Toisia pakkeja en ota

Ota vaan riski ja kosi uudelleen.

Kirjoituksestasi kuvastuu loukkaantuminen "rukkasiin" ja pikkuinen kostonhimo, tyylin "Ähä, kutti, kun ei silloin kelvannut, niin siinäpä sitten kärvistelet..."

Kostonhimo ei sovi tosirakkauteen. Tosirakkaus antaa jo anteeksi ne rukkaset ja siirtyy elämässä eteenpäin. Itsekin sanot, että olette nyt kummatkin kypsempiä kuin ensimmäisen kosinnan aikoihin, joten kyllä kumppanisi oli silloin rukkaset antaessaan siihen oikeutettu, hän ei ollut valmis avioliittoon. Nyt hän on.

Jätä oma kitkeryytesi jo menneisyyteen ja siirry tulevaisuuteen. Et kai aio keskittyä lopuksi ikää hautomaan niitä menneitä rukkasia?

Olen ehkä vähän pikkuisen kostanut, kyllä, rakkaus voi olla välillä julmaakin. Mutta olisi lapsellista ja tarpeetonta jäädä loppuiäksi pakkeja muistelemaan. Ja jos toiset pakit tulisivat, eipähän enää jatkossa tarvisisi miettiä enää, pitäisikö kosia vai ei. Kysyinkin juuri äsken, kun hän jälleen puhui kihlautumisesta (juhannussiidereissään), miksei hän ota asiaa esiin selvin päin..nimenomaan kuulemma ajattelee asioita päivittäin. Jos minua jännittää, niin taitaa jotain muutakin hieman jännittää..

Ei kun romanttista kosintaa suunnittelemaan :o)

Varmasti tulevalla morsiamellasikin aiemmat rukkaset hieman painavat ajatuksissa, kun ei selvinpäin ole kyennyt asiaa ilmaisemaan...

"Aiemmin ehdotin puolitosissani"

"ostanut harjoitus-sormukset "

Eli periaatteessa et edes kosinut kunnolla, niin miten voit puhua nyt siihen malliin että olisit mukamas saanut pakit, kun et edes tosissaan kosinut?

Kosi tosissasi, osta oikeat sormukset äläkä mitään harjoitus-sormuksia, ehkä se nainen haluaa silloin myös vastata myönteisesti, sen sijaan kuin että sanoisi kyllä jollekkin harjoitukselle.

Kyllä minäkin tyrmäisin, jos mies tulisi että "mennääx kihloihin" menetelmällä eikä edes tosissaan yrittäisi. Kyllä sitä pitää ihan sormus olla ja romanttisesti polvilleen mennä ja kysyä, että haluaako vaimoksi.

Et kertonut, että kauanko olitte seurustelleet, kun kosit ja sait pakit. Et myöskään kertonut, kuinka kauan nyt olette seurustelleet. Sitä vaan, että jos olitte vain vähän aikaa seurustelleet, niin ehkä rakkaasi halusi ensinnäkin tutustua sinuun paremmin ja toiseksi, hän ei ollut valmis avioliittoon.

Minä olen antanut omalle rakkaalleni pakit, koska en tuntenut häntä lähes ollenkaan ja en ollut valmis avioliittoon, sillä olimme nuoria ja vain vähän aikaa seurustellut. Silloin rakkaani sanoi, että ei aio ottaa toisia pakkia. Nyt olemme seurustelleet vuosia ja olen ottanut selvin päin monesti esiin kihlauksen ja olemme siitä puhuneet paljon. Emme ole kuitenkaan vielä kihloissa, mutta kuitenkin nyt rakkaani tietää, että jos/kun hän kosii minua, niin varmasti tulen vastaamaan myöntävästi. Hänen ei siis tarvitse jännittää sitä, mitä vastaan, kun hän tietää jo vastauksen. Päinvastoin, minua jännittää se, koska hän aikoo kosia. Olen odottanut kosintaa jo melko pitkään, mutta ei ole näkynyt eikä kuulunut. Mutta tiedän, että hän kosii jossain vaiheessa. En siis aio häntä pakottaa missään vaiheessa enkä millään tavalla kihloihin. Se olisi väärin eikä se olisi silloin tosirakkautta.

