Kauhea väsymys

Lugesteron lääkitys meneillään minullakin. Tosiaan pyörii tämä asia mielessä jatkuvasti vaikka koetankin olla ns. rennolla asenteella....ja edessä vielä piinaavat kaksi viikkoa ennen raskaustestin tekemistä:/ Mietiskelin itsekin että varmaan suurelta osin henkistä tämä väsymys, vaikka toki raskasta myös fyysisesti kun on turvotusta ja kipuja.

Yksi " huippuluokan " alkio siirrettiin ja kolme saatiin pakkaseen. Tällä hetkellä tuntuu että toista kertaa en jaksa hoitoihin lähteä ja nostan hattua kaikille jotka jaksavat hoidon toisensa perään.

Oireita en vielä ole ajatellut sen kummemmin kuin että rinnat ovat todella arat. Meillä on yksi ihana lapsi ja hänen raskausaikanaan oireet alkoivat juuri rintojen arkuudella ja etovalla ololla. Toivotaan että arkuus säilyy eikä johdu vain lugesteronista:) Vatsan pinkeys taitaakin johtua punktiosta.

Pidän peukkuja että teillä raskaus saa alkunsa ja pidä tosiaan yllä asenetta että " raskaana kunnes toisin todistetaan " :) Ilmoittele kuinka käy :)

Päiväuni kirjoitti:

Lugesteron lääkitys meneillään minullakin. Tosiaan pyörii tämä asia mielessä jatkuvasti vaikka koetankin olla ns. rennolla asenteella....ja edessä vielä piinaavat kaksi viikkoa ennen raskaustestin tekemistä:/ Mietiskelin itsekin että varmaan suurelta osin henkistä tämä väsymys, vaikka toki raskasta myös fyysisesti kun on turvotusta ja kipuja.

Yksi " huippuluokan " alkio siirrettiin ja kolme saatiin pakkaseen. Tällä hetkellä tuntuu että toista kertaa en jaksa hoitoihin lähteä ja nostan hattua kaikille jotka jaksavat hoidon toisensa perään.

Oireita en vielä ole ajatellut sen kummemmin kuin että rinnat ovat todella arat. Meillä on yksi ihana lapsi ja hänen raskausaikanaan oireet alkoivat juuri rintojen arkuudella ja etovalla ololla. Toivotaan että arkuus säilyy eikä johdu vain lugesteronista:) Vatsan pinkeys taitaakin johtua punktiosta.

Pidän peukkuja että teillä raskaus saa alkunsa ja pidä tosiaan yllä asenetta että " raskaana kunnes toisin todistetaan " :) Ilmoittele kuinka käy :)

Lue lisää

Rankinta noissa oireiden kuulosteluissa on juuri se, että tulee joku erilaisempi oire, ja alkaa heti miettiä, että olisiko tämä nyt sitä ja sitä oiretta raskaudesta. Ja sitten muistaakin, että Luget käytössä ja havaittu oire kuuluu täysin niiden piiriin. Tänään on pp 6, eikä minulla ole ollut vielä mitään "oikeita" raskausoireita, jotka eivät olisi lugeista tulleet. Kuinkahan pian raskausoireita on mahdollista edes saada?

Meillä tosiaan 2 hidasta alkiota, toinen luokkaa 2 ja toinen 3, eli lääkärikin oli erittäin pessimistinen raskautumisestani, ja ehdotti itse, että siirrettäisiin kaksi kappaletta. Ja pakkaseen ei jäänyt mitään, ja edessä on tosiaan uutta hoitoa jossain vaiheessa jos tämä ei nyt onnistu.. Meillä kun ei ole vielä yhtäkään lasta, mutta halu vanhemmiksi olisi kova :(

Itsekkin ajattelin siirtopäivänä, että nyt otan vaan rennosti enkä ajattele kiinnittyykö vai ei, enkä kuulostele oireita, mutta pp1-pp2 tienoilla huomasin pikku hiljaa alkavani etsiä oireita. Se on melko alitajuista, mutta tulee tajuntaan aina sillä hetkellä kun alitajunta on "löytänyt" jonkun oireen ja haluaa siitä minulle ilmoittaa :D

Myös eräs henkisesti aika epämiellyttävä (juuri tällä hetkellä) asia on se, kun epäilen erään lähipiirin ihmisen olevan raskaana, ja vain odotan koska saan kuulla asiasta suoraan. Normaalissa tilanteessa yleensä otan raskausuutiset vastaan kohteliaasti mutta olen salaa surullinen, nyt olo on semmoinen, että.. no olo on herkkä, ja itkettää. "Miksi joillain tärppää noin vain ja minun pitää pumppailla hormoneita ja käydä punktioissa eikä siltikään tiedä onnistuuko tässä koskaan?". Eli pahinta ei ole se toisen ihmisen raskaus, vaan sen raskauden herättämä pelko siitä, että "olenko minä kohta ainut ilman lasta, saanko minä ikinä lasta" :(

On hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja kaikkiin ajatuksiin tottuu, mutta nyt on henkinen puoli niin herkässä jo ilman muita häiritseviä tekijöitä, ettei niitä haluaisi. Sekavaa selitystä mutta eiköhän tämä tästä taas helpota (:

Pidän myös peukkuja sinulle ja toivotaan parasta, kun ei muutakaan voida. Lopulta kyseessä on kuitenkin "vain yksi yrityskierto" mutta kyllähän sen nostaa mielessään jalustalle, kun sen eteen on tehty punktiota, maksettu paaljon rahaa ja kärsitty ihan fyysistä kipuakin.. Odotukset nousee hoidon edetessä kuin varkain (;

Mulla on neljäs siirto menossa, 2 "tuoretta" siirtoa ja yksi PAS takana. Tämä on kolmas hoitokerta. Piinaviikot alkaa olla lopussa ja kukaan muu kuin hoidon läpi käynyt ei voi tietää miltä tuntuu. Kun tiedät että täsmälleen että milloin sinuun on siirretty pikku alkio. Ja se kiinnittyy parissa päivässä, jos on kiinnittyäkseen. Mutta kun on pakko odottaa ne kaksi viikkoa, ennen kuin tiedät tuloksen.

Itselleni fyysisesti hoidot ovat olleet suht helppoja, kipuja ei juuri koskaan ollut, lukuunottamatta toista punktiota. Ja vaikka yrittäisi olla kuinka tarkkailematta kehoaan, niin eihän siihen varmaan kukaan oikeasti pysty. Itselläni on myös Lugesteron tukemassa hoitoa .

Menin naimisiin 7 vuotta sitten ja jätin saman tien ehkäisyn pois. 1,5 vuoden jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin ja tällä tiellä ollaan edelleen. Parin päivän päästä saan tietää kuinka tässä käy. Siihen asti yritän selvitä tunnin kerrallaan. Toivon kaikesta sydämestäni että sinussa alkaisi uusi elämä. Ja varmasti kaikki muutkin, jotka käyvät/ovat käyneet samat vaiheet läpi. Sillä toisen onni (vauva) ei ole itseltä pois :-)

FlowerLove420 kirjoitti:

Rankinta noissa oireiden kuulosteluissa on juuri se, että tulee joku erilaisempi oire, ja alkaa heti miettiä, että olisiko tämä nyt sitä ja sitä oiretta raskaudesta. Ja sitten muistaakin, että Luget käytössä ja havaittu oire kuuluu täysin niiden piiriin. Tänään on pp 6, eikä minulla ole ollut vielä mitään "oikeita" raskausoireita, jotka eivät olisi lugeista tulleet. Kuinkahan pian raskausoireita on mahdollista edes saada?

Meillä tosiaan 2 hidasta alkiota, toinen luokkaa 2 ja toinen 3, eli lääkärikin oli erittäin pessimistinen raskautumisestani, ja ehdotti itse, että siirrettäisiin kaksi kappaletta. Ja pakkaseen ei jäänyt mitään, ja edessä on tosiaan uutta hoitoa jossain vaiheessa jos tämä ei nyt onnistu.. Meillä kun ei ole vielä yhtäkään lasta, mutta halu vanhemmiksi olisi kova :(

Itsekkin ajattelin siirtopäivänä, että nyt otan vaan rennosti enkä ajattele kiinnittyykö vai ei, enkä kuulostele oireita, mutta pp1-pp2 tienoilla huomasin pikku hiljaa alkavani etsiä oireita. Se on melko alitajuista, mutta tulee tajuntaan aina sillä hetkellä kun alitajunta on "löytänyt" jonkun oireen ja haluaa siitä minulle ilmoittaa :D

Myös eräs henkisesti aika epämiellyttävä (juuri tällä hetkellä) asia on se, kun epäilen erään lähipiirin ihmisen olevan raskaana, ja vain odotan koska saan kuulla asiasta suoraan. Normaalissa tilanteessa yleensä otan raskausuutiset vastaan kohteliaasti mutta olen salaa surullinen, nyt olo on semmoinen, että.. no olo on herkkä, ja itkettää. "Miksi joillain tärppää noin vain ja minun pitää pumppailla hormoneita ja käydä punktioissa eikä siltikään tiedä onnistuuko tässä koskaan?". Eli pahinta ei ole se toisen ihmisen raskaus, vaan sen raskauden herättämä pelko siitä, että "olenko minä kohta ainut ilman lasta, saanko minä ikinä lasta" :(

On hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja kaikkiin ajatuksiin tottuu, mutta nyt on henkinen puoli niin herkässä jo ilman muita häiritseviä tekijöitä, ettei niitä haluaisi. Sekavaa selitystä mutta eiköhän tämä tästä taas helpota (:

Pidän myös peukkuja sinulle ja toivotaan parasta, kun ei muutakaan voida. Lopulta kyseessä on kuitenkin "vain yksi yrityskierto" mutta kyllähän sen nostaa mielessään jalustalle, kun sen eteen on tehty punktiota, maksettu paaljon rahaa ja kärsitty ihan fyysistä kipuakin.. Odotukset nousee hoidon edetessä kuin varkain (;

Lue lisää

Tänään onkin ollut sitten kivuttomampi päivä alavatsan alueella...varmaan alkaa elimistö toipumaan punktiosta:)

Meillä pahaa mieltä ja itkuja on aiheuttanut muiden kyselyt että " milloinkas teette toisen lapsen " ym. Varmaankin kaikki ajattelevat meidän olevan mukavuuden haluisia kun meillä ei ole toista lasta. Läheisimmille olen kertonut lapsettomuudesta.

Päiväuni kirjoitti:

Tänään onkin ollut sitten kivuttomampi päivä alavatsan alueella...varmaan alkaa elimistö toipumaan punktiosta:)

Meillä pahaa mieltä ja itkuja on aiheuttanut muiden kyselyt että " milloinkas teette toisen lapsen " ym. Varmaankin kaikki ajattelevat meidän olevan mukavuuden haluisia kun meillä ei ole toista lasta. Läheisimmille olen kertonut lapsettomuudesta.

Lue lisää

Hyvä että alkaa fyysinen olo ainakin pikku hiljaa helpottaa (: Voin vain kuvitella, että miten pahalta sekin tuntuu, kun ihmiset jankuttavat toisesta lapsesta ja "olettavat" asian olevan pelkästään teidän halustanne kiinni. Ihmiset ovat sitten ajattelemattomia! Itsekin olen miettinyt, että entäs jos joskus saammekin lapsen, koskahan alkaa uteli ja painostus, että koskas pikkukakkonen..

Itse olen ollut ihan alamaissa kuultuani tosiaan tuon uusimman raskausuutisen, se antoi minulle olon, että minä en onnistu ikinä. Tiedän, typerää, eiväthän nuo kaksi asiaa ole edes sidoksissa keskenään, mutta minä tunnen suurta huonommuutta ja epätoivoa. Itku on vieläkin herkemmässä kuin piinan alussa siis. Sekin hermostuttaa kun ei ole oikein mitään oireita, nyt on pp 7. Olen lähes 100% varma, että ei siellä kohdussani enää ketään ole. Miten voikin olla näin epäuskoinen ja pahoilla mielin :(

FlowerLove420 kirjoitti:

Hyvä että alkaa fyysinen olo ainakin pikku hiljaa helpottaa (: Voin vain kuvitella, että miten pahalta sekin tuntuu, kun ihmiset jankuttavat toisesta lapsesta ja "olettavat" asian olevan pelkästään teidän halustanne kiinni. Ihmiset ovat sitten ajattelemattomia! Itsekin olen miettinyt, että entäs jos joskus saammekin lapsen, koskahan alkaa uteli ja painostus, että koskas pikkukakkonen..

Itse olen ollut ihan alamaissa kuultuani tosiaan tuon uusimman raskausuutisen, se antoi minulle olon, että minä en onnistu ikinä. Tiedän, typerää, eiväthän nuo kaksi asiaa ole edes sidoksissa keskenään, mutta minä tunnen suurta huonommuutta ja epätoivoa. Itku on vieläkin herkemmässä kuin piinan alussa siis. Sekin hermostuttaa kun ei ole oikein mitään oireita, nyt on pp 7. Olen lähes 100% varma, että ei siellä kohdussani enää ketään ole. Miten voikin olla näin epäuskoinen ja pahoilla mielin :(

Lue lisää

Täällä on vietetty päivää " Pessimisti ei pety " asenteella. Sanoin päivällä miehelle että jostakin syystä on sellainen tunne että tämä ei onnistu:( Kohta jo mietin nimeä lapselle:) Pikkasen ristiriitaiset tuntemukset :O

Yritäppä tsempata ja saada takaisin uskoa onnistumiseen. Onko sinulla mitään tuntemuksia edes lääkkeestä johtuen?

arosusi21 kirjoitti:

Mulla on neljäs siirto menossa, 2 "tuoretta" siirtoa ja yksi PAS takana. Tämä on kolmas hoitokerta. Piinaviikot alkaa olla lopussa ja kukaan muu kuin hoidon läpi käynyt ei voi tietää miltä tuntuu. Kun tiedät että täsmälleen että milloin sinuun on siirretty pikku alkio. Ja se kiinnittyy parissa päivässä, jos on kiinnittyäkseen. Mutta kun on pakko odottaa ne kaksi viikkoa, ennen kuin tiedät tuloksen.

Itselleni fyysisesti hoidot ovat olleet suht helppoja, kipuja ei juuri koskaan ollut, lukuunottamatta toista punktiota. Ja vaikka yrittäisi olla kuinka tarkkailematta kehoaan, niin eihän siihen varmaan kukaan oikeasti pysty. Itselläni on myös Lugesteron tukemassa hoitoa .

Menin naimisiin 7 vuotta sitten ja jätin saman tien ehkäisyn pois. 1,5 vuoden jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin ja tällä tiellä ollaan edelleen. Parin päivän päästä saan tietää kuinka tässä käy. Siihen asti yritän selvitä tunnin kerrallaan. Toivon kaikesta sydämestäni että sinussa alkaisi uusi elämä. Ja varmasti kaikki muutkin, jotka käyvät/ovat käyneet samat vaiheet läpi. Sillä toisen onni (vauva) ei ole itseltä pois :-)

Lue lisää

Minulla hoito meni varmaan suht. Kevyellä lääkityksellä. Punktio sattui todella paljon ja kovat kivut kesti viikon. Nyt tosiaan piinaamista jäljellä vielä hurjan monta päivää.

Sinä olet jaksanut hoitoja toisensa perään. Onko hoidot toteutettu julkisella vai yksityisellä puolella? Joko piinaviikot ovat ohi? Mikä oli tulos? Pidän peukkuja että nyt olisit onnellisesti raskaana:)

Päiväuni kirjoitti:

Täällä on vietetty päivää " Pessimisti ei pety " asenteella. Sanoin päivällä miehelle että jostakin syystä on sellainen tunne että tämä ei onnistu:( Kohta jo mietin nimeä lapselle:) Pikkasen ristiriitaiset tuntemukset :O

Yritäppä tsempata ja saada takaisin uskoa onnistumiseen. Onko sinulla mitään tuntemuksia edes lääkkeestä johtuen?

Lue lisää

Tutunkuuloista vuoristorataa liikkeellä. (: Itselläni myös ensimmäinen piinaviikko kului noissa merkeissä, että ajatukset menee positiivisesta negatiiviseen ja toisin päin.

Nyt on mollivoittoinen fiilis, kun olen muutenkin hoikka, ja punktion aiheuttama turvotus on kokonaan laskenut. Vatsani on siis ihan littana. On vaikeaa kuvitella, että siellä olisi alkio kiinnittyneenä.

Lääkkeestä tulee jos jonkinlaista oiretta. Vatsa toimii monta kertaa päivässä, hetkittäin on etovia oloja, huippaa ja rintojen päät ovat välillä kipeät, mutta nuo oireet ovat olleet lugejen alusta alkaen. Miten sinulla oireiden kanssa nyt menee?

Sitäkin mietin, että kun pregnylin pistin, niin oksentelin vuolaasti ja voin pahoin jo heti seuraavana aamuna piikistä. Eikö pregnylistä juuri tule sellainen olo kuin olisi raskaana? Nyt ei ole mitään samanlaisia tuntemuksia, rinnatkaan eivät ole niin kipeät kuin pregnylin jäljiltä olivat.

Mies tuli aamulla lohduttelemaan minua vuoteeseen, kun en päässyt ylös. Oli niin kurja olo, ja myös sanoin miehelleni kuten sinäkin, että "musta tuntuu että me ei nyt onnistuttu." Mies on sitä mieltä että pitää odottaa vaan rauhassa ja testataan sitten ensi viikon alkupuolella, ja sitten voi vasta varmaksi sanoa. Äitini taas ehdotti että masentuneisuuteni voi olla oire raskaudesta, sillä normaalisti olen tyytyväinen ja iloinen luonne.

Täytyy yrittää kehittää jostain hyvää fiilistä tämän päivän aikana. (: Ei vain liian hyvää, koska pelkään sit pudotusta joka todennäköisesti on edessä..

FlowerLove420 kirjoitti:

Tutunkuuloista vuoristorataa liikkeellä. (: Itselläni myös ensimmäinen piinaviikko kului noissa merkeissä, että ajatukset menee positiivisesta negatiiviseen ja toisin päin.

Nyt on mollivoittoinen fiilis, kun olen muutenkin hoikka, ja punktion aiheuttama turvotus on kokonaan laskenut. Vatsani on siis ihan littana. On vaikeaa kuvitella, että siellä olisi alkio kiinnittyneenä.

Lääkkeestä tulee jos jonkinlaista oiretta. Vatsa toimii monta kertaa päivässä, hetkittäin on etovia oloja, huippaa ja rintojen päät ovat välillä kipeät, mutta nuo oireet ovat olleet lugejen alusta alkaen. Miten sinulla oireiden kanssa nyt menee?

Sitäkin mietin, että kun pregnylin pistin, niin oksentelin vuolaasti ja voin pahoin jo heti seuraavana aamuna piikistä. Eikö pregnylistä juuri tule sellainen olo kuin olisi raskaana? Nyt ei ole mitään samanlaisia tuntemuksia, rinnatkaan eivät ole niin kipeät kuin pregnylin jäljiltä olivat.

Mies tuli aamulla lohduttelemaan minua vuoteeseen, kun en päässyt ylös. Oli niin kurja olo, ja myös sanoin miehelleni kuten sinäkin, että "musta tuntuu että me ei nyt onnistuttu." Mies on sitä mieltä että pitää odottaa vaan rauhassa ja testataan sitten ensi viikon alkupuolella, ja sitten voi vasta varmaksi sanoa. Äitini taas ehdotti että masentuneisuuteni voi olla oire raskaudesta, sillä normaalisti olen tyytyväinen ja iloinen luonne.

Täytyy yrittää kehittää jostain hyvää fiilistä tämän päivän aikana. (: Ei vain liian hyvää, koska pelkään sit pudotusta joka todennäköisesti on edessä..

Lue lisää

Hei!

Tuntui että oli "pakko" kirjoitaa jotain... Itselle tehtiin alkion siirto 13 päivää sitten ja huomenna olisi aamulla verikoe terveyskeskuksessa, jossa sitten selvii olenko raskaana vaiko eikö... nämä viimeiset kaksi viikkoa on olleet todellakin piinaviikot, tai ainakin mitä enemmän loppuun päin mennään, niin sitä enemmän hermoilen ja jännitän tulosta.
Itselle tuli pregnylin jälkeen rinnat niin kipeiksi, etten edes muista milloin olis noin kipeet olleet, mut oikeastaan muita oireita ei tullut.
Minulla kuitenkin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla ja jotenkin sellainen olo, että en ole raskaana ja alkio ei ole kiinnittynyt, alavatsakin sattuu aina silloin tällöin ilkeesti.
Silloin kun mulle tehtiin inssit, niin ei jotenkaan ollu piinaviikkoja mitenkään, koska jotenkin niin tiesin, ettei raskaus onnistu sillä tavoin ollenkaan ja silloin pystyin hyvin elämään normaalia elämää, mutta tämä vie voiton kaikesta.

Toivon sinulle FlowerLove420 todella paljon onnea pidän peukkuja, että onnistutte ja tuo sinun luulosi olisi väärää.

Yleensä en ole mihinkään kirjoitellut, mutta jotenkin nyt sitä kaipaa tällä hetkellä kohtalotovereita, jotka tosiaan ymmärtää millaisessa tilanteessa itsekin on.

Päiväuni kirjoitti:

Minulla hoito meni varmaan suht. Kevyellä lääkityksellä. Punktio sattui todella paljon ja kovat kivut kesti viikon. Nyt tosiaan piinaamista jäljellä vielä hurjan monta päivää.

Sinä olet jaksanut hoitoja toisensa perään. Onko hoidot toteutettu julkisella vai yksityisellä puolella? Joko piinaviikot ovat ohi? Mikä oli tulos? Pidän peukkuja että nyt olisit onnellisesti raskaana:)

Lue lisää

2 ensimmäistä hoitoa toteutettiin "pitkällä" kaavalla julkisella puolella. Ensimmäinen siirto onnistui ja 7 vko:lla kuului sikiön sydänäänet. Mitään vuotoja tai kipuja ei ollut, joten menin 3kk ultraan ihan normaalisti. Lääkäri täräytti päin naamaa, ettei täällä mitään ole! Sikiö oli kuollut ja surkastunut ja tehtiin kemiallinen abortti lääkkeillä. No, ei ole vaikea arvata minkälaiset fiilikset oli tuon jälkeen, joten meni melkein pari vuotta ennen kuin uskalsin yrittää seuraavaa hoitoa...

3. kerta oli yksityisellä. Ihana lääkäri ja hoitaja, pieni paikka, joka ei tosiaan tuntunut lääkärissä käymiseltä. Myös julkisella puolella varsinkin sairaanhoitajat olivat tosi mukavia, mutta siellä on tietysti kiire ja henkilöstöpulaa. Viimeisin hoito tehtiin lyhyen kaavan mukaan. Lääkäri ehdotti jopa kevyttä nukutusta, jos toimenpide vaikuttaa kivuliaalta. Mutta kun vaikutti kuitenkin siltä että paikat eivät olleet hirmuisen kipeänä, tehtiin toimenpide kipulääkityksessä.

Yksi testi on tehty ja se näytti negatiivistä, mutta toisaalta teinkin sen tosi aikaisin ja jostain syystä aamuvirtsa on tosi laimean näköistä. Olo on jotenkin kuvottava, joten en vielä ole toivoani menettänyt. Uusi testi myöhemmin ja katsotaan. Siitä lähdetään että raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan ;-)

FlowerLove420 kirjoitti:

Tutunkuuloista vuoristorataa liikkeellä. (: Itselläni myös ensimmäinen piinaviikko kului noissa merkeissä, että ajatukset menee positiivisesta negatiiviseen ja toisin päin.

Nyt on mollivoittoinen fiilis, kun olen muutenkin hoikka, ja punktion aiheuttama turvotus on kokonaan laskenut. Vatsani on siis ihan littana. On vaikeaa kuvitella, että siellä olisi alkio kiinnittyneenä.

Lääkkeestä tulee jos jonkinlaista oiretta. Vatsa toimii monta kertaa päivässä, hetkittäin on etovia oloja, huippaa ja rintojen päät ovat välillä kipeät, mutta nuo oireet ovat olleet lugejen alusta alkaen. Miten sinulla oireiden kanssa nyt menee?

Sitäkin mietin, että kun pregnylin pistin, niin oksentelin vuolaasti ja voin pahoin jo heti seuraavana aamuna piikistä. Eikö pregnylistä juuri tule sellainen olo kuin olisi raskaana? Nyt ei ole mitään samanlaisia tuntemuksia, rinnatkaan eivät ole niin kipeät kuin pregnylin jäljiltä olivat.

Mies tuli aamulla lohduttelemaan minua vuoteeseen, kun en päässyt ylös. Oli niin kurja olo, ja myös sanoin miehelleni kuten sinäkin, että "musta tuntuu että me ei nyt onnistuttu." Mies on sitä mieltä että pitää odottaa vaan rauhassa ja testataan sitten ensi viikon alkupuolella, ja sitten voi vasta varmaksi sanoa. Äitini taas ehdotti että masentuneisuuteni voi olla oire raskaudesta, sillä normaalisti olen tyytyväinen ja iloinen luonne.

Täytyy yrittää kehittää jostain hyvää fiilistä tämän päivän aikana. (: Ei vain liian hyvää, koska pelkään sit pudotusta joka todennäköisesti on edessä..

Lue lisää

Pregnylistä ei oikeastaan tullut muuta oiretta kuin alavatsa kipeytyi entisestään. Nyt lugesteronin aikana rinnat ovat tosi arat ja olen todella väsynyt. Tämä väsymys on tosi kurjaa kun kuitenkin täytyy jaksaa töissä käydä. Mutta väsymyshän ei kyllä helpota vaikka raskaus alkaisikin :) Aamuisin joudun ottamaan lugesteronin suunkautta ja se aiheuttaa huimausta ja huonoa oloa. Pieni alavatsan arkuus ja turvotus varmaan johtuu vielä tällä hetkellä punktiosta.

Meillä myös äiti tsemppaa ja kyselee joka päivä että miten menee. Henkinen tuki on kyllä todella tarpeen.

arosusi21 kirjoitti:

2 ensimmäistä hoitoa toteutettiin "pitkällä" kaavalla julkisella puolella. Ensimmäinen siirto onnistui ja 7 vko:lla kuului sikiön sydänäänet. Mitään vuotoja tai kipuja ei ollut, joten menin 3kk ultraan ihan normaalisti. Lääkäri täräytti päin naamaa, ettei täällä mitään ole! Sikiö oli kuollut ja surkastunut ja tehtiin kemiallinen abortti lääkkeillä. No, ei ole vaikea arvata minkälaiset fiilikset oli tuon jälkeen, joten meni melkein pari vuotta ennen kuin uskalsin yrittää seuraavaa hoitoa...

3. kerta oli yksityisellä. Ihana lääkäri ja hoitaja, pieni paikka, joka ei tosiaan tuntunut lääkärissä käymiseltä. Myös julkisella puolella varsinkin sairaanhoitajat olivat tosi mukavia, mutta siellä on tietysti kiire ja henkilöstöpulaa. Viimeisin hoito tehtiin lyhyen kaavan mukaan. Lääkäri ehdotti jopa kevyttä nukutusta, jos toimenpide vaikuttaa kivuliaalta. Mutta kun vaikutti kuitenkin siltä että paikat eivät olleet hirmuisen kipeänä, tehtiin toimenpide kipulääkityksessä.

Yksi testi on tehty ja se näytti negatiivistä, mutta toisaalta teinkin sen tosi aikaisin ja jostain syystä aamuvirtsa on tosi laimean näköistä. Olo on jotenkin kuvottava, joten en vielä ole toivoani menettänyt. Uusi testi myöhemmin ja katsotaan. Siitä lähdetään että raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan ;-)

Lue lisää

Mietin juuri eilen että vaikka raskaustesti näyttäisi sitten plussaa niin uskaltaako siihen luottaa ennenkuin on käyty ultrassa. Varmasti tosi raskasta kun on ehtinyt iloita raskaudesta ja sitten tuleekin karua faktaa lääkäriltä:(

Meidän hoidot toteutettiin julkisella puolella ja ikävänä olen kokenut sen että hoitojakson aikana joka lääkäri käynnillä ( neljä kertaa ) on ollut eri lääkäri. Muuten kyllä olen ollut "palveluun " ihan tyytyväinen.

Pidän täällä peukkuja ja toivon että seuraava testi näyttää teillä sitten positiivista tulosta:)

minä vain... kirjoitti:

Hei!

Tuntui että oli "pakko" kirjoitaa jotain... Itselle tehtiin alkion siirto 13 päivää sitten ja huomenna olisi aamulla verikoe terveyskeskuksessa, jossa sitten selvii olenko raskaana vaiko eikö... nämä viimeiset kaksi viikkoa on olleet todellakin piinaviikot, tai ainakin mitä enemmän loppuun päin mennään, niin sitä enemmän hermoilen ja jännitän tulosta.
Itselle tuli pregnylin jälkeen rinnat niin kipeiksi, etten edes muista milloin olis noin kipeet olleet, mut oikeastaan muita oireita ei tullut.
Minulla kuitenkin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla ja jotenkin sellainen olo, että en ole raskaana ja alkio ei ole kiinnittynyt, alavatsakin sattuu aina silloin tällöin ilkeesti.
Silloin kun mulle tehtiin inssit, niin ei jotenkaan ollu piinaviikkoja mitenkään, koska jotenkin niin tiesin, ettei raskaus onnistu sillä tavoin ollenkaan ja silloin pystyin hyvin elämään normaalia elämää, mutta tämä vie voiton kaikesta.

Toivon sinulle FlowerLove420 todella paljon onnea pidän peukkuja, että onnistutte ja tuo sinun luulosi olisi väärää.

Yleensä en ole mihinkään kirjoitellut, mutta jotenkin nyt sitä kaipaa tällä hetkellä kohtalotovereita, jotka tosiaan ymmärtää millaisessa tilanteessa itsekin on.

Lue lisää

Heippa sinullekin ja kiva kun kirjoitit!

Voin koska tahansa allekirjoittaa tuon, että nyt vasta alkionsiirron jälkeen tämä odotus on piinaa, sillä minullekin aiemmin on tehty ovulaation induktioita, ja sitten vain kotona puuhailua miehen kanssa, ja en ikinä piinaillut tuleeko plussaa vai ei. Sen sijaan moni ovulaation induktioni meni pieleen ensin väärän lääkkeen, sitten väärän lääkemäärän takia, ja ovulaatio saatiin tapahtumaan vain yhdessä induktiossa VIIDESTÄ. Ja tämän myös yleensä aistin etukäteen, että ei tullut ovista, ja sitten testipäivänä tehty negakin oli täysin kestettävissä oleva asia. Mutta tosiaan, en koskaan ottanut niin vakavissani noita lievempiä hoitoja, kun itsellä oli skeptinen olo, että raskaus niillä lähtisi liikkeelle ollenkaan.

Tähän hoitoon on kasannut paljon enemmän toiveita, ja kun on kuullut alkioistaan jo yksityiskohtia ja olemme mieheni kanssa jopa nimenneet vatsaan laitetut pikkuiset... On huomattavasti henkisesti kivulloisempi olo kuin ikinä.

Voisiko alavatsan sattuminen kumminkin olla myös merkki raskaudesta, onhan se varmasti mahdollista. Onko ne kuukautiskramppeja, punktion jälkeistä herkkyyttä, vai määrittelemätöntä "jännää kipua"? Onko sinulla muita oireita? Itse olen yrittänyt lohduttautua sillä, että ehkä alkioni kiinnittyivät hitaammin, koska ne olivat muutenkin hitaammin jakautuvia, tai että minulla ei vaan vielä ole raskausoireita, vaikka olenkin raskaana. Siis kaikkea todella typerää, ja silti enimmäkseen on kumminkin pessimistinen olo, ja "tietää" ettei siellä mitään ole.

Minulla on ollut kahtena päivänä menkkamaisia oloja, eilen sellaista erittäin lievää, pikemminkin menkkakramppien omaisia tuntemuksia ja tänään vähän kovempaa, joka kuitenkin loppui samoin tein. Eilen ja tänään on myös rappusten käveleminen/hyppely alas tuntunut alavatsalla herkältä, melkein kuin voisi alkaa sattua, jos rajummin hyppäsin. Ehkä se on vain punktion jälkioire, vaikka tietystikkin aloin siitä elättelemään toiveita.. Henkisesti olo on kuin olisi PMS, ja se voi hyvinkin olla päällä :( Eli siis alakuloa, herkkyyttä, ahdistusta, jotka normaalistikin alkavat minulla n. viikkoa ennen kuukautisia, ja loppuvat kuin seinään kuukautisten alettua. Tänään alkoi myös kylkien selkeä vihloileminen, epämääräisyydessään ärsyttävä oire :(

Kaikenkaikkiaan lohduttomuus on lähes jatkuvaa ja mietin mikä mahtaa lopulta olla minun elämän tarkoitus, eikö minusta tulekkaan ikinä äitiä. Se on ajatus jota en vaan kestä.

