossa.
Mitä tulee siihen, että hautaaminen pitäisi olla
niin yksinkertaiset kun mahdollista, niin minusta
järjestelyjen joustavuuteen on todella
paneuduttu. Samana päivänä hautaaminen kuulostaa
abstraktilta, eihän ketään voida edes haudata
ennen kuin kuolintodistus on toimitettu
seurakuntaan tai väestörekisteriin. En oikein
ymmärrä kuinka tuo käärinliinaan kietominen ja
sitten hautaan käytännössä voisi toimia. Kuulosta
groteskilta; et kai tarkoita että omaiset
hakisivat vainajan sairaalasta, käärisivät hänet
liinaan, työntäisivät hänet auton takakonttiin,
pari lapiota mukaan, ja sitten hautaa kaivamaan?
Tämä näin kärjistettynä. Kun ajattelee kuinka
monia kuolee päivittäin pääkaupunkiseudulla, ja
kuinka monta asiaa täytyy sovittaa yhteen, haudan
avaaminen, siunaustilaisuudelle aika, papin
aikatauluun siihen sovittaminen, mahdollisen
muistotilaisuuspaikan vuokraaminen, niin hautaus
järjestyy yleensä todella viikon kuluessa
(poikkeuksena suurien juhlapyhien aikoina).
Toivon mukaan et laita pahaksesi tätä
kirjoitustani, jos sinulla on vielä surutyö
läpikäymättä. Jokainen olemme yksilöitä, mutta
ne, jotka huutavat täällä, ettei hautaamisella
ole mitään väliä, ovat kyllä niitä, jotka eivät
koskaan ole joutuneet kohtaamaan läheisen
kuolemaa.
..pidä paikkaansa. olen joutunut kokemaan
lähiomaisen kuoleman useamman kerran.
kyse onkin siitä, että nyt ei ole oikein
valinnanvaraa - kaikki eivät halua laittaa
hautajaisiin rahaa, aikaa tai ylipäätään
järjestää suureellisia juhlia. surra voi ilman
osallistumista hautajaisiinkin.
ja minä lähinnä ajattelin omia tulevia
hautajaisiani, en halua rahallista taakkaa
lähimpieni harteille.
ehkä kaikkeen tähän rekvisiittaan, arkkuihin ja
seppeleisiin, liittyy se että nykyihminen pelkää
kuolemaa ja ihan kirjaimellisesti kuolleen
ihmisen ruumista. onhan se arkussa toki kätkössä,
verrattuna kankaaseen käärittyyn ruumiseen.
aika harva nykyään haluaa itse pestä, kammata ja
pukea kuolleen rakkaansa.
lapset eivät saa useinkaa nähdä kuollutta. saati
että nykyisin otettaisiin 'avoin arkku' -
muistokuvia.
näyttää siltä, että eilen kirjoittamani oli
turha, tai sitten et lukenut sitä.
Ensinnäkin, jos kuolet varattomana, niin omaiset
eivät joudu vastaamaan kuluista, sen maksaa
yhteiskunta, eli sosiaalitoimisto, halvimman
mukaan. Ennen vanhaan oli jokaisella tapana itse
laittaa rahaa syrjään omia hautajaisiaan varten,
näin teki mummoni, näin teki äitini, ja näin aion
tehdä itsekin.
Jos haluat varmistaa, kuinka hautajaisesi
käytännössä hoidetaan, niin mene
hautaustoimistoon tekemään hautajaissopimus
(ilmainen), ja kerro tästä läheisillesi. Voit
tarkkaan määrätä, minkälainen arkku tai uurna,
arkku vai polttohautaus, kukkia vai ei,
muistotilaisuus tai ilman. Ainoa, mikä on
pakollista on arkku, ja sekin ainoastaan
kuljetuksen takia. (halvin n. 900 mk). Voit
vaikka toivoa, että tuhkasi sirotellaan mereen,
ei tule hautapaikkakustannuksia. Hyvin halvalla
pääsee, ellei tahdo mitään suurellista. Nämä ovat
todella valintoja, kukaan ei pakota mihinkään.
Mitä tulee nykyihmisen kuolemanpelkoon, niin tätä
en ymmärrä. Kautta aikojen on ollut
hautausrituaaleja, jo kivikaudella, ja näistä
haudoista on löydetty jopa kukkia. Tämä perinne
on siis hyvin vanha, ja mielestäni liittyy
pikemminkin vainajan kunnioittamiseen.
