Mistä rahat?

Toiset elää pienemmällä kuin toiset ja on säästävämpiä kuin toiset.

Menot tulojen mukaan ja tarkasti.
Ei mitään ylimääräistä ikinä, eikä lomamatkoja.
Lisätuloja pienestä osto-myynti toiminnasta johon verottaja ei pääse käsiksi.

Se on perinteinen suomalainen tapa, mitä nykysukupolvet ei ymmärrä (vaikka niiden vanhemmat ois niin tehneet kun ne oli itse pieniä).

käykää nyt ensin siellä pankissa kyselemässä niistä edellytyksistä, etenkin rakentaessa ne menee hieman erilailla kun asuntolainoissa yleensä

MIten ihmeessä saatte säästettyä maksimissaan 4000€? Eihän ne rahat sieltä tililtä mihinkään itsestään katoa ja säästätte taas yhden vuoden niin yllättäen saldo onkin taas kasvanut. Vai pitääkö kerran vuodessa käydä Thaimaassa ja säästöt kuluu matkailuun? Säästäminen on pitkäjänteistä puuhaa.

Se että pienemmillä tuloilla olevat ihmiset rakentavat taloja johtuvat siitä että he osaavat suhteuttaa menot tuloihinsa ja näin ollen ovat kartuttaneet omaisuuttansa vuosien varrella.

Tämä on tietysti hiusten halkomista mutta mielestäni uusi auto hankitaan mutta lapset saadaan. Joka tapauksessa lapsen tai tässä tapauksessa kolmen lapsen saaminen tarkoittaa normaalissa elämisessä huikeaa kustannusten nousua. Jos siihen vielä lisätään taloprojekti ja jättilaina nin kaikki katastrofin ainekset ovat kasassa.

Thaimaan-matkoihin ei valitettavasti ole varaa, rahat menevät laskuihin = vakuutukset, autot, kämpät, hoitovastikkeet muut. Asumme kumminkin sen verran kaukana töistämme ettemme yhdellä autolla pärjää koska bussiyhteydet ovat huonot.
Rahaa menee myös mm. synttäri-hää-lahjojen ostoon viettoon ja koiran hoitoon (lääkkeet, ruuat) omien autojen korjaukseen hammashoitoon ja lääkärikäynteihin. (tuntuu että täytyy ihmisille vääntää rautalangasta että kyllä sitä rahaa menee vaikkei ulkomaille käykään).
Toivotaan että löytyy pian parempi duunipaikka, se taitaa ratkaista tämän. Lottovoittoa odotellen.

Tuossahan se on ero. Kun ennen vanhaan rakennettiin talo, sitä ennen oltiin vuosi kausia asp-säästäjä.
Sinä aikana kaikki liikenevä raha meni säästötilille ja jos mahdollista, autoa ei ollut ja jos oli pakko olli se oli halpa laatikko-Lada tms.

Kun päästiin rakentamaan, se tehtiin perustuksia myöten yksin tai talkoilla juuri niin paljon kun kyettiin ja vähän ylikin... Palveluksia pyydeltiin sukulaisilta, tutuilta ja puolitutuiltakin. Talkoita pidettiin.

Kun talo oli valmis ja päästiin asumaan, nuukailu vasta alkoikin, sillä laina haluttiin maksaa nopeasti pois. Ensimmäiset kymmenen vuotta oltiin köyhempiä kuin vuokra-asujat. Oma kasvimaa/perunamaa ja muutama marjapuska, jos tontilla oli tilaa, auttoi kivasti talousmenoissa.

Vapaa-ajan harrastuksista yhdeksi suureksi nousi muiden rakentajien talkoisiin osallistuminen, sillä pitihän palvelukset joita omana rakennusaikana oli saatu, maksaa takaisin.

Kun kymmenkunta vuotta lainaa oli lyhennelty (eli usein oltiin puolessavälissä) pystyi hengästymään. Silloin aloitettiinkin kesämökin suunnittelu.

Ja heti kun oli varaa, sama rumba aloitettiin kesämökin kanssa.