Hyvä puoli tässä on se, että onneksi sinun piinaamisesi loppuu jo huomenna. Saat varmaan tietää jo huomenna, mitä testi sanoi, ja toivon suuresti että se olisi yllätykseksesi plussaa!! Totuushan kumminkin on, että aina me naiset emme vaan tiedä mitä sisällämme tapahtuu, onhan meillä naisen vaisto jota tulee kunnioittaa, mutta siltikin elämä on täynnä ihmeitä ja yllätyksiä (: Tyhmä esimerkki; minulla ei tule luonnostaan kuukautisia juuri koskaan, ja kerran ne tulivat täysin yllättäin runsaina ja kunnollisina, ilman minkäänlaista PMS:ää, vaikka yleensä minulla on PMS aina. Ne tulivat siis täysin "puskista". Tästä viisastuneena TOIVON, että myös hartaasti toivottu raskaus voisi tulla "puskista", edes kerran meidän kummankin elämässä pliis! Pidetään toivon rippeistämme kii..

Päiväuni kirjoitti:

Pregnylistä ei oikeastaan tullut muuta oiretta kuin alavatsa kipeytyi entisestään. Nyt lugesteronin aikana rinnat ovat tosi arat ja olen todella väsynyt. Tämä väsymys on tosi kurjaa kun kuitenkin täytyy jaksaa töissä käydä. Mutta väsymyshän ei kyllä helpota vaikka raskaus alkaisikin :) Aamuisin joudun ottamaan lugesteronin suunkautta ja se aiheuttaa huimausta ja huonoa oloa. Pieni alavatsan arkuus ja turvotus varmaan johtuu vielä tällä hetkellä punktiosta.

Meillä myös äiti tsemppaa ja kyselee joka päivä että miten menee. Henkinen tuki on kyllä todella tarpeen.

Lue lisää

Erikoista kyllä tämä miten samat lääkkeet voivat aiheuttaa eri ihmisille aivan erilaisia oireita. Itse otan luget alakautta, aina. minkähän takia on erilaisia variaatioita lugeista, mahtaako nekin olla sidoksissa sitten siihen millaisia ja miten kovia oireita tulee. Itsellä lugeväsymystä on kyllä edelleenkin, mutta kyllä sen saa pidettyä kurissa, mitä nyt meinaa palavereissa välillä sammahtaa.. :D

Raskauden takia kärsisin mitä vain, jäisin vaikka töistä pois nukkumaan ja lepäämään jos tulisi niin auttamattoman kykenemätön olo :D Tiedän että mies hoitaisi minua ja masussani kasvavaa vauvaa suurella rakkaudella. (Villi unelmani on joskus kokea se ihan tosielämässä!)

Ja loppuun, äitien tuki on parhautta. Vaikka äiti ei ole lapsettomuudesta kärsinytkään, hän huomaa miten suuri kaipuu minulla on äidiksi, ja se että on vanhempi ja paljon kokenut tukihenkilö, auttaa tällaisessa asiassa kumminkin paljon. Taitaapa tosin äidillä olla jo kova halu mummiksi ja sitä kautta pikkuisen omalehmä ojassa niin sanotusti ( :

FlowerLove420 kirjoitti:

Erikoista kyllä tämä miten samat lääkkeet voivat aiheuttaa eri ihmisille aivan erilaisia oireita. Itse otan luget alakautta, aina. minkähän takia on erilaisia variaatioita lugeista, mahtaako nekin olla sidoksissa sitten siihen millaisia ja miten kovia oireita tulee. Itsellä lugeväsymystä on kyllä edelleenkin, mutta kyllä sen saa pidettyä kurissa, mitä nyt meinaa palavereissa välillä sammahtaa.. :D

Raskauden takia kärsisin mitä vain, jäisin vaikka töistä pois nukkumaan ja lepäämään jos tulisi niin auttamattoman kykenemätön olo :D Tiedän että mies hoitaisi minua ja masussani kasvavaa vauvaa suurella rakkaudella. (Villi unelmani on joskus kokea se ihan tosielämässä!)

Ja loppuun, äitien tuki on parhautta. Vaikka äiti ei ole lapsettomuudesta kärsinytkään, hän huomaa miten suuri kaipuu minulla on äidiksi, ja se että on vanhempi ja paljon kokenut tukihenkilö, auttaa tällaisessa asiassa kumminkin paljon. Taitaapa tosin äidillä olla jo kova halu mummiksi ja sitä kautta pikkuisen omalehmä ojassa niin sanotusti ( :

Lue lisää

Otan Lugesteronit iltaisin alakautta ja aamuisin yläkautta:) ihan siitä syystä että en jaksa herätä aamulla aikaisin laittamaan lääkettä ja menemään vielä sänkyyn vähintään puoleksi tunniksi että lääkkeet pysyvät sisällä. Tämän väsymyksen vuoksi haluan nukkua jokaisen minuutin yöstä joka mahdollista:)

Olen toisinaan miettinyt että olenko itsekäs kun en ns. tyydy tähän yhteen lapseen. Voin vain kuvitella miten suuri toivo ja halu sinulla on päästä äidiksi kun itse kärsin tästä " lapsettomuudesta " vaikka olen jo yhden lapsen saanut.

Olen samaa mieltä että jos nyt käy niin onnellisesti että tulen raskaaksi niin lapsen odotus menee kaiken muun edelle. Mies hoitaa kotia ja minä löhöän sohvalla:)

Olisi ihana lukea täältä onnistumisen kokemuksia teiltä muilta jotka ovat tähän ketjuun kirjoittaneet...tulisi hieman itsellekin uskoa tämän hoidon onnistumiseen:) Ja taidankin olla se jonka piinaviikot jatkuu pisimpään...vasta 1.7 saan testailla.

Päiväuni kirjoitti:

Otan Lugesteronit iltaisin alakautta ja aamuisin yläkautta:) ihan siitä syystä että en jaksa herätä aamulla aikaisin laittamaan lääkettä ja menemään vielä sänkyyn vähintään puoleksi tunniksi että lääkkeet pysyvät sisällä. Tämän väsymyksen vuoksi haluan nukkua jokaisen minuutin yöstä joka mahdollista:)

Olen toisinaan miettinyt että olenko itsekäs kun en ns. tyydy tähän yhteen lapseen. Voin vain kuvitella miten suuri toivo ja halu sinulla on päästä äidiksi kun itse kärsin tästä " lapsettomuudesta " vaikka olen jo yhden lapsen saanut.

Olen samaa mieltä että jos nyt käy niin onnellisesti että tulen raskaaksi niin lapsen odotus menee kaiken muun edelle. Mies hoitaa kotia ja minä löhöän sohvalla:)

Olisi ihana lukea täältä onnistumisen kokemuksia teiltä muilta jotka ovat tähän ketjuun kirjoittaneet...tulisi hieman itsellekin uskoa tämän hoidon onnistumiseen:) Ja taidankin olla se jonka piinaviikot jatkuu pisimpään...vasta 1.7 saan testailla.

Lue lisää

Minäkin toivon onnistumisia tähän ketjuun! Niitä tarvitaan ihan ehdottomasti. Täytyyhän tässä maailmassa olla vielä asioita, joihin voi uskoa ja joista saa voimaa. (:

Minulle lääkäri ei sanonut että lugejen jälkeen pitäisi levätä tai olla vaaka-asennossa. A-P-U-A! D: Lääkäri käski työntää ne mahdollisimman syvälle ja siellä ne ovat pysyneet, mitä nyt sitten seuraavien tuntien aikana alkavat valua mössönä ulos.. Vähän kuin geishakuulat tms. :D voi tietysti olla että lääkäreillä on antaa erilaisia neuvoja tässä samassa asiassa.. :/

Minun mielestäni sinä et ole itsekäs. Haluaisin joskus olla samassa tilanteessa kuin sinäkin, siinä mielessä että olisi jo yksi lapsi ja voisimme yrittää seuraavaa (; Lisääntyminen on luonnollinen vietti, ja kun sen rakkaimman ihanan miehen löytää rinnalleen, hänen kanssaan haluaisi saada montakin pienokaista. Minkä takia meillä "vaikeammin raskautuvilla" ei olisi oikeutta haluta isompaa perhettä (: Minun mielestäni se ei ole itsekästä, vaan omakin toiveeni olisi saada (vallitsevasta tilanteesta huolimatta) 2-4 lasta elämäni aikana, ihan sama vaikka kaikki rahat menisivät aina lapsentekoon. Raha ei muutenkaan ole sellainen asia joka minut tekisi onnelliseksi, oma vauva sen sijaan... pelkkä ajatus tuntuu liikuttavan ihanalta!

Ja tosiaan, kerran niitä lapsia miehen kanssa yhdessä halutaan, niin sitten vauvan odotus ja hänen hoitonsa ja kehityksensä menee kaiken edelle suhteessa. (: kun vaan ensin alkaisi odotus..

Minulle annettiin testipäiväksi 27.6, mutta en tiedä testaanko silloin vai vasta 28 tai 29.päivä. Jos testi on yhden kerran nega, niin en halua alkaa uudestaan enää testailemaan, siksi olisi varmaan parasta venyttää pidemmälle, kuin testata nopeasti ainakaan. Eikö sinulla ollut alkionsiirto 15.6? Minulla oli siis 13.6, ja tosiaan testipäiväksi annettiin jo ensi viikon maanantai. Mistähän tämä johtuu.

FlowerLove420 kirjoitti:

Minäkin toivon onnistumisia tähän ketjuun! Niitä tarvitaan ihan ehdottomasti. Täytyyhän tässä maailmassa olla vielä asioita, joihin voi uskoa ja joista saa voimaa. (:

Minulle lääkäri ei sanonut että lugejen jälkeen pitäisi levätä tai olla vaaka-asennossa. A-P-U-A! D: Lääkäri käski työntää ne mahdollisimman syvälle ja siellä ne ovat pysyneet, mitä nyt sitten seuraavien tuntien aikana alkavat valua mössönä ulos.. Vähän kuin geishakuulat tms. :D voi tietysti olla että lääkäreillä on antaa erilaisia neuvoja tässä samassa asiassa.. :/

Minun mielestäni sinä et ole itsekäs. Haluaisin joskus olla samassa tilanteessa kuin sinäkin, siinä mielessä että olisi jo yksi lapsi ja voisimme yrittää seuraavaa (; Lisääntyminen on luonnollinen vietti, ja kun sen rakkaimman ihanan miehen löytää rinnalleen, hänen kanssaan haluaisi saada montakin pienokaista. Minkä takia meillä "vaikeammin raskautuvilla" ei olisi oikeutta haluta isompaa perhettä (: Minun mielestäni se ei ole itsekästä, vaan omakin toiveeni olisi saada (vallitsevasta tilanteesta huolimatta) 2-4 lasta elämäni aikana, ihan sama vaikka kaikki rahat menisivät aina lapsentekoon. Raha ei muutenkaan ole sellainen asia joka minut tekisi onnelliseksi, oma vauva sen sijaan... pelkkä ajatus tuntuu liikuttavan ihanalta!

Ja tosiaan, kerran niitä lapsia miehen kanssa yhdessä halutaan, niin sitten vauvan odotus ja hänen hoitonsa ja kehityksensä menee kaiken edelle suhteessa. (: kun vaan ensin alkaisi odotus..

Minulle annettiin testipäiväksi 27.6, mutta en tiedä testaanko silloin vai vasta 28 tai 29.päivä. Jos testi on yhden kerran nega, niin en halua alkaa uudestaan enää testailemaan, siksi olisi varmaan parasta venyttää pidemmälle, kuin testata nopeasti ainakaan. Eikö sinulla ollut alkionsiirto 15.6? Minulla oli siis 13.6, ja tosiaan testipäiväksi annettiin jo ensi viikon maanantai. Mistähän tämä johtuu.

Lue lisää

Minulle ohjeena tuli että lugesteronin voi ottaa joko suun kautta tai alakautta. Alakautta laitettuna ohjeistettiin pysyttelemään makuulla vähintään puoli tuntia. sama kapseli käy molemmilla tavoilla otettuna.

Siirto tehtiin 15. päivä ja sanoivat että testin saa tehdä aikaisintaan 2 viikon ja kahden päivän päästä. Mistähän tosiaan johtuu erilainen ohjeistus. Kaippa huomasivat miten tunteellinen herkkis olen ja halusivat säästää pettymyksen tunteelta liian aikaisella testauksella :O

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa sinullekin ja kiva kun kirjoitit!

Voin koska tahansa allekirjoittaa tuon, että nyt vasta alkionsiirron jälkeen tämä odotus on piinaa, sillä minullekin aiemmin on tehty ovulaation induktioita, ja sitten vain kotona puuhailua miehen kanssa, ja en ikinä piinaillut tuleeko plussaa vai ei. Sen sijaan moni ovulaation induktioni meni pieleen ensin väärän lääkkeen, sitten väärän lääkemäärän takia, ja ovulaatio saatiin tapahtumaan vain yhdessä induktiossa VIIDESTÄ. Ja tämän myös yleensä aistin etukäteen, että ei tullut ovista, ja sitten testipäivänä tehty negakin oli täysin kestettävissä oleva asia. Mutta tosiaan, en koskaan ottanut niin vakavissani noita lievempiä hoitoja, kun itsellä oli skeptinen olo, että raskaus niillä lähtisi liikkeelle ollenkaan.

Tähän hoitoon on kasannut paljon enemmän toiveita, ja kun on kuullut alkioistaan jo yksityiskohtia ja olemme mieheni kanssa jopa nimenneet vatsaan laitetut pikkuiset... On huomattavasti henkisesti kivulloisempi olo kuin ikinä.

Voisiko alavatsan sattuminen kumminkin olla myös merkki raskaudesta, onhan se varmasti mahdollista. Onko ne kuukautiskramppeja, punktion jälkeistä herkkyyttä, vai määrittelemätöntä "jännää kipua"? Onko sinulla muita oireita? Itse olen yrittänyt lohduttautua sillä, että ehkä alkioni kiinnittyivät hitaammin, koska ne olivat muutenkin hitaammin jakautuvia, tai että minulla ei vaan vielä ole raskausoireita, vaikka olenkin raskaana. Siis kaikkea todella typerää, ja silti enimmäkseen on kumminkin pessimistinen olo, ja "tietää" ettei siellä mitään ole.

Minulla on ollut kahtena päivänä menkkamaisia oloja, eilen sellaista erittäin lievää, pikemminkin menkkakramppien omaisia tuntemuksia ja tänään vähän kovempaa, joka kuitenkin loppui samoin tein. Eilen ja tänään on myös rappusten käveleminen/hyppely alas tuntunut alavatsalla herkältä, melkein kuin voisi alkaa sattua, jos rajummin hyppäsin. Ehkä se on vain punktion jälkioire, vaikka tietystikkin aloin siitä elättelemään toiveita.. Henkisesti olo on kuin olisi PMS, ja se voi hyvinkin olla päällä :( Eli siis alakuloa, herkkyyttä, ahdistusta, jotka normaalistikin alkavat minulla n. viikkoa ennen kuukautisia, ja loppuvat kuin seinään kuukautisten alettua. Tänään alkoi myös kylkien selkeä vihloileminen, epämääräisyydessään ärsyttävä oire :(

Kaikenkaikkiaan lohduttomuus on lähes jatkuvaa ja mietin mikä mahtaa lopulta olla minun elämän tarkoitus, eikö minusta tulekkaan ikinä äitiä. Se on ajatus jota en vaan kestä.

Hyvä puoli tässä on se, että onneksi sinun piinaamisesi loppuu jo huomenna. Saat varmaan tietää jo huomenna, mitä testi sanoi, ja toivon suuresti että se olisi yllätykseksesi plussaa!! Totuushan kumminkin on, että aina me naiset emme vaan tiedä mitä sisällämme tapahtuu, onhan meillä naisen vaisto jota tulee kunnioittaa, mutta siltikin elämä on täynnä ihmeitä ja yllätyksiä (: Tyhmä esimerkki; minulla ei tule luonnostaan kuukautisia juuri koskaan, ja kerran ne tulivat täysin yllättäin runsaina ja kunnollisina, ilman minkäänlaista PMS:ää, vaikka yleensä minulla on PMS aina. Ne tulivat siis täysin "puskista". Tästä viisastuneena TOIVON, että myös hartaasti toivottu raskaus voisi tulla "puskista", edes kerran meidän kummankin elämässä pliis! Pidetään toivon rippeistämme kii..

Lue lisää

Tosi kivaa kun vastasit :)
Nyt on tosiaan mun piinaviikot ohi ja verikokeella aamulla käyty sekä äsken soitin tyksiin... vastaus oli että olen RASKAANA :))))))
En voi sanoinkuvata tätä tunnetta, tää on kyllä nyt niin onnenpäivä etten muusta tajua. Yli 5 vuoden yrittäminen vihdoin palkitaan.
Nyt myös todella epätodellinen olo ja toivon että kaikki menee hyvin, nyt vasta kaks viikkoa takana.
Mitään muita oireita mulla ei oikeastaan ole ollut, kuin tuo alavatsakipu... Sen irrotuspiikin, pregnylin jälkeen tuli rinnat todella todella kipeeksi, mutta meni viikossa ohitse ja nyt ei tosiaan mitään muita oireita ole.

Ja kuten todettu, niin kyllä se raskaus voi sieltä puskista tulla ja sitä todella toivon kaikille lasta yrittäville naisille :)

Kaiken näiden vuosien aikana, olen välillä ollut erittäin katkera niille jotka ihan sormiaan napsauttamalla tulee raskaaksi ja mitä lähemmäs se itselleen osuu, lähiperheeseen, niin sen enempi se on satuttanut... ja olen tätä hetkeä odottanut kuin kuuta nousevaa ja ihan sama mitä raskausoireita tulee, ei välii... kaikki on tervetulleita, kunhan vaan kaikki menee hyvin.

Toivottavasti en nyt kuulosta mitenkään itsekkäältä tässä, pää vain niin sekaisin kaikesta.

Oikein hyvää juhannusta ja toivon todella, että saisit pian hyviä uutisia :)

minä vain... kirjoitti:

Tosi kivaa kun vastasit :)
Nyt on tosiaan mun piinaviikot ohi ja verikokeella aamulla käyty sekä äsken soitin tyksiin... vastaus oli että olen RASKAANA :))))))
En voi sanoinkuvata tätä tunnetta, tää on kyllä nyt niin onnenpäivä etten muusta tajua. Yli 5 vuoden yrittäminen vihdoin palkitaan.
Nyt myös todella epätodellinen olo ja toivon että kaikki menee hyvin, nyt vasta kaks viikkoa takana.
Mitään muita oireita mulla ei oikeastaan ole ollut, kuin tuo alavatsakipu... Sen irrotuspiikin, pregnylin jälkeen tuli rinnat todella todella kipeeksi, mutta meni viikossa ohitse ja nyt ei tosiaan mitään muita oireita ole.

Ja kuten todettu, niin kyllä se raskaus voi sieltä puskista tulla ja sitä todella toivon kaikille lasta yrittäville naisille :)

Kaiken näiden vuosien aikana, olen välillä ollut erittäin katkera niille jotka ihan sormiaan napsauttamalla tulee raskaaksi ja mitä lähemmäs se itselleen osuu, lähiperheeseen, niin sen enempi se on satuttanut... ja olen tätä hetkeä odottanut kuin kuuta nousevaa ja ihan sama mitä raskausoireita tulee, ei välii... kaikki on tervetulleita, kunhan vaan kaikki menee hyvin.

Toivottavasti en nyt kuulosta mitenkään itsekkäältä tässä, pää vain niin sekaisin kaikesta.

Oikein hyvää juhannusta ja toivon todella, että saisit pian hyviä uutisia :)

Lue lisää

Ihanaa!!! Voi kun tuli hyvä olo kun luin tätä kirjoitustasi, suuret onnittelut! (: Kuulostat niin onnelliselta, että minua alkoi itkettää (:

Toivotaan ja uskotaan siihen että kaikki menee nyt loppuun asti hyvin raskaudessasi, niin hartaasti sitä on toivottu että tämän täytyi tapahtua! Uskoisin että olisin itsekin aikas sekaisin jos kuulisin sen maailman ihanimman asian, että olisi raskaana :D Olet onnen päiväsi täysin ansainnut (:

Sitten omaa napaa loppuun. Minullakin vatsa on hetkittäin kipeä, edelleen menkkamaisen omaisesti kipukohtauksina jotka loppuvat heti. Tänään tullut n. 4 kramppia tosin vain.. Lisäksi alavatsa on todella herkkä, eilen koira tölväisi leikkiessään sitä, ja äsken nojasin liian lujaa ja vauhdissa naistenhuoneen peilitasoon.. Tuntui tukalaa kivunomaista tunnetta, ei kipua mutta jotain äkillistä pistävää tukaluutta. Olo on, kuin olisi alkamassa yhtä aikaa kuukautiset, hiivasienitulehdus ja virtsarakon tulehdus, toivottavasti ne kaikki eivät pamahda päälle! Mä olen kyl oikeesti luulotautinen.. Suussakin muka eilen maistui n. 30 minuutin ajan lyijykynä!?

Ja sitten lämmöistä: normaalilämpöni on 36,6 ja äsken mittasin, niin se oli 37,2. Yli puolen asteen nousu siis, mutta lugehan on keltarauhashormoni ja sehän nostaa lämpöjä myös? Äitini sanoi että hänellä lämmön nousu oli ollut raskauden merkki joten hetihän menin myös itse mittaamaan.. stupid me!

Ja vielä "minä vain":ille lämpimimmät onnittelut loppuun!!!! (:

Päiväuni kirjoitti:

Minulle ohjeena tuli että lugesteronin voi ottaa joko suun kautta tai alakautta. Alakautta laitettuna ohjeistettiin pysyttelemään makuulla vähintään puoli tuntia. sama kapseli käy molemmilla tavoilla otettuna.

Siirto tehtiin 15. päivä ja sanoivat että testin saa tehdä aikaisintaan 2 viikon ja kahden päivän päästä. Mistähän tosiaan johtuu erilainen ohjeistus. Kaippa huomasivat miten tunteellinen herkkis olen ja halusivat säästää pettymyksen tunteelta liian aikaisella testauksella :O

Lue lisää

Noissa on varmaankin klinikkakohtaisia eroja. Itse ollaan Helsingin Väestöliitossa siis hoidossa.

Meinaan kumminkin testata vasta keskiviikkona 29.6 tai ehkä jo tiistaina, ellei menkat ala jo ennen sitä.. Tulee sitten ainakin suht varman päälle vastaus, oli se kumpi tahansa. (:

Hohhoh hermostuttaa, eikä lähestyvä juhannus helpota asiaa, kun emme tiedä miehen kanssa olemmeko vai emme, ja pitäisi lähteä kaveripariskunnalle "ryyppäämään". Ei haluttaisi juoda, jos on pienikin toive vauvasta, joten kovasti tässä pohdin miten toimisi.. Ei välttämättä haluaisi kertoakaan, mutta ehkä sitäkin vaihtoehtoa on harkittava.

Tiedätkö sinä muuten tai kuka vaan muu, lämpöjen noususta raskauden aikana? Mulla normaalilämpöni on 36,6 ja äsken mittasin, niin se oli 37,2. Yli puolen asteen nousu siis, mutta lugehan on keltarauhashormoni ja sehän nostaa lämpöjä myös? Äitini sanoi että hänellä lämmön nousu oli ollut raskauden merkki joten tietty testasin itsekin! Hulluksihan tässä tulee (;

FlowerLove420 kirjoitti:

Ihanaa!!! Voi kun tuli hyvä olo kun luin tätä kirjoitustasi, suuret onnittelut! (: Kuulostat niin onnelliselta, että minua alkoi itkettää (:

Toivotaan ja uskotaan siihen että kaikki menee nyt loppuun asti hyvin raskaudessasi, niin hartaasti sitä on toivottu että tämän täytyi tapahtua! Uskoisin että olisin itsekin aikas sekaisin jos kuulisin sen maailman ihanimman asian, että olisi raskaana :D Olet onnen päiväsi täysin ansainnut (:

Sitten omaa napaa loppuun. Minullakin vatsa on hetkittäin kipeä, edelleen menkkamaisen omaisesti kipukohtauksina jotka loppuvat heti. Tänään tullut n. 4 kramppia tosin vain.. Lisäksi alavatsa on todella herkkä, eilen koira tölväisi leikkiessään sitä, ja äsken nojasin liian lujaa ja vauhdissa naistenhuoneen peilitasoon.. Tuntui tukalaa kivunomaista tunnetta, ei kipua mutta jotain äkillistä pistävää tukaluutta. Olo on, kuin olisi alkamassa yhtä aikaa kuukautiset, hiivasienitulehdus ja virtsarakon tulehdus, toivottavasti ne kaikki eivät pamahda päälle! Mä olen kyl oikeesti luulotautinen.. Suussakin muka eilen maistui n. 30 minuutin ajan lyijykynä!?

Ja sitten lämmöistä: normaalilämpöni on 36,6 ja äsken mittasin, niin se oli 37,2. Yli puolen asteen nousu siis, mutta lugehan on keltarauhashormoni ja sehän nostaa lämpöjä myös? Äitini sanoi että hänellä lämmön nousu oli ollut raskauden merkki joten hetihän menin myös itse mittaamaan.. stupid me!

Ja vielä "minä vain":ille lämpimimmät onnittelut loppuun!!!! (:

Lue lisää

Täälläkin piti heti napata kuumemittari kouraan kun luin sinun tekstiä:) Lämpö näytti 37,4...hmmm:)

Tänään on ollut hieman sellainen ItkuPotkuRaivari olo...mies parka joutuu tätä katselemaan / kuuntelemaan :O Onneksi edessä on pitkä viikonloppu niin ehtii levähdellä ja näyttää sen herttaisen puolen itsestään vaihteeksi!!

Tosiaan menkkamaista kipuilua ollut myös täällä. Pelottaa jopa käydä vessassa jos kuukautiset ovatkin alkaneet:( Mutta täytyy taas yrittää tsempata... jospa huomenna taas olisi vaihteeksi positiivisempi olo onnistumisen suhteen.

Niin ja Hurjasti Onnea " Minä vain ". :)

FlowerLove420 kirjoitti:

Noissa on varmaankin klinikkakohtaisia eroja. Itse ollaan Helsingin Väestöliitossa siis hoidossa.

Meinaan kumminkin testata vasta keskiviikkona 29.6 tai ehkä jo tiistaina, ellei menkat ala jo ennen sitä.. Tulee sitten ainakin suht varman päälle vastaus, oli se kumpi tahansa. (:

Hohhoh hermostuttaa, eikä lähestyvä juhannus helpota asiaa, kun emme tiedä miehen kanssa olemmeko vai emme, ja pitäisi lähteä kaveripariskunnalle "ryyppäämään". Ei haluttaisi juoda, jos on pienikin toive vauvasta, joten kovasti tässä pohdin miten toimisi.. Ei välttämättä haluaisi kertoakaan, mutta ehkä sitäkin vaihtoehtoa on harkittava.

Tiedätkö sinä muuten tai kuka vaan muu, lämpöjen noususta raskauden aikana? Mulla normaalilämpöni on 36,6 ja äsken mittasin, niin se oli 37,2. Yli puolen asteen nousu siis, mutta lugehan on keltarauhashormoni ja sehän nostaa lämpöjä myös? Äitini sanoi että hänellä lämmön nousu oli ollut raskauden merkki joten tietty testasin itsekin! Hulluksihan tässä tulee (;

Lue lisää

Tuonne ylemmäs jo kirjoitinkin jotain lämmön noususta. En siis tiedä viittaako raskauteen...ainakin vissiin ovulaatioon, mutta siitä ei taida nyt olla kyse:)

Meillä Juhannus sujuu rauhallisissa merkeissä kotona. Sujunut jo usean vuoden ajan lapsen ehdoilla. Hyvää ruokaa, Juhannuskokkoa ja herkuttelua:)

Eli ei onneksi tarvitse selitellä kenellekään mitään. Itse en ole kertonut hoidoista muutakuin omille sekä mieheni vanhemmille...en jaksaisi sitä lisästressiä mitä se aiheuttaisi, enkä säälittelyjä jos en tulekaan raskaaksi. Silloin kun olin raskaana ja minua pyydettiin " viihteelle " kerroin että minulla on lääkekuuri jonka vuoksi en pysty juomaan...lähdin sitten kuskiksi.

Päiväuni kirjoitti:

Täälläkin piti heti napata kuumemittari kouraan kun luin sinun tekstiä:) Lämpö näytti 37,4...hmmm:)

Tänään on ollut hieman sellainen ItkuPotkuRaivari olo...mies parka joutuu tätä katselemaan / kuuntelemaan :O Onneksi edessä on pitkä viikonloppu niin ehtii levähdellä ja näyttää sen herttaisen puolen itsestään vaihteeksi!!

Tosiaan menkkamaista kipuilua ollut myös täällä. Pelottaa jopa käydä vessassa jos kuukautiset ovatkin alkaneet:( Mutta täytyy taas yrittää tsempata... jospa huomenna taas olisi vaihteeksi positiivisempi olo onnistumisen suhteen.

Niin ja Hurjasti Onnea " Minä vain ". :)

Lue lisää

Kiitos ja kyllä tässä tosiaan ihan pyörällä päästä ollaan ja onnellisia :). Tosin jalat maassa kuitenkin, koska itsellä keskenmeno yli 10 vuotta sitten, tosin en nykyisen mieheni kanssa silloin ollut yhdessä. Mutta se jotenkin pistää koittaa olee suht neutraali tämän asian kanssa. Nyt kun mietin lääkärin sanoja; mun munasolut hedelmöittyi kaikki, mutta suurin osa niistä hedelmöittyi erittäin oudosti, joten suurin syy voi lapsettomuuten olla se, ettei ne kehity normaalisti. Ja näin jälkeenpäin olen miettinyt, niin ehkä silloinen keskenmenokin on voinut kyseisestä asiasta johtua... tai mistä sitä koskaan tietää, mutta jostain syystä sitä koittaa kaikenlaisia syitä asioille hakea.

Toivottavasti teilläkin olisi nuo kipuilut tätä samaa, hoitajan mukaan kohtu kasvaa, niin voi kipuilla. Tunteet varmasti myös heittelehtii laidasta laitaan. Itse kuitenkin psyykkasin kuulemaan sitä pahinta, ihan vaan sen takii etten pettyis niin paljon, mutta silti osa musta niin paljon sitä positiivista tulosta toivoi.

Mä en itse usko noihin ruumiinlämpöjuttuihin... mut myönnän, etten ole asioihin perehtynytkään. Keltarauhashormonit voivat tehdä oireita, kuten myös sitä alavatsan kipuakin.

Toivon sydämestäni teille kummallekin onnea ja pidän peukut ja varpaat pystyssä :) . Koska teillä kummallakin pitäis olla testipäivä? menee yli juhannuksen?

minä vain... kirjoitti:

Kiitos ja kyllä tässä tosiaan ihan pyörällä päästä ollaan ja onnellisia :). Tosin jalat maassa kuitenkin, koska itsellä keskenmeno yli 10 vuotta sitten, tosin en nykyisen mieheni kanssa silloin ollut yhdessä. Mutta se jotenkin pistää koittaa olee suht neutraali tämän asian kanssa. Nyt kun mietin lääkärin sanoja; mun munasolut hedelmöittyi kaikki, mutta suurin osa niistä hedelmöittyi erittäin oudosti, joten suurin syy voi lapsettomuuten olla se, ettei ne kehity normaalisti. Ja näin jälkeenpäin olen miettinyt, niin ehkä silloinen keskenmenokin on voinut kyseisestä asiasta johtua... tai mistä sitä koskaan tietää, mutta jostain syystä sitä koittaa kaikenlaisia syitä asioille hakea.

Toivottavasti teilläkin olisi nuo kipuilut tätä samaa, hoitajan mukaan kohtu kasvaa, niin voi kipuilla. Tunteet varmasti myös heittelehtii laidasta laitaan. Itse kuitenkin psyykkasin kuulemaan sitä pahinta, ihan vaan sen takii etten pettyis niin paljon, mutta silti osa musta niin paljon sitä positiivista tulosta toivoi.

Mä en itse usko noihin ruumiinlämpöjuttuihin... mut myönnän, etten ole asioihin perehtynytkään. Keltarauhashormonit voivat tehdä oireita, kuten myös sitä alavatsan kipuakin.