Kreikkalaiskatolisilla on muuten tapana pitää
arkunkannen avoimena siunaustilaisuuden aikana,
joten näissä hautajaisissa myös lapset näkevät
vainajan, ja valokuvatakin saa. Luterilaisilla ei
ole tätä käytäntöä, mutta, kuten mainitsin,
vainajan voi käydä sairaalan kappelissa
hyvästelemässä, eikä se ole lapsilta kiellettyä.
Ja mitä tulee vainajan pesemiseen ja pukemiseen,
niin kuka haluaa tehdä sen, se järjestetään.
Harvat haluavat, joten tämän hoitaa sama
kuljetusliike, joka siirtää vainajan kirkkoon tai
kappeliin.
En oikein ymmärrä, mikä tässä kustannuspuolessa
ja järjestelyssä sinua niin askarruttaa.
Tärkeintähän tässä kuitenkin on se menetys ja
suru, jonka jokaisen on läpikäytävä läheisen
kuoltua. Siihen nämä turvalliset tutut rituaalit
tuovat edes jotain helpotusta ja lohdutusta, noin
ensi alkuun.
Sainpa makeat naurut, kun luin kirjoituksesi
loppuosaa. Mutta jos olisi mahdollista, niinpä
juuri tekisin!
Kuolintodistus nyt on tässä yhteiskunnassa
tärkeä, ei voi kai mitään. Hautoja ei saa
meillä päin lähteä kaivelemaan omin päin, eikä
tuhkauskaan onnistu ostarin takana ainakaan
kulohälytyksen aikaan.
Mutta muistotilaisuudet ovat niin suuressa
määrin "yleisen tavan" määräämiä asioita, että
toisinkin voisi asian ajatella. Vähemmän
muodollisuutta, säntillisiä rituaaleja, pois
konstikas tarjoilu - kyllä kannatan edelleen
nyyttikestihautajaisia.
Ja sitten tämä uskonnollinen siunaus (jos
sellainen pidetään). Jos kuka hyvänsä esim.
rippikoulun käynyt maallikko voisi sen pitää,
miten yksinkertaista ja lämminhenkistä! Vaikka
vainajan kummilapsi!
Pahastuinko? Ehei - olen sitä tyyppiä, joka
saa raivarin, jos löytää Hesarin välistä
tonnikalaa tai jos myöhästyy bussista 10
sekuntia. Hillun pikkuasioista, ja niistäkin
korkeintaan puoli tuntia. Mielipide- ja
katsomuskysymyksissä en voi uskoa yleiseen
yhteneväisyyteen. Ryhtymällä keskusteluun oppii
paljon muista, ja samalla myös itsestään. Oli
kiinnostavaa lukea hautausalan asiantuntijan
tekstiä.
en ymmärrä noita äijiä.
eihän ne tajua järjestelyistä tietenkään yhtään
mitään kun naiset aina hoitavat ne!!!
huomasin taas, että erohan on hirvittävän suuri
heidän ja meidän maailmamme välilläö.
ja kun he eivät tee työtä itse, eivät he tiedä
siitä mitään, senkun kantavat hautaan syövät ja
juovat ja seurustelevat.
mutta kyllä minä tiedän, hertta, niin että älä
hetkeäkään epäile tuntemuksiesi oikeutta!!!
- jos EN kuole varattomana niin sukulaiset saavat
maksaa! väh. 900 markkaa on liikaa..no uurnaa
sitten..ei muuten löydy joka paikkakunnalta. ei
minua edes kiinnosta suunnitella omia
hautajaisia, tuntuisi hullulta kun on muutakin
tekemistä, kunhan tietäsi että jos halvalla
haluaa niin myös hautajaiset saa.
- 'turvalliset ja tutut rituaalit helpottavat
ahdistusta' --- monelle juuri nämä rituaalit
voivat aiheuttaa ahdistusta
- luterilaisuus ja avoin arkku eivät liity
toisiin. et ole tainnut nähdä vanhoja valokuvia
mm. 1900 -luvun alun Suomesta? siellä niitä
avoimia arkkuja on
..siis uurna ehkä löytyy (kai se voi olla mikä
vaan) mutta polttohautauspaikkaa ei. ja sehän
maksaa (taas lisää) kun kuolleena vielä pitää
matkustella.