On julmaa antaa toisen odottaa ja odottaa, jos asiasta on jo puhuttu. Ja kaikenlaiset leikillään kosimiset vaan nolaavat toisen, jos toinen sen sattuukin ottamaan tosissaan.

Itse odotin luvattua kosintaa, sitä ei kuulunut. Otin muutaman kerran puheeksi sen, kuinka tärkeä asia on minulle. Mies selitti, että ei ole ollut tilaisuutta kosia. En vieläkään voi käsittää, miten neljän-viiden vuoden yhdessäolon aikana ei voi olla tilaisuutta kosia tai miksei tilaisuutta voi hieman järjestää? Lopputulos oli se, että sain valita kihlajaispäivän ja mies vaivautui kysymään, että mennäänkö kihloihin. No nyt odotan hääpäivää, jota ei ilmeisesti ole tulossa. Olen monta kertaa kertonut miehelle, kuinka tärkeä asia se minulle on (ei ole kai liian suuri vaatimus, että mies kävisi kanssani maistraatissa?). Olen katkera, pettynyt ja toivoton aina välillä, en voi käsittää miksi en kelpaa. Meillä on kuitenkin toimiva parisuhde ja rakkautta riittää arkitarpeiksikin. En kai sitten ole sellainen, joka olisi vaivan arvoinen.

Hei otappas asia nyt puheeksi ihan tavallisesti vaan, ilman mitään ihmeempiä kosimiskaavoja. Kysyt mitä mieltä hän nykyään on naimisiinmenosta ja voisiko hän ajatella loppuelämää sinun kanssasi. Sitten mietitte yhdessä menisittekö kihloihin vai ei. Jos ei, niin asian voi jättää auki ja harkittavaksi myöhemmin uudelleen. Jos pääsette yhteisymmärrykseen, menette sen jälkeen yhdessä valitsemaan teille kummallekin sormukset ja teette myös suunnitelmat hääpäivästä ym. Kihloihinmenoa voitte juhlia niin romanttisesti kuin haluatte, mutta kosimistilanne on vasta molemminpuolista päätöksen tekoa, joka joskus merkitsee yhdessä tehtävää harkintaa ja suunnittelua. Eikä sormuksia valmiiksi hankittuna, jolloin tyttö voi ajatella olevansa liian itsestäänselvyys

Selvästikään ei tyttöystäväsi ole valmis kosintaan. Ymmärrän hyvin loukkaantumisesi. Kannattaisiko etsiä uusi tyttö joka osaa arvostaa tunteitasi.

No hommahan on hyvin yksinkertainen! Vuosi 2012 on karkausvuosi, eli ei muuta kuin karkauspäivää odottelemaan ja avokin kosintaa... :-)

Onko se niin vaikeaa kysyä rakkaaltaan, mitä hän oikein haluaa? Tuntuu, että nykyään on niiiiiiiin vaikeaa keskustella sen läheisimmän ihmisen kanssa kasvotusten, että joka juuttaan asia pitää kysyä netin välityksellä muilta. Parhaiten se nainen vastauksen tietää. Kysy siis siltä, jos jokin mietityttää.

Aisa on yksinkertainen. On Vielä optio auki, jos löytyy joku parempi. Jos ei niin käy, niin on olet kuitenkin kuitenkin varalla.

Naisen näkökulmasta, älä kosi uudestaan, jos ei selvinpäin puhu koko asiasta niin antaa olla, varsinkaan kun on sanonut ettei aio naimisiin koskaan, niin miksi kihloihinkaan ?

Unohda koko juttu! Kokeilet jotain muuta emäntää jos naimisiin haluat.

Jos hän on sanonut ettei ikinä mene naimisiin, niin asiahan on selvä. Sen verran täytyy jokaisella olla selkärankaa notta jos jotain sanotahan se piretään. Säälittäviä takinkääntäjiähän tää maa on muutenkin pullollaan.

Itselläni hieman sama tilanne kuin teillä, mutta juuri tuosta naisen näkökulmasta. Avomieheni ehdotti minulle kihloihin menemistä, mutta koska kyseinen asia tuli esille "riidan" päätteeksi (riita ei koskenut kihloja tms) niin en ottanut asiaa tosissani vaan luulin että hän vain halusi jotenkin sopia riitaa tms. No, sitten mietiskelin asiaa ja jahkailinkin sen asian kanssa muutaman kuukauden, lisäksi käytiin kyllä sovittamassa sormuksia monessakin liikkeessä mutta ei sitten ikinä sieltä lähdetty sormusten kanssa kotia...
Muutaman kerran tästä asiasta kinattuamme sanoin että annetaan asian nyt unohtua hetkeksi, että kysyy sit uudestaan sopivammalla hetkellä jos siltä tuntuu.