Toivon sydämestäni teille kummallekin onnea ja pidän peukut ja varpaat pystyssä :) . Koska teillä kummallakin pitäis olla testipäivä? menee yli juhannuksen?

Lue lisää

Joo minä testaan varmaan ensi tiistaina tai keskiviikkona (: Kyllähän se voi olla että sinulla on munasoluissa ollut (hedelmöittymisessä) jotain häikkää ja siksi silloin aikoinaan oli keskenmeno, mutta silloinhan se tarkoittaa sitä, että nyt menee kaikki hyvin.. Koska hyvin onnistuneita kumminkin saitte (; Se on kyllä totta että kaikille epäonnistumisille ja asioille muutenkin haluaisi aina löytää jonkun järjellisen syyn.

Minulla on uskoa omaan onnistumiseen syönyt tässä lähinnä se omien alkioideni hitaus, mutta onhan se tyhjää parempi.. Jos vaan toinen olis edes alkanut innostua kasvamaan..

Minulla oli ihan kamala viime yö, ja pääsin äsken töistä aijemmin pois, koska voin niin HUONOSTI! :,( Viime yönä heräsin KAMALAAN mahakipuun, ja todella itkin, kipu oli niin kova. Toinen puoli alavatsasta oli turvonnut ja kova, ja sattui niin että oksetti. Pystyin lähinnä itkemään, kunnes mies toi Panacodin ja ihme ja kumma sillä kipu hävisi ja sain taas unta. Meinattiin jo soittaa ambulanssi. Tuntuu että tämä liittyy jotenkin siihen että mahani oli ollut jo pari aiempaa päivää arka, en vain tiedä mikä minulla on.. Vatsa on edelleen aavistuksen arka, ja oloni on todella etova. En ole oksentanut, mutta on vain niin totaalisen voimaton ja kurja olo. En jaksa edes lähteä päivistykseen istumaan, kun tuntuu ettei kukaan kumminkaan osaa auttaa. Minulla on niin paljon kaikkia erilaisia vihlontoja kyljissä, selässä, vatsalla, rinnoissa, jotka tulee ja menee ihan miten niitä sattuu, ettei kukaan lääkäri tällaisesta ota selvää?

Ehkä menen illalla päivystykseen jos ei olo kohene.. Olen jotenkin niin "jumissa" että minut pitäisi vaan repiä jonnekin lääkärille väkisin :D

FlowerLove420 kirjoitti:

Joo minä testaan varmaan ensi tiistaina tai keskiviikkona (: Kyllähän se voi olla että sinulla on munasoluissa ollut (hedelmöittymisessä) jotain häikkää ja siksi silloin aikoinaan oli keskenmeno, mutta silloinhan se tarkoittaa sitä, että nyt menee kaikki hyvin.. Koska hyvin onnistuneita kumminkin saitte (; Se on kyllä totta että kaikille epäonnistumisille ja asioille muutenkin haluaisi aina löytää jonkun järjellisen syyn.

Minulla on uskoa omaan onnistumiseen syönyt tässä lähinnä se omien alkioideni hitaus, mutta onhan se tyhjää parempi.. Jos vaan toinen olis edes alkanut innostua kasvamaan..

Minulla oli ihan kamala viime yö, ja pääsin äsken töistä aijemmin pois, koska voin niin HUONOSTI! :,( Viime yönä heräsin KAMALAAN mahakipuun, ja todella itkin, kipu oli niin kova. Toinen puoli alavatsasta oli turvonnut ja kova, ja sattui niin että oksetti. Pystyin lähinnä itkemään, kunnes mies toi Panacodin ja ihme ja kumma sillä kipu hävisi ja sain taas unta. Meinattiin jo soittaa ambulanssi. Tuntuu että tämä liittyy jotenkin siihen että mahani oli ollut jo pari aiempaa päivää arka, en vain tiedä mikä minulla on.. Vatsa on edelleen aavistuksen arka, ja oloni on todella etova. En ole oksentanut, mutta on vain niin totaalisen voimaton ja kurja olo. En jaksa edes lähteä päivistykseen istumaan, kun tuntuu ettei kukaan kumminkaan osaa auttaa. Minulla on niin paljon kaikkia erilaisia vihlontoja kyljissä, selässä, vatsalla, rinnoissa, jotka tulee ja menee ihan miten niitä sattuu, ettei kukaan lääkäri tällaisesta ota selvää?

Ehkä menen illalla päivystykseen jos ei olo kohene.. Olen jotenkin niin "jumissa" että minut pitäisi vaan repiä jonnekin lääkärille väkisin :D

Lue lisää

"Minä vain" Osasiko lääkäri kertoa mitään niistä oudosti kehittyvistä alkioista? minäkin uskon että onnistumismahdollisuudet voivat olla paremmat kuin 10.v sitten kun nyt tosiaan on pystytty valikoimaan se paras alkio. Positiivisella asenteella vain eteenpäin:) Meillä testipäivä vasta 1.7 eli piinailu jatkuu vielä monta päivää:/

"FlowerLove420" Onpa kurjaa että vointi on mennyt huonoksi. Nyt vain vietät Juhannuksen ihan levähdellessä. Voithan varata vaikka soittoaikaa jollekin lääkärille ja kysellä että vaikuttaako hänen mielestään olotila ihan normaalilta tähän tilanteeseen nähden. Ja ennemmin turha käynti lääkärillä kuin että kärvistelet kipujen kanssa kotona ja olet huolissaan.

Minulla on ollut alamaha myös kipeänä tänään. Kuukautiskipumaista olotilaa alavatsalla ja nyt ihan oikeasti pelottaa että kuukautiset alkaa. Olen yrittänyt huomioida että onko kipu munasarjoissa vai kohdun alueella mutta eipä tuosta oikein ota selvää. Rauhallinen Juhannus tiedossa täälläkin:)

Päiväuni kirjoitti:

"Minä vain" Osasiko lääkäri kertoa mitään niistä oudosti kehittyvistä alkioista? minäkin uskon että onnistumismahdollisuudet voivat olla paremmat kuin 10.v sitten kun nyt tosiaan on pystytty valikoimaan se paras alkio. Positiivisella asenteella vain eteenpäin:) Meillä testipäivä vasta 1.7 eli piinailu jatkuu vielä monta päivää:/

"FlowerLove420" Onpa kurjaa että vointi on mennyt huonoksi. Nyt vain vietät Juhannuksen ihan levähdellessä. Voithan varata vaikka soittoaikaa jollekin lääkärille ja kysellä että vaikuttaako hänen mielestään olotila ihan normaalilta tähän tilanteeseen nähden. Ja ennemmin turha käynti lääkärillä kuin että kärvistelet kipujen kanssa kotona ja olet huolissaan.

Minulla on ollut alamaha myös kipeänä tänään. Kuukautiskipumaista olotilaa alavatsalla ja nyt ihan oikeasti pelottaa että kuukautiset alkaa. Olen yrittänyt huomioida että onko kipu munasarjoissa vai kohdun alueella mutta eipä tuosta oikein ota selvää. Rauhallinen Juhannus tiedossa täälläkin:)

Lue lisää

Oudosti kehittyvät alkiot on varmaan yleisempiä kun ajatellaankaan, kerta meillekin tuli kaikista kolmesta hitaita ja sitten lisäksi 1 oli luokkaa 2 ja 2 luokkaa 3.. Tai sit meillä on ollu harvinaisen huonoa tuuria :/ Jostain luin myös että ei ihan priimaa edes tarvita että voisi alkaa raskaus normaalisti, joten toivo elää vaikka sitten rupualkoillakin x)

No me käytiin sitten eilen sairaalassa, ja selvisihän se syykin: hyperstimulaatio. Sen oireilu alkoi tuossa vähitellen pp8 ja nyt on tosiaan pp11, ja olo on vaihteleva, väsynyt, ajoittain kipeä ja huonovointisuus ei ainakaan ole vähenemään päin. Äsken yökin jo vessanpöntöllä ihan täyttä häkää, mutta eihän sieltä tullut kun mehua, kun en ole vielä aamupalaa kerennyt syömäänkään.. Arvatkaa vaan heräsikö tästä pahoinvoinnista toiveet korkeammalle? Vaikka pahoinvointi on myös hyperin oireilua... ärr. Se vähän ihmetytti, että miksi tämä tulee näin myöhään, kun kerran muinoin eräässä hoidossa sain hyperin joskus pp 2 tai vastaavaa. Nyt punktion jälkeen olin kuulemma jo alkion siirrossa "harvinaisen hyvässä kunnossa!" :O (nyt kaukana siitä). Ja silloin siihen ei liittynyt pahoinvointia vaan sitäkin kovempaa kipua. Nyt on pahoinvointia ja kipu on siedettävämpää. Yritän kaikin keinoin selitellä tässä että nyt on takuulla tärpännyt (:

Toivotaan Päiväuni että sinulla nuo menkkamaiset tuntemukset liittyis tuohon kohdun kasvamiseen alkuraskaudessa (: Hyvä merkki kuitenkin se, että et pysty paikantamaan sitä kipua tai sanomaan että "selkeesti menkkakivut". Mulla ei oo menkkakipuja ollut yli vuorokauteen melkein ollenkaan, liekkö jääneet ton hyperin turvotuksen ja ällötyksen alle.. tosiaan turvotus (josta pääsin eroon punktion jälkeen) palasi silloin pari päivää sitten ja rantapallona pitäs lähteä kavereiden luo ja vakuutella "ei emmä ole raskaana" :D Vatsaontelossa nestettä ja suurentuneet munasarjat, sano lääkäri.

Rauhaisaa juhannusta meille kaikille ja pidetään lippuja korkealla! (: Jussin jälkeen sit selviää.... iik!

FlowerLove420 kirjoitti:

Oudosti kehittyvät alkiot on varmaan yleisempiä kun ajatellaankaan, kerta meillekin tuli kaikista kolmesta hitaita ja sitten lisäksi 1 oli luokkaa 2 ja 2 luokkaa 3.. Tai sit meillä on ollu harvinaisen huonoa tuuria :/ Jostain luin myös että ei ihan priimaa edes tarvita että voisi alkaa raskaus normaalisti, joten toivo elää vaikka sitten rupualkoillakin x)

No me käytiin sitten eilen sairaalassa, ja selvisihän se syykin: hyperstimulaatio. Sen oireilu alkoi tuossa vähitellen pp8 ja nyt on tosiaan pp11, ja olo on vaihteleva, väsynyt, ajoittain kipeä ja huonovointisuus ei ainakaan ole vähenemään päin. Äsken yökin jo vessanpöntöllä ihan täyttä häkää, mutta eihän sieltä tullut kun mehua, kun en ole vielä aamupalaa kerennyt syömäänkään.. Arvatkaa vaan heräsikö tästä pahoinvoinnista toiveet korkeammalle? Vaikka pahoinvointi on myös hyperin oireilua... ärr. Se vähän ihmetytti, että miksi tämä tulee näin myöhään, kun kerran muinoin eräässä hoidossa sain hyperin joskus pp 2 tai vastaavaa. Nyt punktion jälkeen olin kuulemma jo alkion siirrossa "harvinaisen hyvässä kunnossa!" :O (nyt kaukana siitä). Ja silloin siihen ei liittynyt pahoinvointia vaan sitäkin kovempaa kipua. Nyt on pahoinvointia ja kipu on siedettävämpää. Yritän kaikin keinoin selitellä tässä että nyt on takuulla tärpännyt (:

Toivotaan Päiväuni että sinulla nuo menkkamaiset tuntemukset liittyis tuohon kohdun kasvamiseen alkuraskaudessa (: Hyvä merkki kuitenkin se, että et pysty paikantamaan sitä kipua tai sanomaan että "selkeesti menkkakivut". Mulla ei oo menkkakipuja ollut yli vuorokauteen melkein ollenkaan, liekkö jääneet ton hyperin turvotuksen ja ällötyksen alle.. tosiaan turvotus (josta pääsin eroon punktion jälkeen) palasi silloin pari päivää sitten ja rantapallona pitäs lähteä kavereiden luo ja vakuutella "ei emmä ole raskaana" :D Vatsaontelossa nestettä ja suurentuneet munasarjat, sano lääkäri.

Rauhaisaa juhannusta meille kaikille ja pidetään lippuja korkealla! (: Jussin jälkeen sit selviää.... iik!

Lue lisää

Apua, sekö tuo hyperstimulaatioko voi tulla vielä tässä vaiheessa. Onneksi kävit lääkärissä niin sait syyn huonovointisuuteen. Aiheuttaako tuo tila nyt sitten vaikeuksia mahdolliseen alkuraskauteen vai väheneekö oireet pikkuhiljaa levolla ja runsaalla juomisella ( alkoholittomalla:))?

Juttelin äidin kanssa näistä oireista. Kerroin että mitään ns. raskaus oiretta minulla ei nyt ole...rinnatkaan eivät ole tänään olleet kipeänä juuri ollenkaan vaikkakin hieman pingoittuneet. Nämä alavatsa tuntemukset on oikeastaan ainut "oire" tällä hetkellä. Esikoista odottaessa raskausoireet alkoivat vasta siinä vaiheessa kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa...eli kaippa tässä nyt vielä raskauden mahdollisuus on. Kuluisi nyt tämä viikko nopeasti niin ei tarvitsisi jännittää. väkisinkin tulee tarkkailtua omaa kehoa vaikka yritän olla "rennolla" asenteella.

Hauskaa ja rentoa Juhannusta teille sinne. Toivottavasti pystyt nauttimaan olosta ja kaveritkaan ei kiinnitä huomiota turvonneeseen olemukseen:)

Päiväuni kirjoitti:

Apua, sekö tuo hyperstimulaatioko voi tulla vielä tässä vaiheessa. Onneksi kävit lääkärissä niin sait syyn huonovointisuuteen. Aiheuttaako tuo tila nyt sitten vaikeuksia mahdolliseen alkuraskauteen vai väheneekö oireet pikkuhiljaa levolla ja runsaalla juomisella ( alkoholittomalla:))?

Juttelin äidin kanssa näistä oireista. Kerroin että mitään ns. raskaus oiretta minulla ei nyt ole...rinnatkaan eivät ole tänään olleet kipeänä juuri ollenkaan vaikkakin hieman pingoittuneet. Nämä alavatsa tuntemukset on oikeastaan ainut "oire" tällä hetkellä. Esikoista odottaessa raskausoireet alkoivat vasta siinä vaiheessa kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa...eli kaippa tässä nyt vielä raskauden mahdollisuus on. Kuluisi nyt tämä viikko nopeasti niin ei tarvitsisi jännittää. väkisinkin tulee tarkkailtua omaa kehoa vaikka yritän olla "rennolla" asenteella.

Hauskaa ja rentoa Juhannusta teille sinne. Toivottavasti pystyt nauttimaan olosta ja kaveritkaan ei kiinnitä huomiota turvonneeseen olemukseen:)

Lue lisää

Kyllä se hyperi näköjään voi tulla myöhemmässäkin vaiheessa, myös mitä netistä löysin, niin muillekin on käynyt näin. Kysyin kyllä lääkäriltä että miksi se näin myöhään tuli, että siitäkö johtui, kun lopetin viime viikon vaihteessa sen hullun nesteiden juomisen ja aloin juoda vähän vähemmän taas. Lääkäri sanoi, ettei se siitä yksin johdu ainakaan. Lääkäri sanoi myös, että tämä on "epätyypillinen" hyperstimulaatio, mutta en sitten kivuiltani alkanut kyselemään mitään.

Täällä on pahoinvointi alkanut helpottaa, kipukohtauksia tulee edelleenkin ajoittain, vatsani on turvonnut, väsyttää, nälättää, hetkittäin jopa närästää, rintojen päitäkin aristelee ajoittain, ja on todella hankalaa eritellä mitkä johtuvat hyperistä ja mitkä lugeista. Ja olisiko raskaus voinut kuitenkin lähteä alkuun! Jotenkin pessimistisesti olen aina ajatellut, että lapsen saaminen olisi minulle "liian hyvää ollakseen ikinä totta", joten se ajatushan tuolla päässä lähinnä pyörii.

Raskaudelle hyperstimulaatio ei kai aiheuta haittaa, mutta raskaus voi kuulemma pitkittää ja pahentaa (jopa laukaista) hyperin, joten epätoivoisena toivon yhtä aikaa sekä parantuvani hyperistä nopeasti, että myös sitä etten parantuisikaan ja se olisi merkki raskaudesta. Kyllä täältä tiputaan keskiviikkona korkeelta ja kovaa...

Tottakai raskauden mahdollisuudet on olemassa ja varmasti hyvätkin sinulla! Nuo alavatsatuntemukset voi kumminkin olla just se raskausoire, joten pidetään siitä kiinni. (; Ja onhan raskauksia erilaisia ja oireet varmaan voi vaihdella raskaudesta toiseenkin, joten eihän mitään vedenpitävää oiretta tietysti olekkaan. Tuntuu kyllä, että piinan edetessä on yhä vaikeampi olla kuulostelematta oireitaan ja miettimättä mahdollista tulokasta. Ajoittain olen ajatuksissani jo seuraavalla kuukautiskierrolla ja seuraavassa hoidossa, ja mietin mitä lääkkeitä ja keinoja voisi tulla vastaan, ja toisaalta mietin, että tulipas taas raskausoire, tuon on pakko olla jotain (vaikka minulla kyllä mielikuvitus tekee temput) :( ! Päiväuni, miten sinulla oireet edistyy, samaa rataako ne jatkuu? (:

Oli suoranainen pettymys ettei minua oksettanut kuin tuona yhtenä aamuna, närästäminen on sinänsä erikoinen oire ettei minua ole ikinä aiemmin närästänyt, mutta hyperistä sekin kai tuli. Päässä on niin ikään jotenkin sumea olo, vaikea sanoa tulisiko lugeista, kipulääkkeistä joita olen syönyt 2kpl koko hyperin aikana, liiasta nukkumisesta (hyperi vei loputkin voimat) vai raskaudesta. No tottakai raskaudesta (; voi minua typerystä

Tekisi mieli jo ostaa raskaustesti kotiin mutta ei vielä, koska käyttäisin sen sitten kuitenkin heti.. Joko siellä polttelee päästä testailemaan? :D

Löysin eräästä lukemastani lapsettomuusblogista ihanan laitteen, jonka haluaisin ostaa, jos tulisin vaan raskaaksi. Sellaisen dopplerin, jolla voi kuunnella masussa olevan vauvan ääniä ja äänittää niitä. Angelsounds tai joku vastaava oli laitteen nimi. Miksi ei usko voivansa koskaan saada lasta ja silti haaveilee jatkuvasti

FlowerLove420 kirjoitti:

Kyllä se hyperi näköjään voi tulla myöhemmässäkin vaiheessa, myös mitä netistä löysin, niin muillekin on käynyt näin. Kysyin kyllä lääkäriltä että miksi se näin myöhään tuli, että siitäkö johtui, kun lopetin viime viikon vaihteessa sen hullun nesteiden juomisen ja aloin juoda vähän vähemmän taas. Lääkäri sanoi, ettei se siitä yksin johdu ainakaan. Lääkäri sanoi myös, että tämä on "epätyypillinen" hyperstimulaatio, mutta en sitten kivuiltani alkanut kyselemään mitään.

Täällä on pahoinvointi alkanut helpottaa, kipukohtauksia tulee edelleenkin ajoittain, vatsani on turvonnut, väsyttää, nälättää, hetkittäin jopa närästää, rintojen päitäkin aristelee ajoittain, ja on todella hankalaa eritellä mitkä johtuvat hyperistä ja mitkä lugeista. Ja olisiko raskaus voinut kuitenkin lähteä alkuun! Jotenkin pessimistisesti olen aina ajatellut, että lapsen saaminen olisi minulle "liian hyvää ollakseen ikinä totta", joten se ajatushan tuolla päässä lähinnä pyörii.

Raskaudelle hyperstimulaatio ei kai aiheuta haittaa, mutta raskaus voi kuulemma pitkittää ja pahentaa (jopa laukaista) hyperin, joten epätoivoisena toivon yhtä aikaa sekä parantuvani hyperistä nopeasti, että myös sitä etten parantuisikaan ja se olisi merkki raskaudesta. Kyllä täältä tiputaan keskiviikkona korkeelta ja kovaa...

Tottakai raskauden mahdollisuudet on olemassa ja varmasti hyvätkin sinulla! Nuo alavatsatuntemukset voi kumminkin olla just se raskausoire, joten pidetään siitä kiinni. (; Ja onhan raskauksia erilaisia ja oireet varmaan voi vaihdella raskaudesta toiseenkin, joten eihän mitään vedenpitävää oiretta tietysti olekkaan. Tuntuu kyllä, että piinan edetessä on yhä vaikeampi olla kuulostelematta oireitaan ja miettimättä mahdollista tulokasta. Ajoittain olen ajatuksissani jo seuraavalla kuukautiskierrolla ja seuraavassa hoidossa, ja mietin mitä lääkkeitä ja keinoja voisi tulla vastaan, ja toisaalta mietin, että tulipas taas raskausoire, tuon on pakko olla jotain (vaikka minulla kyllä mielikuvitus tekee temput) :( ! Päiväuni, miten sinulla oireet edistyy, samaa rataako ne jatkuu? (:

Oli suoranainen pettymys ettei minua oksettanut kuin tuona yhtenä aamuna, närästäminen on sinänsä erikoinen oire ettei minua ole ikinä aiemmin närästänyt, mutta hyperistä sekin kai tuli. Päässä on niin ikään jotenkin sumea olo, vaikea sanoa tulisiko lugeista, kipulääkkeistä joita olen syönyt 2kpl koko hyperin aikana, liiasta nukkumisesta (hyperi vei loputkin voimat) vai raskaudesta. No tottakai raskaudesta (; voi minua typerystä

Tekisi mieli jo ostaa raskaustesti kotiin mutta ei vielä, koska käyttäisin sen sitten kuitenkin heti.. Joko siellä polttelee päästä testailemaan? :D

Löysin eräästä lukemastani lapsettomuusblogista ihanan laitteen, jonka haluaisin ostaa, jos tulisin vaan raskaaksi. Sellaisen dopplerin, jolla voi kuunnella masussa olevan vauvan ääniä ja äänittää niitä. Angelsounds tai joku vastaava oli laitteen nimi. Miksi ei usko voivansa koskaan saada lasta ja silti haaveilee jatkuvasti

Lue lisää

Täällä eilinen päivä alkoi itkulla kun vessassa käynnin yhteydessä paperiin jäikin hieman verta:( Tiputteluvuoto on jatkunut myös tänään ja alamaha on hirveän kipeänä ja turvoksissa. Nyt varmaan seuraavat pari päivää näyttää alkaako kuukautiset vai ei...olo on sellainen että piinaviikot on meidän osalta ohi:( Ja kohdussa tosiaan huippuluokan alkio, eli ei sekään takaa onnistunutta hoitoa. No mutta nyt täytyy vain mennä päivä kerrallaan testauspäivään saakka ja elätellä toivoa että että tämä tiputtelu ei muutu runsaiksi kuukautisiksi.

Miten se teidän Juhannus sujui? Kyselivätkö kaverit turvonneesta olemuksesta:)?

Päiväuni kirjoitti:

Täällä eilinen päivä alkoi itkulla kun vessassa käynnin yhteydessä paperiin jäikin hieman verta:( Tiputteluvuoto on jatkunut myös tänään ja alamaha on hirveän kipeänä ja turvoksissa. Nyt varmaan seuraavat pari päivää näyttää alkaako kuukautiset vai ei...olo on sellainen että piinaviikot on meidän osalta ohi:( Ja kohdussa tosiaan huippuluokan alkio, eli ei sekään takaa onnistunutta hoitoa. No mutta nyt täytyy vain mennä päivä kerrallaan testauspäivään saakka ja elätellä toivoa että että tämä tiputtelu ei muutu runsaiksi kuukautisiksi.

Miten se teidän Juhannus sujui? Kyselivätkö kaverit turvonneesta olemuksesta:)?

Lue lisää

Voi ei.. :/ Uskon että tuntuu tosi pahalta ja ahdistavalta! Tuli surullinen olo puolestasi, VAIKKA: luin tuosta omasta alkionsiirto esitteestä, että verta voi hyvin tiputella ja raskaus on yhtä lailla jo alkanut. Olen netissä kans törmännyt sellaiseenkin, että vuoto on ollut jopa aika runsastakin, ja silti siellä on ollut alkio (: Plussaa on että vuoto on niukkaa, ja se voi tosiaan loppua ihan näinä hetkinä, toivon sitä!!!!!

Olen kuullut, että pienet tiputteluvuodot on alkuraskaudessa aika yleisiä, mutta varmasti ne ei tunnu mukavilta. Huolihan siinä tulee että mikä siellä nyt on tilanne :( Oliko sinulla aiemmassa raskaudessa vuotoja? Mutta vaikka ei olisikaan ollut niin se ei vielä tarkoita että tämä oli tässä.. varmaan kuulostaa ihan lohduttomalta tämä mun juttu, mutta muista kumminkin että vuoto ei silti estä raskautta vaikka se tuntuukin vievän uskoa raskauteen.

Sitten tuli mieleeni, että tiputteluvuodot taisivat myös olla yksi lugejen sivuvaikutuksista.. niitä voi esiintyä ilman kuukautisia siis (: muistaakseni lugepakkauksessa sanottiin, että annostusta muuttamalla vuodot voi saada loppumaan, mutta en kyllä usko että tiputtelu estää pikkuista kiinnittymään jos hän on päättänyt kiinnittyä... nyt mennään sitten päivä kerrallaan, hyperin ja tämän tiputtelun kanssa, ja katsotaan että miltä näyttää.

Tuo vuoto on kyllä yksi piinailijoiden ei-toivotuimmista asioista, vaikka se ei mikään tuomio olekkaan. Itsekin juoksen välillä vessaan että ei kai vuoto vaan ala, kun tunnen jotain valuvan. Osaa nuo lugemössöt myös olla pelottelevia.

jatkuuko sinulla väsymys edelleen kovana? Minulla on noin neljättä päivää aika kova väsymys, äsken kaupassa käydessäni ei meinannut enää ajatus toimia, kun silmät painuivat kiinni. Toisaalta minulla on aina muutenkin päiväväsymystä tuo hyperi, joten..

Kaupassa oli sitten ihania vauvanleluja. En tajua miksi piti mennä katsomaan niitä ja kiusaamaan itseään. Siellä leluosastolla haaveillessa tunsin konkreettisesti sen kivun ja sen onnen, jonka välillä tämä "kamppailu" käydään. Ehkä voisi käydä niin että tuloksena olisi maailman ihanin (omasta mielestä tietysti) vauveli, tai sitten.. haaveet valuvat jälleen kerran hukkaan meidän kyynelien mukana. Tämä piinailu ja hyperin kourissa sekoilu tekee kyllä ylitunteelliseksi :/ :D

Juhannus meni mukavasti, laitoin löysän mekon päälle ja sanoin olevani hiukan kipeä, niin kukaan ei kysellyt mitään. Grillasimme ja muut joivatkin, ja minä lähinnä istuin ja makailin sohvalla, lepäsin, ja katsoimme telkkaria ja juttelimme. Oli mukavaa, kun kaverit toivat minulle ruuatkin sohvalle, sen verta heikossa kunnossa olin, ja se oli niin suloista, kun mieheni silitteli hellästi massuani välillä siinä sohvalla. Hän on tehnyt muutamana päivänä niin muutoinkin, mikä on tuntunut kivalta ja on voinut mielessään leikkiä että "tässä me nyt odotellaan yhdessä". (: En muutenkaan juuri alkoholia juo (muutamaa enempää) niin ei siitä onneksi kavereillekaan tullut minkäänlaisia pettymyksiä (: Lupasin että otan sitten seuraksi muutaman taas joku toinen kerta (:

Hei muuten! Tuli vaan mieleen, ettei se sinullakin olisi hyperiä pukkaamassa päälle? Siitähän olo on hirveän kipeä ja se kipu tuntuu masussa, ja voi tuntua selässä, kyljissä, jopa palleassa. Ja sitten voi yököttää, ja olla muuten vaan heikko olo. Kun sanoit että on kipuja ja turvostusta. Turvotushan on ehdoton oire hyperistä! Onko sinulla turvonneempi olo kuin vaikka 3 päivää sitten? ja toisaalta alamahan turvotus ja kipu voi johtua raskaudesta yhtä lailla.. (; parempi kumminkin se että tässä vaiheessa turvottaa kun se että maha olisi ihan littana!

FlowerLove420 kirjoitti:

Voi ei.. :/ Uskon että tuntuu tosi pahalta ja ahdistavalta! Tuli surullinen olo puolestasi, VAIKKA: luin tuosta omasta alkionsiirto esitteestä, että verta voi hyvin tiputella ja raskaus on yhtä lailla jo alkanut. Olen netissä kans törmännyt sellaiseenkin, että vuoto on ollut jopa aika runsastakin, ja silti siellä on ollut alkio (: Plussaa on että vuoto on niukkaa, ja se voi tosiaan loppua ihan näinä hetkinä, toivon sitä!!!!!

Olen kuullut, että pienet tiputteluvuodot on alkuraskaudessa aika yleisiä, mutta varmasti ne ei tunnu mukavilta. Huolihan siinä tulee että mikä siellä nyt on tilanne :( Oliko sinulla aiemmassa raskaudessa vuotoja? Mutta vaikka ei olisikaan ollut niin se ei vielä tarkoita että tämä oli tässä.. varmaan kuulostaa ihan lohduttomalta tämä mun juttu, mutta muista kumminkin että vuoto ei silti estä raskautta vaikka se tuntuukin vievän uskoa raskauteen.

Sitten tuli mieleeni, että tiputteluvuodot taisivat myös olla yksi lugejen sivuvaikutuksista.. niitä voi esiintyä ilman kuukautisia siis (: muistaakseni lugepakkauksessa sanottiin, että annostusta muuttamalla vuodot voi saada loppumaan, mutta en kyllä usko että tiputtelu estää pikkuista kiinnittymään jos hän on päättänyt kiinnittyä... nyt mennään sitten päivä kerrallaan, hyperin ja tämän tiputtelun kanssa, ja katsotaan että miltä näyttää.

Tuo vuoto on kyllä yksi piinailijoiden ei-toivotuimmista asioista, vaikka se ei mikään tuomio olekkaan. Itsekin juoksen välillä vessaan että ei kai vuoto vaan ala, kun tunnen jotain valuvan. Osaa nuo lugemössöt myös olla pelottelevia.

jatkuuko sinulla väsymys edelleen kovana? Minulla on noin neljättä päivää aika kova väsymys, äsken kaupassa käydessäni ei meinannut enää ajatus toimia, kun silmät painuivat kiinni. Toisaalta minulla on aina muutenkin päiväväsymystä tuo hyperi, joten..

Kaupassa oli sitten ihania vauvanleluja. En tajua miksi piti mennä katsomaan niitä ja kiusaamaan itseään. Siellä leluosastolla haaveillessa tunsin konkreettisesti sen kivun ja sen onnen, jonka välillä tämä "kamppailu" käydään. Ehkä voisi käydä niin että tuloksena olisi maailman ihanin (omasta mielestä tietysti) vauveli, tai sitten.. haaveet valuvat jälleen kerran hukkaan meidän kyynelien mukana. Tämä piinailu ja hyperin kourissa sekoilu tekee kyllä ylitunteelliseksi :/ :D

Juhannus meni mukavasti, laitoin löysän mekon päälle ja sanoin olevani hiukan kipeä, niin kukaan ei kysellyt mitään. Grillasimme ja muut joivatkin, ja minä lähinnä istuin ja makailin sohvalla, lepäsin, ja katsoimme telkkaria ja juttelimme. Oli mukavaa, kun kaverit toivat minulle ruuatkin sohvalle, sen verta heikossa kunnossa olin, ja se oli niin suloista, kun mieheni silitteli hellästi massuani välillä siinä sohvalla. Hän on tehnyt muutamana päivänä niin muutoinkin, mikä on tuntunut kivalta ja on voinut mielessään leikkiä että "tässä me nyt odotellaan yhdessä". (: En muutenkaan juuri alkoholia juo (muutamaa enempää) niin ei siitä onneksi kavereillekaan tullut minkäänlaisia pettymyksiä (: Lupasin että otan sitten seuraksi muutaman taas joku toinen kerta (:

Hei muuten! Tuli vaan mieleen, ettei se sinullakin olisi hyperiä pukkaamassa päälle? Siitähän olo on hirveän kipeä ja se kipu tuntuu masussa, ja voi tuntua selässä, kyljissä, jopa palleassa. Ja sitten voi yököttää, ja olla muuten vaan heikko olo. Kun sanoit että on kipuja ja turvostusta. Turvotushan on ehdoton oire hyperistä! Onko sinulla turvonneempi olo kuin vaikka 3 päivää sitten? ja toisaalta alamahan turvotus ja kipu voi johtua raskaudesta yhtä lailla.. (; parempi kumminkin se että tässä vaiheessa turvottaa kun se että maha olisi ihan littana!