Kuolinilmoitukset ovat vielä käsittelemättä.
Kallista varsinkin sunnuntain lehdissä (no
tietenkin). Kaikki turvallisesti samalla
sivulla, jotta ne voi ohittaa halutessaan
kätevästi, ja ulkoasultaan samanlaisina (vain
kokoerot).
Koska kuolema kohtaa kaikkia, ei olisi
hullummaksi muistuttaa siitä sirottelemalla
kuolinilmoituksia sinne tänne sopiviin
välikköihin, niin kuin pienten mainostenkin
kohdalla tehdään. Ei kukaan pahastu siitäkään,
että perhemurha Ylä-Viillokissa tai kuolettava
työtapaturma pullonkorkkitehtaalla (vaikkakin
kuolemisesta muistuttaen), löytyvät muualta kuin
kuoliniloitussivuilta. Mutta tabuhan se kuolema
on, vaan viihteellinen tappaminen ei (elokuvat).
Jos saisin aikaiseksi jonkunlaisen
kuolintapatestamentin omalle kohdalleni,
mahdollisen kuolinilmoituksen pitäisi olla ihan
pikkuruinen, ja siinä lukisi: "Haudattu salaa".
omaiset tietenkin maksaa, just niillä rahoilla
mitä olet jälkeesi jättänyt. Kenen pitäisi
maksaa? Mitä yhteiskunnasta saa ilmaiseksi,
elävänä tai kuolleena? Varattomia ei sentään
heitetä hiekkamonttuun, yhteiskunta kyllä
huolehtii hautaan. Jos hautajaisiasi et halua
maksaa, niin pidä tarkkaan huolta siitä, ettei
pankkitilillesi jää penniäkään, sitten voivat
omaisesi hyvällä omalla tunnulla käväistä sossun
luukulla.
Tuosta tuli mieleen, kun olin vielä tuttavani
hautaustoimistossa uusi ja vihreä. Liikkeeseen
tuli nainen, joka tinki kaikista hinnoista.
Seurakunnan maksuista ei voi tinkiä, mutta minä
tyhmä annoin kaikista alennusta, arkusta ja
kukista ja kaikista mahdollisista. Loppujen
lopuksi puolet tämän ämmän puolison
hautajaiskuluista maksoikin tuttavani!
Ja jos rituaalit eivät kiinnosta, niin kuten jo
sanoin, kenenkään ei ole pakko noudattaa niitä
elleivät halua, oma valinta.
Mitä tulee hautaustapoihin, niin en todella ole
pätkääkään tutustunut siihen, mitä luterilaisilla
oli tapana ennen vanhaan. Kerroin sen, mitä nyt
tiedän noudatettavan.
Hyvä että huumori kestää, kun ei aina tiedä
kuinka ronskisti voi kirjoittaa. Mutta siitä
kuolintodistuksesta, se on todella tärkeä paperi.
Ensinäkin siksi, ettei kukaan pilan päitten
järjestele jonkun hautajaisia, sillä kaikenlaisia
hulluja todella on olemassa. Toiseksi, siitä
alkaa pitkä byrokratian ratas, joilla eri
viranomaisia tiedotetaan henkilön kuolemasta.
Jestas sentään, jos jossain linkki katkeaa, niin
iltapäivälehtien lööpit jo kiljuvat, kuinka esim.
kuollutta on haastettu oikeuteen tms.
Vielä siitä muistotilaisuudesta, niin sehän on
vapaasti valittavissa, mutta ulkopuolista
painostusta saattaa tietenkin olla niiden
järjestämiseksi. Itselläni on parin vuoden
sisällä kuollut kaksi tätiä, joiden hautajaisia
olen järjestellyt. (En ole hautajaisten
asiantuntija, tuttavani on, minähän olen vain
joskus ollut hänen apunaan). Toiselle tädille
järjestettiin suuremmat pidot, kun tuli ystäviä
ruotsista, toiset olivat aivan kotona, todella
nyyttikestin tapaiset, joten en itse pidä
tärkeänä sitä, että mitään muodollisuuksia on
noudatettava.
