Hei!
Olen jo pidemmän aikaa lueskellut ketjuja ekoista koirista, ja kaikissa tuntuu pyörivän samoja rotuja, valtaosa kääpiökokoisia seurakoiria. Aivan ymmärrettävää sinänsä, mutta entäs jos on tykkääntynyt hieman kookkaampiin koiriin?
Itse olen ollut koiraihminen koko pienen ikäni, ja uskallan väittää, että tiedän koiraroduista paljonkin. Silti käytännön kokemukset niistä uupuu, kaikki tieto on lähinnä teoriaa. "Omana" koirana minulla on ollut sheltti, mutta en laske sitä varsinaiseksi koirakokemukseksi, sillä tuolloin vanhempani olivat koirasta viime kädessä vastuussa. Tokoilu ja agility tulivat kuitenkin tutuiksi, joten jollain tasolla kokemusta kertyi kuitenkin enemmän kuin "lapsuuden" koirasta yleensä. Tekemisissä olen myös ollut pk collien, bokserin, kiharakarvaisen noutajan, bernin, rotikan ja erilaisten seropien kanssa, en kuitenkaan pennusta aikuisikään asti vaan kaikki koirat ovat olleet 4 vuotiaita (eli pentu- ja murkkuikää en ole näillä koirilla nähnyt).
Olen aina unelmoinut omasta koirasta, mutta nyt vasta elämäntilanne alkaisi näyttää siltä, että sitä voisi jo harkita - ehkä ensi kesänä olisi oikea aika toteuttaa tämä unelma. Olen aiemmin asunut sinkkuna yksiössä, joten aika ja tila eivät koiralle mielestäni todellakaan olleet otollisia. Nyt elän parisuhteessa ja tilavassa kerrostalokolmiossa, tilaa ja aikaa riittäisi. Olemme molemmat vakituisessa työsuhteessa, joten muutoksia elämässä ei pitäisi hirveästi olla tulossa. Säästämme parhaillaan rahaa omakotitaloa/asuntolainaa varten, ja etsimme koko ajan rivitaloasuntoa, jossa asua siihen saakka, kunnes ostamme oman talon. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat suhteellisen selkeät. Lapsia kyllä toivomme tulevan jossakin vaiheessa (ei kuitenkaan vuosiin vielä), ja sen olen myös ottanut huomioon. Koiran tulisi olla lapsiystävällinen jo senkin vuoksi, että lähipiirissä on paljon pieniä lapsia.
Mikään rotu ei kuitenkaan ole ylitse muiden. Pidän kaikenlaisista koirista, kyllä ihan pienistäkin, mutta enemmän keskikokoisista ja sitä suuremmista. Perheeseemme kuuluu kaksi kissaa, joten haluaisimme että koira olisi ainakin kissoja isompi. Silmääni ei hirveästi miellytä myöskään kevytrakenteiset koirat, kuten vinttikoirat. Mitä terhakkaampi, sitä miellyttävämpi.
Loppupeleissä luonne on kuitenkin se, mikä ratkaisee. Toivoisin koiran olevan ns. helppo ensikoira. Helppo koulutettavuus on ehkä kaikista tärkeintä, sillä pärjäisin jo pitkälle. Mitä aktiivisuuteen tulee, olisi hyvä jos koira soveltuisi moneen harrastukseen, mutta virtaa en toivoisi olevan ehkä ihan yhtä paljoa kuin jackrusselissa tai bordercolliessa. Päivittäisen lenkkeilyn/touhuilun ja omaksi iloksi harrastamisen toivoisin riittävän koiralle. Näyttelyt eivät niinkään kiinnosta, voisin kuitenkin niitäkin kokeilla.
Kuten tosiaan mainitsin, koiraroduissa on useita jotka minua miellyttäisivät, mutta mikään ei ole ylitse muiden, joten olen miettinyt rotuja koiraryhmittäin. Paimenkoirat ja noutajat ovat ehkä päällimmäisinä mielessä. Noutajat/spanielit ehkä paimenkoiria enemmän, sillä toivoisin koiran pitävän vedestä (oma shelttini ja naapurin pk collie kiersivät kaikki vesilätäkötkin). Noutajista ei ole niin hirveästi kokemuksia, sellainen mielikuva kuitenkin on että tarvitsevat hirveästi aktiviteetteja? Enemmän kuin collie? Entäs spanielit? Englanninspringerspanieli ja cockeri, kuinka terveitä rotuja? Varsinkin cockerilla kuulemma korvissa työtä, onko näin? Olisin todella kiitollinen kaikkien koiraomistajien/ystävien kokemuksista, muitakin rotuja saa ehdottaa! :)
Olen jo pidemmän aikaa lueskellut ketjuja ekoista koirista, ja kaikissa tuntuu pyörivän samoja rotuja, valtaosa kääpiökokoisia seurakoiria. Aivan ymmärrettävää sinänsä, mutta entäs jos on tykkääntynyt hieman kookkaampiin koiriin?
Itse olen ollut koiraihminen koko pienen ikäni, ja uskallan väittää, että tiedän koiraroduista paljonkin. Silti käytännön kokemukset niistä uupuu, kaikki tieto on lähinnä teoriaa. "Omana" koirana minulla on ollut sheltti, mutta en laske sitä varsinaiseksi koirakokemukseksi, sillä tuolloin vanhempani olivat koirasta viime kädessä vastuussa. Tokoilu ja agility tulivat kuitenkin tutuiksi, joten jollain tasolla kokemusta kertyi kuitenkin enemmän kuin "lapsuuden" koirasta yleensä. Tekemisissä olen myös ollut pk collien, bokserin, kiharakarvaisen noutajan, bernin, rotikan ja erilaisten seropien kanssa, en kuitenkaan pennusta aikuisikään asti vaan kaikki koirat ovat olleet 4 vuotiaita (eli pentu- ja murkkuikää en ole näillä koirilla nähnyt).