Lue lisää

Mietin itsekin tänään hyperin mahdollisuutta. Ajattelin että seurailen huomiseen asti vointia ja käyn sitten lääkärissä jos vointi ei parane. Paitsi jos tässä nyt sitten alkaa kuukautiset ihan tosissaan, siinä tapauksessa olotila varmaan johtuu siitä ja helpottaa kun vuoto loppuu. Olo on huomattavasti turvonneempi kuin muutama päivä sitten, mikähän päivä se oli kun kirjoittelin tänne näistä "kuukautiskivuista". Kunpa tämä olisikin vain Lugejen sivuvaikutusta. Olen myös kuullut että tiputteluvuotoja saattaa tulla vaikka raskaus onkin alkanut...siitä huolimatta olo on epätoivoinen, varsinkin kun pakkaseen jäi vain kolme alkiota ja en haluaisi uudelleen alkaa hoitoja alusta. Sitten täytyy olla kiitollinen tästä yhdestä lapsesta ja kasvattaa hänet parhaamme mukaan:)

Tiputteluvuotoja ei ollut kun odotin lasta silloin aiemmin. Kohdun kasvukipuja oli alkuvaiheessa melko paljonkin. Kaikenkaikkiaan raskaus sujui silloin todella hyvin :)

Väsymys on hieman helpottanut vaikka taitaa johtua näistä kolmesta vapaa päivästä kun on saanut nukkua ja levähdellä rauhassa. Jos tämä ikävä olotila ei helpota niin varmaankin joudun jäämään sairaslomalle. Miten sinulla se hyperi vaikuttaa työntekoon?

no mutta...huomenna ollaan taas hieman viisaampia ja päivää lähempänä testailua. Sinullahan se taisi olla jo keskiviikkona:)

Päiväuni kirjoitti:

Mietin itsekin tänään hyperin mahdollisuutta. Ajattelin että seurailen huomiseen asti vointia ja käyn sitten lääkärissä jos vointi ei parane. Paitsi jos tässä nyt sitten alkaa kuukautiset ihan tosissaan, siinä tapauksessa olotila varmaan johtuu siitä ja helpottaa kun vuoto loppuu. Olo on huomattavasti turvonneempi kuin muutama päivä sitten, mikähän päivä se oli kun kirjoittelin tänne näistä "kuukautiskivuista". Kunpa tämä olisikin vain Lugejen sivuvaikutusta. Olen myös kuullut että tiputteluvuotoja saattaa tulla vaikka raskaus onkin alkanut...siitä huolimatta olo on epätoivoinen, varsinkin kun pakkaseen jäi vain kolme alkiota ja en haluaisi uudelleen alkaa hoitoja alusta. Sitten täytyy olla kiitollinen tästä yhdestä lapsesta ja kasvattaa hänet parhaamme mukaan:)

Tiputteluvuotoja ei ollut kun odotin lasta silloin aiemmin. Kohdun kasvukipuja oli alkuvaiheessa melko paljonkin. Kaikenkaikkiaan raskaus sujui silloin todella hyvin :)

Väsymys on hieman helpottanut vaikka taitaa johtua näistä kolmesta vapaa päivästä kun on saanut nukkua ja levähdellä rauhassa. Jos tämä ikävä olotila ei helpota niin varmaankin joudun jäämään sairaslomalle. Miten sinulla se hyperi vaikuttaa työntekoon?

no mutta...huomenna ollaan taas hieman viisaampia ja päivää lähempänä testailua. Sinullahan se taisi olla jo keskiviikkona:)

Lue lisää

Huomenta! Mikäs vointi tänään? Ei muuta kun lääkäriin, jos huono olo ja kipu ei ole mennyt ohi, ettei ala pahenemaan (: Onko tiputtelu vähentynyt yhtään?

Minulla on ollut nyt aivan luovutusfiilis! Olen aivan varma ettei tämä onnistunut ja olen itkenyt koko aamun. En käsitä miten jaksan olla edes töissä. Syynä tähän siis hyperin oireiden helpottuminen, eiväthän ne ole kokonaan hävinneet mutta ovat helpottuneet jo paljon.. Jos olisin raskaana, niin ei kai hyperi helpottuisi ainakaan, vaan päin vastoin!

Kuinka turha olo voi olla! Tuntuu kuin olisin tippunut pää edellä parvekkeelta alas. :,(

Minulla hyperi vaikutti työntekoon negatiivisesti, eli olin väsynyt ja kipeä joten ei siitä kunnolla mitään tullut. Nyt jaksaisi jo tehdäkin työtä, vaan ei henkisesti..

Mietin pitäisikö testata nega tänään kun tänäänhän se klinikan testipäivä oli, ja sitten vaan yrittää jaksaa jatkaa eteenpäin. kamala olo.

FlowerLove420 kirjoitti:

Huomenta! Mikäs vointi tänään? Ei muuta kun lääkäriin, jos huono olo ja kipu ei ole mennyt ohi, ettei ala pahenemaan (: Onko tiputtelu vähentynyt yhtään?

Minulla on ollut nyt aivan luovutusfiilis! Olen aivan varma ettei tämä onnistunut ja olen itkenyt koko aamun. En käsitä miten jaksan olla edes töissä. Syynä tähän siis hyperin oireiden helpottuminen, eiväthän ne ole kokonaan hävinneet mutta ovat helpottuneet jo paljon.. Jos olisin raskaana, niin ei kai hyperi helpottuisi ainakaan, vaan päin vastoin!

Kuinka turha olo voi olla! Tuntuu kuin olisin tippunut pää edellä parvekkeelta alas. :,(

Minulla hyperi vaikutti työntekoon negatiivisesti, eli olin väsynyt ja kipeä joten ei siitä kunnolla mitään tullut. Nyt jaksaisi jo tehdäkin työtä, vaan ei henkisesti..

Mietin pitäisikö testata nega tänään kun tänäänhän se klinikan testipäivä oli, ja sitten vaan yrittää jaksaa jatkaa eteenpäin. kamala olo.

Lue lisää

Alamaha vaivaa edelleen. Kävin lääkärissä ja sain loppuviikon sairaslomaa. Keskiviikkona on soittoaika ja jos olo ei ole silloin helpottunut niin täytyy käydä ultrassa. Tiputteluvuoto ei ole pahentunut ja toivon että ei tästä pahenisi. Lääkäri sanoi että vuoto on ihan normaalia. Pikkusen on ristiriitaiset tunteet ku ei oikein uskaltaisi uskoa että raskaus on alkanut.

Tee toki testi niin saatat yllättyä iloisesti. Aivan uskomatonta kyllä tämä tunteiden vuoristorata. Mukava että on joku ( sinä ) ollut jakamassa näitä tunteita suunnilleen samassa hoitoaikataulussa. Nyt vaan tsemppiä loppusuoralle:)

Päiväuni kirjoitti:

Alamaha vaivaa edelleen. Kävin lääkärissä ja sain loppuviikon sairaslomaa. Keskiviikkona on soittoaika ja jos olo ei ole silloin helpottunut niin täytyy käydä ultrassa. Tiputteluvuoto ei ole pahentunut ja toivon että ei tästä pahenisi. Lääkäri sanoi että vuoto on ihan normaalia. Pikkusen on ristiriitaiset tunteet ku ei oikein uskaltaisi uskoa että raskaus on alkanut.

Tee toki testi niin saatat yllättyä iloisesti. Aivan uskomatonta kyllä tämä tunteiden vuoristorata. Mukava että on joku ( sinä ) ollut jakamassa näitä tunteita suunnilleen samassa hoitoaikataulussa. Nyt vaan tsemppiä loppusuoralle:)

Lue lisää

Minusta tuntuu, että tuo sun piinaava alavatsa on merkki raskaudesta. Ja kerran tiputteluvuotokin on pysynyt samana, niin tuskin ihan normi kuukautisistakaan olisi kyse, nehän yleensä muuttuu runsaammiksi kumminkin suhteellisen piankin (: Ja ristiriitaiset tunteet... puhut kuin suullani ;D Sitähän tää on ollu..

Sä olit oikeassa mun suhteeni! Mä yllätyin eilen (pp14) iloisesti, ja en vieläkään ota uskoakseni silmiäni. Tein 2 eri tikkua, toisen apteekista juuri ostamani ja toisen jo kaksi vuotta sitten vanhentuneen... Vanhentuneeseen tuli kaksi viivaa, toinen heikompi kuin kontrolliviiva, mutta ei se mikään haamu ollut. Ja toiseen tuli plussa saman tien ja se pysyi plussana. Hoin vain "raskaana, raskaana, onks näissä joku vika näissä testeissä!?". Sitten ajattelin, että ei, ne plussat muodostuu siihen vaan aluksi ja sitten testi alkaa oikeesti mittaamaan sitä hcg:tä ja sitten se katoaa tottakai. Mutta eivät ne kadonneet minnekkään. Olo on aika uskomaton, tuntuu että jossain mun rukoukseni, joka iltaiset rukoukseni jo vuosikymmenen ajan, on kuultu jossain.

En oo oikeestaan vielä osannu edes itkeä onnesta, vaan olen ihan rauhallisesti ostanut raskausajan vitamiineja. Kun soitin julkiselle ja kysyin että tuleeks mun tulla jonnekkin veritestiin, niin sieltä kysyttiin vihaisena ensin että "onko raskaus toivottu?!". Vissiin johtuu siitä kun mulla on melko nuori ääni... Mutta eipä ne mitään testejä tee julkisella ja kun soitin omalle hoitavalle klinikalle, ne sanoi että kyllä ne testit sen verta luotettavia on, että se on plussa, ja tule kolmen viikon päästä ensimmäiseen ultraan vaan. Käskivät lopettaa lugetkin!! Uskaltaako ne luget lopettaa, pelkään että vuoto alkaa!!??

Miten sulla on vointi edennyt? (: älä huoli, vaikka se olis mennyt levolla ja juomisella paremmaksi, niin se meni mullakin. Kaiken lisäksi ne hirveet kohtukivut silloin viikko sitten yöllä taitaa olla kohdun kasvukipuja, koska nyt niitä on ilmaantunu parina päivänä jo pitkin päivääkin. Ja pahoinvointia. (: Ja sitten väsymys. Lopulta se hyperikipu ja kohdun kasvukipu ei oo kaukana toisistaan.. kummatkin kokeneena! Tää on ollu tosi plussavoittoinen ketju, etten saata uskoa todeksi. Mä toivon että se trendi jatkuu vielä sunkin kohdallasi, toivon sitä sulle rutkasti, enkä ole minnekkään täältä katoamassa, vaan jännitän sun kanssa (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Minusta tuntuu, että tuo sun piinaava alavatsa on merkki raskaudesta. Ja kerran tiputteluvuotokin on pysynyt samana, niin tuskin ihan normi kuukautisistakaan olisi kyse, nehän yleensä muuttuu runsaammiksi kumminkin suhteellisen piankin (: Ja ristiriitaiset tunteet... puhut kuin suullani ;D Sitähän tää on ollu..

Sä olit oikeassa mun suhteeni! Mä yllätyin eilen (pp14) iloisesti, ja en vieläkään ota uskoakseni silmiäni. Tein 2 eri tikkua, toisen apteekista juuri ostamani ja toisen jo kaksi vuotta sitten vanhentuneen... Vanhentuneeseen tuli kaksi viivaa, toinen heikompi kuin kontrolliviiva, mutta ei se mikään haamu ollut. Ja toiseen tuli plussa saman tien ja se pysyi plussana. Hoin vain "raskaana, raskaana, onks näissä joku vika näissä testeissä!?". Sitten ajattelin, että ei, ne plussat muodostuu siihen vaan aluksi ja sitten testi alkaa oikeesti mittaamaan sitä hcg:tä ja sitten se katoaa tottakai. Mutta eivät ne kadonneet minnekkään. Olo on aika uskomaton, tuntuu että jossain mun rukoukseni, joka iltaiset rukoukseni jo vuosikymmenen ajan, on kuultu jossain.

En oo oikeestaan vielä osannu edes itkeä onnesta, vaan olen ihan rauhallisesti ostanut raskausajan vitamiineja. Kun soitin julkiselle ja kysyin että tuleeks mun tulla jonnekkin veritestiin, niin sieltä kysyttiin vihaisena ensin että "onko raskaus toivottu?!". Vissiin johtuu siitä kun mulla on melko nuori ääni... Mutta eipä ne mitään testejä tee julkisella ja kun soitin omalle hoitavalle klinikalle, ne sanoi että kyllä ne testit sen verta luotettavia on, että se on plussa, ja tule kolmen viikon päästä ensimmäiseen ultraan vaan. Käskivät lopettaa lugetkin!! Uskaltaako ne luget lopettaa, pelkään että vuoto alkaa!!??

Miten sulla on vointi edennyt? (: älä huoli, vaikka se olis mennyt levolla ja juomisella paremmaksi, niin se meni mullakin. Kaiken lisäksi ne hirveet kohtukivut silloin viikko sitten yöllä taitaa olla kohdun kasvukipuja, koska nyt niitä on ilmaantunu parina päivänä jo pitkin päivääkin. Ja pahoinvointia. (: Ja sitten väsymys. Lopulta se hyperikipu ja kohdun kasvukipu ei oo kaukana toisistaan.. kummatkin kokeneena! Tää on ollu tosi plussavoittoinen ketju, etten saata uskoa todeksi. Mä toivon että se trendi jatkuu vielä sunkin kohdallasi, toivon sitä sulle rutkasti, enkä ole minnekkään täältä katoamassa, vaan jännitän sun kanssa (:

Lue lisää

Voi että oli ihana lukea tuota tekstiä...Onnea aivan HURJAN paljon. Joo, kyllä ne testit tuppaa luotettavia olemaan. Minäkin silloin aikoinaan kun tein raskaustestin niin en uskonut ja tein vielä pari lisää:) Nyt vain keskityt raskauteen ja omaan hyvinvointiin:)

Minulla on kipuilua ja vuotoa ollut tänäänkin. Levossa ollessa vointi on ihan hyvä, mutta heti kun touhuilee enemmän niin alkaa maha kipuilemaan. Olin punktion jälkeen todella kipeänä eli voi varmasti johtua myös siitä vielä tässä vaiheessa nämä kivut...ja ihan sietämätöntä tämä ei todellakaan ole, enemmänkin epämukavaa. Olo on edelleen pessimistinen onnistumisen suhteen, mutta täysin en ole luovuttanut:) Kerron kuulumisia täällä edelleen, eli ollaanpa yhteyksissä:)

Ja vielä täytyy sanoa että olen todella onnellinen että pääsit kokemaan kauan odotetun raskauden:) Nautiskele olosta:)

Päiväuni kirjoitti:

Voi että oli ihana lukea tuota tekstiä...Onnea aivan HURJAN paljon. Joo, kyllä ne testit tuppaa luotettavia olemaan. Minäkin silloin aikoinaan kun tein raskaustestin niin en uskonut ja tein vielä pari lisää:) Nyt vain keskityt raskauteen ja omaan hyvinvointiin:)

Minulla on kipuilua ja vuotoa ollut tänäänkin. Levossa ollessa vointi on ihan hyvä, mutta heti kun touhuilee enemmän niin alkaa maha kipuilemaan. Olin punktion jälkeen todella kipeänä eli voi varmasti johtua myös siitä vielä tässä vaiheessa nämä kivut...ja ihan sietämätöntä tämä ei todellakaan ole, enemmänkin epämukavaa. Olo on edelleen pessimistinen onnistumisen suhteen, mutta täysin en ole luovuttanut:) Kerron kuulumisia täällä edelleen, eli ollaanpa yhteyksissä:)

Ja vielä täytyy sanoa että olen todella onnellinen että pääsit kokemaan kauan odotetun raskauden:) Nautiskele olosta:)

Lue lisää

Kiitos.. (: Ja mukava kuulla sun kuulumisia. Hyperi on vähän tuommoinen, että levossa olo ihan siedettävä, mutta lähdeppä kävelemään tai mene jonnekkin, ni jo alkaa sattumaan ja tuntuu tukalalta. (tai unohdappa juoda tarpeeksi). :( Mun villi veikkaus on, että se vuoto voi hyvinkin olla alkion kiinnittymisestä syntynyttä vuotoa, joka jatkuu oman aikansa. Niin kauan ku ei hanat ole auki niin tää teoriahan on totta! (: Ja tuo epämukavuuden tunne.. sehän kuuluu sekä hyperiin että alkuraskauteen (no kyllähän se myös punktion jälkeiseen olotilaankin kuuluu) mutta jotenkin näkisin että huonovointisuus ja kipu on tässä vaiheessa ihan plussaa (: Ja mitä enemmän olen nettiä selannut niin sitä enemmän löytynyt juttua, että myöhäinen hyperstimulaatio yleensä alkaa raskaushormonin erittymisestä. Näin siis minulla ja toivotaan että siellä kans! Onko sulla tuntunu turvotusta munasarjojen kohdalla vai onko koko vatsa silleen pömppänänä, että olis nestettä. Kumpikin ne viittais hyperiin heti. Mulla siis oikee munasarja turpos yli 10cm kokoiseksi siinä vaiheessa kun sitä hcg:tä oli suunnilleen alkanutkin erittymään. Ja kyljillä nukkuminen ei onnistunut :x

Se on kyllä epäreilua että miten punktio voi joillekin olla todella kova paikka ja jotkut kuten minä, pääsee siitä ihan helpolla yli. Sen punktiopäivän lepäsin ja seuraavana päivänä olin jo kaupassa miehen kanssa imuriostoksilla :D Ja yhtään särkylääkkeitäkään ei tarvinnut napsia. Mutta sitten olen kuullut, että jokainen punktiokin on erilainen ja voi vaihdella samalla naisella, eli 1 helppo tai vaikea kerta ei vielä kerro miten ehkä jatkossa.. Itse olen 100varma että punktioita mulle tulee elämässä vielä eteen.. mutta mitäpä ei hyvän asian eteen tekisi (: Ja sullahan se punktiokipuilu kumminkin helpotti jossain vaiheessa jo, niin kyl tää on nyt jotain muuta kipua, näin toivon (:

Itsekkin luulin että mulla alkaa pissatulehdus, kun rakossa ja vatsalla tuntui painetta ja juoksin vessassa. Ei tullut mieleen että alkuraskaus ja hyperin suurentamat munasarjatkin voi sellaista aiheuttaa.. Mä voisin taruilla sulle vaikka koko illan, on niin mukava kun on joku toinen nainen jonka kanssa jutella tällaisista asioista, ja toinen tietää mistä puhutaan. Parhaimmat ystävätkään kun ei hyvällä tahdollakaan vaan ymmärrä näitä hoitojuttuja kun eivät ole tällaisia käyttäneet (:

Mulla on jotenkin syyllinen olo kirjoitella raskauteen liittyviä juttuja täällä palstalla koska tiedän miten suuren kivun ja kaipuun pelkkä lukeminen voi aiheuttaa jollekkin. Ja myötäelän sitä tunnetta tälläkin hetkellä. Siksi jätän hehkuttamatta ja sanon vain, että olen kiitollinen jo näistä kahdestakin (tietoisesta) raskaana olon päivästä ja toivon kovasti, että saisimme aikanaan vauvan kotiin

FlowerLove420 kirjoitti:

Kiitos.. (: Ja mukava kuulla sun kuulumisia. Hyperi on vähän tuommoinen, että levossa olo ihan siedettävä, mutta lähdeppä kävelemään tai mene jonnekkin, ni jo alkaa sattumaan ja tuntuu tukalalta. (tai unohdappa juoda tarpeeksi). :( Mun villi veikkaus on, että se vuoto voi hyvinkin olla alkion kiinnittymisestä syntynyttä vuotoa, joka jatkuu oman aikansa. Niin kauan ku ei hanat ole auki niin tää teoriahan on totta! (: Ja tuo epämukavuuden tunne.. sehän kuuluu sekä hyperiin että alkuraskauteen (no kyllähän se myös punktion jälkeiseen olotilaankin kuuluu) mutta jotenkin näkisin että huonovointisuus ja kipu on tässä vaiheessa ihan plussaa (: Ja mitä enemmän olen nettiä selannut niin sitä enemmän löytynyt juttua, että myöhäinen hyperstimulaatio yleensä alkaa raskaushormonin erittymisestä. Näin siis minulla ja toivotaan että siellä kans! Onko sulla tuntunu turvotusta munasarjojen kohdalla vai onko koko vatsa silleen pömppänänä, että olis nestettä. Kumpikin ne viittais hyperiin heti. Mulla siis oikee munasarja turpos yli 10cm kokoiseksi siinä vaiheessa kun sitä hcg:tä oli suunnilleen alkanutkin erittymään. Ja kyljillä nukkuminen ei onnistunut :x

Se on kyllä epäreilua että miten punktio voi joillekin olla todella kova paikka ja jotkut kuten minä, pääsee siitä ihan helpolla yli. Sen punktiopäivän lepäsin ja seuraavana päivänä olin jo kaupassa miehen kanssa imuriostoksilla :D Ja yhtään särkylääkkeitäkään ei tarvinnut napsia. Mutta sitten olen kuullut, että jokainen punktiokin on erilainen ja voi vaihdella samalla naisella, eli 1 helppo tai vaikea kerta ei vielä kerro miten ehkä jatkossa.. Itse olen 100varma että punktioita mulle tulee elämässä vielä eteen.. mutta mitäpä ei hyvän asian eteen tekisi (: Ja sullahan se punktiokipuilu kumminkin helpotti jossain vaiheessa jo, niin kyl tää on nyt jotain muuta kipua, näin toivon (:

Itsekkin luulin että mulla alkaa pissatulehdus, kun rakossa ja vatsalla tuntui painetta ja juoksin vessassa. Ei tullut mieleen että alkuraskaus ja hyperin suurentamat munasarjatkin voi sellaista aiheuttaa.. Mä voisin taruilla sulle vaikka koko illan, on niin mukava kun on joku toinen nainen jonka kanssa jutella tällaisista asioista, ja toinen tietää mistä puhutaan. Parhaimmat ystävätkään kun ei hyvällä tahdollakaan vaan ymmärrä näitä hoitojuttuja kun eivät ole tällaisia käyttäneet (:

Mulla on jotenkin syyllinen olo kirjoitella raskauteen liittyviä juttuja täällä palstalla koska tiedän miten suuren kivun ja kaipuun pelkkä lukeminen voi aiheuttaa jollekkin. Ja myötäelän sitä tunnetta tälläkin hetkellä. Siksi jätän hehkuttamatta ja sanon vain, että olen kiitollinen jo näistä kahdestakin (tietoisesta) raskaana olon päivästä ja toivon kovasti, että saisimme aikanaan vauvan kotiin

Lue lisää

Päätin eilen että teen tänä aamuna raskaustestin ( alkionsiirrosta 2 vko 1pvä ) kun olo on niin tukala. Ja kaksi viivaahan siihen ilmestyi. Täytyy nyt vain toivoa että siellä tosiaan olisi elämää tuolla kohdussa:) Olin eilen n. tunnin ajan todella kipeänä ja sitten olo helpottui. Tänään on ollut pientä kipuilua ja paineen tunnetta alavatsalla, vuotoa ei ole vielä tänään tullut, mutta veikkaan että iltapäivällä taas vuotaa jonkin verran ( kuten joka päivä ).


Ajattelin testailla vielä huomenna aamulla uudelleen ja toivoa että näyttää raskautta sekin testi ja soitella sitten " hoitopaikkaan " että saako luget jättää pois vai mikä käytäntö heillä on ja vaikuttaako tämä tiputeluvuoto jotenkin. Tai vaikuttaako nämä tuntemukset jotenkin. Muistan kyllä että olin aiemmassa raskaudessa kipeänä kohdunkasvukipujen ja myöhemmin liitoskipujen vuoksi mutta en muista että millaista se kipu oli...oliko se juuri tämänkaltaista. Niin se aikaa kultaa muistot:)

Ja todellakaan sinun ei tarvitse potea syyllisyyttä omasta ilosta ja onnesta...se ei ole keneltäkään pois. enemmänkin tuo uskoa omaan onnistumiseen kun lukee onnistumiskokemuksia täältä keskusteluista. onko sinulla ilmaantunut mitään raskausoireita pahoinvointia ym.?

Päiväuni kirjoitti:

Päätin eilen että teen tänä aamuna raskaustestin ( alkionsiirrosta 2 vko 1pvä ) kun olo on niin tukala. Ja kaksi viivaahan siihen ilmestyi. Täytyy nyt vain toivoa että siellä tosiaan olisi elämää tuolla kohdussa:) Olin eilen n. tunnin ajan todella kipeänä ja sitten olo helpottui. Tänään on ollut pientä kipuilua ja paineen tunnetta alavatsalla, vuotoa ei ole vielä tänään tullut, mutta veikkaan että iltapäivällä taas vuotaa jonkin verran ( kuten joka päivä ).


Ajattelin testailla vielä huomenna aamulla uudelleen ja toivoa että näyttää raskautta sekin testi ja soitella sitten " hoitopaikkaan " että saako luget jättää pois vai mikä käytäntö heillä on ja vaikuttaako tämä tiputeluvuoto jotenkin. Tai vaikuttaako nämä tuntemukset jotenkin. Muistan kyllä että olin aiemmassa raskaudessa kipeänä kohdunkasvukipujen ja myöhemmin liitoskipujen vuoksi mutta en muista että millaista se kipu oli...oliko se juuri tämänkaltaista. Niin se aikaa kultaa muistot:)

Ja todellakaan sinun ei tarvitse potea syyllisyyttä omasta ilosta ja onnesta...se ei ole keneltäkään pois. enemmänkin tuo uskoa omaan onnistumiseen kun lukee onnistumiskokemuksia täältä keskusteluista. onko sinulla ilmaantunut mitään raskausoireita pahoinvointia ym.?

Lue lisää

ONNKSI OLKOON! Mahtavaa! (: Mä tiesin tän! Ajatella, tästä tuli 100% plussavoittoinen ketju, aika uskomatonta :O enpä ole netissä yhtään sellaista piinailukeskustelua löytänyt, missä olisi ropissut näin paljon plussia kun tähän ketjuun... suhteessa piinailijamäärään ainakin (; Me ollaan siis onnekkaassa asemassa.. (:

Toki nyt alkaakin just muunlaiset hermoilut, eli onko elämää ja miten raskaus sujuu yms. Itsellä ainakin on huoli ajoittain erittäin kovakin. Tänään huoli paheni, kun olen ollut n. 24h ilman lugeja, ja olo on ollut alaselästä sellainen menkkamainen.. niinpä päätin että työnnän vaikka yhden lugen joka päivä kunnes ne on sitten loppuneet.. ellei muuta niin oman mielenrauhani vuoksi. toisaalta kipua tuntuu keskiselässäkin ja istun töissä koneella, en tiedä voiko nuo kivut säteillä jotenkin. Hankalaa.

Täällä päässä raskausoireita tulee välillä ja välillä lähes unohtaa olevansa raskaana. Ei kumminkaan ihan.. (: Pientä yökötystä ja yökkäilyä on ollut joka päivä, samoin vaihtelevaa väsymystä, rintojen aristusta ja pieniä muutoksia nänneissä, eilen huomasin muutaman pienen suonikohjun alaraajoissani (äitinikin sai niitä raskauden aikana), ja mieli on sitten herkkänä. Välillä tulee kamalia nälkäkohtauksia ja toisaalta jotkut ruuat maistuu omituisilta ja on vähän ruokahalutonkin olo. Työmotivaatiota ei oikein ole, tekisi mieli olla vaan ja levätä ja miettiä ihan omia juttuja.. tuntuu myös että pää on vähän "sumuinen" eikä oikein jaksaisi keskittyä (: Ja sitten pissattaa vähintään joka toinen tunti ja välillä huimaa vähän. Mitäs oireita siellä on muuta kun tukala olo?

On kyllä elämä uskomatonta tällä hetkellä jotenkin. En meinaa mitenkään hehkuttavalla tavalla, vaan siten että en vaan voi oikein vieläkään uskoa tätä todeksi. Tunnen valtavaa rakkauden ja odotuksen tunnetta. Olen aina ollut kuuntelevainen ja empaattinen tyyppi, tykkään syvällisistä keskusteluista yms, nyt tuntuu että empatiakyky on jotenkin vaan kasvanu entisestään. On sellainen olo että luonnostaan vaan huolehtii kaikesta. Aamuyölläkin heräsin taas ensin syömään ja sitten vessaan ja sitten tutkin huolestuneena onko miehen rinnassa jokin kuiva ihottuma, siis aamuyöllä :D sitten tajusin itsekin miten omituista se on ja yritin vain jatkaa unia. On jotenkin taianomainen ja epätodellinen olo.

Nautiskele sinäkin olostasi nyt kun siihen tuli mahdollisuus (: Juuri totesin ystävälleni tänään, että tuntuu, että elämässä menee nyt uskomattoman hienosti omalla perheellä ja muilla, ja käsitykseni vaan vahvistui kun sinäkin plussasit! (:

FlowerLove420 kirjoitti:

ONNKSI OLKOON! Mahtavaa! (: Mä tiesin tän! Ajatella, tästä tuli 100% plussavoittoinen ketju, aika uskomatonta :O enpä ole netissä yhtään sellaista piinailukeskustelua löytänyt, missä olisi ropissut näin paljon plussia kun tähän ketjuun... suhteessa piinailijamäärään ainakin (; Me ollaan siis onnekkaassa asemassa.. (:

Toki nyt alkaakin just muunlaiset hermoilut, eli onko elämää ja miten raskaus sujuu yms. Itsellä ainakin on huoli ajoittain erittäin kovakin. Tänään huoli paheni, kun olen ollut n. 24h ilman lugeja, ja olo on ollut alaselästä sellainen menkkamainen.. niinpä päätin että työnnän vaikka yhden lugen joka päivä kunnes ne on sitten loppuneet.. ellei muuta niin oman mielenrauhani vuoksi. toisaalta kipua tuntuu keskiselässäkin ja istun töissä koneella, en tiedä voiko nuo kivut säteillä jotenkin. Hankalaa.

Täällä päässä raskausoireita tulee välillä ja välillä lähes unohtaa olevansa raskaana. Ei kumminkaan ihan.. (: Pientä yökötystä ja yökkäilyä on ollut joka päivä, samoin vaihtelevaa väsymystä, rintojen aristusta ja pieniä muutoksia nänneissä, eilen huomasin muutaman pienen suonikohjun alaraajoissani (äitinikin sai niitä raskauden aikana), ja mieli on sitten herkkänä. Välillä tulee kamalia nälkäkohtauksia ja toisaalta jotkut ruuat maistuu omituisilta ja on vähän ruokahalutonkin olo. Työmotivaatiota ei oikein ole, tekisi mieli olla vaan ja levätä ja miettiä ihan omia juttuja.. tuntuu myös että pää on vähän "sumuinen" eikä oikein jaksaisi keskittyä (: Ja sitten pissattaa vähintään joka toinen tunti ja välillä huimaa vähän. Mitäs oireita siellä on muuta kun tukala olo?

On kyllä elämä uskomatonta tällä hetkellä jotenkin. En meinaa mitenkään hehkuttavalla tavalla, vaan siten että en vaan voi oikein vieläkään uskoa tätä todeksi. Tunnen valtavaa rakkauden ja odotuksen tunnetta. Olen aina ollut kuuntelevainen ja empaattinen tyyppi, tykkään syvällisistä keskusteluista yms, nyt tuntuu että empatiakyky on jotenkin vaan kasvanu entisestään. On sellainen olo että luonnostaan vaan huolehtii kaikesta. Aamuyölläkin heräsin taas ensin syömään ja sitten vessaan ja sitten tutkin huolestuneena onko miehen rinnassa jokin kuiva ihottuma, siis aamuyöllä :D sitten tajusin itsekin miten omituista se on ja yritin vain jatkaa unia. On jotenkin taianomainen ja epätodellinen olo.

