http://www.youtube.com/watch?v=LdFoBGgoIsk
Ei millään jaksaisi jatkaa...
Ei millään voi auttaa...
Miten pääsee yli...
Tuutko koskaan takasin...
Uskallanko enää rakastaa ystäviä...
Lähdettekö tekin?
Ei millään jaksaisi jatkaa...
Ei millään voi auttaa...
Miten pääsee yli...
Tuutko koskaan takasin...
Uskallanko enää rakastaa ystäviä...
Lähdettekö tekin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hohhoijaa, elämä jatkuu.
Ensinnäkin otan osaa aloittajan suruun. Okei, se kuulostaa tylsältä ja kliseiseltä, mutta on ehkä kuitenkin paras vaihtoehto, mitä voi tuollaisessa tilanteessa sanoa. Nyt varmasti tunnet itsesi ihan rikkinäiseksi ja tuntuu, että suru on ylitse pääsemätön. Oon kuitenkin ihan varma, että pääset menetyksestä yli. Itse voin läheisen ihmisen menettäneenä sanoa, että ikävä ei lopu koskaan, mutta se muuttuu. Tää voi kuulostaa nyt kurjalta, mutta huomaat jossain vaiheessa, että ikävästä on tullut erilaista, se ei itketä enää.
Anna itsellesi aikaa ja jaksat kyllä jatkaa, kun olet saanut käsitellä suruasi.
Aika auttaa suruun ja järkytykseen sekä ennen kaikkea puhuminen. Keskustele asiasta jonkun ihmisen kanssa, jolle on miellyttävää puhua.
Sä pääset yli suremalla ja puhumalla. Anna itsellesi lupa surra, sulla on siihen täysi oikeus. Muista olla syyllistämättä itseäsi, vaikka sellaisia ajatuksia saattaa tulla mieleen (sen tarkemmin tilannettasi tietämättäni.) Hän ei tule takaisin, mutta on mukana sun elämässä ja muistoissa. Itse muistan, että läheiseni tuntui kuolemansa jälkeen olevan jonkin aikaa todella lähellä arkielämässäkin. Se oli sellanen selittämätön tunne. Tuntui vain, et se on siinä vieressä.
Nyt voi todella tulla sellaisia ajatuksia mieleen, että mitä jos muutkin ystävät kaikkoaa, mutta nyt sun pitääkin keskittyä niihin ihmisiin. Ne on sun elämässä tärkeä voimavara ja he tukevat sua vaikeinakin hetkinä. Sä voit puhua näistä asioista sopivien ystävien kanssa ja he kuuntelevat sua.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää, rakkautta ja onnea elämääsi vaikeasta menetyksestä huolimattakin. Tilanteesi tulee varmasti muuttumaan, mutta se vaatii aikaa. Joskus aikaa kuluu enemmän, joskus vähemmän, mutta älä pidä turhaa kiirettä ja salli itsellesi kaikki tunteet, joita varmasti surun keskellä tunnet monenlaisia. Jos tilanne tuntuu todella vaikealta, niin voit mennä puhumaan myös ammatti-ihmiselle ja se ei todellakaan ole häpeä! Saat häneltä varmasti hyviä neuvoja, miten jatkaa ja saat tarvitsemaasi apua. Kullanarvoista apua saat myös ystäviltäsi ihan vain heidän läsnäolostaan. Sanon vielä, että muista puhua, etteivät asiat patoudu sisääsi.
Hyvää jatkoa ja onnellista elämää sekä haluksia!!! Tilanteesi on todella kurja, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain apua.
miten hel'vetissä sä jaksoit kirjottaa noin paljon?