Muutama vuosi sitten melkeinpä kaikki ystäväni kihlautuivat poikaystäviensä kanssa ja minullekin tuli kauhea buumi päästä kihloihin, mutta en sitä asiaa uskaltanut ottaa esille kuin kerran. Tosin silloin suhteemme ei ollut vielä ihan niin syvällinen kuin se on nyt joten olen siitä iloinen että ei silloin kihloihin menty.
No, nyt kun se asia tuli esille ja kieltäydyin, (jahkailun jälkeen) tein sen siksi koska minusta nyt ei ollut oikea hetki. Luotan kyllä suhteeseemme ja sen kestämiseen, mutta elämäntilanteemme on siinä vaiheessa, että en osaa kuvitella tällä hetkellä juhlivani kihloja. Ja siitä samasta syystä tuo jahkailukin, en osannut lopullisesti päättää kyllä tai ei. Lisäksi, se tapa jolla mieheni sitä ehdotti oli huono, vieläpä "riidan" päätteeksi. Siinä ei tullut minkäänlaista romantiikkaa esille tai muutakaan mitä olisin toivonut. Ja mainittakoon vielä että koska rahatilanteemme ei ole kovin kummoinen nyt opiskelijoina, en olisi saanut sellaista sormusta jonka olisin halunnut enkä halua tyytyä johonkin "keskinkertaiseen."

Syy miksi tyttöystäväsi ottaa asian puheeksi vain humalassa on se, että hän ei uskalla ottaa sitä selvinpäin esille sillä pelkää että torjut hänet. Jos hän siitä puhuu, kyllä hän sitä myöskin haluaa. Ja voithan sinä ottaa asian esille kun molemmat olette selvinpäin, eikai siitä keskustelemine pilaa "yllätystä"? Mutta jos sinä et enää halua kihloja (enää ikinä mahdollisesti?) sano sekin suoraan tyttöystävällesi, ettei hän sitten turhaan haikaile niitä jos sitä ei ikinä ole tulossa.

Huom! Älä kysy toista kertaa! Hänen vuoro kysyä sinulta!Humalaisen juttuja ei kannate ottaa tosissaan!.Hän on epä-varma..Kannattee miettiä asia useasti.-

Juu, parasta unohtaa kihlajaiset ja häät jos ei ole laittaa niihin 100000€. Surku ja häpiä siitä muuten tuloo.

Hänen _vuoro_? Oletko ihan juntti? :D Parisuhteessa ei ole kyse vuoroista.

Niin koskas sä ne pakit olet saanut, jos kysyit ihan huviksesi etkä kunnolla?

Ja mitä on harjoitussormukset? Voihan video, en minäkään sellaisia huolis! Ehkä silloin 14-vuotiaana tai niillä main. :DD

kerttu härnää sinua haluatko hänet vai pidätkö vaan panopuuna ja sehän saattaa olla totta, kuulin kylill että oot aika sonni, mitä osuinko naulan kantaan tä! jo rupes ukolla puntit tutisee perskeles ai hitto mikä pukki hoh hoijjaa..älä suutu mutta tottahan tää on..

Ihan muistutukseksi taas:

Kihloissa ollaan silloin, kun toinen on kosinut (pyytänyt naimisiin kanssaan) ja toinen vastannut myöntävästi.

Siis ei kysytä "menisitkö kanssani kihloihin" - se ei tarkoita yhtään mitään.

Jätä se sika!

Vasta kolmas kerta toden sanoo.