Nautiskele sinäkin olostasi nyt kun siihen tuli mahdollisuus (: Juuri totesin ystävälleni tänään, että tuntuu, että elämässä menee nyt uskomattoman hienosti omalla perheellä ja muilla, ja käsitykseni vaan vahvistui kun sinäkin plussasit! (:

Lue lisää

Tämän aamun testiinkin ilmestyi plussa...kaippa se täytyy todeksi uskoa:) Ja ottaa sellaisella asenteella että olen raskaana. Pitää nyt vain yrittää nauttia ja iloita tästä ja yrittää olla huolehtimatta tulevaa ultraa ja kaikkea mikä voi mennä pieleen. Tällä tavalla raskautuessa sitä tietysti on huolissaan, mutta kyllä se huoli taitaa aina kuulua raskauteen. Ensimmäinen raskaus alkoi luomuna ja muistan että mietin silloinkin että apua onkohan lapsi terve ja mitä ultrissa näkyy ja miten raskaus sujuu ja miten osaan synnyttää...ja...ja...:)Nyt vaan pitää yrittää ottaa rennolla asenteella:)

Tämän hetken oireita on edelleen nuo alamaha tuntemukset. Rintojen arkuus tuli takaisin pari päivää sitten...pahoinvointia ei vielä ole. Edellisessä raskaudessa pahoinvointi oli alkuvaiheessa todella voimakasta eli sitä nyt en välttämättä haluakaan:)

Yöllä sitä taitaa olla vielä jotenkin herkimmillään asian suhteen jos sattuu heräämään. Minäkin mietiskelin viimeyönä että missähän meidän turvakaukalo on ja pitää sitten ostaa pinnasänkyyn uusi patja kun esikoinen on käyttänyt vanhaa leikeissään jne. Meillä kaikki vauvan tarvikkeet onkin jo valmiina kun en ole raskinut niistä luopua...vaatteet olen kyllä myynyt ja tälle ensimmäiselle säästänyt vaatteita jotka saa sitten mukaansa kun joskus päättää kotoa lähteä ( tällä hetkellä hän on kyllä vahvasti sitä mieltä että ei muuta koskaan pois kotoa ja ollaankin sovittu että ei ole pakko:):):) Ja voi sitä onnenpäivää kun saa ja uskaltaa kertoa että meille tulee vauva...se on ollut jo monta vuotta toiveissa esikoisellakin. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin että kaikki sujuu hyvin.

Käytähän sinä hellyyden puuskat miehen ihottuman hoitoon:) Ja käy ostamassa vaikka se yksi body kaappiin vauvalle niin asia jotenkin todellistuu:)

Päiväuni kirjoitti:

Tämän aamun testiinkin ilmestyi plussa...kaippa se täytyy todeksi uskoa:) Ja ottaa sellaisella asenteella että olen raskaana. Pitää nyt vain yrittää nauttia ja iloita tästä ja yrittää olla huolehtimatta tulevaa ultraa ja kaikkea mikä voi mennä pieleen. Tällä tavalla raskautuessa sitä tietysti on huolissaan, mutta kyllä se huoli taitaa aina kuulua raskauteen. Ensimmäinen raskaus alkoi luomuna ja muistan että mietin silloinkin että apua onkohan lapsi terve ja mitä ultrissa näkyy ja miten raskaus sujuu ja miten osaan synnyttää...ja...ja...:)Nyt vaan pitää yrittää ottaa rennolla asenteella:)

Tämän hetken oireita on edelleen nuo alamaha tuntemukset. Rintojen arkuus tuli takaisin pari päivää sitten...pahoinvointia ei vielä ole. Edellisessä raskaudessa pahoinvointi oli alkuvaiheessa todella voimakasta eli sitä nyt en välttämättä haluakaan:)

Yöllä sitä taitaa olla vielä jotenkin herkimmillään asian suhteen jos sattuu heräämään. Minäkin mietiskelin viimeyönä että missähän meidän turvakaukalo on ja pitää sitten ostaa pinnasänkyyn uusi patja kun esikoinen on käyttänyt vanhaa leikeissään jne. Meillä kaikki vauvan tarvikkeet onkin jo valmiina kun en ole raskinut niistä luopua...vaatteet olen kyllä myynyt ja tälle ensimmäiselle säästänyt vaatteita jotka saa sitten mukaansa kun joskus päättää kotoa lähteä ( tällä hetkellä hän on kyllä vahvasti sitä mieltä että ei muuta koskaan pois kotoa ja ollaankin sovittu että ei ole pakko:):):) Ja voi sitä onnenpäivää kun saa ja uskaltaa kertoa että meille tulee vauva...se on ollut jo monta vuotta toiveissa esikoisellakin. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin että kaikki sujuu hyvin.

Käytähän sinä hellyyden puuskat miehen ihottuman hoitoon:) Ja käy ostamassa vaikka se yksi body kaappiin vauvalle niin asia jotenkin todellistuu:)

Lue lisää

Hei ! Olen ollut muutaman päivän netittömässä tilassa ja muutoin kiireisenä nii en ole kerinnyt palstailemaankaan ollenkaan.

Itsekin tein toista kertaa raskaustestin taas tänään, eli viikko ja päivä ensimmäisistä plussista, koska se on vain niin uskomaton asia ja ihme, jota ei voi vieläkään oikein käsittää (: Joko sinulla on realisoitunut se ajatus, että sisälläsi kasvaa uusi elämä? Koska sinulle määrätty eka ultra? Minulla ultra 19.7 jos nyt ei kummempia kuulu (: Vähän jännittää, vaikka onhan tuohon vielä aikaa.

Kävin tosiaan kehoituksestasi vauvanvaatteita katselemassa.. Mentiin kirpputorille miehen kanssa, ja hypisteltiin siellä yhdessä asuja. Minä enemmänkin hypistelin ja hän silitteli selkääni ilkikurisesti ja hellästi (: Tuntuu kovin oudolta jutella raskaana olevan työkaverin kanssa vauvajuttuja ja katsella vauvan vaatteita, ja olla elämässään ekaa kertaa "osa porukasta". Aiemmin olen ollut aina se ulkopuolinen, surullinen nainen joka vain mietti, että näinköhän tämä elämä tulee olemaan lapsetonta :( Se on todella paha tunne, lohduton tunne.

Ramppaan monta kertaa päivässä vessassa, kokeilemassa ettei vaan mitään verta tule. Joka kerran olen saanut helpottua. En uskaltanut edes lopettaa lugeja "kuin seinään" joten olen ottanut yhden päivässä niin kauan kun niitä vielä riittää (täksi viikoksi enää). Vieläkö sinä käytät lugeja? (:

Toivon niin kovasti, että meidän kummankin vauvat saisi syntyä tähän maailmaan, koska he olisivat niin toivottuja (: Saisi teidän esikoinen kauan kaipaamansa pikkusiskon tai veikankin (; Minä olen aina ajatellut että jos saan mieheni kanssa lapsen, siitä tulee tyttö.. tänään kyllä yllätin itseni miettimästä pojan nimiä (:

Pelkoa on täälläkin päässä. Huoli siitä mitä ultrassa näkyy, onko vauva terve, kehittyykö hän kuten kuuluu. Synnytys ei minua pelota, mutta imettäminen taitaisi olla semmoinen asia, että se jotenkin mietityttää. Mies haluaa ehdottomasti että minä imettäisin, koska se tekee kuulemma vauvan psyykelle hyvää :D Haluan tietysti imettää, mutta en vain tiedä osaanko :D Mieheni on hyvin osallistuvainen jo tässä vaiheessa, katsoo tarkkaan mitä minun sopii syödä, katsoo etten rasita itseäni, miettii kanssani lapsen kasvatukseen liittyviä asioita ja haluaa osallistua kaikkeen. Minun mielestäni hänen kaltainen mies on kuin luotu isäksi, ja kun mietin että maailmassa on paljon hyviä miehiä joista ei koskaan tule isiä, se tuntuu surulliselta. Toivon kovasti että tämä menee hyvin.. Pelko ja onni ovat päivittäin käsi kädessä, kaipa se kuuluu odotukseen ja varsinkin avusteiseen raskauteen.

Huomasin viikonloppuna, että alaselkäni on herkempi ja jumittuu omituisesti. Luinkin netistä että joillekin naisille voi tulla alkuraskaudessa jo nikamien löystymistä :O Toinen uusi havainto oli reikä hampaassa.. Äitini sai jatkuvasti reikiä ollessaan raskaana.. joten taidan vaan oikeasti olla raskaana. Asia jota ei vieläkään tajua, ei näin pitkän odotuksen jälkeen (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Hei ! Olen ollut muutaman päivän netittömässä tilassa ja muutoin kiireisenä nii en ole kerinnyt palstailemaankaan ollenkaan.

Itsekin tein toista kertaa raskaustestin taas tänään, eli viikko ja päivä ensimmäisistä plussista, koska se on vain niin uskomaton asia ja ihme, jota ei voi vieläkään oikein käsittää (: Joko sinulla on realisoitunut se ajatus, että sisälläsi kasvaa uusi elämä? Koska sinulle määrätty eka ultra? Minulla ultra 19.7 jos nyt ei kummempia kuulu (: Vähän jännittää, vaikka onhan tuohon vielä aikaa.

Kävin tosiaan kehoituksestasi vauvanvaatteita katselemassa.. Mentiin kirpputorille miehen kanssa, ja hypisteltiin siellä yhdessä asuja. Minä enemmänkin hypistelin ja hän silitteli selkääni ilkikurisesti ja hellästi (: Tuntuu kovin oudolta jutella raskaana olevan työkaverin kanssa vauvajuttuja ja katsella vauvan vaatteita, ja olla elämässään ekaa kertaa "osa porukasta". Aiemmin olen ollut aina se ulkopuolinen, surullinen nainen joka vain mietti, että näinköhän tämä elämä tulee olemaan lapsetonta :( Se on todella paha tunne, lohduton tunne.

Ramppaan monta kertaa päivässä vessassa, kokeilemassa ettei vaan mitään verta tule. Joka kerran olen saanut helpottua. En uskaltanut edes lopettaa lugeja "kuin seinään" joten olen ottanut yhden päivässä niin kauan kun niitä vielä riittää (täksi viikoksi enää). Vieläkö sinä käytät lugeja? (:

Toivon niin kovasti, että meidän kummankin vauvat saisi syntyä tähän maailmaan, koska he olisivat niin toivottuja (: Saisi teidän esikoinen kauan kaipaamansa pikkusiskon tai veikankin (; Minä olen aina ajatellut että jos saan mieheni kanssa lapsen, siitä tulee tyttö.. tänään kyllä yllätin itseni miettimästä pojan nimiä (:

Pelkoa on täälläkin päässä. Huoli siitä mitä ultrassa näkyy, onko vauva terve, kehittyykö hän kuten kuuluu. Synnytys ei minua pelota, mutta imettäminen taitaisi olla semmoinen asia, että se jotenkin mietityttää. Mies haluaa ehdottomasti että minä imettäisin, koska se tekee kuulemma vauvan psyykelle hyvää :D Haluan tietysti imettää, mutta en vain tiedä osaanko :D Mieheni on hyvin osallistuvainen jo tässä vaiheessa, katsoo tarkkaan mitä minun sopii syödä, katsoo etten rasita itseäni, miettii kanssani lapsen kasvatukseen liittyviä asioita ja haluaa osallistua kaikkeen. Minun mielestäni hänen kaltainen mies on kuin luotu isäksi, ja kun mietin että maailmassa on paljon hyviä miehiä joista ei koskaan tule isiä, se tuntuu surulliselta. Toivon kovasti että tämä menee hyvin.. Pelko ja onni ovat päivittäin käsi kädessä, kaipa se kuuluu odotukseen ja varsinkin avusteiseen raskauteen.

Huomasin viikonloppuna, että alaselkäni on herkempi ja jumittuu omituisesti. Luinkin netistä että joillekin naisille voi tulla alkuraskaudessa jo nikamien löystymistä :O Toinen uusi havainto oli reikä hampaassa.. Äitini sai jatkuvasti reikiä ollessaan raskaana.. joten taidan vaan oikeasti olla raskaana. Asia jota ei vieläkään tajua, ei näin pitkän odotuksen jälkeen (:

Lue lisää

No hei. Mietinkin että oletko siirtynyt jo kokonaan tuonne odotus palstalle:)

Meillä ensimmäinen ultra on 21.7 ja jännittää todella paljon. Tuntuu että tässä on nyt taas piinaviikot edessä kun täytyy malttaa odottaa. Lugesteronia neuvottiin käyttämään kuuri loppuun ( viimeiset lääkkeet meni tänään )Mietin myös samaa että onko ihan fiksua lopettaa sitten luget yhtä-äkkiä, mutta täytyy vain luottaa että oma elimistö tuottaa hormoonia riittävästi.

Yritän asennoitua positiivisesti ja ajatella kaikki on hyvin. Alamaha tuntemuksia on edelleen ja uskon että ne liittyvät kohdun kasvamiseen. Tiputtelu vuoto on loppunut kokonaan. Rinnat on ihan todella arat, tuntuu että ei pysty olemaan ilman rintsikoita ollenkaan:) Ostin kaappin vielä yhden raskaustestin jos epätoivo iskee niin voin sen sitten tehdä. Minun synnytykseni oli silloin aikoinaan todella hyvä kokemus ja se ei pelota, täytyy vain asennoitua niin että kipu kuuluu synnytykseen ja on lopputuloksen arvoista. Imetys sujuikin sitten huonommin kun vauva ei jaksanut imeä rintaa ja sairaalasta sai vain hirveää painostusta. Mutta nyt varmaan osaan jo siihenkin suhtautua ilman suuria paineita:)

Hassua mutta olen myös ajatellut että lapsi on varmaan tyttö....vaikka kumpi vain on hyvä vaihtoehto. Nimiäkin ( tytölle ja pojalle )olen jo hieman miehen kanssa miettinyt. Molemmat ollaan vahvasti erimieltä hyvästä nimestä :O Meinaatteko te kysyä vauvan sukupuolta sitten kun se on nähtävissä?

Päiväuni kirjoitti:

No hei. Mietinkin että oletko siirtynyt jo kokonaan tuonne odotus palstalle:)

Meillä ensimmäinen ultra on 21.7 ja jännittää todella paljon. Tuntuu että tässä on nyt taas piinaviikot edessä kun täytyy malttaa odottaa. Lugesteronia neuvottiin käyttämään kuuri loppuun ( viimeiset lääkkeet meni tänään )Mietin myös samaa että onko ihan fiksua lopettaa sitten luget yhtä-äkkiä, mutta täytyy vain luottaa että oma elimistö tuottaa hormoonia riittävästi.

Yritän asennoitua positiivisesti ja ajatella kaikki on hyvin. Alamaha tuntemuksia on edelleen ja uskon että ne liittyvät kohdun kasvamiseen. Tiputtelu vuoto on loppunut kokonaan. Rinnat on ihan todella arat, tuntuu että ei pysty olemaan ilman rintsikoita ollenkaan:) Ostin kaappin vielä yhden raskaustestin jos epätoivo iskee niin voin sen sitten tehdä. Minun synnytykseni oli silloin aikoinaan todella hyvä kokemus ja se ei pelota, täytyy vain asennoitua niin että kipu kuuluu synnytykseen ja on lopputuloksen arvoista. Imetys sujuikin sitten huonommin kun vauva ei jaksanut imeä rintaa ja sairaalasta sai vain hirveää painostusta. Mutta nyt varmaan osaan jo siihenkin suhtautua ilman suuria paineita:)

Hassua mutta olen myös ajatellut että lapsi on varmaan tyttö....vaikka kumpi vain on hyvä vaihtoehto. Nimiäkin ( tytölle ja pojalle )olen jo hieman miehen kanssa miettinyt. Molemmat ollaan vahvasti erimieltä hyvästä nimestä :O Meinaatteko te kysyä vauvan sukupuolta sitten kun se on nähtävissä?

Lue lisää

Heippa! (: Hienoa että tiputtelu on loppunut!

Minä olen vasta varovaisesti lueskellut odotuspalstoja, enemmän on tullut netistä luettua asiapitoisia raskausartikkeleita (: Päivittäinhän tämä asia mielessä pyörii kuitenkin.

Samaa mietin, että kun luget sitten lopettaa niin täytyy vaan toivoa että oma elimistö tuottaa hormoneja riittävästi raskauden ylläpitämiseksi. Minua kumminkin huolettaa kun minulla on paha pco, niin ei ole kyllä hormonintuotannot varmasti ihan ideaalitasolla :O Mutta olen miettinyt että eiköhän se istukkakin siellä tuota niitä hormoneita joilla se raskaus pysyy. Olen tänään ollut lugettomalla päivällä testimielessä, mutta mitään sen kummempia oireita ei tunnu, eli ehkä ilman lugeja voi pärjätä.. ehkä! (:

Vauvan sukupuolesta ollaan mietitty vähän ristiin, itse haluaisin ehkä tietää heti kuin mahdollista, ja mies saattaisi haluta tietää vasta vauvan synnyttyä, mutta emmeköhän pääse sopimukseen tästä asiasta jos niin pitkälle päästään (: Mitenkä teillä?

Yksi aivan niin kamala asia tässä vaiheessa raskautta on lukea keskenmeno/kohdun ulkoinen raskaus/tuulimunakeskusteluita netissä.. Olen kauhusta kankeana että minulla olisikin joku näistä, kun edelleenkin tuntuu että raskaus on vain liian hyvää ollakseen totta. Kuinka usein sinulla tuntuu noita kohdun kasvukipuja? Minulla ei tunnu kovinkaan usein, joskus muutaman kerran päivässä kovempaa, joskus jotain toispuoleista joka menee nopeasti ohi (nivusissa/munasarjoissa/kohdun sivulla), ja joskus ei pariin päivään mitään!!! Huolettaa, ja ultraan pitäisi jaksaa odottaa vielä kaksi viikkoa.

Meillä menee kyllä ajallisesti mukavan yksiin nämä ultrat ja kaikki, vain parin päivän erolla (: Maalisvauvojahan sieltä pitäisi olla tuloillaan.. (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa! (: Hienoa että tiputtelu on loppunut!

Minä olen vasta varovaisesti lueskellut odotuspalstoja, enemmän on tullut netistä luettua asiapitoisia raskausartikkeleita (: Päivittäinhän tämä asia mielessä pyörii kuitenkin.

Samaa mietin, että kun luget sitten lopettaa niin täytyy vaan toivoa että oma elimistö tuottaa hormoneja riittävästi raskauden ylläpitämiseksi. Minua kumminkin huolettaa kun minulla on paha pco, niin ei ole kyllä hormonintuotannot varmasti ihan ideaalitasolla :O Mutta olen miettinyt että eiköhän se istukkakin siellä tuota niitä hormoneita joilla se raskaus pysyy. Olen tänään ollut lugettomalla päivällä testimielessä, mutta mitään sen kummempia oireita ei tunnu, eli ehkä ilman lugeja voi pärjätä.. ehkä! (:

Vauvan sukupuolesta ollaan mietitty vähän ristiin, itse haluaisin ehkä tietää heti kuin mahdollista, ja mies saattaisi haluta tietää vasta vauvan synnyttyä, mutta emmeköhän pääse sopimukseen tästä asiasta jos niin pitkälle päästään (: Mitenkä teillä?

Yksi aivan niin kamala asia tässä vaiheessa raskautta on lukea keskenmeno/kohdun ulkoinen raskaus/tuulimunakeskusteluita netissä.. Olen kauhusta kankeana että minulla olisikin joku näistä, kun edelleenkin tuntuu että raskaus on vain liian hyvää ollakseen totta. Kuinka usein sinulla tuntuu noita kohdun kasvukipuja? Minulla ei tunnu kovinkaan usein, joskus muutaman kerran päivässä kovempaa, joskus jotain toispuoleista joka menee nopeasti ohi (nivusissa/munasarjoissa/kohdun sivulla), ja joskus ei pariin päivään mitään!!! Huolettaa, ja ultraan pitäisi jaksaa odottaa vielä kaksi viikkoa.

Meillä menee kyllä ajallisesti mukavan yksiin nämä ultrat ja kaikki, vain parin päivän erolla (: Maalisvauvojahan sieltä pitäisi olla tuloillaan.. (:

Lue lisää

Täällä on mennyt hienosti ilman lugeja. Kyllä se oma elimistö tuottaa riittävästi hormooneja.

Vauvan sukupuolta en välttämättä halua selvittää. Tuntuu että jännitys kuuluu odotukseen ja synnytykseen:) Toisaalta tällä tavalla raskautuessa on ollut jo hurjasti jännitystä...niin että voi olla että sukupuoli kysytään kuitenkin, en tiedä vielä.

Kyllä se kohdun ulkopuolinen varmasti jo oireilisi tässä vaiheessa ( en ole kyllä tutkinut asiaa). Itse pelkään tuulimuna raskautta eniten, olisi hirveä pettymys jos ultrassa ei näkyisikään mitään. Täytyy vain uskoa ja luottaa että kaikki on niinkuin pitääkin. Mielestäni alamahani on hieman pingottunut eli se varmaan on ihan positiivista jos kohdun kasvua ajattelee:)

Päiväuni kirjoitti:

Täällä on mennyt hienosti ilman lugeja. Kyllä se oma elimistö tuottaa riittävästi hormooneja.

Vauvan sukupuolta en välttämättä halua selvittää. Tuntuu että jännitys kuuluu odotukseen ja synnytykseen:) Toisaalta tällä tavalla raskautuessa on ollut jo hurjasti jännitystä...niin että voi olla että sukupuoli kysytään kuitenkin, en tiedä vielä.

Kyllä se kohdun ulkopuolinen varmasti jo oireilisi tässä vaiheessa ( en ole kyllä tutkinut asiaa). Itse pelkään tuulimuna raskautta eniten, olisi hirveä pettymys jos ultrassa ei näkyisikään mitään. Täytyy vain uskoa ja luottaa että kaikki on niinkuin pitääkin. Mielestäni alamahani on hieman pingottunut eli se varmaan on ihan positiivista jos kohdun kasvua ajattelee:)

Lue lisää

Hyvä että ilman lugejakin sujuu! Olen itse ollut reilun vuorokauden ilman lugeja, vielä ei ainakaan tunnu siltä että olisi hätää.. Olen kyllä erittäin paljon "kuulolla" ja tsekkaan jokaisen tuntemani vuodon. Eli siis melko raskasta tämä on henkisesti mutta vauveli on tämän kaiken arvoinen (:

Tuulimunaraskaus minuakin alkoi pelottaa eniten silloin yksi päivä kun luin kaikkea. Sehän ei oireista välttämättä poikkea mitenkään normaalista raskaudesta, eli julmaa arpapeliä.. Olen kuitenkin päättänyt että mietin nyt moisia mahdollisimman vähän ja keskityn ajattelemaan kanssa että kaikki on hyvin ja ultrassa näkyy reilun viikon päästä pikkuinen elämä (:

Tänään aamulla oli jo oikein pahaa pahoinvointia! Oksensin ulos mehut ja vedetkin, alakerran naapurin oven taakse. Ei hävetä ollenkaan :D Minustaki8n tuntui eilen, että nivuseni olisivat jotenkin kireämmällä kuin tavallisesti, kun makasin sohvalla. Luin kumminkin netistä, että kohtu alkaa varsinaisesti kasvaa vasta 9:llä raskausviikolla että ties mistä turvotuksesta johtuvaa tuo nyt sitten oli (: Normaalistihan kohdu on noin rypäleen kokoinen ja meidän alkiot olisi nyt kai muutaman millin vasta. niin pikkuisia mutta kovaa vauhtiahan ne sieltä alkavat kasvaa.. (:

Uskomaton tunne kaikenkaikkiaan tämä raskaus. Mies näki viime yönä jo unta, että hän piti vauvaa sylissään ja vauva pissasi hänen syliinsä. Minusta on hellyyttävää, että vauva on hänelle tässä vaiheessa jo noin konkreettisen tuntuinen, itse olen edelleen hämmentynyt ja hyvin ihmeissäni (:

vau.fi on hyvä sivusto, oletkin varmaan jo tutustunut. siellä on raskaudesta ja alkionkehityksestä viikko viikolta, ja minähän seuraan sivustoa koko ajan ja pohdin että mitä siellä on milloinkin meneillään. (:

Päiväuni kirjoitti:

Täällä on mennyt hienosti ilman lugeja. Kyllä se oma elimistö tuottaa riittävästi hormooneja.

Vauvan sukupuolta en välttämättä halua selvittää. Tuntuu että jännitys kuuluu odotukseen ja synnytykseen:) Toisaalta tällä tavalla raskautuessa on ollut jo hurjasti jännitystä...niin että voi olla että sukupuoli kysytään kuitenkin, en tiedä vielä.

Kyllä se kohdun ulkopuolinen varmasti jo oireilisi tässä vaiheessa ( en ole kyllä tutkinut asiaa). Itse pelkään tuulimuna raskautta eniten, olisi hirveä pettymys jos ultrassa ei näkyisikään mitään. Täytyy vain uskoa ja luottaa että kaikki on niinkuin pitääkin. Mielestäni alamahani on hieman pingottunut eli se varmaan on ihan positiivista jos kohdun kasvua ajattelee:)

Lue lisää

Voih, täällä on ollut vaikeita aikoja! Yritin lopettaa luget, ja n. 2,5 vrk niiden lopettamisesta alaselkä alkoi naksua pahemmin ja tuntui kuin kohdunkaula olisi ollut aukeamassa tai jotain! Siis sellainen menkkamainen tunne selässä ja pieniä pistelyitä alavatsalla. En tiedä olenko vain neuroottinen vai oikeasti aistinko että on hätä. Koko ajan tuntui, että vuoto alkaa varmaan kohta, joten oli sitten pakko ottaa pari lugea, joilla tunne hälvenikin muutamassa tunnissa! Alaselkä on suunnilleen normaali, alavatsalla tuntuu kyllä ajoittain nipistelyitä mutta eivät ne pelota.

Toinen säikäyttävä asia oli eilen yhdynnän jälkeen havaitsemani oranssihtava vuoto, joka kesti pari tuntia! Kätilölle soittaessani siellä sanottiin vaan että yhdyntä saattaa raskaudessa avata jotain verisuonia kohdunkaulalla, ja ei pitäisi olla huolissaan. Lisäksi kun minulle tehtiin maaliskuun alussa LOOP-hoito, niin se ja raskaus yhdessä kuulemma aiheuttavat yhdynnässä lähes varman verenvuodon.. Silti koko viikonloppu on mennyt piloille pelosta ja huolesta.

Oma klinikkani on ensi viikon kiinni ja nyt tilanne on kyllä sen verran sekava ja pelottava, että menen huomenna yksityiselle gynelle klo 15. Huoli on niin kova, mutta huomennahan sen tietää mikä siellä suunnilleen on tilanne.. Tänään siis rv 6 0 (suunnilleen) menossa, että kyllähän ultrassa pitäisi näkyä ainakin että onko siellä jotain ja missä kohtaa, joskaan sykettä ei välttämättä kai havaittaisikaan vielä.

FlowerLove420 kirjoitti:

Voih, täällä on ollut vaikeita aikoja! Yritin lopettaa luget, ja n. 2,5 vrk niiden lopettamisesta alaselkä alkoi naksua pahemmin ja tuntui kuin kohdunkaula olisi ollut aukeamassa tai jotain! Siis sellainen menkkamainen tunne selässä ja pieniä pistelyitä alavatsalla. En tiedä olenko vain neuroottinen vai oikeasti aistinko että on hätä. Koko ajan tuntui, että vuoto alkaa varmaan kohta, joten oli sitten pakko ottaa pari lugea, joilla tunne hälvenikin muutamassa tunnissa! Alaselkä on suunnilleen normaali, alavatsalla tuntuu kyllä ajoittain nipistelyitä mutta eivät ne pelota.

Toinen säikäyttävä asia oli eilen yhdynnän jälkeen havaitsemani oranssihtava vuoto, joka kesti pari tuntia! Kätilölle soittaessani siellä sanottiin vaan että yhdyntä saattaa raskaudessa avata jotain verisuonia kohdunkaulalla, ja ei pitäisi olla huolissaan. Lisäksi kun minulle tehtiin maaliskuun alussa LOOP-hoito, niin se ja raskaus yhdessä kuulemma aiheuttavat yhdynnässä lähes varman verenvuodon.. Silti koko viikonloppu on mennyt piloille pelosta ja huolesta.

Oma klinikkani on ensi viikon kiinni ja nyt tilanne on kyllä sen verran sekava ja pelottava, että menen huomenna yksityiselle gynelle klo 15. Huoli on niin kova, mutta huomennahan sen tietää mikä siellä suunnilleen on tilanne.. Tänään siis rv 6 0 (suunnilleen) menossa, että kyllähän ultrassa pitäisi näkyä ainakin että onko siellä jotain ja missä kohtaa, joskaan sykettä ei välttämättä kai havaittaisikaan vielä.

Lue lisää

Voi ei. Piti heti käydä lukemassa että mikä se LOOP-hoito on. Kyllä se vuoto ihan varmasti säikäyttää...varsinkin näin aikaisessa vaiheessa. Hyvä että sait lääkäri aikaa niin osaavat antaa neuvoja ja kertoa onko normaalia että lugejen lopetus aiheuttaa tuollaisia kipuja. Minulla ennen vuotoja ja vuotojen aikaan oli todella kovaa menkkamaista kipua. Olisiko voinut käydä niin että yhdynnän aikana kynsi tai joku on rikkonut hieman limakalvoa ja aiheuttanut pientä verenvuotoa. Onko vuoto nyt loppunut?

Minulla se verenvuoto oli ihan kirkkaan punaista ja sisälsi pieniä hyytymiä. Onneksi vuoto loppui. Tein eilen testin kun olen ollut ilman lugeja viikon ja vahva viivahan siihen onneksi ilmestyi. Rauhoitti mieltä todella paljon. Jospa nyt malttaa odottaa ultraa rauhallisemmalla mielellä. Rintojen arkuus on todella tuskallista aivan kuten aiemmassa raskaudessa. Nyt olen nukkunut kaksi yötä rintsikat päällä että on jotain tukea ja ei satu niin paljon:) Pientä pahoinvointia on iltaisin ja yritänkin syödä säännöllisesti jotain pientä...kun näillä helteillä ei oikein meinaa ruoka maistua.

Mutta toivotaan että sinulla ja vauvalla on kaikki kunnossa ja mieli rauhoittuu lääkärissä käynnin myötä.

Päiväuni kirjoitti:

Voi ei. Piti heti käydä lukemassa että mikä se LOOP-hoito on. Kyllä se vuoto ihan varmasti säikäyttää...varsinkin näin aikaisessa vaiheessa. Hyvä että sait lääkäri aikaa niin osaavat antaa neuvoja ja kertoa onko normaalia että lugejen lopetus aiheuttaa tuollaisia kipuja. Minulla ennen vuotoja ja vuotojen aikaan oli todella kovaa menkkamaista kipua. Olisiko voinut käydä niin että yhdynnän aikana kynsi tai joku on rikkonut hieman limakalvoa ja aiheuttanut pientä verenvuotoa. Onko vuoto nyt loppunut?

Minulla se verenvuoto oli ihan kirkkaan punaista ja sisälsi pieniä hyytymiä. Onneksi vuoto loppui. Tein eilen testin kun olen ollut ilman lugeja viikon ja vahva viivahan siihen onneksi ilmestyi. Rauhoitti mieltä todella paljon. Jospa nyt malttaa odottaa ultraa rauhallisemmalla mielellä. Rintojen arkuus on todella tuskallista aivan kuten aiemmassa raskaudessa. Nyt olen nukkunut kaksi yötä rintsikat päällä että on jotain tukea ja ei satu niin paljon:) Pientä pahoinvointia on iltaisin ja yritänkin syödä säännöllisesti jotain pientä...kun näillä helteillä ei oikein meinaa ruoka maistua.

Mutta toivotaan että sinulla ja vauvalla on kaikki kunnossa ja mieli rauhoittuu lääkärissä käynnin myötä.

Lue lisää

Täällä taas! Joo, LOOP on semmoinen kohdunkaulan solumuutosten poistohoito, jossa siis poistetaan osa kohdunkaulaa. Tämän takia voi tulla naisille vuotoja ja ennenaikaisen synnytyksenkin riski on kohonnut. En ole tästä ihme kyllä kuitenkaan huolissani.