Mitä tulee kuolinilmoitukseen, niin Hesari on
todella kallis ilmoituspaikka. Itselleni en halua
edes mainintaa kuolemastani, haluan poistua
täältä yhtä huomaamattomana kun olen tänne
tullutkin.
ei minua ole ennen nimitelty äijäksi (tokkopa
Opleviakaan). Ikävä kyllä, olen juuri niitä,
jotka joutuvat hoitamaan järjestelyt, enkä paljon
itse ehdi syömään, juomapuolesta puhumattakaan.
vai on tinkivä (=hankala) asiakas 'ämmä'. Itsehän
sinä ne alennukset annoit. tosin tuskin enää
kenellekään ämmälle. olen itse havainnut
asiaskaspalvelijoissa tuon piirteen, että
edessäpäin ollaan kohteliaita ja kun ovi
sulkeutuu, naama lurpahtaa ja totuus paljastuu.
sillä totuushan on se, että hautaustoimistot
tekevät bisnestä. bisneksessähän ei ole mitään
vikaa. hautaustoimistoille on vaan hyvä juttu,
että rahaa pannaan nättiin arkun sisustukseen ja
muihin 'helpoittaviin' juttuihin.
aika todennäköistä että kuolen rahattomana :D
pitää antaa tiukat ohjeet omaisille, etteivät
kanna rahojaan sinulle!
kaikella ystävyydellä kuitenkin. kannatan
yritteliäisyyttä.
siis tämä aihe imee minusta kirjoitustaidon ja
LUKUtaidon.
yritin kertoa että on EPÄtodennäköistä että
kuolen rahattomana!
alan epäillä jo tuotakin.
josko tämä on vain hullunlehmän taudin
alkuoireita. pääsee sitten testaamaan nuo em.
asiat henkenä hautaustoimiston katossa leijuen.
'ei ei älkää ostako sitä tammiarkkua'
älä ihmettele jos uurnat tippuu lattioille.
Com'on kiukkuinen, yritteliäisyys on hyvästä ja
tekevä sinutkin varakkaaksi kunhan vain Makkosen
ruumisarkkuliikkeellä menee huonosti.
Markkinataloutensa itse kullakin, pah.
En muutenkaan ymmärrä, mihin olet noin pahasti
kypsynyt. Kuolemaan vai?
Puhut kulttuurimme kuolemanpelosta ja siitä, että
kuolema viedään näkymättömiin, mutta samalla et
haluaisi edes hautajaisia paitsi jos kirkko ne
ilmaiseksi järjestäisi. Minusta surra saa
todellakin yksinään ihan tarpeeksi nykyisin,
hiljaisista (salaisista?) hautajaisista luikkivat
kaikki mahdollisimman nopeasti omiin koloihinsa
suremaan paitsi kuolemaa myös yksinäisyyttään. En
nyt yhtään ymmärrä.
Täällä Ruotsissa on nykyisin kierrätyspahvista
tehtyjä arkkuja. En voi mitään sille, että
vanhassa kenkälaatikossa tästä elämästä
poistuminen tuntuu vähän nuivalta ja
epäarvokkaalta.
Mutta nytpä lähden tästä Suomeen ja Hesan katuja
lähipäivinä tallustellessa mietin silloin tällöin
mielikuvani näköisen ihmisen nähdessäni,
että 'toi on varmaan se A., sen se täytyy olla,
sehän kirjoitti, että se on pieni ja hento'.
Jaajaa, kummallisia ulottuvuuksia sitä elämässä
on.
Tsau vaan kaikille, Tukholma vaikenee
toistaiseksi.
en nyt ajattele kirjoituksessani ammattikuntaa,
jolla on ammattinaan järjestää hautajaisia, vaan
omaisia.
do you understand?
ettei virkailija itse ole koskaan joutunut
hautaamaan omaista?
Voitko kuvitella sitä, että virkailija todella
tuntee myötätunto omaisia kohtaan, vaikka hyvin
tietääkin että sielunhoito on jätettävä papille,
ja surunvalittelut hänen puoleltaan ovat
epäkorrektia?
Onko mahdotonta uskoa sitä, että eräs ammatissa
kolmekymmentä vuotta toiminut virkailija, joka
luuli kohdanneensa jo kaiken inhimillisen surun,
kertoi kuinka oli kesken järjestelyjen mentävä
takahuoneen rauhoittuakseen ennen kuin kykeni
palaamaan asiakkaan eteen?
