En saa rauhaa

Olen todella pahoillani tapahtuneesta! Oletko puhunut painajaisista kenellekään? Kannattaa ehkä puhua ihan ammattiauttajalle, ellet ole tehnyt sitä vielä. Tsemppiä todella paljon, toivottavasti saat rauhan! Siunausta paljon! Ja olisi kiva, jos kertoisit täällä joskus, miten asiat ovat selvinneet, jos jaksat.

tämä voi osittain johtua omastatunnosta, ehkä tunnet että se oli sinun syytäsi siskosi kuolema tai jotain.:( kannattaa puhua ammattiauttajalle.:)! toivottavasti auttaa!

Ei tossa kyllä sanota, että sisko olisi kuollut.

Itse olen vs.tilanteessa ollut n 5v sitten,ja parivuotta näin painajaisa ja ajatukset karkasivat tuontuosta onnettomuuteen pitkin päivääkin. Nyt olen "selvinnyt"onnettomuudesta..siis nyt pärjään sen aisan kanssa.Muutama asia on joka auttoi jaksaamaan ja auttoi eteenpäin,painajaisetkin väheni.
-Puhuminen! puhuin ja puhuin..ystäville.kävin myös psykologille mutta en kokenut sitä suureksi avukis.Kyttäsin vaan kelloa että en ylittäisi aikaa?45min aika..ei siinä avata mitään möykkyä,ja lähetä pois elämään takas.En siis uskaltanut avata möykkyä ollenkaan kun pelkäsin että en saa itseäni kasaan kun on aika lähteä pois?
-Tunnistin itsessäni että minussa on kaksi puolta.Tunne ja järki.Yhteistyötä nämä "osapuolet"eivät tee moneen vuoteen kovan trauman jälkeen.Tunne oli syyllinen,paha ja murskaava. Järki sanoi inulle mitä muutkin ympärilläni puhuivat:en ole syyllinen,en voinut mitään jne.
Kun tunne otti vallan ja koin huonoa oloa,valvoin ja itkin,pakotin järjen esiin ja keskutelin,väittelin? tunne vs,järki. Jossain vaiheessa järkikin voitti joksus..;)
ja tänäpäivänä en tarvitse usin näin tehdä?
Painajaiset olivat juuri tuollaisia minullakin,elin vs,kolareita uudestaan.Milloin olin itse kuolemassa tai joku läheinen ja en onnistunut aúttamaan heitä...Heräsin ja kävin omaa kolariani läpi.Järjen kanssa..niin kuin tein sen pari vuotta,ne alkoi vähentyä.Pitkä on taival ja toivon sinulle voimia!!!
Puhuminen-se on tärkeää!