Kävin lääkärissä jo eilen illalla, kun sain toispuoleista vatsakipua! Mielessä oli sitten, että onkohan nyt kohdunulkoinen iskenyt. Näin eilen vauvan alun ensimmäistä kertaa, ja se sijaitsi kyllä kohdussa. Aivan kummallinen tunne katsella ruudulta pientä palloa joka on kuulemma raskauspussi, ja pussin sisällä oli sitten pienet sikiökaiut. Lääkäri sanoi, että viikkoja tässä olisi n. 5 jotain, kun itsellä olisi ollut eilen omien laskujen mukaan aika tarkalleen 6 0. Kyllähän tämä huoletti, mutta samaan aikaan pienen näkeminen toi valtavan ilon. Ja se toispuoleinen vatsakipu oli se oikeanpuoleinen munasarjani, joka on edelleenkin melko kookas. Kipu säteili jopa selkään ja vatsalle, ja olen alkanut vähän epäilemään, että munasarjojen paino on tällä hetkellä aika iso tekijä näissä epämääräisissä kivuissa (jotka vihloo kylkiin ja selkään menkkamaisesti). Ajattelin käyttää lugeja muutaman viikon, jos kaikki menee hyvin, ja kokeilla sitten lopettamista kun koen että vauva on vahvempi ja raskauteni on vahvemmalla pohjalla. Olen muutenkin psyykkisesti ihan yliherkkä kaikkien tuntemusten takia, joten en viitsi kiusata itseäni lisää tuon lugehomman kanssa :(

Nuo sinun vuodot kuulostaa kyllä paljon ikävemmiltä ja pelottavammilta kuin mitä minulla oli, onneksi ne sinullakin ovat loppuneet jo aikaa sitten! (: Minä tosiaan huomasin sen oranssin verisohjon heti yhdynnän jälkeen, ja siinä nyt oli varmaan liukkaria yms. joka sai sen tuntumaan huomattavasti isommalta määrältään (paikkani olivat muutenkin kamalan arat eikä yhdyntä edes onnistunut ilman liukkaria, vaikka ei normaalisti sellaisia käytetä). Järkytys oli silti ihan kamala ja itkin hysteerisenä, ja en ole ikinä nähnyt miehen silmissä niin suruisaa katsetta. Ajateltiin kummatkin varmaan samaa asiaa sillä hetkellä.. Vuoto kumminkin muuttui heti sen jälkeen niukemmaksi kellanruskeaksi ja sitten parin tunnin päästä jo normaaliksi kellertäväksi valkovuodoksi, eli helpotus oli suuri. Uskon aika varmaan, että tosiaan tod. näk mies hiukan hankasi kohdunkaulaa liikkuessaan, kun ei se veri kohdusta tuntunut tulevan (: mutta jäi kyllä sellainen kammo että ajatuksena on vaan että ei seksiä!!!!!!!!! :( niin paljon kuin seksistä tykkäänkin niin tuollainen verijärkytys on jotain mitä tässä vaiheessa raskaana oleva nainen ei kyllä halua kokea :/

Tämä odotteluaika on kyllä jatkuvaa ihme testailua, ja kummastihan se plussa rauhoittaa mieltä (: Varsinkin kun raskausoireet tuppaavat vielä vaihtelemaan hiukan vuorokauden ja päivien kuluessa, ja sitä miettii herkästi että miksi nyt ei ole tätä ja miksi nyt on tätä. Ruoka ei maistu muuten täälläkään päässä :( mutta jäätelöä ja tuoreita mansikoita, suosittelen! (: Mansikat varsinkin ovat raikkaita ja maistuvat poikkeuksellisen hyvältä, eivätkä okseta juuri lainkaan (hyvä mainospuhe xD). Suolaisen nälkään pikkupurtavaksi maistuvat tuc suolakeksit (se paprikan makuinen). niitä ei kamalasti kannata syödä kun niissä on niin paljon lisäaineita, mutta kumminkin, nyt on tärkeää saada energiaa ja voimia myös (: Minulla tällä hetkellä kaikki rasvaiset ruoat on ihan painajaisia, ja muutenkin oksettaa joku jauheliha, riisit ja jopa kana jota yleensä rakastan! Rinnat taas itselläni eivät ole kipeät kuin nänneistä, mutta ne ovatkin sitten aika herkät. Nukun itse ilman paitaa, mutta jopa peiton hellä paine voi tuntua hiukan kipeältä. (puhumattakaan miehen innokkaista otteista) ;D Se on varmaan ihan normaalia kumminkin (: Siis sekä miehen otteet että tissien kipuilu :D

Hyvä kun meillä on raskauoireita, nautitaan niistä ja kärsitäänkin pikkaisen (; Ne rauhoittavat kyllä mieltä tässä odotuksen myllerryksessä!

FlowerLove420 kirjoitti:

Täällä taas! Joo, LOOP on semmoinen kohdunkaulan solumuutosten poistohoito, jossa siis poistetaan osa kohdunkaulaa. Tämän takia voi tulla naisille vuotoja ja ennenaikaisen synnytyksenkin riski on kohonnut. En ole tästä ihme kyllä kuitenkaan huolissani.

Kävin lääkärissä jo eilen illalla, kun sain toispuoleista vatsakipua! Mielessä oli sitten, että onkohan nyt kohdunulkoinen iskenyt. Näin eilen vauvan alun ensimmäistä kertaa, ja se sijaitsi kyllä kohdussa. Aivan kummallinen tunne katsella ruudulta pientä palloa joka on kuulemma raskauspussi, ja pussin sisällä oli sitten pienet sikiökaiut. Lääkäri sanoi, että viikkoja tässä olisi n. 5 jotain, kun itsellä olisi ollut eilen omien laskujen mukaan aika tarkalleen 6 0. Kyllähän tämä huoletti, mutta samaan aikaan pienen näkeminen toi valtavan ilon. Ja se toispuoleinen vatsakipu oli se oikeanpuoleinen munasarjani, joka on edelleenkin melko kookas. Kipu säteili jopa selkään ja vatsalle, ja olen alkanut vähän epäilemään, että munasarjojen paino on tällä hetkellä aika iso tekijä näissä epämääräisissä kivuissa (jotka vihloo kylkiin ja selkään menkkamaisesti). Ajattelin käyttää lugeja muutaman viikon, jos kaikki menee hyvin, ja kokeilla sitten lopettamista kun koen että vauva on vahvempi ja raskauteni on vahvemmalla pohjalla. Olen muutenkin psyykkisesti ihan yliherkkä kaikkien tuntemusten takia, joten en viitsi kiusata itseäni lisää tuon lugehomman kanssa :(

Nuo sinun vuodot kuulostaa kyllä paljon ikävemmiltä ja pelottavammilta kuin mitä minulla oli, onneksi ne sinullakin ovat loppuneet jo aikaa sitten! (: Minä tosiaan huomasin sen oranssin verisohjon heti yhdynnän jälkeen, ja siinä nyt oli varmaan liukkaria yms. joka sai sen tuntumaan huomattavasti isommalta määrältään (paikkani olivat muutenkin kamalan arat eikä yhdyntä edes onnistunut ilman liukkaria, vaikka ei normaalisti sellaisia käytetä). Järkytys oli silti ihan kamala ja itkin hysteerisenä, ja en ole ikinä nähnyt miehen silmissä niin suruisaa katsetta. Ajateltiin kummatkin varmaan samaa asiaa sillä hetkellä.. Vuoto kumminkin muuttui heti sen jälkeen niukemmaksi kellanruskeaksi ja sitten parin tunnin päästä jo normaaliksi kellertäväksi valkovuodoksi, eli helpotus oli suuri. Uskon aika varmaan, että tosiaan tod. näk mies hiukan hankasi kohdunkaulaa liikkuessaan, kun ei se veri kohdusta tuntunut tulevan (: mutta jäi kyllä sellainen kammo että ajatuksena on vaan että ei seksiä!!!!!!!!! :( niin paljon kuin seksistä tykkäänkin niin tuollainen verijärkytys on jotain mitä tässä vaiheessa raskaana oleva nainen ei kyllä halua kokea :/

Tämä odotteluaika on kyllä jatkuvaa ihme testailua, ja kummastihan se plussa rauhoittaa mieltä (: Varsinkin kun raskausoireet tuppaavat vielä vaihtelemaan hiukan vuorokauden ja päivien kuluessa, ja sitä miettii herkästi että miksi nyt ei ole tätä ja miksi nyt on tätä. Ruoka ei maistu muuten täälläkään päässä :( mutta jäätelöä ja tuoreita mansikoita, suosittelen! (: Mansikat varsinkin ovat raikkaita ja maistuvat poikkeuksellisen hyvältä, eivätkä okseta juuri lainkaan (hyvä mainospuhe xD). Suolaisen nälkään pikkupurtavaksi maistuvat tuc suolakeksit (se paprikan makuinen). niitä ei kamalasti kannata syödä kun niissä on niin paljon lisäaineita, mutta kumminkin, nyt on tärkeää saada energiaa ja voimia myös (: Minulla tällä hetkellä kaikki rasvaiset ruoat on ihan painajaisia, ja muutenkin oksettaa joku jauheliha, riisit ja jopa kana jota yleensä rakastan! Rinnat taas itselläni eivät ole kipeät kuin nänneistä, mutta ne ovatkin sitten aika herkät. Nukun itse ilman paitaa, mutta jopa peiton hellä paine voi tuntua hiukan kipeältä. (puhumattakaan miehen innokkaista otteista) ;D Se on varmaan ihan normaalia kumminkin (: Siis sekä miehen otteet että tissien kipuilu :D

Hyvä kun meillä on raskauoireita, nautitaan niistä ja kärsitäänkin pikkaisen (; Ne rauhoittavat kyllä mieltä tässä odotuksen myllerryksessä!

Lue lisää

Onko sinulla siis endometrioosi ( vai onko se taas ihan eri juttu? ). Hyvä että mieli rauhoittui lääkärissä käynnin myötä:) Määräsikö lääkäri sinulle lisää Lugeja vai onko sinulla vielä entisiä jäljellä? Minulla tosiaan on jopa ollut parempi olo ilman lugeja...luulen että ne hieman lisäsivät alamaha kipua. Jännitys oli kyllä suuri kun ne täytyi jättää pois.

Meillä ei nuo "seksuaaliset kanssakäymiset" :) ole aiheuttaneet onneksi mitään kipuja tai vuotoja...vaikkakin eipä nuo sänkyhommat paljoa mielessä pyörinyt vuotojen aikaan.

Minulla on melko epäuskoinen olo edelleen raskauden suhteen. Kaippa sitä täytyy nähdä ultrassa että kaikki on kunnossa ennenkuin uskaltaa ihan tosissaan iloita asiasta. Emme ole kertoneet asiasta muille kuin omille vanhemmille ja muille kerrotaan vasta ultran jälkeen. Tuntuu kyllä piinaavan pitkältä tämä ultran odotus!!! Kävimme tänään shoppailemassa koko perheen voimin ja kyllä ne silmät tahtoi aina välillä hakeutua sinne vauvojen vaatteiden suuntaan...mitään en kuitenkaan tohtinut vielä ostaa:)

Päiväuni kirjoitti:

Onko sinulla siis endometrioosi ( vai onko se taas ihan eri juttu? ). Hyvä että mieli rauhoittui lääkärissä käynnin myötä:) Määräsikö lääkäri sinulle lisää Lugeja vai onko sinulla vielä entisiä jäljellä? Minulla tosiaan on jopa ollut parempi olo ilman lugeja...luulen että ne hieman lisäsivät alamaha kipua. Jännitys oli kyllä suuri kun ne täytyi jättää pois.

Meillä ei nuo "seksuaaliset kanssakäymiset" :) ole aiheuttaneet onneksi mitään kipuja tai vuotoja...vaikkakin eipä nuo sänkyhommat paljoa mielessä pyörinyt vuotojen aikaan.

Minulla on melko epäuskoinen olo edelleen raskauden suhteen. Kaippa sitä täytyy nähdä ultrassa että kaikki on kunnossa ennenkuin uskaltaa ihan tosissaan iloita asiasta. Emme ole kertoneet asiasta muille kuin omille vanhemmille ja muille kerrotaan vasta ultran jälkeen. Tuntuu kyllä piinaavan pitkältä tämä ultran odotus!!! Kävimme tänään shoppailemassa koko perheen voimin ja kyllä ne silmät tahtoi aina välillä hakeutua sinne vauvojen vaatteiden suuntaan...mitään en kuitenkaan tohtinut vielä ostaa:)

Lue lisää

Heippa ja hyvää alkavaa viikonloppua sinne (:

Mulla ei ole endoa, endo on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, vaan mulla oli siis kohdunkaulan solumuutoksia, joista olisi voinu pitemmällä aikavälillä kehittyä vaikka syöpä, ellei olisi poistettu. Tarkassa seulassa joudun olemaan loppuiän, vaikka nuori olenkin. Se oli kuitenkin juuri ennen hoitoja se, ja fiilis on sen suhteen luottavainen ja hyvä kun havaittiin ja hoidettiin pois! (: tällaisiin on yleensä tosi hyvät ennusteet kun ajoissa löytyy, siksi siis papakoe kannattaa!

Vanhoja lugeja on jäljellä, niitä olen käytellyt joka päivä tai joka toinen päivä (fiiliksen mukaan) yhden (: ensi viikollahan on se ultra jo, ja siellä näkee tosissaan mikä se tianne siellä masussa on, katson sitten jatkoja kun tiedän...luget kyllä ehkä hiukan lisäävät päänsärkyisyyttä, turvotusta ja alavatsatuntemuksia, mutta silti en vain uskalla niitä kokonaan jättää, kun on ihan uskomaton olo itselläkin tämän raskauden kanssa. Mietin vain että onkohan se ihan oikeasti mun mahassa ja kasvaako se, onko siellä ketään. Mietin että tuleeko musta ihan oikeesti äiti! Pelkään joka päivä, onkohan edes normaalia :( katson aina tarkkaan ettei verta näy eikä tule, huolestun jos vatsaa tai selkää kramppaa lujempaa tai jos oireet katoavat vaikka tunniksikin!

Millainen sinulla on kaiken kaikkiaan fyysinen olo oireiden puolelta, entä henkinen? Minä olen ollut kovin huolestunut ja henkisesti tunnen paljon surumielisyyttä ja saatan hermostuakin (ärsyyntyä'/huolestua)vähän helpommin kuin normaalisti. Fyysisiä oireita tässä:
- Rinnat joskus vähän kipeät, ei pahasti
- Huimaus, heikkouden ja voimattomuuden tunne
- alavatsan ja ala (ja keski)selän tuntemukset joskus
- aamulla vähän heräämisen jälkeen alkava yökötys ja yleensä oksennan ainakin kerran, ennen kuin vatsa tasoittuu. Etomista saattaa silti jatkua joskus koko päivänkin, sellaista lievää ja oikein yököttävää.
- Tekee mieli kauheasti hetkittäin ruokaa, ja silti kun syö voi tulla yökkö olo tai jo ennen syömistä.
- inhottavat hajut ja joskus maut. tänään työpaikan kahvinkeitin sai aikaan suuren inhoreaktion! onneksi meillä ei ole kotona kahvinkeitintä (: samoin astianpesukoneen haju, apua!
- unet, mietin unessa vauvaa ja olen siitä huolissaan unissanikin ja unen laatu on ihan karseaa
- näppylöitä!
- ajoittain vatsojen väänteet ja vatsan sekaisin meno, siis ripuli.. se on omiaan vaan lisäämään sitä heikkouden tunnetta. Vähän pelottaa että joku näistä mun oireita on epänormaali tai jotain, taidan olla aika vauhko (:

Me tosiaan ostettiin silloin yksi viikonloppu kirpputorilta pari pikkuista vauvanvaatetta, sen enempää ei kumminkaan olla.. Ihan varastoon vain, sanoin itselleni pettymystä peläten.

Onneksi ultriin on enää muutamia päiviä.. pitää toivoa että viikonloppu menee nopeasti alta ja saa levättyä vain (: Sulla oli ultra keskiviikkona, vai torstaina? Minulla se on tosiaan tiistaina ja pelot ja toivo sekoittavat tunteet. tässä on niin paljon pelissä että ihan hirvittää. Toivon vain että se pikku möhkö on jaksanut kasvaa siellä.. tänään olin muka huomaavinani että kohtuni olisi noussut ihan aavistuksen hippusen vatsassani ylöspäin, mutta taisin vaan kuvitella, näillä viikoilla sentään. :D (:

minä se en näköjään vaan osaa lyhyesti kirjoittaa, mitä tulee lapsenhankintajuttuihin!

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa ja hyvää alkavaa viikonloppua sinne (:

Mulla ei ole endoa, endo on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, vaan mulla oli siis kohdunkaulan solumuutoksia, joista olisi voinu pitemmällä aikavälillä kehittyä vaikka syöpä, ellei olisi poistettu. Tarkassa seulassa joudun olemaan loppuiän, vaikka nuori olenkin. Se oli kuitenkin juuri ennen hoitoja se, ja fiilis on sen suhteen luottavainen ja hyvä kun havaittiin ja hoidettiin pois! (: tällaisiin on yleensä tosi hyvät ennusteet kun ajoissa löytyy, siksi siis papakoe kannattaa!

Vanhoja lugeja on jäljellä, niitä olen käytellyt joka päivä tai joka toinen päivä (fiiliksen mukaan) yhden (: ensi viikollahan on se ultra jo, ja siellä näkee tosissaan mikä se tianne siellä masussa on, katson sitten jatkoja kun tiedän...luget kyllä ehkä hiukan lisäävät päänsärkyisyyttä, turvotusta ja alavatsatuntemuksia, mutta silti en vain uskalla niitä kokonaan jättää, kun on ihan uskomaton olo itselläkin tämän raskauden kanssa. Mietin vain että onkohan se ihan oikeasti mun mahassa ja kasvaako se, onko siellä ketään. Mietin että tuleeko musta ihan oikeesti äiti! Pelkään joka päivä, onkohan edes normaalia :( katson aina tarkkaan ettei verta näy eikä tule, huolestun jos vatsaa tai selkää kramppaa lujempaa tai jos oireet katoavat vaikka tunniksikin!

Millainen sinulla on kaiken kaikkiaan fyysinen olo oireiden puolelta, entä henkinen? Minä olen ollut kovin huolestunut ja henkisesti tunnen paljon surumielisyyttä ja saatan hermostuakin (ärsyyntyä'/huolestua)vähän helpommin kuin normaalisti. Fyysisiä oireita tässä:
- Rinnat joskus vähän kipeät, ei pahasti
- Huimaus, heikkouden ja voimattomuuden tunne
- alavatsan ja ala (ja keski)selän tuntemukset joskus
- aamulla vähän heräämisen jälkeen alkava yökötys ja yleensä oksennan ainakin kerran, ennen kuin vatsa tasoittuu. Etomista saattaa silti jatkua joskus koko päivänkin, sellaista lievää ja oikein yököttävää.
- Tekee mieli kauheasti hetkittäin ruokaa, ja silti kun syö voi tulla yökkö olo tai jo ennen syömistä.
- inhottavat hajut ja joskus maut. tänään työpaikan kahvinkeitin sai aikaan suuren inhoreaktion! onneksi meillä ei ole kotona kahvinkeitintä (: samoin astianpesukoneen haju, apua!
- unet, mietin unessa vauvaa ja olen siitä huolissaan unissanikin ja unen laatu on ihan karseaa
- näppylöitä!
- ajoittain vatsojen väänteet ja vatsan sekaisin meno, siis ripuli.. se on omiaan vaan lisäämään sitä heikkouden tunnetta. Vähän pelottaa että joku näistä mun oireita on epänormaali tai jotain, taidan olla aika vauhko (:

Me tosiaan ostettiin silloin yksi viikonloppu kirpputorilta pari pikkuista vauvanvaatetta, sen enempää ei kumminkaan olla.. Ihan varastoon vain, sanoin itselleni pettymystä peläten.

Onneksi ultriin on enää muutamia päiviä.. pitää toivoa että viikonloppu menee nopeasti alta ja saa levättyä vain (: Sulla oli ultra keskiviikkona, vai torstaina? Minulla se on tosiaan tiistaina ja pelot ja toivo sekoittavat tunteet. tässä on niin paljon pelissä että ihan hirvittää. Toivon vain että se pikku möhkö on jaksanut kasvaa siellä.. tänään olin muka huomaavinani että kohtuni olisi noussut ihan aavistuksen hippusen vatsassani ylöspäin, mutta taisin vaan kuvitella, näillä viikoilla sentään. :D (:

minä se en näköjään vaan osaa lyhyesti kirjoittaa, mitä tulee lapsenhankintajuttuihin!

Lue lisää

No moikka taas. Olen ollut reissun päällä perheen kanssa niin en ole ollut netin äärellä:)

Sinulla on siis eilen ollut ultra...mitä siellä näkyi? Meillä ultra huomenna ja yritän olla suuremmin ajattelematta asiaa. Uskon ja toivon että kohdussa on elämää sillä rintojen arkuus on edelleen melkoista. Etova olo tulee yleensä iltaisin ja alamaha tuntemuksia on pävittäin. Mietin että olisiko mahdollista että hoitojen aikainen lääkitys vaikuttaa vielä ja aiheuttaa nuita oireita. Viikonloppuna kävelimme paljon ja illalla minulla oli todella kovat alaselkä kivut. Hieman meinasin huolestua mutta kipu helpotti sunnuntaihin mennessä. Mielialanvaihtelut ovat päivittäisiä. Tällä hetkellä nämä psyykkiset oireet ovatkin rajumpia:)...mutta jospa huomenna helpottaa kun päästään ultraan.

Kävin shoppailemassa ja hypistelin ihania, pieniä bodyja ja myssyjä kaupassa, toistaiseksi jätin vielä ostamatta kuitenkin:) Toivottavasti huomenna tulee hyviä uutisia ja voin jo jotain pientä käydä ostamassa:O

Päiväuni kirjoitti:

No moikka taas. Olen ollut reissun päällä perheen kanssa niin en ole ollut netin äärellä:)

Sinulla on siis eilen ollut ultra...mitä siellä näkyi? Meillä ultra huomenna ja yritän olla suuremmin ajattelematta asiaa. Uskon ja toivon että kohdussa on elämää sillä rintojen arkuus on edelleen melkoista. Etova olo tulee yleensä iltaisin ja alamaha tuntemuksia on pävittäin. Mietin että olisiko mahdollista että hoitojen aikainen lääkitys vaikuttaa vielä ja aiheuttaa nuita oireita. Viikonloppuna kävelimme paljon ja illalla minulla oli todella kovat alaselkä kivut. Hieman meinasin huolestua mutta kipu helpotti sunnuntaihin mennessä. Mielialanvaihtelut ovat päivittäisiä. Tällä hetkellä nämä psyykkiset oireet ovatkin rajumpia:)...mutta jospa huomenna helpottaa kun päästään ultraan.

Kävin shoppailemassa ja hypistelin ihania, pieniä bodyja ja myssyjä kaupassa, toistaiseksi jätin vielä ostamatta kuitenkin:) Toivottavasti huomenna tulee hyviä uutisia ja voin jo jotain pientä käydä ostamassa:O

Lue lisää

Ettekö jo kuuluisi odotus-palstalle? Jatkakaa vuorokeskusteluanne siellä. Onnea paljon, mutta me muut täällä edelleen lapsettomina... Lapsettomuuspalstalla....

Päiväuni kirjoitti:

No moikka taas. Olen ollut reissun päällä perheen kanssa niin en ole ollut netin äärellä:)

Sinulla on siis eilen ollut ultra...mitä siellä näkyi? Meillä ultra huomenna ja yritän olla suuremmin ajattelematta asiaa. Uskon ja toivon että kohdussa on elämää sillä rintojen arkuus on edelleen melkoista. Etova olo tulee yleensä iltaisin ja alamaha tuntemuksia on pävittäin. Mietin että olisiko mahdollista että hoitojen aikainen lääkitys vaikuttaa vielä ja aiheuttaa nuita oireita. Viikonloppuna kävelimme paljon ja illalla minulla oli todella kovat alaselkä kivut. Hieman meinasin huolestua mutta kipu helpotti sunnuntaihin mennessä. Mielialanvaihtelut ovat päivittäisiä. Tällä hetkellä nämä psyykkiset oireet ovatkin rajumpia:)...mutta jospa huomenna helpottaa kun päästään ultraan.

Kävin shoppailemassa ja hypistelin ihania, pieniä bodyja ja myssyjä kaupassa, toistaiseksi jätin vielä ostamatta kuitenkin:) Toivottavasti huomenna tulee hyviä uutisia ja voin jo jotain pientä käydä ostamassa:O

Lue lisää

Heippa!

pahoittelen että joku tuossa loukkaantui meidän keskusteluista... Jotenkin vain koen itseni edelleen lapsettomaksi, kun en ihan tavallinen odottaja kuitenkaan ole, ja lapsettomuutta on pitkään takana, eikä vieläkään täyttä varmuutta siitä, että lapsen sitten loppupeleissä saa. Toivon tietysti että hyvin käy koska lapsettomuus on yksi pahimmista koetinkivistä mikä voi elämässä vastaan tulla.

Pääsithän shoppailemaan jotakin mukavaa? Psyykkiset oireet täälläkin isoimpina, kamalan pääkivun ja voimattomuuden lisäksi, mutta ei haittaa. (: Minulla ultrassa oikean kokoinen asukki ja sydän löi..... tunne, jota en monena epätoivoisena ja surullisena elämäni päivänä ikinä uskonut pääseväni kokemaan.

yllätyskin löytyi, nimittäin myös toinen alkio oli kiinnittynyt ja kehittänyt tuulimunaraskauden kohtuun :D sille lääkäri nauroi, ja olimme yhtä mieltä siitä että positiivista silti se, että oli yrittänyt sekin alkaa itää... (:

Jos sinulla on kaikki hyvin, niinkun toivon että on, niin voisimme hiljentyä täällä odottamaan kumpikin tahoillamme.... ehkä tähän ketjuun kuitenkin voisi kirjoittaa, jos lapsi syntyy. Sen haluaisin kuulla, että kumpiko teille sitten aikanaan tulee, ja menikö kaikki hyvin (: Nämä ovat kuitenkin hoidoilla alkunsa saaneita raskauksia ja kyllä nämä minun mielestä kuuluu palstalle jossa puhutaan hoidoista.

Ja plussaa toivon todella paljon kaikille palstalaisille, ja toivon että näistä meidän plussista tulisi myös muille uskoa lisää omiin taisteluihinsa ja toivoa, että raskaus on mahdollista, vaikkapa tilanteissa joissa miehen simpat heikentyneet tai naisella paha PCOS. nämähän ovat juuri monen palstalaisen ongelmia ja me olemme vain yksityistapauksia muiden joukossa.. ihmisiä jotka kaipasivat vaikeilla hetkillä ja viikoilla vertaistukea (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa!

pahoittelen että joku tuossa loukkaantui meidän keskusteluista... Jotenkin vain koen itseni edelleen lapsettomaksi, kun en ihan tavallinen odottaja kuitenkaan ole, ja lapsettomuutta on pitkään takana, eikä vieläkään täyttä varmuutta siitä, että lapsen sitten loppupeleissä saa. Toivon tietysti että hyvin käy koska lapsettomuus on yksi pahimmista koetinkivistä mikä voi elämässä vastaan tulla.

Pääsithän shoppailemaan jotakin mukavaa? Psyykkiset oireet täälläkin isoimpina, kamalan pääkivun ja voimattomuuden lisäksi, mutta ei haittaa. (: Minulla ultrassa oikean kokoinen asukki ja sydän löi..... tunne, jota en monena epätoivoisena ja surullisena elämäni päivänä ikinä uskonut pääseväni kokemaan.

yllätyskin löytyi, nimittäin myös toinen alkio oli kiinnittynyt ja kehittänyt tuulimunaraskauden kohtuun :D sille lääkäri nauroi, ja olimme yhtä mieltä siitä että positiivista silti se, että oli yrittänyt sekin alkaa itää... (:

Jos sinulla on kaikki hyvin, niinkun toivon että on, niin voisimme hiljentyä täällä odottamaan kumpikin tahoillamme.... ehkä tähän ketjuun kuitenkin voisi kirjoittaa, jos lapsi syntyy. Sen haluaisin kuulla, että kumpiko teille sitten aikanaan tulee, ja menikö kaikki hyvin (: Nämä ovat kuitenkin hoidoilla alkunsa saaneita raskauksia ja kyllä nämä minun mielestä kuuluu palstalle jossa puhutaan hoidoista.

Ja plussaa toivon todella paljon kaikille palstalaisille, ja toivon että näistä meidän plussista tulisi myös muille uskoa lisää omiin taisteluihinsa ja toivoa, että raskaus on mahdollista, vaikkapa tilanteissa joissa miehen simpat heikentyneet tai naisella paha PCOS. nämähän ovat juuri monen palstalaisen ongelmia ja me olemme vain yksityistapauksia muiden joukossa.. ihmisiä jotka kaipasivat vaikeilla hetkillä ja viikoilla vertaistukea (:

Lue lisää

Tässä toinen jota vähän tympii tämä kahden hlön vuoropuhelu raskauksiensa kulusta täällä Lapsettomuus-palstalla. Voittehan te tosiaan jatkaa kirjoitteluanne vaikkapa juuri Odotus-palstalla. Onnea kuitenkin paljon molemmille!

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa!

pahoittelen että joku tuossa loukkaantui meidän keskusteluista... Jotenkin vain koen itseni edelleen lapsettomaksi, kun en ihan tavallinen odottaja kuitenkaan ole, ja lapsettomuutta on pitkään takana, eikä vieläkään täyttä varmuutta siitä, että lapsen sitten loppupeleissä saa. Toivon tietysti että hyvin käy koska lapsettomuus on yksi pahimmista koetinkivistä mikä voi elämässä vastaan tulla.

Pääsithän shoppailemaan jotakin mukavaa? Psyykkiset oireet täälläkin isoimpina, kamalan pääkivun ja voimattomuuden lisäksi, mutta ei haittaa. (: Minulla ultrassa oikean kokoinen asukki ja sydän löi..... tunne, jota en monena epätoivoisena ja surullisena elämäni päivänä ikinä uskonut pääseväni kokemaan.

yllätyskin löytyi, nimittäin myös toinen alkio oli kiinnittynyt ja kehittänyt tuulimunaraskauden kohtuun :D sille lääkäri nauroi, ja olimme yhtä mieltä siitä että positiivista silti se, että oli yrittänyt sekin alkaa itää... (:

Jos sinulla on kaikki hyvin, niinkun toivon että on, niin voisimme hiljentyä täällä odottamaan kumpikin tahoillamme.... ehkä tähän ketjuun kuitenkin voisi kirjoittaa, jos lapsi syntyy. Sen haluaisin kuulla, että kumpiko teille sitten aikanaan tulee, ja menikö kaikki hyvin (: Nämä ovat kuitenkin hoidoilla alkunsa saaneita raskauksia ja kyllä nämä minun mielestä kuuluu palstalle jossa puhutaan hoidoista.

