Perhejuhlat / Rippijuhlat

Minä etävanhemman asemassa soittaisin lapselle ja kertoisin, että en saa tulla paikalle (vaikka mielelläni tulisin). Onnittelisin ja sanoisin, että sitten kun lapsi seuraavan kerran vierailee luonani, niin järjestän jonkun kakun ja annan lahjan, niin voimme viettää juhlia kahdestaan (tai oman perheen kesken) vähän epävirallisemmin. Eli kertoisin tilanteen ja syyn mahdollisimman yksinkertaisesti ja pyrkisin järjestämään asian jotenkin korvaavasti.

Lähivanhemman tehtävä on sitten vastailla lapsen mahdollisiin kysymyksiin siitä, miksi etävanhempi ei saanut tulla paikalle.

Kirkosta sun ex-puoliso ei voi kieltää menemästä seuraamaan ripille pääsy. Se on yleinen paikka ja sinne saa tulla kaikki jotka haluavat!

Mene kirkkoon ja tilaisuuden jälkeen ojennat lahjan ja ison kimpun ruusuja sekä onnittelet ripille päässyttä ja sanot, että seuraavan kerran kun tulet meille, niin pidetään omat juhlat. Juhlan joka on sun exsän luona selvität jo aiemmin, mutta älä missään tapauksessa kerro etukäteen, että tulet kirkoon. Sillä ex puolisosi vetää siitäkin hernee nokkaan jos sen etukäteen saa tietää.

Mikset pidä omia juhlia lapselle? Vai onko aina päästävä vähemmällä ja nytkin valmiiseen pöytään!

Eihän sinne lähivanhemman luona olevaan rippijuhlaan tarvitse tulla etävanhemman uutta puolisoa, ainoastaan etävanhempi jos lapsi haluaa hänen tulevan. Saako sinne tulla etävanhemman muita sukulaisia?

Taas yksi lapsen juhlista laitetaan tahallaan pilalle.

Meillä oli niin, että useimmat juhlat eron jälkeen oli minun luona (olin se lähihuoltaja), ja lapsen isä osallistui. Isän uutta en halunnut paikalle, koska hän oli aika törkeästi tunkeutunut elämääni ennen eroa, ja ollut minua kohtaan aika kamala. Miehen syyhän se tietysti loppujen lopuksi oli, että hän ei osannut erota minusta ennen kuin rupeaa uusiin suhteisiin, mutta oli se toisaalta naisen valinta lähteä tuolle linjalle. Lapsen isää en katsonut voivani kieltää tulemasta lapsensa juhlaan, vaikka en pätkän pätkää häntä arvosta, mutta katsoin kuitenkin oikeudekseni olla päästämättä tätä uutta naista uuteen omaan kotiini.

Erosta kului vuosia, ja ylioppilasjuhlien suhteen ehdotin, että voisimme kerrankin laittaa kustannukset ja vaivannäkö puoliksi, juhlat voisi järjestää muualla kuin minun pienessä kodissani, ja isän uusikin voisi sitten olla mukana jos tahtoo. Näin sitten tehtiin.

Sinulle aloittaja-isä; mikään ei estä sinua vuokraamasta tilaa ja olemasta jotenkin juhlan järjestelyistäkin vastuussa. Mutta ehkä lapsen äiti nyt haluaa kuitenkin tuntea itsensä jotenkint turvatuksi emäntänä toimiessaan - ja kokisi olevansa hankalassa asemassa jos sinä sen uuden eukkosi sinne hänen kotiinsa veisit. Hiukan ymmärrystä?

Lasten juhlien aikaan eronneidenkin aikuisten pitää olla aikusteen oikeesti riittävän kypsiä ja tehdä yhteiset juhlat mahdollisiksi. Se on vaikeaa, mutta se vaan täytyy. Tämä koskee nyt taas näitä "normaalin rajoissa " kulkevia tapauksia esim. pahasti alkoholisoitunutta exää ei tarvitse kutsua kännipäissään mokaamaan koko juhlia.

MeiIlä oli vastaava tilanne, siis exällä uusi jo "toisena nasiena", mutta mun ylpeys ei antanut mun alkaa kiukutella että "tota ämmää et kyllä meidän juhliin tuo". Olihan se välillä rankkaa kun tämä 'uusikko' ei malttanut pysyä pelkästään vieraan roolissa, vaan ryhtyi emännäksi minun kodissani, mutta kyllä siitä' välikohtauksitta selvittiin. Seuraavia rippijuhlia voisin minäkin harkita jossain neutraalimmassa paikassai. Perhejuhlat on aika tunnemyrsky ja silloin voisi auttaa kun eliminoisi muutaman tekijän, kuten tässä "oma koti".

Aloittajan tilanteessa kannatan kirkkoon menemistä, lapsen onnittelua ja vähin äänin paikalta poistumista.

