on tänään eli syksyä kohti mennään. Joskus kauan sitten sain valita kesäloman ajankohdan ja usein olin lomalla kesäkuussa eli oikeastaan valoisimpaan aikaan maassamme. Tänään eläkeläisyhdistyksellä on pihatapahtuma ja osanani on leipoa kahvin kanssa tarjottavat. Toinen annos pikkupullia on kohoamassa, ovat tuoreita vielä parin tunnin päästä. Marja-raparperipiirakka on jo valmis.
Kesäpäivänseisaus
1943
1797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ollaan kumminkin vasta lähestymässä keskikesää, joka on heinäkuussa. Lämpötila seuraa valoa muutaman viikon jäljessä. Suurin todennäköisyys hyviin lomasäihin löytyy heinäkuun puolenvälin jälkeen. Elokuun ekat viikotkin ovat mitä parhaimpia lomanviettoaikoja.
Riippuu ihan vuodesta. Esim. kesä 1987 on jäänyt mieleeni, koska siirsimme lomaa hotellissa Suomessa heinäkuulle, koska oletimme, että kuopus on kesäkuussa vesirokossa saatuaan tartunnan esikoiselta. Niin hän olikin, mutta kylmää oli heinäkuussakin. Keski-Suomessa piti uida hotellin altaassa, vaikka paikassa oli hyvä hiekkaranta. Nythän tätä lomaa riittää, voi nauttia vaikka elokuun kuutamoista ja nukkua pitkään.
Minäkin sain helposti aina työssäni kesäkuun lomaa, kun melkein kaikki halusivat aina heinäkuun, jotkut marjastajat jopa elokuun . - Pidän niin kovin alkukesän valoisuudesta ja kaikkien kukkien hennoista pastelliväreistä ja hurmaavasta vehreydestä ja vihreydestä, myös tuoksusta. Ja vielä kun lasten koulun kevätjuhlien ja suvivirren jälkeen oli ihana aloittaa loma. (En mitenkään ole uskovainen, mutta suvivirsi on 'kuvaa' hyvin kevään muuttumisen kesäksi).
Tässä sulle suvivirsi:
http://www.youtube.com/watch?v=8wSm5gDTXo8&feature=related
=DW=
Tietystä syystä mulla oli loppuaikoina aina heinäkuu lomaa. Yleensä viinimarjat kypsyivät silloin. Kevät on raikkaissa väreissään syksyn lisäksi minulle mieluinen vuodenaika.
Hyvää juhannuspäivää sinnekin. Syksyä kohti mennään.
=DW=
Niinpä niin, vielä puolisen tuntia tätä pitkää päivää. Vielä voi pidennellä, jos ajelee pohjoiseen kuten minä juhannukseksi. Kyllähän valoisuutta varmaan riittää meidän ikäluokan keskikesän juhlan viettoon. Tunnelmallista mittumaaria kaikille.
Isäntä on syntynyt, nyt, kesäpäivän tasauksen aikaan, minä polo taas, talvipäivän tasauksen aikaan.
Haitanneeko tuo?
Onnekseni on monta vuotta minua nuorempi. :))
.
Mitä onnea tuosta ikäerosta on? Tässä ikäluokassa ihmisen elintavat vaikuttavat melkoisesti kuntoon. Jos ei huolehdi kunnostaan, on ihmisraunio, jos vielä elää. Jos on elänyt tervettä elämää, kunto on mainio. Mulla on muutama tuttavapari, joissa mies on huomattavasti nuorempi. Koskaan ei nainen ole viettänyt synttäreitään. Talven lapsi olen minäkin, ei ole haitannut.
Sama kysymys käväisi minunkin mielessäni. Mielestäni (suuri) ikäero ei tuo lisää onnellisuutta suhteeseen, pitkän päälle ainakaan, joskaan ei sitä välttämättä vähennäkään.Pientä ikäeroa taas ei kannata edes mainita.
Mikäli osapuolet ova muuten kaikin puolin "yhtä vahvoilla" suhteessa, niin en oikein ymmärrä, miten epävarmuutta aiheuttava ikäero toisi suhteeseen onnea.
No, meitin ikäero ei ole koskaan ollut mitään puskurikysymys. Ensi kertaa tavatessamme kuvittelin hänen olevan 10 vuotta minua vanhempi, Rentukkaojan Aatu, vanhana vaivoiksi saatu.
Jousimies/kauris, riippuu mistä naistenlehdestä katsoo, horroskooppiani..
Joulun lapsi, ei koskaan saanut syntymäpäivälahjoja, kun Joulu oli jo oven takana.
.
Tokkopa tuo ikäero kynnyskysymys on "ikäeropareille" yleensäkään. Hyvin yleistä lienee tuokin, että ensitapaamisella ei edes huomata ikäeroa.
Sanoinkin, etten ymmärrä miten suuri ikäero olisi (tasavertaiselle) suhteelle onneksi.
Enpä tainnut minäkään kovin montaa kertaa edes muistaa, että lapsellani on syntymäpäivä, joululahjoja hän kyllä sai.
Onneksi ´on kesää jäljellä´, vielä tulee kauniita päiviä´.. Usein oli minullakin lomaviikko, pari mustikoiden ja sienien aikaan.
Vaan olipas sellainen ukonilma etten hetkeen muista. Yhtä valoa taivas liki puolituntia, hyvin hiljaisena istukseli tämä naisimmeinen pimeimmässä nurkassa. :))
Ajelin illansuussa Helsingistä kotiinpäin. Etelätaivaalla oli synkkä pilvi, mutta sain ajella ihan hyvässä säässä. Yleensä aurinko paistaa tuolloin vastaan, mutta pilviä oli sen verran, ettei aurinko haitannut. Pysähdyin huoltoasemalla ja viivyin hieman. Ulos tultuani satoi kunnolla, mutta ukkosta ei ollut. Kerran kauan sitten oli hirveä ukonilma ja menin sänkyyn peiton alle. Koko talo tärähti ja katsoin varovasti. Nurkka tuntui olevan tulessa, mutta se olikin palava pylväs, joka heijastui talon nurkkaan. Aamulla talon toisella puolen noin 50 m:n päässä iso kuusi oli lennellyt ympäriinsä pitkinä kaistaleina.
Kovin on ollut sateinen päivä tänään. Eilen puoliltapäivin alkoi ja satoi yhtämittaa melkein koko yön. Tänään muuttui kuuroiksi, oli pieniä taukoja välillä. Tuuli oli aikalailla kovaa ja sade piiskasi tuulilasiin isoja pisaroita.
Ukkosta ei ainakaan täällä ole kuulunut vaikka ilma oli aikalailla lämmin. Tuttavani soitteli puolenpäivän jälkeen ja sanoi olevan ukonilman. Kuului puhelimestakin taustalta jyrinä.
Kesälomani ovat heitelleet töiden mukaan sinne sun tänne. 1987- kesä oli kylmä ja sateinen. Kesälomani oli silloin syyskuussa, peräti 5 viikkoa.
Olitko puimassa viljaa lomasi aikana? Etelä-Suomessakin puitiin vasta syyskuun lopulla.
En ollut puimassa. Siivoilin kotiamme, paremmalla ilmalla poimin puolukoita, parantelin kipeää olkapäätäni koska oli aikaa. Olihan sitä tekemistä työkiireisen kesän jälkeen. Työtä oli kesän aikana niin paljon kuin ehdin tekemään, pyhäsä arkesa. Syksyllä oli sitten vähän aikaa rauhallisempaa ennen joulukiireitä.