Onko liian vaikea uskoa sitä, että virkailija
iloitsee siitä, että tätä liiketoimintaa
harjoitetaan Suomessa korkealla eettisellä
tasolla, toisin kuin jenkkilässa, missä hädällä
rahastetaan. Ja sen että hän voi vilpittömästä
kertoa, ettei ole koskaan tyrkyttänyt vaan
pyrkinyt esittämään kaikki vaihtoehdot. Tällä
moraalilla ei tehdä rahakasta bisnestä, mutta
omatunto pysy rauhallisena.
Onko liian vaikeaa käsittää, että koko tämän
kirjoittamisen tarkoitus oli kertoa Hertalle se,
että meidän yhteiskunnassa on mahdotonta
toteuttaa pikahautajaiset, ja toisaalta myös sen,
että ongelma tiedostetaan, ja hautajaiset
pyritään toteuttamaan niin nopeasti kuin ne
suinkin ovat mahdollisia. Ja myös sen, että surun
keskellä ei tarvitse itse hoitaa järjestelyt.
Hautaustoimistot tekevät tämän lähes nimellisestä
korvauksesta, aina ensimmäisestä yhteydenotosta
seurakuntaan, asiakkaan niin halutessa
muistotilaisuuden kaikki järjestelyt, ja aina
kuolinilmoituksen laadintaan. Kaikki tämä ilman
provisiota miltään taholta.
Onko mahdotonta ymmärtää sitä, että vaikka Hertta
ei halua tätä, niin siinä ammatissa kokee
päivittäin, että suurin osa, korostan, suurin
osa, toivoo juuri näitä tuttuja turvallisia
hautajaismenoja. Ja vielä sen, että tietäessään
että itse järjestämänsä hautajaiset ovat
käynnissä, virkailija käy mielessään läpi kaikki
eri vaiheet, eikä niinkään liikkeen maineen
puolesta, vaan siitä syystä, että hänestä olisi
kauheaa jos surevat joutuisivat kokemaan jotain
ihme sählinkiä.
Onko aivan, aivan käsittämätöntä tajuta, että
tunnen sympatiaa Herttaa kohtaan?
Jos näin on, niin joko lukutaidossasi on
puutetta, tai sitten olen itse todella surkea
kirjoittaja.
minä taidan olla kroonisesti kiukkuinen ja kypsä.
eikä mulla ole markkinataloutta vastaan mikään,
muutakuin että usein tulee kyllä mieleen että
surevia ihmisiä on helpompi viilata linssiin ja
rahastaa enemmän.
enemmän minua kypsyttää seurakuntien vaatimat
maksut. se nimittäin tuo tuhkauskin maksaa,
vaikkakin päätyisi sitten kirjahyllyn iloksi.
On muuten vielä yksi juttu: eläimiä ja ihmisiä ei
saa haudata samalle hautausmaalle. mutta koska
tuhkat saa sekoittaa niin siinäpä porsaanreikä
kaikille eläinten ystäville. Jonain päivänä
yhdessä rakkaan eläinystävän kanssa :)
eihän tässä siitä ollut kyse, mitä SINÄ tunnet
vaan ymmärtää sitä mitä hertta tunsi.
ymmärrän vieläkin herttaa täysin, on hyvä jos
sinäkin ymmärrät.
kuulosti vain siltä että puhut omasta ammatistasi
enemmän kuin hertan kirjoittamasta tunteesta
jotka liittyivät hautaushumuun.
kun minun isäni kuoli jo v. 76, maksoivat
hautajaiset melkein 40 000 markkaa kaikkine
kuluineen, hautoineen ja hautakivineen,
ruokitukseineen j n e.
oletpas sinä halpa hautaustoimistonpitäjä, missäs
sellainen toimisto sijaitsee.
meidänkään hautajaiset eivät olleet kuin aivan
tavalliset, syöjiä ehkä oli paljon, mutta muuten
eivät mitkään promeat.
äitini oli aivan uupunut kaikesta järjestelystä
vaikka hautaustoimisto olikin mukana.
olivat lytänneet isältäni nenänkin arkun
pienuudesta johtuen lyttyyn.
kamalan näköistä oli kun sitten katsomaan mentiin
tätä lyttynenäistä vainajaa, melko tuntemattoman
näköinen hänestä oli tehty.
siis hyvä jos ymmärrät herttaa niin minäkin.
tämä keskustelu lähtenyt liikkeelle juuri
hinnoista ja hautausmuodollisuuksista pikemmin
kuin tunteista? En huomannut Hertan pahastuneen,
itse hän mielestäni ilmaisi toisin. Sinä se
viittasit siihen, etten kykene asettumaan omaisen
asemaan.