Olen aina unelmoinut omasta koirasta, mutta nyt vasta elämäntilanne alkaisi näyttää siltä, että sitä voisi jo harkita - ehkä ensi kesänä olisi oikea aika toteuttaa tämä unelma. Olen aiemmin asunut sinkkuna yksiössä, joten aika ja tila eivät koiralle mielestäni todellakaan olleet otollisia. Nyt elän parisuhteessa ja tilavassa kerrostalokolmiossa, tilaa ja aikaa riittäisi. Olemme molemmat vakituisessa työsuhteessa, joten muutoksia elämässä ei pitäisi hirveästi olla tulossa. Säästämme parhaillaan rahaa omakotitaloa/asuntolainaa varten, ja etsimme koko ajan rivitaloasuntoa, jossa asua siihen saakka, kunnes ostamme oman talon. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat suhteellisen selkeät. Lapsia kyllä toivomme tulevan jossakin vaiheessa (ei kuitenkaan vuosiin vielä), ja sen olen myös ottanut huomioon. Koiran tulisi olla lapsiystävällinen jo senkin vuoksi, että lähipiirissä on paljon pieniä lapsia.
Mikään rotu ei kuitenkaan ole ylitse muiden. Pidän kaikenlaisista koirista, kyllä ihan pienistäkin, mutta enemmän keskikokoisista ja sitä suuremmista. Perheeseemme kuuluu kaksi kissaa, joten haluaisimme että koira olisi ainakin kissoja isompi. Silmääni ei hirveästi miellytä myöskään kevytrakenteiset koirat, kuten vinttikoirat. Mitä terhakkaampi, sitä miellyttävämpi.
Loppupeleissä luonne on kuitenkin se, mikä ratkaisee. Toivoisin koiran olevan ns. helppo ensikoira. Helppo koulutettavuus on ehkä kaikista tärkeintä, sillä pärjäisin jo pitkälle. Mitä aktiivisuuteen tulee, olisi hyvä jos koira soveltuisi moneen harrastukseen, mutta virtaa en toivoisi olevan ehkä ihan yhtä paljoa kuin jackrusselissa tai bordercolliessa. Päivittäisen lenkkeilyn/touhuilun ja omaksi iloksi harrastamisen toivoisin riittävän koiralle. Näyttelyt eivät niinkään kiinnosta, voisin kuitenkin niitäkin kokeilla.
Kuten tosiaan mainitsin, koiraroduissa on useita jotka minua miellyttäisivät, mutta mikään ei ole ylitse muiden, joten olen miettinyt rotuja koiraryhmittäin. Paimenkoirat ja noutajat ovat ehkä päällimmäisinä mielessä. Noutajat/spanielit ehkä paimenkoiria enemmän, sillä toivoisin koiran pitävän vedestä (oma shelttini ja naapurin pk collie kiersivät kaikki vesilätäkötkin). Noutajista ei ole niin hirveästi kokemuksia, sellainen mielikuva kuitenkin on että tarvitsevat hirveästi aktiviteetteja? Enemmän kuin collie? Entäs spanielit? Englanninspringerspanieli ja cockeri, kuinka terveitä rotuja? Varsinkin cockerilla kuulemma korvissa työtä, onko näin? Olisin todella kiitollinen kaikkien koiraomistajien/ystävien kokemuksista, muitakin rotuja saa ehdottaa! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä aivan hyvin voit ottaa jonkun isommankin koiran,koska kirjoituksesi perusteella sinulta löytyy mielestäni jo paljonkin kokemusta koirista,eikä kyseessä ole enää se ensimmäinen koirasi :) Meille tuli koira,kun olin 9v,ja tämä koira on elossa vieläkin nyt kun olen jo 20v :) Minä ainakin lasken tämän perheemme koiran myös minun ensimmäiseksi koirakseni,vaikkei se pelkästään minun vastuullani ole ollutkaan :) Mutta se on kuitenkin tuonut mukanaan paljon kokemusta koirista,ja nyt tiedän jo paljon enemmän koirista kuin silloin (joo,olin vasta 9v,mut ihan yhtä vähän tietäisin varmaan tämän ikäisenäkin,ellei meillä olis koiraa ollut) :)
Eli voit ihan hyvin harkita isompaakin rotua,kunhan otat selvää koiran käyttötarkoituksesta ja siitä mihin kyseinen rotu parhaiten soveltuu :) Ja tietenkään ihan niitä haasteellisimpia rotuja ei kannata kuitenkaan välttämättä ottaa :)
Avaajan esilletuomat rodut voidaan kyllä lukea "pienempiin" eikä "isompiin" rotuihin.
Mainitsemasi englannisprinkku on kyllä laskettava niihin höseltäjiin, jollaista et välttämättä kaivannut. Mahtava koira muutoin kaikinpuolin, mutta on yleensä vielä levottomampi kuin spanielit (joita myös uskaltaa suositella, korvaongelmia on ehkä liioiteltu. Suurempi ongelma ovat lonkat ja silmät). Entäpä novascotiannoutaja (ystävällinen, eloisa ja helppo koulutettava)? Tai jokin seisoja (bretoni, näyttelylinjainen setteri)? Portugalin-/ espanjanvesikoira? Kaikki mainitut tykkäävät yleensä vedestä.