Voi jee.... tääl o kans nii ihme ihmisiä.... mut en itekkää haluis mtn harjoitussormusta..mut se onki hänen tapansa, eikä teidän huoh. (mies ois voinu vaik kysyä millasista nainen tykkää (: mut kyl oma mies tuntee naisensa paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ) ehk naine pelästy kysymystä, eikä osannu vastata oikein ja nyt se häiritsee eikä uskalla ottaa sitä puheeks selvinpäin :)

Minulla on soromus sormessa ja haluan silti naida kaikkia naisia ja myös nain... rakastuin juuri vaimoni siskoon jos hänet saisin olisin onelinen loppuikäni hän on ihana nainen, tumma, exootttinen ja pieni nainen aaah saisinpa hänet taskuuni aah aah aah

ei sormukset estä rakauden lähtöö itsellä rakkaus lentää ikkunasta kun muna pompsahtaa pystyyn ja kaikki katoaa kunnes laukean....

nain aina rumimpiakin naisia kunhan vain he antavat...

onko jurru varmalla pohjalla olettteko pettäneet??

Reilun 10 v:n vuoden seurustelun jälkeen jo kolmannet pakit. Muttei se mua lannista. E juuta ei jaata, vaikka neeti ei tiärä, koskeex mahaan vaiko selkään. Kutka on kuminki. Waikeet on hälläi. Miäl tekis, mutku ei uskalla... Kato. Wanha kettu näkee läpi.

Jätä kihlaus vaihe ja kysy suoraan naimisiin menoa!

valitettavasti,sinun kultasi on käynyt VIERAISSA , sekoileva käytös viittaa vahvasti siihen.

oltu kihloissa 17 vuotta ja kysäsin muijjalta jotta mites olis jos naimiaisiin mentäs, muijjan tekele siihen että mitä sitä naimisiin kun näinkin voi olla, siis se ei välttämättä pidä munua sellaisena että voisi ukokseen ottaa, mitäs teen..

Tässä pari kysymystä, joita sinuna pysähtyisin vakavasti miettimään, ennen kuin edes harkitsisin "kosintaa" tai loppuelämää kyseisen naisen kanssa, ihan vain omaa onnellisuuttasi ajatellen.

1. Miksi kysyt täältä netistä täysin tuntemattomilta ihmisiltä, että mistä naisesi käytöksessä on kyse? Miksi et uskalla jutella hänen kanssaan suoraan ja vieläpä silloin, kun kumpikin on täysin selvinpäin? Hänhän sen vastauksen tietää!

2. Miksi naisesi ei pysty puhumaan sinulle noin tärkeästä asiasta selvinpäin? Voisin veikata, että on myös muita asioita, joista hän ja te ette pysty keskustelemaan.

Hyvän parisuhteen perusta on luottamus. Kun luottaa toiseen, pystyy puhumaan hänen kanssaan RAKENTAVASTI mistä vain, myös vaikeista asioista. Jos te ette kumpikaan uskalla puhua keskenänne ja selvinpäin tärkeistä asioista, niin älkää menkö naimisiin, koska veikkaanpa että suhteessa on myös jotain muuta pahasti vialla.

Kyllä kahden aikuisen täytyy pystyä keskenään selvittämään asiansa rakentavasti ja jos eivät pysty, niin se on todennäköisesti merkki jostain (silloin tuskin on kovin ruusuinen tulevaisuus). Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan itseään: Mitä SINÄ oikeasti haluat? Älä mieti yhtään sitä, mitä toinen haluaisi tai odottaa sinun tekevän, älä myöskään lupaa hänelle mitään sellaista jota et oikeasti halua tai aio tehdä. Ole rehellinen itsellesi ja opettele puhumaan asioista kumppanisi kanssa. Pohdi myös, onko hänen puheissaan järkeä / täsmääkö ne kehonkieleen. Jos joku sanoo haluavansa toisen kanssa naimisiin ja silmissä ei näy minkäänlaista paloa / rakkautta, vaan vaikuttaisi enemmänkin pakkopullalta, niin silloin hän puhuu paskaa.

Kuuntele itseäsi, ole rehellinen itsellesi ja kumppanillesi ja nosta kissat rohkeasti pöydälle. Naisesi kunnioittaa sinua silloin paljon enemmän ja et tosiaankaan tarvitse mitään nettipalstoja ja "apua" tuntemattomilta ihmisiltä, jotka eivät tunne teitä.

Nimimerkillä "Kokemuksen syvällä rintaäänellä"

mä aattelin kans et en enää mene kihloihin. jaksa enää edes etsiä ehdokkaita siihen

Ei kannata kännätä eikä tupakoida - sitten vaan uudelleen rohkeasti kysymään.