Hinnat vedin keskusteluun, koska tämä kovin
äkäinen (myös Hertta mainitsi niistä) väitti
ettei vaihtoehtoja ole, niitä nimittäin on,
halutessaan pääse halvallakin hautaan. Sitä en
väitäkään, ettei siihen saisi uppoamaan
mielettömästi rahaa, mutta nämä ovat valintoja.
Mitään humuakaan ei ole pakko pitää, vaikka,
kuten jo Hertalle sanoin, painostusta siihen
saattaa tuntea kokevansa. Huomasin että
kiukkuinen vielä inisee tuhkauksesta. Jos oikein
muistan, niin se on seurakuntaan kuuluvalle
ilmainen. Ja hänen väittämänsä että tuhkat
sekoittuisivat ovat jo sen luokan hölynpölyä
etten viitsi vaivautua kommentoimaan mokomaa.
Jos olet lukenut kirjoitustani ylipäätään, niin
puhun tässä tuttavani hautaustoimistosta, en ole
hänellä vakinaisesti työssä. Itse asiassa autoin
häntä enemmän pari vuotta sitten kun hän
virkailijansa oli äitiyslomalla, siksi noita
hintojakaan en enää muista niin tarkkaan. Mikä
toimisto se on, niin riittäköön että se sijaitsee
Helsingissä. Hinnat ovat kyllä suurin piirtein
samat jokaisessa, vaihtelua on ehkä lähinnä juuri
palvelussa.
Kuten jo aiemmin sanoin, niin seurakunnat
määrittelevät omat hintansa, ja juuri
hautapaikkahan maksaa. 40 000 kuulostaa kovalta
hinnalta, joten siihen on sisällyttävä uuden
arkkuhautapaikan lunastaminen, ja kivet (nämä
tulevat muuten kiviliikkeistä, eivätkä nekään ole
pakollinen hankinta) ovat todella hinnoissaan.
Toisaalta, yhteen hautaan voidaan sijoittaa kolme
arkkua, ja jos oikein muistan, kuusi uurna (ehkä
se oli kahdeksan), ja kiveenkin mahtuu monta
nimeä, joten seuraavat hautajaiset tulevat
huomattavasti halvemmiksi.
Syöminen maksaa, ja siitä muodostuukin iso erä
kustannuksista, monet tyytyvätkin
kahvitarjoiluun. Tuttavani pyrkii jatkuvasti
löytämään ne pitopalvelut, joilla on paras
hintalaatu suhde. Yksikin asiallinen valitus
asiakkaalta, niin pitopalvelu pyyhitään listalta
pois. Muuten, tästä laskusta ei tule penniäkään
hautaustoimistolle.
Tuo nenän lyttyyn lyömisestä kuulostaa oudolta.
Mitä itse olen kurkistanut arkkuihin (tyhjiin,
sillä enhän ole käsitellyt vainajia, vaan
välittänyt palvelua), niin kyllä niissä näyttäisi
olevan tilaa komeimmallekin kotkannenälle. Jos
tällaista olisi päässyt tapahtumaan, niin
tuttavani olisi vaihtanut välittömästi
kuljetusliikettä.
Mutta, nyt haluaisin jo vaihtaa
keskustelunaihetta, aurinkokin pilkahtelee
pilvien lomasta. En itse ole alan ammattilainen,
olen vain tutustunut tähänkin puolen.
kirjoitat
>Huomasin että kiukkuinen vielä inisee
>tuhkauksesta.. Ja hänen väittämänsä että tuhkat
>sekoittuisivat ovat jo sen luokan hölynpölyä
>etten viitsi vaivautua kommentoimaan mokomaa.
Et taida oikein ehtiä lukea kunnolla? Tai sitten
on ihan lukutaidossa vikaa. Tuhkaus voi olla
ilmainen, mutta onko krematorioita jokaisella
paikkakunnalla. Miten se ruumis lennähtää sinne
krematoriopaikkakunnalle?
EN ole kirjoittanut mitään tuhkien
sekoittumisesta hyvä ihminen - vaan että on HYVÄ
että ne VOI SEKOITTAA. siis eläimen ja ihmisen.
tavalliselle hautuumaalle nämä kaksi ystävää kun
eivät pääse rinnan lepäämään.
Opettele lukemaan, niin bisneksetkin sujuu
paremmin.