Ja plussaa toivon todella paljon kaikille palstalaisille, ja toivon että näistä meidän plussista tulisi myös muille uskoa lisää omiin taisteluihinsa ja toivoa, että raskaus on mahdollista, vaikkapa tilanteissa joissa miehen simpat heikentyneet tai naisella paha PCOS. nämähän ovat juuri monen palstalaisen ongelmia ja me olemme vain yksityistapauksia muiden joukossa.. ihmisiä jotka kaipasivat vaikeilla hetkillä ja viikoilla vertaistukea (:

Lue lisää

Ensiksi haluan vastata jotain teille joiden mielestä meillä ei ole oikeutta keskustella tällä palstalla. KYLLÄ on totta että meillä raskaustestit on näyttäneet plussaa. Mutta tämä hedelmöityshoidoilla alkanut raskaus ei ole ihan sama juttu kuin luomuna alkanut raskaus. Kävin varhaisultrassa ja vauva ja syke näkyivät selvästi...MUTTA nyt vuodan verta ja olen kipeänä ja olen todella peloissani että olen saanut keskenmenon. Koen kuuluvani vielä tälle palstalle tällä hetkellä enemmän kuin odotus palstalle. Tarkoitus ei ole loukata ketään vaan saada ns. vertaitukea samassa tilanteessa olevalta

Flower. Tosiaan kuten jo mainitsin vauva ja syke näkyivät mutta eilen alkoi verenvuoto ja alavatsa kipu. Varaan maanantaina aikaa lääkäriin että tarkistavat onko vauva pysynyt matkassa vai onko kohtu tyhjentynyt. Todella stressaavaa tämä kaikki...toivo ja pelko:/

Päiväuni kirjoitti:

Ensiksi haluan vastata jotain teille joiden mielestä meillä ei ole oikeutta keskustella tällä palstalla. KYLLÄ on totta että meillä raskaustestit on näyttäneet plussaa. Mutta tämä hedelmöityshoidoilla alkanut raskaus ei ole ihan sama juttu kuin luomuna alkanut raskaus. Kävin varhaisultrassa ja vauva ja syke näkyivät selvästi...MUTTA nyt vuodan verta ja olen kipeänä ja olen todella peloissani että olen saanut keskenmenon. Koen kuuluvani vielä tälle palstalle tällä hetkellä enemmän kuin odotus palstalle. Tarkoitus ei ole loukata ketään vaan saada ns. vertaitukea samassa tilanteessa olevalta

Flower. Tosiaan kuten jo mainitsin vauva ja syke näkyivät mutta eilen alkoi verenvuoto ja alavatsa kipu. Varaan maanantaina aikaa lääkäriin että tarkistavat onko vauva pysynyt matkassa vai onko kohtu tyhjentynyt. Todella stressaavaa tämä kaikki...toivo ja pelko:/

Lue lisää

Voi ei! :( hirveää toivon ja epätoivon heittelyä että kaikki näyttää olevan hyvin ja sitten taas alkaa vuotamaan. Se tuntuu niin julmalta ja epäreilulta, viikkokausia jatkuva piina (jo sen jälkeen että olemme tosiaan rankat lapsettomuusvaiheet käyneet läpi). Juuri tällaisten asioiden takia nämä palstat ovat. että samassa tilanteessa olevat voivat saada toisiltaan tukea. Koska se suru ja pelko ja ahdistus ei siis testiin lopu, sitten se huoli vasta alkaakin, että miten raskaus sujuu. ja se huoli on KOVA ja se jatkuvasti läsnä.

millaista se vuoto on, kirkasta, ruskeaa, onko siinä hyytymiä? luulisi että ainakin niin kauan kun mitään isompia könttejä ei siinä ole, vauva olisi matkassa.. on tosiaan ensimmäinen raskauteni tämä ja enhän asiantuntija ole, mutta mieleeni tuli kyllä muutamakin mahdollisuus mistä voisi olla kyse. Nythän meillä on kummallakin suunnilleen se yhdeksäs viikko. se on kuulemma suunnilleen sitä aikaa, kun naisella pitäisi olla kuukautiset, ja tämä aiheuttaa joillain raskaana olevilla naisilla "valekuukautiset" niihin aikoihin. Serkkuni ei tosiaan tiennyt olevansa raskaana kuin vasta neljännellä kuulla, sillä hänelle oli tullut juuri tuollaiset valekuukautiset joka kerta. Ja hän sai terveen tyttölapsen. Ja koska jokainen raskaus on erilainen, on vielä mahdollista hyvin, että tässä raskaudessa vuotelee, vaikka edellisessä ei, ilman että on mitään hätää. :(

FlowerLove420 kirjoitti:

Voi ei! :( hirveää toivon ja epätoivon heittelyä että kaikki näyttää olevan hyvin ja sitten taas alkaa vuotamaan. Se tuntuu niin julmalta ja epäreilulta, viikkokausia jatkuva piina (jo sen jälkeen että olemme tosiaan rankat lapsettomuusvaiheet käyneet läpi). Juuri tällaisten asioiden takia nämä palstat ovat. että samassa tilanteessa olevat voivat saada toisiltaan tukea. Koska se suru ja pelko ja ahdistus ei siis testiin lopu, sitten se huoli vasta alkaakin, että miten raskaus sujuu. ja se huoli on KOVA ja se jatkuvasti läsnä.

millaista se vuoto on, kirkasta, ruskeaa, onko siinä hyytymiä? luulisi että ainakin niin kauan kun mitään isompia könttejä ei siinä ole, vauva olisi matkassa.. on tosiaan ensimmäinen raskauteni tämä ja enhän asiantuntija ole, mutta mieleeni tuli kyllä muutamakin mahdollisuus mistä voisi olla kyse. Nythän meillä on kummallakin suunnilleen se yhdeksäs viikko. se on kuulemma suunnilleen sitä aikaa, kun naisella pitäisi olla kuukautiset, ja tämä aiheuttaa joillain raskaana olevilla naisilla "valekuukautiset" niihin aikoihin. Serkkuni ei tosiaan tiennyt olevansa raskaana kuin vasta neljännellä kuulla, sillä hänelle oli tullut juuri tuollaiset valekuukautiset joka kerta. Ja hän sai terveen tyttölapsen. Ja koska jokainen raskaus on erilainen, on vielä mahdollista hyvin, että tässä raskaudessa vuotelee, vaikka edellisessä ei, ilman että on mitään hätää. :(

Lue lisää

Itkuinen aamu täällä:( Kävin ultrassa ja vauvan syke ei enää kuulunut. Nyt seuraillaan ja odotellaan että tyhjeneekö kohtu itsestään. Tällä hetkellä olo on lannistunut, epätoivoinen ja surullinen. Pakkaseen jäi tosiaan kaksi alkiota mutta en tiedä kestänkö tätä stressiä enää...kai se täytyy antaa ajan kulua ja mietiskellä sitten että yritämmekö vielä.

Täytyy ajatella että meille on siunaantunut yksi terve, ihana lapsi ja näiden kokemuksien myötä osaa arvostaa häntä entistä enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita että surisin tätä menetettyä yhtään vähemmän...mieli on todella maassa ja olisin niin mielelläni halunnut että raskaus sujuu hyvin. Mutta nyt on vain yritettävä ajatella positiivisesti ja mentävä eteenpäin.

Toivon Flower sydämeni pohjasta teille kaikkea hyvää ja että raskaus sujuu hyvin loppuun saakka:) Yritä nauttia olosta ja olla turhaan huolehtimatta ja murehtimatta...uskon että teillä kaikki sujuu hyvin:)

Päiväuni kirjoitti:

Itkuinen aamu täällä:( Kävin ultrassa ja vauvan syke ei enää kuulunut. Nyt seuraillaan ja odotellaan että tyhjeneekö kohtu itsestään. Tällä hetkellä olo on lannistunut, epätoivoinen ja surullinen. Pakkaseen jäi tosiaan kaksi alkiota mutta en tiedä kestänkö tätä stressiä enää...kai se täytyy antaa ajan kulua ja mietiskellä sitten että yritämmekö vielä.

Täytyy ajatella että meille on siunaantunut yksi terve, ihana lapsi ja näiden kokemuksien myötä osaa arvostaa häntä entistä enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita että surisin tätä menetettyä yhtään vähemmän...mieli on todella maassa ja olisin niin mielelläni halunnut että raskaus sujuu hyvin. Mutta nyt on vain yritettävä ajatella positiivisesti ja mentävä eteenpäin.

Toivon Flower sydämeni pohjasta teille kaikkea hyvää ja että raskaus sujuu hyvin loppuun saakka:) Yritä nauttia olosta ja olla turhaan huolehtimatta ja murehtimatta...uskon että teillä kaikki sujuu hyvin:)

Lue lisää

Olen todella pahoillani!! Itkin kun luin viestiäsi. Luin sen vielä toiseen ja kolmanteen kertaankin, kun en vain saattanut uskoa todeksi. En voi tosiaan väittää tietäväni miltä sinusta nyt tuntuu, mutta varmasti aivan hirveälle. Ehkä menee useita viikkojakin, että kaiken todella käsittää, ja voi käsitellä mielessään. Tuollainen tieto tulee varmasti kovana iskuna, ja mieli on kovasti lukossa :(

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on todella ihanaa että teillä on jo oma pienokainen, josta voitte iloita ja nauttia yhdessä. Toivon että hänestä saatte voimaa selvitä tästä. Ja mikäli niin päätätte, kun aika on kypsä, ehkäpä toinen pakkasessa olevista alkioista on teidän tuleva vauvanne. Tulevaa on tietysti mahdoton ennustaa, mutta kaikki on teille vielä mahdollista (:

Nyt on tärkeintä, että sinä voisit mahdollisimman hyvin. Muista että ihan kaikki tunteet ja kamalalta tuntuvat ajatuksetkin tekee nyt hyvää, ja ne on osa suruprosessia. Samoin itsensä hemmottelu silloin kun se tuntuu hyvältä, ja täysi riutuminen ja kurja olo kun se on päällä. Älä vain ikinä ajattele, ettei sinulla olisi lupa surra tätä asiaa, vaikka vain siksi että vauva oli niin pieni vielä. Onhan keskenmenokin kuolema, ja kuolema on raskas menetys. Äitini menetti viime keväänä 26-vuotiaan sisareni aivan yllättäen, ja hänen tuskaansa on ollut todella kipeää seurata vierestä. Äidillä (ja isällä) on aina täysi oikeus surra rajustikin omaa lastaan, oli hän sitten vasta äidin masussa, pieni lapsi, tai jo aikuisikään ehtinyt itsenäistynyt lapsi. Ja kohdunulkoisia raskauksia ja tuulimuniakin monet surevat, vaikka tuulimunissa ei yleensä kai ketään ole ollutkaan. Mutta oleellisintahan onkin juuri se, mitä äidin (odottavan tai jo äidiksi tulleen äidin) sydämessä tapahtuu. Lapseensa voi rakastua jo kun hänestä kuulee, ja rakkaastaan ei haluaisi milloinkaan luopua. :(

FlowerLove420 kirjoitti:

Olen todella pahoillani!! Itkin kun luin viestiäsi. Luin sen vielä toiseen ja kolmanteen kertaankin, kun en vain saattanut uskoa todeksi. En voi tosiaan väittää tietäväni miltä sinusta nyt tuntuu, mutta varmasti aivan hirveälle. Ehkä menee useita viikkojakin, että kaiken todella käsittää, ja voi käsitellä mielessään. Tuollainen tieto tulee varmasti kovana iskuna, ja mieli on kovasti lukossa :(

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on todella ihanaa että teillä on jo oma pienokainen, josta voitte iloita ja nauttia yhdessä. Toivon että hänestä saatte voimaa selvitä tästä. Ja mikäli niin päätätte, kun aika on kypsä, ehkäpä toinen pakkasessa olevista alkioista on teidän tuleva vauvanne. Tulevaa on tietysti mahdoton ennustaa, mutta kaikki on teille vielä mahdollista (:

Nyt on tärkeintä, että sinä voisit mahdollisimman hyvin. Muista että ihan kaikki tunteet ja kamalalta tuntuvat ajatuksetkin tekee nyt hyvää, ja ne on osa suruprosessia. Samoin itsensä hemmottelu silloin kun se tuntuu hyvältä, ja täysi riutuminen ja kurja olo kun se on päällä. Älä vain ikinä ajattele, ettei sinulla olisi lupa surra tätä asiaa, vaikka vain siksi että vauva oli niin pieni vielä. Onhan keskenmenokin kuolema, ja kuolema on raskas menetys. Äitini menetti viime keväänä 26-vuotiaan sisareni aivan yllättäen, ja hänen tuskaansa on ollut todella kipeää seurata vierestä. Äidillä (ja isällä) on aina täysi oikeus surra rajustikin omaa lastaan, oli hän sitten vasta äidin masussa, pieni lapsi, tai jo aikuisikään ehtinyt itsenäistynyt lapsi. Ja kohdunulkoisia raskauksia ja tuulimuniakin monet surevat, vaikka tuulimunissa ei yleensä kai ketään ole ollutkaan. Mutta oleellisintahan onkin juuri se, mitä äidin (odottavan tai jo äidiksi tulleen äidin) sydämessä tapahtuu. Lapseensa voi rakastua jo kun hänestä kuulee, ja rakkaastaan ei haluaisi milloinkaan luopua. :(

Lue lisää

Sairaalalla suhtautuivat asiaan todella hienovaraisesti ja ymmärsivät itkuni ja suruni. Olen yrittänyt järkeillä asiaa ja mietin että jos keskenmeno oli välttämätön tässä raskaudessa niin parempi että tuli näin aikaisessa vaiheessa.

Me yritämme täällä nyt pikkuhiljaa sopeutua tähän tilanteeseen ja mietitään sitten että kuinka lähdemme asiassa etenemään. Nyt täytyy ensin surra tämä suru:(

Toivoisin että ilmoittelet tänne palstalle sitten että kuinka teillä asiat sujuivat ja saitteko tyttö vai poika pienokaisen:) Näistä meidän keskusteluista on ollut minulle todella iso apu ja tuki tämän prosessin aikana, KIITOS sinulle siitä. Toivon teille kaikkea hyvää ja olette varmasti ajatuksissa vielä tulevaisuudessakin:)

Päiväuni kirjoitti:

Sairaalalla suhtautuivat asiaan todella hienovaraisesti ja ymmärsivät itkuni ja suruni. Olen yrittänyt järkeillä asiaa ja mietin että jos keskenmeno oli välttämätön tässä raskaudessa niin parempi että tuli näin aikaisessa vaiheessa.

Me yritämme täällä nyt pikkuhiljaa sopeutua tähän tilanteeseen ja mietitään sitten että kuinka lähdemme asiassa etenemään. Nyt täytyy ensin surra tämä suru:(

Toivoisin että ilmoittelet tänne palstalle sitten että kuinka teillä asiat sujuivat ja saitteko tyttö vai poika pienokaisen:) Näistä meidän keskusteluista on ollut minulle todella iso apu ja tuki tämän prosessin aikana, KIITOS sinulle siitä. Toivon teille kaikkea hyvää ja olette varmasti ajatuksissa vielä tulevaisuudessakin:)

Lue lisää

Olen ollut taas netittömässä tilassa jonkun aikaa, niin kesti vähän. Toivottavasti olet jaksanut tilanteeseen nähden mahdollisimman hyvin, ja hyvä että hoitohenkilökunta oli ymmärtävää ja ihanaa. Olen samaa mieltä, kun suru tulee elämään niin se on surtava, aikaa myöten surua saa käsiteltyä aina vaikka joskus se tuntuu täysin mahdottomalta. Aikaa myöten elämä taas helpottaa, vaikka se voi kuulostaa todella kliseiseltä ja ärsyttävältäkin.

Sinusta on myös ollut todella suurta tukea kun olemme yhdessä hätäilleet ja pohtineet erilaisia tuntemuksia ja vaiheita. Tukesi onkin ollut korvaamatonta ja en voi kylliksi kiittää sinua siitä! (: Lupaan ilmoitella miten meillä sujuu. Nyt menen vain päivä kerrallaan eteen päin, epävarmana. Ilmoittele sinäkin teidän kuvioista, jos vain haluat (: Olisi hienoa kuulla jossain vaiheessa, että elämäänne on löytynyt taas tasainen ilo ja voitte kaikki hyvin!

FlowerLove420 kirjoitti:

Olen ollut taas netittömässä tilassa jonkun aikaa, niin kesti vähän. Toivottavasti olet jaksanut tilanteeseen nähden mahdollisimman hyvin, ja hyvä että hoitohenkilökunta oli ymmärtävää ja ihanaa. Olen samaa mieltä, kun suru tulee elämään niin se on surtava, aikaa myöten surua saa käsiteltyä aina vaikka joskus se tuntuu täysin mahdottomalta. Aikaa myöten elämä taas helpottaa, vaikka se voi kuulostaa todella kliseiseltä ja ärsyttävältäkin.

Sinusta on myös ollut todella suurta tukea kun olemme yhdessä hätäilleet ja pohtineet erilaisia tuntemuksia ja vaiheita. Tukesi onkin ollut korvaamatonta ja en voi kylliksi kiittää sinua siitä! (: Lupaan ilmoitella miten meillä sujuu. Nyt menen vain päivä kerrallaan eteen päin, epävarmana. Ilmoittele sinäkin teidän kuvioista, jos vain haluat (: Olisi hienoa kuulla jossain vaiheessa, että elämäänne on löytynyt taas tasainen ilo ja voitte kaikki hyvin!

Lue lisää

Hei. Keskenmeno oli todella kivulias ja vuoto runsasta. Nyt alkaa helpottaa ja tänään kävin jälkitarkastuksessa ja kohtu näytti tyhjentyneen hyvin. Lääkäri suositteli että uutta raskautta ei yritetä 3-6 kk aikana sillä kohdun täytyy antaa rauhassa toipua ja palautua keskenmenosta. Mielikin on jo parempi...nyt olemme yhtä kokemusta rikkaampia ja toivotaan että ensi kerralla kaikki sujuu paremmin. Nyt jo on sellainen tunne että kyllä me vielä yritetään raskautua:)

Kirjoittelen sitten tänne palstalle kun uusi siirto on tehty...toivottavasti vielä löydämme toisemme sitten. Hyvää loppukesää ja odotuksen riemua teille!!

Päiväuni kirjoitti:

Hei. Keskenmeno oli todella kivulias ja vuoto runsasta. Nyt alkaa helpottaa ja tänään kävin jälkitarkastuksessa ja kohtu näytti tyhjentyneen hyvin. Lääkäri suositteli että uutta raskautta ei yritetä 3-6 kk aikana sillä kohdun täytyy antaa rauhassa toipua ja palautua keskenmenosta. Mielikin on jo parempi...nyt olemme yhtä kokemusta rikkaampia ja toivotaan että ensi kerralla kaikki sujuu paremmin. Nyt jo on sellainen tunne että kyllä me vielä yritetään raskautua:)

Kirjoittelen sitten tänne palstalle kun uusi siirto on tehty...toivottavasti vielä löydämme toisemme sitten. Hyvää loppukesää ja odotuksen riemua teille!!

Lue lisää

Voi ei, kuulostaa tosi raskaalta kokemukselta. Saithan kunnon lääkitystä kipuun, Panacodia tai muuta joka edes vähän helpotti? Luulisi että voivat antaa edes lääkettää joka vie kipuja pois, voin vaan kuvitella miten paljon se on sattunut kun joskus kuukautisetkin voi olla kivuliaat. Hyvä puoli on kyllä se että et joutunut kaavintaan ja fyysisesti toipuminen on jo päässyt hyvään alkuunsa.

Se on kyllä että kun jotain odottaa niin tuntuu ettei odotuksesta tule loppua ikinä. Muistan kun tammikuussa minulla todettiin se solumuutos kohdunkaulalla (silloin oli jo tarkoitus aloittaa hoidot) ja lopulta meni toukokuuhun asti että ne asiat oli kunnossa. Yllättävän nopeaan se aika silti meni näin jälkikäteen ajatellen, kun yritti miettiä muita asioita ja keskittyä itsensä hemmotteluun ja hauskanpitoon odottelutauolla. Samoissa merkeissä saat toivottavasti tuon 3kk kulumaan kumminkin mukavasti (: Myös ihana kuulla, että olette päättäneet yrittää uudestaan, tulen silloin jännäilemään ja lukemaan miten teillä siirto onnistuu! (:

Hyvää loppukesää sinne myös, ja katseet syksyn siirtoon vain rohkeasti! Toivotaan että sieltä tärppää teille oma vauva kyytiin ja tällä kertaa kaikki menee hienosti loppuun saakka. Siihen on olemassa kumminkin erittäin hyvät mahdollisuudet (:

VAROITUS KATKERILLE IHMISILLE!!!! TÄMÄ KETJU SISÄLTÄÄ ONNELLISIA PLUSSAUUTISIA MYÖHEMMIN!!!! :)

Ihana lukea onnistumisesta. Onnea hurjasti teille:):)

Kun aloin odottamaan esikoista ( luomuna ) niin minulla oli kuukautisten alkamisen aikoihin "kuukautiskipuja". Lisäksi tuli pahoinvointia ja luulin saaneeni mahataudin ja lähdin töistä sairastamaan. Parin päivän päästä testailin ja olinkin onnellisesti raskaana:)

Voi kun saisi kokea tuon raskauden tunteen uudelleen:)

päiväuni kirjoitti:

Ihana lukea onnistumisesta. Onnea hurjasti teille:):)

Kun aloin odottamaan esikoista ( luomuna ) niin minulla oli kuukautisten alkamisen aikoihin "kuukautiskipuja". Lisäksi tuli pahoinvointia ja luulin saaneeni mahataudin ja lähdin töistä sairastamaan. Parin päivän päästä testailin ja olinkin onnellisesti raskaana:)

Voi kun saisi kokea tuon raskauden tunteen uudelleen:)

Lue lisää

Hei!

Haluan kommentoida, vaikka tämä alkaakin olla "vanha juttu".
Lapsettomuushoidon läpikäyneiden ihmisten tulisi mielestäni ymmärtää että lapsettomuuteen kuuluu tuntemuksia siitäkin ettei kerta kaikkiaan pysty iloitsemaan toisten plussauutisista eikä kestä niitä. Niistä voi jopa tulla todella paha mieli. Ajoittain sitten menee paremmin ja tunteet ovat täysin päinvastaiset. Tunteet hyppäävät vuoristorataa ja se kuuluu asiaan.

Itselläni on tällä hetkellä juuri se aika etten jaksa. En yhtään mitään. Ja mihin törmään palstalla, jonka luulen olevan jotain ihan muuta? Kahden ihmisen keskusteluun plussaamisesta ja alkuraskauden etenemisestä!

Totta kai teillä on oikeus kirjoitella ihan millä palstalla tahansa. Kohteliaisuussyistä miettisin kuitenkin mille palstalle kuuluu mikäkin juttu. Mielestäni tämän kaltainen toiminta on ajattelematonta etenkin surullisia ihmisiä kohtaan. Kai sitä sitten unohtaa huonot kokemuksensa kun itse raskautuu. Ja ei siihen auta selittelyt että "kun ei ole normaali raskaus". Toisen raskaus kuin raskaus on lapsettomalle toisen raskaus. Ja vaikka se olisi tarkoitettu kannustavaksikin niin sitä se ei vaan aina lapsettomalle ihmiselle ole. Luulen että ymmärrätte saman kokeneena.

Ja asiaan: Olen käyttänyt Lugesteroneja 2xinseminaatiossa, 1xtuorealkioinsiirrossa ja 2xpakastealkionsiirrossa. Joka kerta olen ollut ihan hirveässä "väsymyspöllyssä" ja vaaran paikkojakin (ja häpeän) on ollut. Lääkäri on todennut että lapsettomuushoidoista ei sairauslomaa kirjoiteta ja että sama olo tulee jatkumaan 12 viikkoa mikäli tulee raskaaksi. No en siis ole tullut.

Ja vinkkinä vielä kaikille: mikäli tuntuu synkkaavan jonkun kanssa todella hyvin, voihan sitä alkaa ihan kahdelleenkin vaihtamaan kuulumisia :)

Jokainen varmaan ymmärsi että itselläni on epätoivoinen hetki.

Onnea matkaan kaikille!

paha olla kirjoitti:

Hei!

Haluan kommentoida, vaikka tämä alkaakin olla "vanha juttu".
Lapsettomuushoidon läpikäyneiden ihmisten tulisi mielestäni ymmärtää että lapsettomuuteen kuuluu tuntemuksia siitäkin ettei kerta kaikkiaan pysty iloitsemaan toisten plussauutisista eikä kestä niitä. Niistä voi jopa tulla todella paha mieli. Ajoittain sitten menee paremmin ja tunteet ovat täysin päinvastaiset. Tunteet hyppäävät vuoristorataa ja se kuuluu asiaan.

Itselläni on tällä hetkellä juuri se aika etten jaksa. En yhtään mitään. Ja mihin törmään palstalla, jonka luulen olevan jotain ihan muuta? Kahden ihmisen keskusteluun plussaamisesta ja alkuraskauden etenemisestä!

Totta kai teillä on oikeus kirjoitella ihan millä palstalla tahansa. Kohteliaisuussyistä miettisin kuitenkin mille palstalle kuuluu mikäkin juttu. Mielestäni tämän kaltainen toiminta on ajattelematonta etenkin surullisia ihmisiä kohtaan. Kai sitä sitten unohtaa huonot kokemuksensa kun itse raskautuu. Ja ei siihen auta selittelyt että "kun ei ole normaali raskaus". Toisen raskaus kuin raskaus on lapsettomalle toisen raskaus. Ja vaikka se olisi tarkoitettu kannustavaksikin niin sitä se ei vaan aina lapsettomalle ihmiselle ole. Luulen että ymmärrätte saman kokeneena.

Ja asiaan: Olen käyttänyt Lugesteroneja 2xinseminaatiossa, 1xtuorealkioinsiirrossa ja 2xpakastealkionsiirrossa. Joka kerta olen ollut ihan hirveässä "väsymyspöllyssä" ja vaaran paikkojakin (ja häpeän) on ollut. Lääkäri on todennut että lapsettomuushoidoista ei sairauslomaa kirjoiteta ja että sama olo tulee jatkumaan 12 viikkoa mikäli tulee raskaaksi. No en siis ole tullut.

Ja vinkkinä vielä kaikille: mikäli tuntuu synkkaavan jonkun kanssa todella hyvin, voihan sitä alkaa ihan kahdelleenkin vaihtamaan kuulumisia :)

Jokainen varmaan ymmärsi että itselläni on epätoivoinen hetki.

Onnea matkaan kaikille!

Lue lisää

Pakko nyt alkuperäisenä kommentoida tuota kirjoitustasi. En tiedä miten tarkkaan luit keskusteluamme mutta minulla raskaus alkoi ja sujui alussa ihan hyvin...MUTTA päättyi keskenmenoon. Todella tympeää nyt tässä vaiheessa lukea sinun itsekkäitä ( epätoivoisen hetken ) kirjoituksia. Olisit vain antanut tämän keskustelun painua tuonne alaspäin kun aktiivista keskustelua ei ole käyty ihanan Flowerin kanssa enää aikoihin.

Ja mietin myös että puhutkohan vain omasta puolestasi siinä ettei lapsettomuudesta kärsivät jaksa lukea toisten iloisia plussa uutisia. Mielestäni toisten onnistumiset tuovat itsellekin uskoa siihen että mekin voimme vielä hoitojen avulla onnistua. Kenenkään muun onni ei ole sinulta tai minulta pois.

paha olla kirjoitti:

Hei!

Haluan kommentoida, vaikka tämä alkaakin olla "vanha juttu".
Lapsettomuushoidon läpikäyneiden ihmisten tulisi mielestäni ymmärtää että lapsettomuuteen kuuluu tuntemuksia siitäkin ettei kerta kaikkiaan pysty iloitsemaan toisten plussauutisista eikä kestä niitä. Niistä voi jopa tulla todella paha mieli. Ajoittain sitten menee paremmin ja tunteet ovat täysin päinvastaiset. Tunteet hyppäävät vuoristorataa ja se kuuluu asiaan.

Itselläni on tällä hetkellä juuri se aika etten jaksa. En yhtään mitään. Ja mihin törmään palstalla, jonka luulen olevan jotain ihan muuta? Kahden ihmisen keskusteluun plussaamisesta ja alkuraskauden etenemisestä!

Totta kai teillä on oikeus kirjoitella ihan millä palstalla tahansa. Kohteliaisuussyistä miettisin kuitenkin mille palstalle kuuluu mikäkin juttu. Mielestäni tämän kaltainen toiminta on ajattelematonta etenkin surullisia ihmisiä kohtaan. Kai sitä sitten unohtaa huonot kokemuksensa kun itse raskautuu. Ja ei siihen auta selittelyt että "kun ei ole normaali raskaus". Toisen raskaus kuin raskaus on lapsettomalle toisen raskaus. Ja vaikka se olisi tarkoitettu kannustavaksikin niin sitä se ei vaan aina lapsettomalle ihmiselle ole. Luulen että ymmärrätte saman kokeneena.

Ja asiaan: Olen käyttänyt Lugesteroneja 2xinseminaatiossa, 1xtuorealkioinsiirrossa ja 2xpakastealkionsiirrossa. Joka kerta olen ollut ihan hirveässä "väsymyspöllyssä" ja vaaran paikkojakin (ja häpeän) on ollut. Lääkäri on todennut että lapsettomuushoidoista ei sairauslomaa kirjoiteta ja että sama olo tulee jatkumaan 12 viikkoa mikäli tulee raskaaksi. No en siis ole tullut.

Ja vinkkinä vielä kaikille: mikäli tuntuu synkkaavan jonkun kanssa todella hyvin, voihan sitä alkaa ihan kahdelleenkin vaihtamaan kuulumisia :)

Jokainen varmaan ymmärsi että itselläni on epätoivoinen hetki.

Onnea matkaan kaikille!

Lue lisää

Ihanaa huomata, etten ole tunteineni ainoa. Myös minun mielestäni on suorastaan asiatonta alkaa tällaiseen kahdenkeskiseen raskaushekumointiin tälläisella palstalla. Ja ettei edes uskota kun täällä on useampi toivonut tämän vuoropuhelun lopettamista. Päättyihän se keskustelu lopulta, harmi tietenkin että tuolla tavalla.

Itse myös tein juuri ties monennenko negatiivisen testin, hintaa hommalle tuli taas n 3000e kaikkineen (icsi ja biopsia kiveksistä). Ei kun lainaa ottamaan ja jatketaan. Viimeinen mitä haluan silloin kuulla on tällaiset ketjut.

Päiväuni kirjoitti:

Pakko nyt alkuperäisenä kommentoida tuota kirjoitustasi. En tiedä miten tarkkaan luit keskusteluamme mutta minulla raskaus alkoi ja sujui alussa ihan hyvin...MUTTA päättyi keskenmenoon. Todella tympeää nyt tässä vaiheessa lukea sinun itsekkäitä ( epätoivoisen hetken ) kirjoituksia. Olisit vain antanut tämän keskustelun painua tuonne alaspäin kun aktiivista keskustelua ei ole käyty ihanan Flowerin kanssa enää aikoihin.

Ja mietin myös että puhutkohan vain omasta puolestasi siinä ettei lapsettomuudesta kärsivät jaksa lukea toisten iloisia plussa uutisia. Mielestäni toisten onnistumiset tuovat itsellekin uskoa siihen että mekin voimme vielä hoitojen avulla onnistua. Kenenkään muun onni ei ole sinulta tai minulta pois.

Lue lisää

Et ehkä ole sitten sisäistänyt kunnolla lapsettomuuden kokemusta, jos et ymmärrä mikä tässä keskustelussanne ihmisiä närästi!

köyhä ja kippee kirjoitti:

Ihanaa huomata, etten ole tunteineni ainoa. Myös minun mielestäni on suorastaan asiatonta alkaa tällaiseen kahdenkeskiseen raskaushekumointiin tälläisella palstalla. Ja ettei edes uskota kun täällä on useampi toivonut tämän vuoropuhelun lopettamista. Päättyihän se keskustelu lopulta, harmi tietenkin että tuolla tavalla.

Itse myös tein juuri ties monennenko negatiivisen testin, hintaa hommalle tuli taas n 3000e kaikkineen (icsi ja biopsia kiveksistä). Ei kun lainaa ottamaan ja jatketaan. Viimeinen mitä haluan silloin kuulla on tällaiset ketjut.

Lue lisää

Pahoitteluni siitä että en jaksanut lukea viestiketjua kokonaan. Alkoi sen verran keittää. En kuitenkaan koe että olisin ainoa.

Miksi tänne alunperin eksyin oli että halusin tietää millaista oloa Lugesteronit muilla aiheuuttaa. Eikö tämä ollut siihen liittyvä ketju?
Oman olotilani kerroinkin, joten sitä lienee turha kertailla.
Millaista oloa Lugesteronit muille aiheuttaa?
Tietääkö kukaan onko jotain muuta valmistetta, mitä voisi seuraavalla kerralla lääkärille ehdottaa, koska en noita Lugeja enää jaksa. Ja jos on, onko niissä sivuvaikutukset kuitenkin samat?

Päiväuni: Haluaisitko sinä että perustaisimme väsymystä käsittelevän uuden viestiketjun? (jossa jotkut sitten kommentoisivat että tälle aiheellehan on olemassa viestiketju) Käsitin että et haluaisi tätä ketjua enää nähdä. Mutta ymmärrät varmaan, teki niin tai näin aina väärinpäin.
Olen todella pahoillani että sinulle kävi noin ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea tulevaan.

Jos tahattomasti lapseton pystyy iloitsemaan vuosikausien ajan toisten raskauksista ja plussaamisista niin täytyy joko olla yli-ihminen (mikä tietysti on hienoa!!)
tai ei ole vielä niin kauaa käynyt tätä läpi että olisi kohdannut kyseiset tunteet ja voi vilpittömästi sanoa noin. Joillakin saattaa 10 vuottakin alkaa yritystä olla takana. On aika ihmeellistä jos sitä vaan osaa olla asenteella "ei ole minulta pois."

Ne tunteet (kateellisuus, muiden raskaus-/lapsionnen kestämättömyys, suru, ahdistus ym.) kuuluu asiaan ja on jopa tervettä että antaa itsensä käydä läpi inhottavia tunteita. Teeskennellä tietenkin voi ja väittää olevansa onnellinen muiden puolesta.Ja eihän se aina näin ole! Ajoittain tunteet on jopa päin vastaisia. Joskushan sitä on niin onnellinen muiden hyvistä uutisista että tuntuu melkein kuin ne olisi omia. Pystyy iloitsemaan, olemaan onnellinen ja todella ajattelemaan "ei ole minulta pois."