Humalainen, on sitten mies tai nainen, ei kannnata juttuja ottaa huomioon lainkaa. Ootte tampioita molemmat. Sinä kosit naista joka selvinpäin ei suostui ja sitten oot ihmeissäs kun humalassa puhuu muuta. Mitenkäs ajattelit elää loppuelämäs? Arvotko sitä mikä on todellinen ajatus vai toimitko niin kuin huppeli-ihminen touhuaa?

A drunk man's words are a sober man's thoughts. Että sillee. Kunnon kosinta eikä mitään keskustelua! Miehen pitää olla mies ja uskaltaa! Jos mun mies juttelis niitä näitä kihloista minäkin sanoisin EI!

Näin pudotetaan Martina viidenneksi nyt kaikki tykkäämään, on tämäkin huomattavasti parempi kuin Martina! :

http://satumaa.yle.fi/umk/kilpailijat-2012/raita-ilomaki-usko-rakkauteen

Sen jälkeen ei olekaan paljon ääniä välissä, niin saa Martinan kutoseksi!

Pakko ihmetellä että mistä Suomi24 saa noi kuvat ! Niin hyvin ne aina natsaa näihin juttuihin - ja viellä kauniita ihmisiä !

että tunget munan muijan poskeen, ja sanot että avioon mennään prkele!!
Niin minäkin aikoinaan tein ja edelleen yhdessä ollaan.

Ja paskat kannate kosia uudelleen vaan sano muijalle, että kun ei kelvannut niin ole ilman!!! Kaksi avioliittoa läpikäynyt ja viimeiseen petyin täysin. Avioliitosta ei tule muuta kuin ongelmia. Kun sanoo tahdon niin nainen luulee olevansa maailman napa/valtias ja sen jälkeen alkaa kaikki menemään päin persettä. Yhdessä kun asuu ja ei mene naimisiin niin naisella on pelko, että mies häipyy heti jos alkaa pomottamaan. Se on taivahan tosi!

Loukkaantuiko hän "harjoitus kihlasormus" nimellä tehdystä kosinnasta, itse kosinnasta vai siitä että nainen kosii? Vai onko hän nuori.

Mun täytyy kyllä sanoa, että itse en ottaisi mitään riskiä tai askelta enkä kosisi kännipuheiden takia. Mä ymmärrän kyllä tuon epävarmuuden ja tuntuukin välillä, että muiden on kovin helppo huudella näitä "älä jumita vanhoihin" ja "siitä vaan uudelleen" mutta, mutta... Näinköhän he sitten itsekään niin tekevät? Mene ja tiedä. Jokatapauksessa... Sinuna ottaisin puheeksi asiat selvinpäin ja niin että te voitte oikeasti puhua. Miksi sinun pitää yksinäsi ottaa riski kosimisesta ja tuollaisesta päätöksestä, mistä toinen hörisee vain kännissä? Ja on jo antanut pakit todeten ettei ikinä aio mennä kihloihin tai naimisiin eli on torjunut absoluuttisesti ja ns. ilmoittanut lopullisen kantansa... En tiedä, harjoituksia, säheltämistä, epävarmuuksia ja kännipuheita. Molemmin puolin. Ehkäpä ihan selväpäinen puhe ja keskustelu auttaisi tämänkin päätöksen tekemiseen?

Lisäksi jo ajatus askeleesta sitoutua tosissaan kauhistuttaa, niin ehkä kannattaa myös omalta kohdaltaan miettiä, mitä sitten vielä odottaa: mitä siis muualla muka on? Mikä siinä niin pelottaa? Elätkö elämääsi varmasti kuten haluat ja ihmisen kanssa, jonka kanssa haluat riskin ottaa ja jonka kanssa haluat sitoutua isosti haikailematta ruohoa aidan toisella puolella? Kaikki me olemme vain ihmisiä, satuja ei ole, mutta aina kannattaa miettiä, onko tosissaan siksi että on tosissaan vai siksi, että niin kuuluu olla. Nyt on se hetki sitten.

Voi olla että huomaat, ettei lopulta mitään epävarmuuksia olekaan tai pelättävää sen suuremmin ja että jospa se nainenkin osaa selvinpäin ilmaista sen verran mitä haluaa, että sinäkin tiedät :)

Jospa se haluaa munaa?