Ei tarvinnut käydä maksullisilla zumba-tunneilla ja spinningissä. Ei Thaimaassa ja Lontoossa. Jos johonkin matkustettiin, niin Neuvostoliittoon, mikä reissu rahoitettiin myymällä siellä farkut ja parit sukkahousut. Tai kesällä ajettiin lappiin, ehkä jopa Norjan Hammerfestiin, mutta telttamajoituksella...
Ei tarvinnut olla uutta autoa, eikä ainakaan kahta. Vaatteissa ei tarvittu Gantin logoja.
Lasten jalkapallo- / jääkiekkojoukkueelle ei tarvinnut maksaa, sillä rahoitus kerättiin talkoilla, joita kyllä olikin usein.
Marjassa käytiin ja sienessä.

Ne jotka eivät tähän tyytyneet, hankkivat usein asuntovaunut. Karavaanari-harrastus onkin siitä hyvä, että se oli erittäin edullista (ja on se kyllä suht edullista vieläkin).

Näin, 70-luvulla.

Ottakaa siitä mallia, ruikuttajat.
Tai jos vanhempanne eivät ole koppitaloreppanoita, kysykää isältänne.
Kyllä hän ne ajat muistaa, ylpeänä.

Ja jos todellisesta säästäväisyydestä ja työnteosta haluatte tietää, kysykää iso-isältänne. Jälleenrakentanut sukupolvi teki työtä enemmän kuin minä osaan sanoin kuvata. Rakensivat hyvinvointi-Suomen. Siitä kiitos ja kunnia heille.

http://tinyurl.com/62ejvvq

Moi turhautuunutt!

Joku jo ehdottikin pankissa käymistä, eli varatkaa vaan pankista aika lainasta keskusteluun. On sitten helpompi lähteä suunnittelemaan eteenpäin.

Meillä on tulot samaa luokkaa, ellei jopa hieman allekin, mikäli lapsilisiä ei oteta huomioon (kolme lasta). Näillä tuloilla en ottaisi yli 200te lainaa eli siitä kannattaa lähteä laskemaan.

Rouva on ollut lähes koko rakentamisajan (aloitimme 2v sitten)kotona hoitamassa lapsia, joten tulot ovat olleet huomattavasti pienemmät. Rakentamisaika elettiin minun tuloilla ja osin lainarahoillakin. Hieman reilu vuosi sitten myimme kolmiomme, jossa saimme asua lähes vuoden rakennusajasta. Samaan aikaan alkoivat lainanlyhennykset juoksemaan.
Viime syksynä muutettiin ja alkoi kukkaron nyörien kiristys. Nyt ei enää käytetty lainarahoja asumiseen vaan kaikki meni minun palkasta ja niistä muutamasta satasesta, jotka rouva saa kuukaudessa kotona olemisesta.

Tingittiin lehtitilauksista, puhelinlaskuista, oma työpaikkaruokailu vaihtui eväisiin, kahdesta käyttöautosta suurempikulutuksinen tila-auto laitettiin seisontaan, kilpailutin sähkön, vakuutukset, ruokakauppalaskuja tuli viilattua (edelleen menee 800-1000e/kk), myytiin muutamia turhia esineitä netissä (nyt varattiin kirppispöytä), ja kaikkea muuta pientä. Koko ajan mennään "kädestä suuhun", mutta pärjätään ainakin toistaiseksi. Tämmönen pieni "kustannusjärjestely" tekee kieltämättä ihan hyvääkin.
Rouva pääsisi kyllä heti halutessaan takaisin töihin ja tulot nousisivat, mutta kolmen pienen lapsen tarha/eskarirumba kahdelle 3-vuorotyöläiselle on sen verran berberistä, että mieluummin köyhä, kuin onneton. Näkee rouvaakin enemmän (joo se on oikeasti ihan kiva juttu). Näillä mennään toistaiseksi. :)
Pientä löysää on tullut satunnaisista ylitöistä, vuosilomarahoista, veronpalautuksista ja työpaikan bonuksista. Näillä on sitten tehty yhdessä jotain pientä tai ostettu taloon jotain.

Ja mitä meidän rakentamiseen tulee, niin otettiin pienelementtipaketti runko- ja vesikattopystytyksellä. Lähes kaikki muu ollan tehty itse eli todella paljon, mutta sillä on pystytty myös säästämään. Suunniteltiin talo yksinkertaisen muotoiseksi ja pidettiin neliöt kurissa. Näin oli helpompi kokemattoman lähteä rakentamaan.

Rakentaminen onnistuu kokemattomaltakin, mutta vain jos se OIKEASTI kiinnostaa ja siihen jaksaa paneutua ja panostaa. Edellyttää molemmilta osapuolilta tietynlaista asennoitumista.

