Onko tällä palstalla yhtään lesboa?

Itse olen nainen enkä usko, että homoseksuaalisuuden myöntämisen vaikeus liittyy mitenkään sukupuoleen. Tällä palstalla miehet saattavat olla sanavalmiimpia tai muuten vain ovat niin sanottu enemmistö tällä palstalla. Kaikki taas eivät halua nettikeskustelujen kautta ruotia näitä asioita enkä ihmettele sitä yhtään. Tämän palstan keskusteluja lukiessa ei voi muuta kuin tulla paha mieli, jos sattuu olemaan uskovainen seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö. Palstan henki on tuomitseva ja täällä käydään jatkuvaa vääntöä homoseksuaalisuuden syntisyydestä tai ei-syntisyydestä. Yritin joskus aiemmin omilla keskustelun aluillani muuttaa tämän palstan suuntaa, mutta eipä se oikein lähtenyt käyntiin. Ihmiset tuntuvat haluavan edistää provosoivaa keskustelua ja vääntää asioista, joihin ei koskaan tulla saamaan kaikkia tyydyttävää "ratkaisua".

tässä kans yksi uskova lajitoveri. Minä olen myös miettinyt sitä että suurin osa täällä näyttää olevan miehiä ja lestadiolaisia. Kumpiakaan vastaan ei ole mitään. Olen vain pohtinut että miksi juuri he ovat aktiivisimpia ja muut hiljaisempia.

Täällä ois kans uskova lepakko... Mulla on ittellä kans häirinny se, että tällä palstalla on vaan jatkuvaa väittelyä homoseksuaalisuudesta suhteessa Raamattuun.Ois kiva oikeasti, että palsta vois toimia vertaistukea antavana, eikä taistelukenttänä :/ Kun palsta nimi on "uskovaiset homot ja lesbot" niin luulisi sen jo kertovan, että mikä on ollu alunperin palstan tarkoitus..

Täällä on yksi uskossa oleva lesbo nainen!
Minua on yritetty "lyödä" raamatulla päähän, että pitäisi parantua...
Noh, elän edelleenkin vaimoni kanssa enkä ole eroa miettinyt, koska vaimonikin on uskossa ja raamatussahan neuvotaan että sen minkä "taivaan isä liittää sitä ei muut erota". (siis näin suomeksi):) Olemme kuunnelleet haukkuja y.m, mutta olkoon. Ulkokullattuja kyllä maailmassa piisaa. Mutta totuuden tietää ihminen itse sydämmessään. Niin minäkin! Kyllä meille kaikille aikanaan selviää missä iäisyyden vietämme. Me kaikki ihmiset hengitämme tätä samaa ilmaa ja tassuttelemme tätä maapallon kamaraa.. Antakoon uskovaisten elää meidän lesbojen, homojen sekä muiden vähemmistöön kuuluvien rauhassa. Niin mekin annamme heidän! Ei meillä ole aikaa eikä toivon mukaan myös tahtoa heidän elämään puuttua!

Yksi körttilesbo täällä, kerrankin... Eipä ole vaikeutta myöntää omaa homoseksuaalisuutta, mutta kun en osaa käyttää itsestäni nimitystä "uskovainen" (miksei voi olla vain kristitty?) eikä palsta muutenkaan tunnu antavan sitä mitä tarvitsen, niin ei juuri tule käytyä.