Ei ole vielä henkisesti kypsä,koska kyselee neuvoja netistä,eikä ymmärrä kysyä syytä puolisoltaan.

Säästä itsesi turhilta murheilta ja jätä kosimatta. Ei se suhde sillä aamenella miksikään muutu. Jos akka juo wiinaa ja höpöttelee omiaan, huopaa ja soutaa, heitä se mäkeen. Avioliitto on yliarvostettu instituutio ja suurta hulluutta.

Jo on aikoihin eletty..HARJOITUSSORMUKSET ??? Taitaa tuo suhde myos olla harjoittelua. Odota ja etsi oikeaa, joka on tosissaan rakkaudesta. Onnea elaman tiella.

Tyypillinen nykynainen, oikuttelija siis.

Tuollaisia ei kannata käyttää kuin "osumien" keräämiseen =)

Jätä se.

Elämä on valintoja.
Itsehän olet kus´päisen muijasi valinnut.
Eli koita sopeutua asiaan, tai vaihda kumppania sopivampaan.

älä otakaan

Ei nykyään kihloissa olo tarkoita naimisiin menoa, se sormus on vaan molemmille sellaisen vakavemman asian korostaminen. Eli, ihan hyvin voi kysyä mennääx kilhloihin ilman lupausta muusta. Kihlat on muutenkin koeajan merkityksessä eikä siinä luvata mitään avioliitosta muutenkaan.

Jos kositaan nit sitten mennään naimisiin eikä kihloihin.

Tyttöystäväsi varmaan ottaa aíheen esille humalassa koska muistaa antamansa aiemman lausunnon aiheesta.
Itsekin aikoinani kauhistuin yllättävää kosintaa, siinä mietitytti monta asiaa. Mies ei kovin hyvällä ottanut vastaamattomuutta. Mietin tuolloin olenko todella niin rakastunut, että uskon suhteen kestävän ikuisesti, erokin kun oli käynyt mielessä.
Puolen vuoden harkinnan jälkeen kuitenkin vastasin miehelle - tahdon.
Tyttöystäväsi on varmaan harkinnut asioita kun on ottanut aiheen uudelleen puheeksi. Voithan hänelle vastata, että karkauspäivänä odotat kosintaa. Uskoisin että tyttöystäväkin uskaltaisi toimia jos odotettavissa olisi myöntävä vastaus.
Toki vanhat arvet voi unohtaa ja toimia kuten sydän sanoo, kun kuitenkin olet kokenut myös sen että suhteenne on parantunut.
Onnea jokatapauksessa tulevaisuuteenne.

Mikä bitch. Queen bitch. Ei enempiä perusteluja kaipaa.

jos autte yhdessä,anna asian olla asuin minäkin nykysen vaimoni kanssa yhdessä.ei kannata edetä nopeammin,mitä hätäisemmät päätökset sen nopeammin tulee ero,olen nyt ollut vaimoni kanssa yhdessä vuodesta 1974 lähtien.sukulaiset rupesi hätäilemään että on käytävä vihillä.jos muuten menee hyvin anna asian olla kyllä se joskus loksahtaa kohdalleen.

Jos sen piti ensin SoMe:ssa kysyä kavereiltaan, et mit mielt ne o? Oisko saanu sit heilt hyväksynnä ja nyt edel empii sitä ja vaan kaasussa höpisee.

Hirveät hermot vedetään noista "harjoitussormuksista". Ite ymmärsin asian niin, että mies halusi kosia sormuksella, ja jos nainen olisi suostunut, niin ne "harjoitussormukset" olisi sen jälkeen käyty vaihtamassa niihin varsinaisiin sormuksiin, jotta se nainenkin saisi varmasti mieleisensä rinkulan sormeensa.....

Itsekki kosin karkauspäivänä ja mies aluksi suostui. Meni viikko ja perui lupauksensa kun "mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa?" Yritä siinä sitten näyttää perusnaamaa kun alkanut miettiä päivämäärääkin :( Kohta neljä vuotta tallattu yhdessä ja maistraatissa olisi pitänyt vain käydä mutta kun ei...Haluaako itse kosia vai pelkääkö tulevaa? Kuka tietää kun tuo ei ainakaan minulle sitä kerro. Eli luultavasti loppuelämäni kirjoitan papereihin parisuhteessa...