Minulla on järjetön ikävä, vaikka en voi sitä suoraan kertoa. Tiedät syyni. Ethän ole huolissasi, en voisi milloinkaan sulkea sinua ulkopuolelle. Pelonsekaisesti toivon, että joskus tulisi enemmän kuin ne pikaiset halaukset ja kosketukset keväällä. Taidamme molemmat olla kauhuissamme läheisyyden mahdollisuudesta - ja toisaalta ajatus houkuttaa niin suloisesti.
Pyydän sinulta, älä kysy olenko kirjoittanut tämän. En myöntäisi sitä.
Olet tullut minun sydämeeni asumaan, pikkuinen.
Pyydän sinulta, älä kysy olenko kirjoittanut tämän. En myöntäisi sitä.
Olet tullut minun sydämeeni asumaan, pikkuinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Mistä päin?
Helsingistä
t. C
Sanoisit jonkun koordinaatin että missä...
Niin totta joka sana. Älä ajattele, että olettaisin, että kirjoittaisit minulle näin. Tämä vaan oli jotain, joka sopii hetkeeni.
Kuulostat niin tutulta kirjoituksineen :)
Totta kai. Kait C:N tunnistat?
Taitaa olla vain ajan kysymys, koska lähtee lapasesta ja antaudutte huikaisevan hiveleville rakkauden kokemuksille :P
Voi kun tää olis mulle, mulle, MULLE! Mut niin me taidetaan kaikki toivoa...
Minullakin on tämä tunne, mutta en voi kertoa sitä. Olen yrittänyt lähestyä kaikin tavoin, mutta jos kysyisit, olinko se minä tai tarkoitinko jotain, en kertoisi vaan kiistäisin kaiken. Olen rehellinen ja avoin, mutta en voi olla sitä sinulle. Uskon, että meissä kaikissa on bi-puolemme ja annan kaikkien kukkien kukkia, mutta jos lähestyisit minua, vannoisin olevani hetero...
Eikö tämä ole jotain täysin absurdia?! Mene nyt ja ole ihmisiksi sille pikkuisellesi! :) ihan hyvällä sanon...
No kivat vaan teille. Aika reiluu!!
...mut ei sekään oo reiluu jos tyyppi elää heterosuhteessa ja sit tunnustaa ihastuneensa saman sukupuolen edustajaan. Menee vaan asiat solmuun pahemman kerran!
sanoisin sulle, että olet sitten mies tai nainen, niin älä koskaan kutsu tyttökaveriasi tai naisystävääsi muijaksi. Koskaan.
:) Sivusta
Olisipa tämän olisi kirjoittanut eräs suloinen, sydämeeni ja uniini muuttanut. Hän houkuttaa minua niin, että melkein koskee. Haluaisin sanoa, että älä pelkää, rakas, meidän ei tarvitse puhua mitään, annetaan vain tunteillemme valta ja mahdollisuus. Niin kovasti tahtoisin koskettaa, taidan pelätä itsekin. Aamuyö, anna joku pieni tunnistettava merkki.
Saitko merkin, tunnistitko?
Aamuyö? -Huokaus- sama henkilö eri nimen takana? Annoitko merkin? Olen vieläkin ulapalla ja yksin.
En ole aamuyö, huokailija olen. En antanut merkkiä, ihmettelin vaan että löysittekö toisenne, kun sinunkin tekstisi oli niin kiva.
Olisinpa parikymppinen, jaksaisin paremmin tällaista hölmöilyä(ni). Yksin täällä ollaan kaikki. Ei ole ihmistä, jolle purkaisin tätä.
Jospa vain uskaltaisin olla jytyssä iskussa.
"salonkikelpoinen" minäni pudistelee voimattomana päätään, kun elämästä ja rakkauden tunteesta sekaisin mennyt sydämeni tekee todellakin mitä haluaa eikä ole enää kontrolliminäni käskynalainen... nautin tunteesta, todella vapauttava olotila! Ei ole mitään pelättävää... tajuan sen nyt!
Anna kun mä veikkaan: tää on jonkun opettajan kirjoittama :) keväällä on vähän halailtu koulun päättymisen johdosta, mutta kaipuu jäi - ja halu syvempään yhteyteen?? Ei voi kuitenkaan ottaa yhteyttä, kun se olisi epäsopivaa opettaja-oppilas -astelman takia...
=2!
Loving Annabelle.
Olisi ehkä jo liian ihanaa jos niin voisi käydä oikeassa elämässä.
toinen veikkaus: opettaja opettaja?
