...hänelle vielä kerran sen, että kukaan muu ei koskaan ole ollut minulle niin kuin hän. Että kenenkään toisen lähellä en ole kokenut olevani niin oma itseni. Että kun hän katsoi minuun, päädyin aina jollekin muulle tähtien kiertoradalle.
Vuosi sitten kerroin hänelle... hän ei sanonut juuri mitään, ei kiistänyt ei myöntänyt, punasteli pitkään sen jälkeen. Nykyisin törmäämme töissä harvoin. Välillä pääsen jo vähän yli, mutta sitten unet taas imaisevat minut syvälle hänen syövereihinsä. Ja sitten taas palan ja korvennun. Yritän hyväksyä, että minun pitäisi tyytyä siihen mitä meillä oli aikanaan (kaikki alkoi 6 vuotta sitten) ja siihen mitä elämässäni nyt on, mutta välillä en vain kestä sitä, että emme enää tapaa. Miksi me kohtasimme, miksi hän tuli elämääni, miksi hän sai kaiken tuntumaan niin oikealta - ja sitten kaikki loppui?
Oma elämäni on muuttumassa... Olen nyt raskaana, eikä hän vielä tiedä sitä. Haluaisin kertoa itse, en haluaisi että hän vain kuulee siitä joltain muulta. Ja haluaisin kertoa, että unelmissani hänkin on lasta lähellä.
Mutta eikö minun pitäisi nyt vain olla hiljaa? Hän sai jo mahdollisuutensa ja päätti toisin, eikö niin?
Minun on niin ikävä häntä, etten ollut päästä sängystä ylös tänään. En usko, että enempää voi toista ihmistä kohtaan tuntea. Miten voin hyväksyä?
Vuosi sitten kerroin hänelle... hän ei sanonut juuri mitään, ei kiistänyt ei myöntänyt, punasteli pitkään sen jälkeen. Nykyisin törmäämme töissä harvoin. Välillä pääsen jo vähän yli, mutta sitten unet taas imaisevat minut syvälle hänen syövereihinsä. Ja sitten taas palan ja korvennun. Yritän hyväksyä, että minun pitäisi tyytyä siihen mitä meillä oli aikanaan (kaikki alkoi 6 vuotta sitten) ja siihen mitä elämässäni nyt on, mutta välillä en vain kestä sitä, että emme enää tapaa. Miksi me kohtasimme, miksi hän tuli elämääni, miksi hän sai kaiken tuntumaan niin oikealta - ja sitten kaikki loppui?
Oma elämäni on muuttumassa... Olen nyt raskaana, eikä hän vielä tiedä sitä. Haluaisin kertoa itse, en haluaisi että hän vain kuulee siitä joltain muulta. Ja haluaisin kertoa, että unelmissani hänkin on lasta lähellä.
Mutta eikö minun pitäisi nyt vain olla hiljaa? Hän sai jo mahdollisuutensa ja päätti toisin, eikö niin?
Minun on niin ikävä häntä, etten ollut päästä sängystä ylös tänään. En usko, että enempää voi toista ihmistä kohtaan tuntea. Miten voin hyväksyä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt jo kuolleesta miehestäkin valehdellaan lähiöasemalla, Anu , olit pohjanoteeraus, nyt valehtelet aivan jotain muuta kuin olisit ollut ylin ystävä tämän kuolleen kitaristin kanssa, valheilla et pääse pitkälle, törkeää, anna kuolleiden levätä rauhassa, porukka hajosi A:n kuoleman jälkeen , ja tilanteen muuttuvat joillakin on perheet, joten anna olla 20 vuotta vanhojen juttujen, syyksi epäilen itsemurhaan , että ei tullut isäpuolensa kanssa juttuun, muu soittoporukka hajosi , on haudattu Hietaniemeen ,sain kopion päiväkirjasta , jossa minut oli mainittu. On muutkin yrittäneet esiintyä ja väittää nykyisin olleensa kuolleen kitaristin ystäviä, mutta ei ollut eräällä mitään tekemistä , antakaa kuolleiden levätä ja vanhojen asioiden olla. Väitti vielä erikoisen version 20 vuoden takaisista tapahtumista, että olisi muka pakottanut seksiin, en usko väitettä, puhut paskaa, muut poistuivat paikalta kun muutaman kerran kävit, koska olit jo sillion ylipainoinejnh, lopeta paskanjauhaminen kuolleista. Vaikka olisikin näin mies on kuollut jo 20 vuotta sitten ja omaisille varmaan järkytys oli suuri kuten meille kaikille kavereille ( kun ilmoitettiin että A on hukkunut) Miksi tällä asialla jauhat = et taida olla terve kun et kuulunut silloinkaan ydinporukkaan.
Kenestä nyt puhut? Muistutat persujen Sonia. Voi rähmänkäpälät!
Viesteissä ei ole tolkun hiventäkään
Juuri näin. Psyykkiset ongelmat pukkaa pintaan.