Lopetus paras vaihtoehto?

En lopettaisi koiraa edelleenkään ei ole riittävä peruste tuo..aina 4hkerholaisiakin jotka ulkoiluttaa pikkusummalla ja monet joutuu tekemään töitä vaikka omistaa koirankin.

Koira ei ole esine joka elämänmuutoksen takia lopetetaan. Silloin tarvii itse mukautua ja hätä keinot keksii ja tiedän mistä puhun itselläni oli eroahdisteinen otus ja tein lyhyitä päiviä ja sumplin tilannetta parhain päin hoitopaikoinkin ja omistin myös vanhankin koiran jonka takia heräsin keskellä yötä sairauden takia pissittämään ja aamulla aikaisin töihin huonosti nukutun yön jälkeen..

sitä kykenee kummallisiin asioihin jos oikeasti haluaa eikä hae sitä helpointa tietä.

..en pystynyt koiraani antamaan pois enkä ainakaan lopettaa. Varsinkin kun koira vanha niin ei enäänpitkiä lenkkejäkään vaadi.

ensin kokeilisin miten menee kerrostalossa..se vaatii aikaa sopeutumiseen koska ei ole tuohon tottunut. ja omat tutut hajut mukaan ulkokopin viltteineen. Aikaa vie ensin ja on aateltava vähän kuin pennun kanssa pikkuhiljaa kannustaen hyvä tulee ..

jos ei todellakaan onnistu niin vanhemmat vastuuseen..koiraa ei hylätä noin eikä varsinkaan lopeteta raa´asti kun ei enään ole käyttöä ja on tiellä ja riesana.

Jos koiran elämä on kurjaa , ehdottomasti on parempi vaihtoehto lopettaa se kuin jatkaa se parivuotta ihan vaan omatuntonsa rauhoittamiseksi. Kun koiran ottaa, on aina käsitettävä se että tulee hetki myös päättää lopetuksesta.
Toki voisit äitisi kanssa keskustella olisiko hänellä mahdollisuuksia satsata koiraan enenmmän, ei tuo ikäinen koira kovin mahdottomia vaadi. Missään nimessä et tuonikäistä koiraa enää kotoaan tuo minnekään yksiöön. Jos tilanne sen vaatii, lopetat sen, koira ei kuolemaa etukäteen tiedä, se vain nukkuu pois.
Sinulle jää suru, se on selvä, mutta tunne vastuusi ja tee kuten koirallesi on parasta, se on ollut sinun kaverisi 11 vuotta, se ansaitsee arvokkaan kohtelun vanhanakin.

*Tiedän kyllä että helppoja ratkaisusi eivät ole, mutta pakko sinun jotenkin on tuo asia nyt ratkaistava, voimia sinulle*

Höp höp. Vanha koirakin nauttii liikkumisesta ja lenkkeilystä. Omani lenkkeili täysin innoissaan ja onnellisena vielä liki 14-vuotiaana sellaisia 10-15 kilometrin matkoja, metsässä tuntikausia, häntä heiluen ja aina yhtä innokkaasti. Lukuunottamatta pahoja vesisateita, niistä se ei tykännyt, ja silloin en sitä mukaan raahannut. Mitään estettä sille ei ollut, kun ei vaivojakaan ollut, toki se oli jo sen verran höppänä, että ehti varmaan unohtaa kaiken jo siihen seuraavaan lenkkiin mennessä :) Toki enää ei fillarin kanssa juostu, mutta sellaiset ihmisen hölkkälenkit se meni hienosti. Samoin se edelleenkin rakasti muksujen kanssa peuhaamista ja leikkimistä. Pallon perässä juoksi niin kauan kuin joku sille viitsi sitä nakella. Eikä todellakaan ollut mikään nurkassa torkkuja, ei sinne päinkään. Kyseessä keskikokoinen paimenkoira, mutta omasi kovan fyysisen kunnon, ja oli tottunut liikunnalliseen elämään. Sydän kuin nuorella koiralla, eikä vuodet olemuksesta näkyneet, eläinlääkärikin aina tarkastuksilla ihmetteli koiran kuntoa, koska oli rotunsa edustajaksi jo iäkäs, mutta kuulo oli hyvä samoin näkökin, eikä sillä tosiaan ollut vakavampia vaivoja. Kunnes tuli sitten se sairaus, joka olisi tuonut kivuliaan ja nopean kuoleman, sitä ei jääty odottelemaan, koska toivoa ei ollut, eikä apuja luvassa kipuihinkaan. Päästettiin koira pois ennen niiden tuloa.

Se, mikä sille vanhemmiten tuli vaikeaksi, oli paikanvaihdokset. Eli se meni sekaisin vaikkapa hoidossa olosta, joten sitten meille tulikin hoitaja aina kotiin, jos koirat sellaista tarvitsivat. Selkeästi koira myöskin tuli seurallisemmaksi, ja rapsutteluja se kaipaili enemmän, nukkui vieressä lattialla, vaikka nuorempana ei sitä harrastanut, ja terveydentilaa jouduttiin seuraamaan tarkemmin.

Toinen koiramme on nyt 11, eikä totta vie ole sekään mikään torkkuva vanhus. Hulluksi se tulisi, jos ei touhua ja tohellusta olisi, sekä paljon liikuntaa ja luonnossa samoilua. Samoissa oloissa ei likikään kaikki, edes isommat koirat pärjäisi, missä tämä menee, ja nauttii todellakin joka hetkestä. Nuoremman koiramme kanssa ei enää hirveästi leiki, mutta muiden koirien kanssa kyllä kelpaa aina kunnon kirmailu ja painimatsi. Ihan samat lenkit se menee kuin nuorempi koiramme, ja minkäänlaista tasoitusta se ei tarvitse, vaikka pieni onkin kooltaan. Ja se nuorempi koiramme todella aktiivista ja liikkuvaista rotua.

Ihmettelen todellakin näitä juttuja, että 12-vuotias koira muka ei tarvitsisi enää juurikaan lenkkeilyä, koska itse en ole sellaiseen terveeseen yksilöön koskaan törmännyt. Sen sijaan on hyvinkin yleistä, että omistajat ensin syöttävät koiransa lihaviksi, ja laistavat lenkeistä, jolloin ei minkäänikäisestä koirasta enää liikkujaksi ole.

Löytyiskö aloittaja koiran läheltä jotakuta innokasta koiranulkoiluttajaa, joka haluaisi vaikka pientä palkkiota vastaan koiraasi kävelyttää? Itsekkään en ensimmäisenä ajattelisi kodinvaihtoa, kyllä se koti voisi hyvinkin löytyä, mutta onko se koiralle itselleen liian rankka muutos. Ainakin meillä olisi varmasti, kun ovat ikänsä meillä asuneet :)