Tai sitten reilu ikäero.
Ap:lle: mikä saa sinut olettamaan, että pikkuinen mitenkään osaisi kysyä, oletko juuri sinä kirjoittanut viestin? Tunnistan jotain... tai siis paljon... kaikki täsmää, mutta en silti uskaltaisi uskoa enkä varmasti kysyä mitään! Tule nyt edes vähän vastaan ja vihjaa jotain...
nii just,ap vois pukahtaa jo jottain!
Tämä viestiketju osoittaa alkuperäisen viestini naurettavuuden. Minun pikkuiseni taitaa tietää jo. Oikea elämä ei vain ole Loving Annabellea tai muutakaan elokuvaa.
"taitaa tietää jo..." Helposti tulee luultua, että omat vihjailut löytävät kohteeseensa, mutta ei taida mennä ihan niin. Mietin omalla kohdallani, niin ei mulla ainakaan riitä uskallus uskoa, että toisen vihjailut olisivat sitä, mitä haluaisin niiden olevan. Tietty sitä toivoo, että niin olisi, mutta samalla tyrmää omat haaveet ja ajattelee vain, että ylitulkitsee asioita omaksi edukseen. Loputonta päivänkakkarakisailua. Luullunymmärrys on vaikea laji!
;-)
Jokainen tulkitsee omaksi edukseen ja nyppii päivänkakkaroita, mutta oikea toiminta on asia erikseen. Helppoa on myös vihjailla epämääräisesti, koska uskallus puuttuu. Taatusti kirjoittaja ei edes halua "jäädä kiinni", koska pelkää seurauksia? Koko ketju on rakkautta haikailevien (=meidän kaikkien) spekulointia, ihanaa ehkä, mutta niin turhaa.
No ei se nyt ainakaan naurettava ole! Suhtaudutaan väsyneesti vaan elämään, sittenpähän yllättää positiivisesti, joskus.
Komppaan edellistä - viesti ei ole naurettava vaan aito. Kyynisyys ei saa voittaa. Täällä kuten koko maailmassa pyörii ihan tarpeeksi kyynikkoja.
Ärsyttävä viesti tämä..
Sait parven suloisia kimppuusi, joista kukaan ei takuulla voi tietää, että olisi kohde. Niin moni voisi olla viestisi kohde.
Saa taas huomaamaan, miten helposti täällä erehtyy.
Et ikinä usko, kuinka mieleni teki halata sinua silloin rappukäytävässä ja myöhemmin oikein kunnolla kun saatoit minut kotiin ;) Taas se jäi, pelkuruutta.
Jos olet ihastukseni, niin anna joku merkki, sillä minusta tuntuu juuri nyt siltä että olet minut hylännyt ja olen tehnyt itseni naurunalaiseksi, enkä tiedä enää mistään mitään.
Etsitkö BITiä?
Ap: Ymmärrys on kaikkien "pikkuisten" toinen luonto ;)
Moi Catsy! Lähtikö pikkuinen muualle? Surullista, mutta elämän laki.
Aamuyö, joko suostut vinkkaamaan jotain?
En ehkä voi. Liikaa pelissä sittenkin, ja aikaa kulunut.
Ap, tällaiset asiat ei vanhene :)
Suhteemme keväällä halattiin, ei kyllä tänä keväänä. Sigh. Minulla on niin ikävä sinua joka olet kyllä opettaja ammatiltasi...
Pitääkö niiden opettajien perään aina haikailla? En tajua mikä niissä viehättää.
Ääh, ei se opettajuus sinällään kiinnosta, hän vain nyt sattuu olemaan se ammatiltaan, se oli vain vihje :) Opettajat yleensä on mielestäni ylitärkeitä ja luulevat tietävänsä kaiken, mutta tämä yksi ei ole niin paha kuin toiset ;))
Ja minä ikävöin sinua. en minä sinua painosta, haluaisin vain tavata sinut kunnolla pitkästä aikaa, suostuisitko
Suostuisin varmasti - mutta sinä et taida olla henkilö, jolle silloin joskus kirjoitin. Harmi.
Kuka sitten on?! Kauanko riepotat meitä lankojesi päässä? ;-)
Harmi. Ajankohta ja kaikki sopisi.
Siinä tapauksessa sinun tarvitsee vain pyytää.
Pikkuisesta en oikein pääse jyvälle. harmi todella
Olen luovuttanut. Hyvästi.