mie en lokeroi itseni, mutta rakastan naisia :) ja olen siis nainen! ja äitikin vielä kaiken lisäksi, uskon myös jumalaan! ja vahvasti uskonkin :) parasystäväni on lestadiolainen vaimo hienolle miehelle ja heillä on nuoresta iästä huolimatta jo iso perhe, ja minut hyväksytään, joka tarkoittaa sitä että en missää vaiheessa ole peitellyt pitämiäni naisia.. ihmisten kuuluisi kulkea hittosoikoon pää pystyssä, rakastaa itteään ja lähimmäisiä :) me ystäväni kanssa puhutaan yleisesti rakkaudesta, eikä siitä kehen rakastuminen kohdistuu! enemmän minua häirittee valtaväestön kiemurtelu, mie nyt vain en lokeroi itseäni ja se on minun asiani, ja en miekään kysy uudelta tuttavuudelta oletko mikä? eihän se semmonen ole kohteliasta hä täh? vai onko? pittäiskö kokkeilla joku kerta :) no mutta niin, lestadiolaiset, vanhollislestadiolaiset ja me "tavalliset" kristityt olemma tietenki erillaisista taustoista ja perheistä, mutta mikään mahti maailmassa ei sano millälailla meijän kuuluis ellää, tai että mikä on minun kohtaloni, senhän päätän vain mie :)

Itsekin olen uskovainen/kristitty ja ihan naisista tykkäävä nainen ( miten nämä nyt haluaakaan ilmaista). Uskon, että enemmänkin löytyy uskovaisia hlbt-ihmisiä sekä niitä jotka ovat kiinnostuneet hengellisistä asioista, mutta vaikeutena voi olla puuttuva rohkeus mennä mihinkään seurakuntaan. Itsekään en oikein tiedä minne menisin. Koko elämäni olen viettänyt hellaripiireissä ja nyt kokeillut kirkkoa, koska koen sen turvallisemmaksi paikaksi. Mietin kuitenkin, että missä olisi se minun paikkani, jossa saisin olla avoimesti ja rauhassa sitä mitä olen.. :)

Minäkin olen uskovainen lesbo, mutta yleensä en viitsi täällä pyöriä, kun täällä näyttää keskustelevan vain homofoobiset uskovaiset ja uskontovihaiset homoseksuaalit. En jaksa lukea sellaista vääntöä. Olisi kivaa vain jutella tavallisista asioista.

Minulla ei sillä tavalla ole uskoon liittyen paineita, kun kodissani ei ole oltu mitenkään avoimesti uskovaisia tai yleensäkään puhuttu uskosta. Olen itse "tavallinen" luterilainen, mutta etsinyt vähän paikkaani. Olen ajatellut lestadiolaisuutta ja körttiläisyyttä. Itse olen varma, että Taivaan Isä hyväksyy myös homot ja lesbot. Sen kanssa en ole kokenut paineita tai huonoa omaatuntoa, mutta joskus on käynyt mielessä, että olisi paljon helpompaa alkaa heteroksi. Olen aina halunnut ison perheen ja paljon lapsia. Tuntuu, että lesbona yhden ainoankin lapsen saaminen on työn ja tuskan takana. Ahdistaa ajatus, että pitää käydä puhumassa jonkun klinikan henkilön kanssa ja sitten tämä toinen ihminen päättää, että onko minusta äidiksi. Ja minä olen joskus kateellinen vaikkapa tutuille lestadiolaisperheille ja yleensäkin muille perheille, joille lapsia saa tulla niin monta kuin on tullakseen. Ja lesbona jos haluaa lapsen, niin kaikki on niin vaikeaa.

Mä oon helluntailainen nuori ja oon lesbo. Uskon Jeesukseen ja Raamatun Jumalaan ja mulla on tosi ristiriitasia tunteita. En pystyis elää suhteessa naisen kanssa. Oon kyllä siihenkin erehtynyt, mutta se vaan rikko mua ja en pystyny olla lähellä Jumalaa sillon. Oon kyllä kertonu joillekin seurakunnassani ja hyvin ne on sen asian ottanu.. Ja on kaveritki ottanu hyvin. Ei se oo väärin et lintu lentää pään yli mut se on jos antaa sen tehä pesän oman pään päälle. Uskon että tuutte vielä kuulee musta joskus myöhemmin, koska uskon että Jumala auttaa mua vaikka nyt onkin vaikeeta itsetunnon kanssa. Tärkeintä on että omatunto on kohallaaa ja että voi elää ilman syyllisyyttä Jumalan kasvojen eessä.