Jos syystä tai toisesta ei itse voi osallistua rakentamiseen, niin ainoat realistiset vaihtoehdot ovat melkeinpä joku ~100m2 Älväri, Kastelli Economy tms.
Monet Älväriä karsastaa, mutta itse ostaisin sellaisen sata kertaa mieluummin, kuin saman hintaisen 60-70 -luvun homeloukon, jota saat heti lähteä remontoimaan.

Mut lyhyesti tiivistettynä:

-Kulut kuriin
-Omaa työtä
-Asiaan vihkiytyminen
-Ei yli 200t lainaa noilla tuloilla

Ai niin, älkää hankkiko lapsia ennen kuin talo on valmis. On meinaan JONKIN VERRAN helpompi rakentaa.

Valitkaa joku summa, minkä säästätte joka kuukausi. Sitten laitatte sen eri tilille säästöön. Ettekä käytä sitä sieltä.
Sitten kun vähän aikaa olette menneet tällein, niin katsotte, voitteko kasvattaa sitä kuukausittaista säästösummaa.
Sitten kun oikea summa on tiedossa, niin valitsette lainan lyhennystavaksi annuiteetin, missä maksatte aina juuri tuon summan joka kuukausi, mitä olette huomanneet että pystytte säästämään.

Kysyit tuolla aloitusviestissä, että miten ihmiset rakentavat taloja, jos heillä on vielä teitä pienemmät tulot.

Onko tällaisia pariskuntia oikeasti olemassa? Ehkä se onnistuu, jos on valmiina jo omaisuutta, kuten velaton komio. Mutta muuten en usko tällaisiin ihmeisiin. Yrittäkää siis maksaa nykyistä asuntoanne mahdollisimman nopeasti omaksenne, niin se asunto käy sitten velattomana tulevan talolainanne vakuudeksi.

Ei se ole mikään ihme - takaajat jos on joilla esmes on jo oma talo, niin lainaa saa vaikka minkämoista. Usein vanhemmat takaa lastensa lainasta ainakin osan.
Mutta jos ei säästäminen onnistu, miten ihmeessä onnistuisi lainan lyhennys.

Minä sain lainan taloa vastaan ja äiti tuli takaajaksi. Mitään alkupääomaa ei ollut..

Lainaa saa, jos on kunnon takaus/takaajat. Ei se sen kummoisempaa ole.

Säästin vaimon kanssa 34 000 euroa ennen kuin ostimme ensiasunnoksi omakotitalon.

Ei siinä hirveästi tuhlailtu ja useampi vuosi meni. Kerran käytiin Thaimaassa ja autot maksettiin pois.

Kyllä se säästämiskyky on hyvä mittari lainanmaksukyvystä.

Nyrkkisääntönä voisi pitää 10% kauppahinnasta, jos teillä on talous kunnossa eikä muita luottoja.

Ja kannattaa ostaa mahdollisimman pian, sillä hinnat nousevat törkeällä vauhdilla.

siis saatte voittoa 10 000? No paljonko sitä kolmiota on jo maksettu?

Omaa rahaa pitäisi olla 30-40% tai sitten hyvät takaajat.

onko tuo 3500e käteen? Meillä oli pari vuotta sitten kun valmistuttiin normaalin työajan nettotulot tuota suuruusluokkaa, ehkä hieman allekin. Asuttiin vuokralla ja normipalkoista jäi säästöön n 1500e/kk. En ymmärrä miten teillä ei voi jäädä mitään???

Toki meillä oli edullinen vuokra (n.600e) ja vain yksi edullinen käyttöauto, mutta muuten rahaa käytettiin ihan normaalisti vailla mitän pakkosäästämistä. Se vaatii vaan vähän viitseliäisyyttä: miettii mitä ostaa ruokakauasta, kilpailuttaa vakuutukset, ei käy baareissa jne.

Näillä eväillä säätettiin lähes 20 tonnia vuodessa. Lisäksi oli asp-säästöjä opiskeluajalta n.10 tonnia ja vielä n. yhden 10 tuhatta onnistuin hankkimaan vuodessa ylitöillä ja virishommilla.

Näin ollen meillä oli valmistumisen jälkeisenä keväänä n. 40 tonnia omaa rahaa ja laina talon rakentamiseen irtosi itsestäänselvästi. Toki tehtiin itse ja melko edullinen perustalo, mutta tontteineen kustannukset silti yli 200 tonnia.