Näin minulle on lääkärit kertoneet ja olen lukenut lapsettomille tarkoitetuista lehdistä. Aluksi minäkin säikähdin omia tuntemuksiani.

Köyhä ja kippee: Ainakin minulle on sanottu että tunteet saa ja pitää tuntea. Tietenkin yrittäen olla loukkaamatta ketään. Itse en esim. mene vauvakutsuille.jos on paha mieli ja olen "lapsellisten" ihmisten kanssa tekemisissä silloin kun tuntuu hyvältä. On toiminut minun lähipiirissäni, tuntuu että hekin ymmärtävät.
Tuo raha-asia. Eihän sitä rahaa haluaisi "hukkaan" heittää ja lainaa joutuu ottamaan. Täälläkin on jouduttu Visaa vinguttamaan. Auttaisiko yhtään ajatus että vaikka lasta ei saisikaan niin tietää ainakin että kaikkensa on tehnyt. Ei voi harmitella ainakaan yrityksen puutetta. Kovasti paljon onnea sulle ja toivotaan että kaikki lopulta käy parhain päin!

paha olla kirjoitti:

Pahoitteluni siitä että en jaksanut lukea viestiketjua kokonaan. Alkoi sen verran keittää. En kuitenkaan koe että olisin ainoa.

Miksi tänne alunperin eksyin oli että halusin tietää millaista oloa Lugesteronit muilla aiheuuttaa. Eikö tämä ollut siihen liittyvä ketju?
Oman olotilani kerroinkin, joten sitä lienee turha kertailla.
Millaista oloa Lugesteronit muille aiheuttaa?
Tietääkö kukaan onko jotain muuta valmistetta, mitä voisi seuraavalla kerralla lääkärille ehdottaa, koska en noita Lugeja enää jaksa. Ja jos on, onko niissä sivuvaikutukset kuitenkin samat?

Päiväuni: Haluaisitko sinä että perustaisimme väsymystä käsittelevän uuden viestiketjun? (jossa jotkut sitten kommentoisivat että tälle aiheellehan on olemassa viestiketju) Käsitin että et haluaisi tätä ketjua enää nähdä. Mutta ymmärrät varmaan, teki niin tai näin aina väärinpäin.
Olen todella pahoillani että sinulle kävi noin ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea tulevaan.

Jos tahattomasti lapseton pystyy iloitsemaan vuosikausien ajan toisten raskauksista ja plussaamisista niin täytyy joko olla yli-ihminen (mikä tietysti on hienoa!!)
tai ei ole vielä niin kauaa käynyt tätä läpi että olisi kohdannut kyseiset tunteet ja voi vilpittömästi sanoa noin. Joillakin saattaa 10 vuottakin alkaa yritystä olla takana. On aika ihmeellistä jos sitä vaan osaa olla asenteella "ei ole minulta pois."

Ne tunteet (kateellisuus, muiden raskaus-/lapsionnen kestämättömyys, suru, ahdistus ym.) kuuluu asiaan ja on jopa tervettä että antaa itsensä käydä läpi inhottavia tunteita. Teeskennellä tietenkin voi ja väittää olevansa onnellinen muiden puolesta.Ja eihän se aina näin ole! Ajoittain tunteet on jopa päin vastaisia. Joskushan sitä on niin onnellinen muiden hyvistä uutisista että tuntuu melkein kuin ne olisi omia. Pystyy iloitsemaan, olemaan onnellinen ja todella ajattelemaan "ei ole minulta pois."

Näin minulle on lääkärit kertoneet ja olen lukenut lapsettomille tarkoitetuista lehdistä. Aluksi minäkin säikähdin omia tuntemuksiani.

Köyhä ja kippee: Ainakin minulle on sanottu että tunteet saa ja pitää tuntea. Tietenkin yrittäen olla loukkaamatta ketään. Itse en esim. mene vauvakutsuille.jos on paha mieli ja olen "lapsellisten" ihmisten kanssa tekemisissä silloin kun tuntuu hyvältä. On toiminut minun lähipiirissäni, tuntuu että hekin ymmärtävät.
Tuo raha-asia. Eihän sitä rahaa haluaisi "hukkaan" heittää ja lainaa joutuu ottamaan. Täälläkin on jouduttu Visaa vinguttamaan. Auttaisiko yhtään ajatus että vaikka lasta ei saisikaan niin tietää ainakin että kaikkensa on tehnyt. Ei voi harmitella ainakaan yrityksen puutetta. Kovasti paljon onnea sulle ja toivotaan että kaikki lopulta käy parhain päin!

Lue lisää

Jaaha, sitä laitetan miinusta kaikille jotka kritisoivat raskauden hekumointia lapsettomuuspalstalle ja plussaa hekumoijille.

On aika tekopyhää väittää ettei jatkuva epäonnistuminen ja lapsettomuude tuska aiheuttaisi näitä negatiivisiakin tunteita, ettei oikein osaa riemusta kiljahdella muiden raskauksista ja lapsista. Sehän on ihan sama kuin keskenmenon kokenut tulisi hehkumaan keskenmenopalstalle uutta onneaan kun nyt ei käynytkään niin. Pitäisi osata ajatella myös niitä, jotka ovat siinä tilassaan sitä kärsimässä.

Paha olla: kokeile Crinonea, joillakin paremmin siedetty. Itselläni ei ollut mitään eroa, mutta olen kuullut sanottavan että joillakin on.

köyhä ja kippee kirjoitti:

Jaaha, sitä laitetan miinusta kaikille jotka kritisoivat raskauden hekumointia lapsettomuuspalstalle ja plussaa hekumoijille.

On aika tekopyhää väittää ettei jatkuva epäonnistuminen ja lapsettomuude tuska aiheuttaisi näitä negatiivisiakin tunteita, ettei oikein osaa riemusta kiljahdella muiden raskauksista ja lapsista. Sehän on ihan sama kuin keskenmenon kokenut tulisi hehkumaan keskenmenopalstalle uutta onneaan kun nyt ei käynytkään niin. Pitäisi osata ajatella myös niitä, jotka ovat siinä tilassaan sitä kärsimässä.

Paha olla: kokeile Crinonea, joillakin paremmin siedetty. Itselläni ei ollut mitään eroa, mutta olen kuullut sanottavan että joillakin on.

Lue lisää

Köyhä ja kippee: Niimpä näyttää olevan juu :) Hyvä kommentti muuten ja hienosti keksitty vertaus! Kiitos Crinone-vinkistä!
ökjhgfdsa: just niin lyhyesti ja ytimekkäästi :)

Tämä on herkkä aihe. Nämä ihmiset tulevat varmaan onnellisemmaksi kun saavat satutettua muita raskausuutisillaan. Eivät näköjään ymmärrä että kyllä tätä ketjua lukee muutkin, jotka ovat samassa tilanteessa keskenmenoineen, hoitoineen ja itkuineen. Mutta sehän tarkoittaa että heillä itsellääkin on paha olla.

Osapuolten pointit:
-toinen puoli haluaa jakaa kokemuksensa raskaudesta, joka ei ole alkanut helposti ja kannustaa muita lapsettomia (ja loukkaantuu kun joku on eri mieltä)
-toinen puoli haluaa tukea omaan lapsettomuuteensa eikä halua lukea raskauksista (ja loukkaantuu kun joku on eri mieltä)

Molemmat asiat ovat tärkeitä, mutta ihan väärässä ketjussa!
Tässä ketjussahan on tarkoitus puhua hormonihoidon aiheuttamasta väsymyksestä!

Sovitaanko niin että kaikkia asioita saa jakaa niin negatiivisia kuin positiivisia. Saa hakea tukea ja kannustaa muita. Jakaa ilot ja surut. Eikö se ole näiden keskustelujen tarkoitus?

Tämä on jo vähän älytöntä, hemmetti. Oikeaan ketjuun vaan kirjotukset! Otetaan nyt asia asiana älkääkä ottako tätä henkilökohtasena arvosteluna!

Huokaus. Enhän minä ketään halunnut loukata, en ketään henkilökohtaisesti syyttää yhtään mistään. Pyydän anteeksi että esitin asian niin että tulin väärinymmärretyksi. Mielestäni jokaiselle asialle on oma ketjunsa. Mukava kun joku ymmärtää. Kyllä kaivataan ketjuja, jossa kyseisiä asioita jaetaan muille, mutta tämä ei ollut oikea ketju. Tämän ketjun aihe ei ollut plussauutiset, raskaus tms. Tämän aihe oli hormoonien aiheuttama väsymys.

Jos me ihmiset edes yrittäisimme ymmärtää toisiamme ja asettaa itsemme toisten asemaan, olisi maailma paljon parempi paikka olla ja elää. Täällä kun vain tupataan tuijottamaan sitä kuuluisaa omaa napaa niin tämmöstä se sitten on. Kieltämättä itsekin siihen tulee sorruttua, mutta pyrin siitä eroon ja yritän kasvaa ihmisenä.

Luulin asiani kuuluvan tähän ketjuun, sanoin oman mielipiteeni siitä ettei tässä pysytty asiassa. En sitten saanut ollenkaan apua. Yhtään kommenttia varsinaiseen asiaan ei ole tullut. Että kiitosta tästä kokemuksesta, olen taas hieman viisaampi ja hyvää jatkoa.

Kiitos kaikille kommenteistanne, erityisesti sinulle joka koit että Päiväunen ja minun keskustelu oli sinulle rohkaisevaa ja tunteita herättävää luettavaa. Tulin todella iloiseksi että keskustelumme on auttanut meidän kahden lisäksi ainakin vielä kolmatta! Se juuri, on näiden palstojen tarkoitus. (: Koin myös itse saavani Päiväunelta todella paljon tukea ja ymmärrystä oli tilanteeni milloin mikäkin. En siis vaihtaisii päivääkään pois, enkä sanaakaan pois, jotka olemme aiheesta vaihtaneet.

Ymmärrän että lapsettomia on paljon erilaisia ja kaikki käyvät eri vaiheita. Myös minulla on ollut tunteita, että toisten ihmisten raskausuutiset ovat olleet ahdistavia silloin jos minulla on ollut itsellä "paha hetki" menossa. Sitäkin mietin kun kirjoittelimme raskauksistamme, mutta halusin silti jatkaa kirjoittelua koska koin että hoidoilla alkunsa saanut raskaus on ehkä lapsettomienkin silmissä vähän eri asia kun normaali raskaus. Jo senkin takia, että jopa yksi viidestä hoidoilla alkaneista raskauksista tosiaan päättyy tuohon keskenmenoon :( Näin siis lukee meidän hoitoklinikan lapsettomuusesitteessä.

Se että olemme jutelleet raskausasioista tällä palstalla, ei ollut tarkoitettu kellekään loukkaukseksi, vaan kannustukseksi. Jaoimme myös hyvin intiimejäkin asioita tällä palstalla, omista elämistämme, annoimme siis kokemuksiamme piinailun ja alkuraskauden ajoilta. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ainakin itseäni kiinnostivat piinaillessani, ja lasta yrittäessäni. Siis luin muiden kokemuksia niin alkuraskauksien oireista kuin piinailuajastakin. Missään nimessä ei pidä jatkaa katjun lukemista jos tuntuu että itsestä tuntuu inhottavalta! Itse esimerkiksi skippaan nuo "tarvitsetteko spermaa?" keskustelut suoralta kädeltä tällä palstalla, niistä en taas itse tykkää yhtään. Mutta annan heidän kaupitella tavaraansa, jos vaikka sattuisi onnistamaan noita miehiä. (:

Huomasin tuossa joku viikko sitten, että tuolla alapuolella on myös aivan ihana ketju, jossa viestin aloittajalla on alkuraskaus menossa ja pelkoja kovasti. Siis raskausketju sekin. Ja miten ihania kannustavia vastauksia sinne oli tullut jo lapsen saaneilta entisiltä lapsettomilta. Miten tuo ketju eroaa meidän jutuista? Tuollaisia ketjuja luen itsekkin mielellään, jossa naiset auttavat ja lohduttavat toisiaan. Sellainen aito asioiden jakaminen ja välittäminen on niin kovin harvinaisia asioita maailmassa.

Toivon kaikille parempaa ja iloisempaa, ja onnellisempaa jatkoa! Erityisesti Päiväunelle toivon aina ja kaikkea hyvää, ja olen täällä aina kuulolla (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteistanne, erityisesti sinulle joka koit että Päiväunen ja minun keskustelu oli sinulle rohkaisevaa ja tunteita herättävää luettavaa. Tulin todella iloiseksi että keskustelumme on auttanut meidän kahden lisäksi ainakin vielä kolmatta! Se juuri, on näiden palstojen tarkoitus. (: Koin myös itse saavani Päiväunelta todella paljon tukea ja ymmärrystä oli tilanteeni milloin mikäkin. En siis vaihtaisii päivääkään pois, enkä sanaakaan pois, jotka olemme aiheesta vaihtaneet.

Ymmärrän että lapsettomia on paljon erilaisia ja kaikki käyvät eri vaiheita. Myös minulla on ollut tunteita, että toisten ihmisten raskausuutiset ovat olleet ahdistavia silloin jos minulla on ollut itsellä "paha hetki" menossa. Sitäkin mietin kun kirjoittelimme raskauksistamme, mutta halusin silti jatkaa kirjoittelua koska koin että hoidoilla alkunsa saanut raskaus on ehkä lapsettomienkin silmissä vähän eri asia kun normaali raskaus. Jo senkin takia, että jopa yksi viidestä hoidoilla alkaneista raskauksista tosiaan päättyy tuohon keskenmenoon :( Näin siis lukee meidän hoitoklinikan lapsettomuusesitteessä.

Se että olemme jutelleet raskausasioista tällä palstalla, ei ollut tarkoitettu kellekään loukkaukseksi, vaan kannustukseksi. Jaoimme myös hyvin intiimejäkin asioita tällä palstalla, omista elämistämme, annoimme siis kokemuksiamme piinailun ja alkuraskauden ajoilta. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ainakin itseäni kiinnostivat piinaillessani, ja lasta yrittäessäni. Siis luin muiden kokemuksia niin alkuraskauksien oireista kuin piinailuajastakin. Missään nimessä ei pidä jatkaa katjun lukemista jos tuntuu että itsestä tuntuu inhottavalta! Itse esimerkiksi skippaan nuo "tarvitsetteko spermaa?" keskustelut suoralta kädeltä tällä palstalla, niistä en taas itse tykkää yhtään. Mutta annan heidän kaupitella tavaraansa, jos vaikka sattuisi onnistamaan noita miehiä. (:

Huomasin tuossa joku viikko sitten, että tuolla alapuolella on myös aivan ihana ketju, jossa viestin aloittajalla on alkuraskaus menossa ja pelkoja kovasti. Siis raskausketju sekin. Ja miten ihania kannustavia vastauksia sinne oli tullut jo lapsen saaneilta entisiltä lapsettomilta. Miten tuo ketju eroaa meidän jutuista? Tuollaisia ketjuja luen itsekkin mielellään, jossa naiset auttavat ja lohduttavat toisiaan. Sellainen aito asioiden jakaminen ja välittäminen on niin kovin harvinaisia asioita maailmassa.

Toivon kaikille parempaa ja iloisempaa, ja onnellisempaa jatkoa! Erityisesti Päiväunelle toivon aina ja kaikkea hyvää, ja olen täällä aina kuulolla (:

Lue lisää

tämän otsikko on kauhea väsymys

Kiitos Flower tuesta:) Olen ollut todella ihmeissäni kyllä tästä kritiikistä joka nousi tässä vaiheessa.

Onhan se ihan totta että minullakin välillä on ( varsinkin nyt ) sellaisia tuntemuksia että mieli on maassa kun näen raskaana olevia naisia. Viimeksi eilen itkin menetystäni. Mutta yritän pitää yllä positiivista mielialaa. Soittelen ensi viikolla lapsettomuusklinikalle ja kyselen että milloin pakastealkionsiirto voidaan tehdä. Keskenmeno varmaan asettaa sille omat rajoitteensa. Juttelin mieheni kanssa ja päädyimme siihen ratkaisuun että kokeilemme vielä käyttää alkiot pakkasesta mutta alusta asti emme hoitoihin enää lähde. Toivon todella paljon että alkiot selviävät sulatuksesta ja raskaus saisi sitten alkunsa ja sujuisi hyvin.

Nyt kun keskustelu on aktivoitu taas niin toivoisin että Flower kerrot kuinka sinulla on raskaus sujunut, joko olette päässeet toiseen ultraan ja miltä tilanne siellä kohdussa näytti:)?

Aiheen ketju aiheesta ja asiat asiana edelleen. Herkkänahkasta porukkaa.

Päiväuni kirjoitti:

Kiitos Flower tuesta:) Olen ollut todella ihmeissäni kyllä tästä kritiikistä joka nousi tässä vaiheessa.

Onhan se ihan totta että minullakin välillä on ( varsinkin nyt ) sellaisia tuntemuksia että mieli on maassa kun näen raskaana olevia naisia. Viimeksi eilen itkin menetystäni. Mutta yritän pitää yllä positiivista mielialaa. Soittelen ensi viikolla lapsettomuusklinikalle ja kyselen että milloin pakastealkionsiirto voidaan tehdä. Keskenmeno varmaan asettaa sille omat rajoitteensa. Juttelin mieheni kanssa ja päädyimme siihen ratkaisuun että kokeilemme vielä käyttää alkiot pakkasesta mutta alusta asti emme hoitoihin enää lähde. Toivon todella paljon että alkiot selviävät sulatuksesta ja raskaus saisi sitten alkunsa ja sujuisi hyvin.

Nyt kun keskustelu on aktivoitu taas niin toivoisin että Flower kerrot kuinka sinulla on raskaus sujunut, joko olette päässeet toiseen ultraan ja miltä tilanne siellä kohdussa näytti:)?

Lue lisää

Ihanaa kuulla sinusta, ja hienoa että suunnitelmat kohti alkionsiirtoa menevät eteen päin! mahtavaa! (: Johan olet jo nyt yhden kuukauden odotellut, ja jos lääkärillä oli puhetta kolmesta kuukaudesta, niin uskoisi että uusi siirto on varmaan mahdollinen jo joskus lokakuussa viimeistään? Toivotaan, että uuteen siirtoon ei tarvitse odottaa enää kauaa. Sekin varmasti vaikuttaa, miten elimistö ja hormonitasot ovat toipuneet keskenmenosta, mutta varmaan sinä kumminkin itse tiedät parhaiten milloin olet taas valmis. Eli varmaan klinikalla kuuntelevat myös äidin toiveita siirron ajankohdasta, sinun vartalohan se on ja teidän pikkuiset alkiovauvat (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Ihanaa kuulla sinusta, ja hienoa että suunnitelmat kohti alkionsiirtoa menevät eteen päin! mahtavaa! (: Johan olet jo nyt yhden kuukauden odotellut, ja jos lääkärillä oli puhetta kolmesta kuukaudesta, niin uskoisi että uusi siirto on varmaan mahdollinen jo joskus lokakuussa viimeistään? Toivotaan, että uuteen siirtoon ei tarvitse odottaa enää kauaa. Sekin varmasti vaikuttaa, miten elimistö ja hormonitasot ovat toipuneet keskenmenosta, mutta varmaan sinä kumminkin itse tiedät parhaiten milloin olet taas valmis. Eli varmaan klinikalla kuuntelevat myös äidin toiveita siirron ajankohdasta, sinun vartalohan se on ja teidän pikkuiset alkiovauvat (:

Lue lisää

Ihana kuulla että kaikki on kunnossa teidän pikkuisella:) Raskaus alkaa olemaan siinä vaiheessa että varmaan suurin huoli alkaa pikkuhiljaa väistymään.

Ollaanpa myöhemmin yhteyksissä siitä että kuinka teillä menee ja kuinka meidän alkionsiirto sujui. Aloitan vaikka uuden ketjun jos se vähentäisi tätä meihin kohdistunutta kritiikkiä ; )

Päiväuni kirjoitti:

Ihana kuulla että kaikki on kunnossa teidän pikkuisella:) Raskaus alkaa olemaan siinä vaiheessa että varmaan suurin huoli alkaa pikkuhiljaa väistymään.

Ollaanpa myöhemmin yhteyksissä siitä että kuinka teillä menee ja kuinka meidän alkionsiirto sujui. Aloitan vaikka uuden ketjun jos se vähentäisi tätä meihin kohdistunutta kritiikkiä ; )

Lue lisää

Joo! (: Muista sitten kirjoittaa piinailuketjun alkuun varoitusteksti:
"VAROITUS! Ei herkkänahkaisille. Saattaa sisältää lapsettomuushoidon jälkeistä raskaaksi tulemiseen liittyvää keskustelua!"

.. (;

Sulle ihme hommaa.
Se ketju avataan aiheen alta LAPSETTOMUUS!
Sehän tässä koko homman pointti on että kun etsii ihan muuta tietoa niin juttu meneekin ihan joksikin muuksi. Miten te ette tajua jos kerta itsekin kärsitte lapsettomuudesta?

Heippa!

Itselläni ei ole tarvetta jatkaa raskauteen liittyvää keskustelua tällä palstalla, eikä missään blogissakaan. (: Jos raskauden etenemisestä kysytään, olen tietysti vastannut, mutta en tietääkseni ole hirveästi mainostanut ellei asiaa oteta edes puheeksi. Tässä ketjussa kun on puhuttu paljon muustakin kun raskaudesta.

Syöpävertaukseesi vastaten: Voisin hyvinkin parannuttuani käydä klinikoilla vierailemassa ja kertomassa omaa tarinaani syövän kanssa taistelusta. Kertoisin tarinaa niille, jotka sen kanssa parhaillaan taistelevat ja haluaisin valaa potilaisiin toivoa ja uskoa, että heidän pitää taistella, hekin voivat selvitä! Saattohoito-osastolle en tietenkään menisi, se olisi eri juttu. Mutta ei tätä palstaa kyllä voi mitenkään verrata saattohoitopotilaisiin.. (:

Jatkossa kumminkin Päiväunella on kaiketi oikeus perustaa tänne piinailuketju, ja sitä aion seurata. Ja haluan tsempata häntä kuten toivottavasti muutkin! Tsempata kai saavat kaikki, raskautuneet, yrittämisen vasta aloittaneet, lapsen adoptoineet, lapsettomiksi jääneet, ketkä vaan ikinä tahtovatkaan, koska tukea ja läsnäoloa kaivataan ja kaikilla voi olla jaettavanaan asiaan liittyviä arvokkaita kokemuksia ja tukea (lopputuloksesta huolimatta) (:

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa!

Itselläni ei ole tarvetta jatkaa raskauteen liittyvää keskustelua tällä palstalla, eikä missään blogissakaan. (: Jos raskauden etenemisestä kysytään, olen tietysti vastannut, mutta en tietääkseni ole hirveästi mainostanut ellei asiaa oteta edes puheeksi. Tässä ketjussa kun on puhuttu paljon muustakin kun raskaudesta.

Syöpävertaukseesi vastaten: Voisin hyvinkin parannuttuani käydä klinikoilla vierailemassa ja kertomassa omaa tarinaani syövän kanssa taistelusta. Kertoisin tarinaa niille, jotka sen kanssa parhaillaan taistelevat ja haluaisin valaa potilaisiin toivoa ja uskoa, että heidän pitää taistella, hekin voivat selvitä! Saattohoito-osastolle en tietenkään menisi, se olisi eri juttu. Mutta ei tätä palstaa kyllä voi mitenkään verrata saattohoitopotilaisiin.. (:

Jatkossa kumminkin Päiväunella on kaiketi oikeus perustaa tänne piinailuketju, ja sitä aion seurata. Ja haluan tsempata häntä kuten toivottavasti muutkin! Tsempata kai saavat kaikki, raskautuneet, yrittämisen vasta aloittaneet, lapsen adoptoineet, lapsettomiksi jääneet, ketkä vaan ikinä tahtovatkaan, koska tukea ja läsnäoloa kaivataan ja kaikilla voi olla jaettavanaan asiaan liittyviä arvokkaita kokemuksia ja tukea (lopputuloksesta huolimatta) (:

Lue lisää

Tekopyhää ja ajattelematonta toisia ihmisiä kohtaan. Aikasemmat keskustelut ja tämän vertauksen kääntäminen päälleen. Ihan p-puhetta kauttaaltaan tuo "kannustaminen". Ei taida ymmärrys riittää oikeaan toivottomuuteen. Ei siinä toisten omalla onnella hihkuminen ja mukamas-kannustaminen auta. Näin on elämässä asiassa kuin asiassa

Valitettavasti on ihmisiä, joilla on huono itsetunto tai elämä ei ole kasvattanut. Tulevat onnelliseksi toisten epäonnesta. Riittää halua satuttaa muita ja lisäksi vouhottaa omalla onnistumisellaan. Ja ennen kaikkea, se oma ajatus on ainoa oikea. Jopa oma suru on mahtavampi kuin muiden..

"Kumpa oppisit(te) ajattelemaan."

FlowerLove420 kirjoitti:

Heippa!

Itselläni ei ole tarvetta jatkaa raskauteen liittyvää keskustelua tällä palstalla, eikä missään blogissakaan. (: Jos raskauden etenemisestä kysytään, olen tietysti vastannut, mutta en tietääkseni ole hirveästi mainostanut ellei asiaa oteta edes puheeksi. Tässä ketjussa kun on puhuttu paljon muustakin kun raskaudesta.

Syöpävertaukseesi vastaten: Voisin hyvinkin parannuttuani käydä klinikoilla vierailemassa ja kertomassa omaa tarinaani syövän kanssa taistelusta. Kertoisin tarinaa niille, jotka sen kanssa parhaillaan taistelevat ja haluaisin valaa potilaisiin toivoa ja uskoa, että heidän pitää taistella, hekin voivat selvitä! Saattohoito-osastolle en tietenkään menisi, se olisi eri juttu. Mutta ei tätä palstaa kyllä voi mitenkään verrata saattohoitopotilaisiin.. (:

Jatkossa kumminkin Päiväunella on kaiketi oikeus perustaa tänne piinailuketju, ja sitä aion seurata. Ja haluan tsempata häntä kuten toivottavasti muutkin! Tsempata kai saavat kaikki, raskautuneet, yrittämisen vasta aloittaneet, lapsen adoptoineet, lapsettomiksi jääneet, ketkä vaan ikinä tahtovatkaan, koska tukea ja läsnäoloa kaivataan ja kaikilla voi olla jaettavanaan asiaan liittyviä arvokkaita kokemuksia ja tukea (lopputuloksesta huolimatta) (:

Lue lisää

Itse koen muiden lapsettomuushoidoissa olevien plussaukset hyvänä asiana. Olemme itse menossa hoitoihin kohtapuoliin ja iloitsen luettuani ihmisten onnistumisia, tulee itsellekin sellainen tunne, että meilläkin hoidot onnistuu. Ja todellakin soisin kaikille lapsettomuudesta kärsiville lapsia, he ovat sen ansainneet.

Katkeruutta ja vihaa tunnen niitä raskaana olevia kohtaan, jotka ovat luomuna raskautuneet heti ensimmäisestä kerrasta, se satuttaa eniten. Yksi kaverini kertoi vuosi sitten, että alkavat yrittämään lasta. Heillä sitten heti ensimmäisellä kerralla tärppäsi, tietysti. Kaverini sitten kertoi uutisensa minulle ja totesi vielä perään, että kun raskaustesti oli näyttänyt plussaa, hän oli ajatellut että "haluanko mä tätä nyt ihan oikeesti?". Hän hyvin tietää meidän lapsettomuudestamme ja siitä kuinka siitä kärsimme ja kehtasi sanoa silti noin. Tämä maailma on niin epäreilu, oikeesti.

Surullinen N kirjoitti:

Itse koen muiden lapsettomuushoidoissa olevien plussaukset hyvänä asiana. Olemme itse menossa hoitoihin kohtapuoliin ja iloitsen luettuani ihmisten onnistumisia, tulee itsellekin sellainen tunne, että meilläkin hoidot onnistuu. Ja todellakin soisin kaikille lapsettomuudesta kärsiville lapsia, he ovat sen ansainneet.

Katkeruutta ja vihaa tunnen niitä raskaana olevia kohtaan, jotka ovat luomuna raskautuneet heti ensimmäisestä kerrasta, se satuttaa eniten. Yksi kaverini kertoi vuosi sitten, että alkavat yrittämään lasta. Heillä sitten heti ensimmäisellä kerralla tärppäsi, tietysti. Kaverini sitten kertoi uutisensa minulle ja totesi vielä perään, että kun raskaustesti oli näyttänyt plussaa, hän oli ajatellut että "haluanko mä tätä nyt ihan oikeesti?". Hän hyvin tietää meidän lapsettomuudestamme ja siitä kuinka siitä kärsimme ja kehtasi sanoa silti noin. Tämä maailma on niin epäreilu, oikeesti.

Lue lisää

Moi! Nuo ajatukset kuuluvat tuohon hoitojen aloitusvaiheeseen.. Jaksaa etsiä tietoa, uskoa, toivoa, lukea hyviä uutisia ja olla niistä mielissään ja ottaa ne kannustimena. Sitten kun vuosia ja vuosia kuluu niin tulee niitä muitakin tunteita. Toivottavasti teille ei käy niin vaan tärppi tulee. Toisaalta ajoittain jaksat myös ymmärtää kaveriasi.

hei HALOO!!???? toiselle tuli keskenmeno?? ai ei ole enää aihetta täälä jatkaa?? uusi hoito ehkä lokakuussa??ja ei ole aihetta mielestäsi olla lapsettomuus palstalla??????????????????????????????????????????????????????????
toivotan ketjun aloittaneille todella paljon voimia, ja muista "päiväuni" että ei ole niin synkkää sadepilveä,ettei aurinko löytäisi tietään esiin :D vielä me näytetään.. mulla kaks keskenmenoa nyt takana,yks tuore ja yks huurunokka,molemmat meni aika pitkälle ennenku poistuvat :"(.. ainiin..sori..ei noista saanu kirjottaa... tuuletetaan liikaa.

skiipaskäpäpädi kirjoitti:

hei HALOO!!???? toiselle tuli keskenmeno?? ai ei ole enää aihetta täälä jatkaa?? uusi hoito ehkä lokakuussa??ja ei ole aihetta mielestäsi olla lapsettomuus palstalla??????????????????????????????????????????????????????????
toivotan ketjun aloittaneille todella paljon voimia, ja muista "päiväuni" että ei ole niin synkkää sadepilveä,ettei aurinko löytäisi tietään esiin :D vielä me näytetään.. mulla kaks keskenmenoa nyt takana,yks tuore ja yks huurunokka,molemmat meni aika pitkälle ennenku poistuvat :"(.. ainiin..sori..ei noista saanu kirjottaa... tuuletetaan liikaa.

Lue lisää

eiköhän tässä oo tuosta kesäkuussa tapahtuneesta vuoropuhelusta kyse

Oikein hyvä. Tämä varoitus woodoll, kannattaisi laittaa tuonne ihan alkuun. Kerrotko minulle kun olen hieman höperö että mistä sen voi tietää kun avaa ketjun että se menee asiattomaksi ja jatkuu asiattomana hyvin pitkäänkin?

Plussauutinen on ihana. Raskausuutinen on ihana. Ihanaa, hoidot ovat tuottaneet tulosta. Se on kannustava ja hyväntahtoinen uutinen. Sitten voi kertoa mihin ketjuun menee jakamaan tätä onnellista uutista. Sinne voi mennä lukemaan ne ketä kiinnostaa. Aika näppärää vai mitä?

Se taas ei ole kannustamista tai hyväntahtoista että jää roikkumaan ketjuun pitkäksi ajaksi ohi aiheen. Se on ajattelematonta ja loukkaavaa. Ei pelkästään lapsettomia kohtaan vaan myös niitä jotka haluavat lukea aiheesta lapsettomuus ja väsymys. Sen onnellisen uutisen todella voi kertoa, mutta pitkää vuoropuhelua ja hehkutusta siitä ei tarvitse jäädä käymään.

Lapsettomuus-ketjuissa on oikeus käsitellä niitä ikäviä tunteita samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Niiden, jotka ymmärtävät eivätkä arvostele. Joten antaa kateuden ja katkeruuden vain laulaa jos se helpottaa. Se kuuluu jopa aiheeseen ja on jopa normaalia!

"Opetelkaa olemaan onneillisia toisten puolesta" on todella hieno ajatus. Miten keksitkin? Luuletko todella että ihmiset eivät yritä? Varmasti yrittävät. Se ei vain aina riitä.

Katkeruudesta ja kateudesta en alkaisi ihan heti ketään syyllistämään. Miksi pitäisi? On epänormaalia jos niitä tunteita ei koskaan elämän varrella tule. Tunteet pitää sallia niin itselleen kuin muillekin.