Kenenkään ei tarvi järjestää kuin yhdet juhlat!! Kuka ei tule se on hänen asiansa. Kutsumattomat ei voi tulla eikä muutkaan ulkopuoliset.

On älytöntä alkaa järjestää kahdet ristiäiset, kahdet häät, kahdet rippihuhlat, kahdet synttärt ja kahdet joulut!! Ihan älytöntä!


Lapsi päättää ja lapsen äiti miten mennään.

Meillä on päivänsankari saanut itse päättää ketä kutsutaan ja ketä ei. Hänen nimissään on aina lähetetty myös kutsut. Lista on todellakin nuoren itsensä tekemä. Kaikille sukulaisille olen sanonut, että aikuisten pitää olla sen verran ihmisiksi, että lapsen juhlissa voidaan olla yhtäaikaa. Meillä on uusia puolisoita, sisarpuolia jne ja ne, joita juhlittava haluaa kutsua, myös saavat kutsun.

Ensi kesänä on ekat häät ja tyttäreni toivoo, että ensimmäisessä penkissä istuu minun ja hänen isänsä lisäksi myös nykyinen mieheni, koska on tytölle läheinen. Teemme niin. Miehet eivät ole puheväleissä mutta osaavat olla kuin toista ei olisikaan ja juhlissa ollaan eri pöydissä. Toimii!

Rippijuhlia ollaan täälläkin järjestämässä ja puoliksi ne meni, eli kahdet juhlat vaikka ensin yhteisiä suunniteltiin. Itse olisin halunnut pienet juhlat kun rahaa ei todella ole paljoa peruspäivärahalla kituuttaessa. Kuluthan olisi exän mielestä laitettu puoliksi vaikka hänen suureelliset suunnitelmansa kasvattivat jo suunnitelmavaiheessa kulut taivaisiin. Vieraita miltei 50 ja tilatut ruoat ja vuokrapaikka. En siihen voinut suostua. En todella voi mitään ulkopuolista paikkaa vuokrata edes puoliksi kun koko budjetti olisi mennyt jo pelkästään siihen. Saatikka sitten ne muut kulut.

No, hän vetäisi sitten omenan kokoisen herneen nenäänsä, haukkui minut pihiksi ja etten välitä lapsestani ollenkaan kun en edes tätä hänelle suo, mutta kulujen jaossa ei suostunut kuitenkaan tulemaan vastaan, hänhän maksaa elatusmaksuja... Nyt hän järjestää omin nokkinensa juhlat omille kavereilleen ja sukulaisilleen, mikä on ihan ok minun puolestani, helpotus itseasiassa. Järjestän itse pienet, omalle budjetille sopivat juhlat omalle lähipiirille (alle 10 henkeä juhlakalu mukaanlukien). Se on aika maksimimäärä ihmisiä näin pieneen asuntoon (40 neliötä). Niin että kyllä se mun mielestä on ihan ok vaikka järjestäisikin kahdet juhlat jos toinen on niin hankala ettei niistä yhteisistä juhlista oikeasti tule mitään.

Meillä on aina pidetty yhdet juhlat. Emme koskaan ole järkännett, kahta rippihuuhlaa, kahta synttärijuhlaa, kaksi ahäitä, joulua tai muutakaan.

Jos ex mies ei tule, se on hänen häpeä, mutta kaksia juhlia hänen takia ei järkätä msitään!!

Eikä hän edes niit maksaisi, ei maksa yksiäkään, miksi pitää kahdet???

Miksi jossain rippijuhlissa pitää syödä ruokaa. Eihän se ole mikään ihmeellinen juttu, kakkukahvit riittää ja meillä vaan ihan lähisuvulle, eli munpuolen suvulle kun exän sukulaisiin ei pidetä yhteyttä ja asuvat kaukana. Ei meillä ollut edes 10 henkeä ja se oli ihan tarpeeksi moisesta "kekkeristä." Itse en arvosta koko rippikoulua, kun en sitä itse käynyt enkä ole mihinkään tarvinnut.Mutta lapsi sai päättää itse meneekö vai ei ja hän meni tyyliin kun muutkin.Eikä ollut exä mukana, hänkään ei arvosta rippikulua vaikka aikinaan sen on käynytkin.

Höpön, höpön koko rippikoulu muinaisjäänteen vois heittää roskakoriin, typerä "juhla".

Meillä ei koskaan kutsuta ex miehen naisia mihinkään juhliin, ei edes miehen lasten häihin. Emme halua että ihant perhejuhlat menee pilalle, jos joku ulkopuolinen ihminen alkaa siellä häiriköimään.
Emme ota sitä riskiä.

Todella surullista kuulla tämmöisestä. Kuitenkin juhla on lapsen juhla, jossa soisi, että vanhemmat unohtavat keskinäiset kahinansa LAPSEN VUOKSI. Tässä yksi artikkeli, johon törmäsin, josta voi jollekin olla apua: https://onnellinenparisuhde.fi/miten-kohdata-entinen-kumppani-perhejuhlissa/