-ZAKYNTHOS-

Olin Zakintoksella vuosia sitten, kun Suomesta vielä lennettiin sinne suoraan. Matkani oli syyskuussa, joten pahin sesonki oli jo ohi, kesällä menoa on varmasti enemmän.
Zante on kaunis, italialaistyyppinen kaupunki aukioineen, kirkkoineen ja kauppoineen. Rantakohteet ovat enemmän nuorison suosiossa, niistä löytyy hiekkarantoja, hotelleja, baareja ja pubeja. Zakintos ei taida kuitenkaan olla sellainen biletyspaikka kuin Rhodos tai Kos.
Saari on varsin vehreä, varsinkin pohjoisosa.

Ohessa reissupäiväkirjaa syksyltä 2000:

Keväällä levitin Kreikan saarten kartan lattialle, tein summittaisen reittisuunnitelman ja tilasin lennot. Mitään etukäteisvarauksia en tehnyt, löytyyhän niitä majapaikkoja aina tarpeen tullen, ja suunnitelmia voi muutella matkan varrella tilanteen ja oman mielensä mukaan. Kävin kolmella saarella ja majoituin kahdeksaan eri kohteeseen.

Lentoni oli Zakintokselle. Sain matkatavarani, otin taksin pääkaupunkiin Zanteen ja aloin etsiä majapaikkaa 2-3 yöksi. Etsiskelin apartmentosta, tuloksetta. Kysellessäni huonetta minulle tarjottiin kyyti hotelli Dasyyn, jonkun matkaa poispäin rannasta ja satamasta. Sen verran tuli helteessä hiki huonetta hakiessani, että kävin suihkussa ja vaihdoin kesävaatteet päälleni. Kävin vaihtamassa valuuttaa ja otin ensimmäisen pitkän oluen. Alkoi tuntua, että olen lomalla. Kävelin satamakadun päästä päähän ja harhailin pitkin kujia ja aukioita. Minuun unohdettiin tekovaiheessa kokonaan asentaa suuntavaisto; olen jatkuvasti vähän pois kartalta. Matkoillahan se ei haittaa, löytyy aina uusia paikkoja. Tärkeintähän ei ole perille pääsy vaan itse matkalla olo. Ei Zante niin iso paikka ole, että siellä eksymään pääsee. Kaupungista löytyi jopa yksi internet-paikka. Hinnoista ja omistajan Mersusta huomasi, ettei kilpailua ollut lainkaan. Hotellissa parin tunnin nokoset, kunnes kadulta kuuluva mopojen ja autojen meteli herätti minut. Illan tullen jatkoin kujien tutkistelua, tein ikkunaostoksia ja istuin Dimitrin tavernaan syömään. En antanut häiritä itseäni, että kaikki muut asiakkaat olivat miehiä. Hämmästyttävän lyhyitä miehiä!

Liikenteen melu hiljeni yöksi ja jatkui aamulla, kun väki lähti töihinsä. Illan ja yön viileys vaihtui taas helteeksi. Pyhän Marcoksen aukiolla on vieri vieressä kahviloita, yhteen niistä istuin aamukahville. Totuin nopeasti loma-aikatauluun; aamulla kahvia ja lehtevä, rasvainen fetapiiras, päivällä litrakaupalla vettä (ja olutta), hedelmiä ja jogurttia, iltapäiväsiestan jälkeen kahvi ja äkkimakea leivonnainen ja iltamyöhään runsas päivällinen. Aamulenkin tein ylös kukkulalla olevalle kirkolle. Sen vieressä oli tavernoja ja baareja, joiden valot näkyivät illalla parvekkeelleni. Otin ansaitun oluen ja nautin täysin siemauksin yksinäisestä matkastani. Tällaista maisemaa ei ole missään muualla kuin täällä, tässä ja nyt! Kävelin suorinta tietä alas keskustaan ja osuinkin omalle kadulleni. Bikinit päälle ja ei kun uimaan! Jäin rantakadun varteen istumaan ja kirjoittelemaan, siitä lähti raput suoraan mereen; very simple. Kaiken lisäksi rannalta löytyi suihkukin.

Aloin viihtyä Zantessa. Se toi mieleeni Syroksen Ermoupolin. Myös Zante on kaupunkimainen, vilkas ja meluisa. Ei mikään perikreikkalainen sinivalkoinen paikka, vaan enemmänkin rustiikki, bysanttilainen ja jotenkin italialainen. Piazzoja kahviloineen, ostoskatuja, satama kuppiloineen ja laivoineen, parvekkeita kukkineen ja takorautakaiteineen. Minun estetiikanjanoinen sieluni nauttii aina näillä matkoilla, kun näen uusia, erilaisia paikkoja. Illalla pukeuduin asiallisesti ja kävin sytyttämässä kynttilät pyhän Dionisioksen kirkkoon. Buddhalaisten temppelien värikkäälle kauneudelle vetää vertoja kreikkalaisten kirkkojen kimallus ja krumeluurit; upeat kattomaalaukset ja –kruunut, ikonit ja yltäkylläinen kultaus. Illan hämärtyessä Marcoksen aukiolla sytytettiin lamppuja joka puolelle. Pysähdyin yhdelle terassille salaatille, siinä oli mukavampi istua kuin tuulisella satamakadulla. Syötyäni otin selvää Kefaloniaan menevistä laivoista. Ne lähtevät pohjoisesta, jonne on mentävä bussilla.

Kun opin tuntemaan kaupungin kujat ja kadut, olikin aika siirtyä eteenpäin.

Aamulla taivas oli utuinen, mutta sehän sopii kun edessä on matkapäivä. Luovutin hotellihuoneeni ja raahasin kassini bussiasemalle. Jätin sen sinne säilöön ja ostin lipun (750dr) iltapäivän bussiin Agios Nicolaokseen. Aamiainen satamakuppilassa. Oli niin iso kalkkunapatonki, että sillä kuittaantui lounas samalla hinnalla. Bussimatka Skinarin satamaan kesti reilun tunnin. Aivan mitätön paikka! Pari tavernaa, minimarketti ja muutama kalastusalus laiturissa. Mietin, olinko tehnyt virheen, kun en hankkinut laivalippua etukäteen. Seuraani liittyi saksalainen nuorimies, joka tiesi kertoa, että autolautta Kefaloniaan lähtee iltaseitsemältä, joten oli viisi tuntia kulutettavana. Menimme yhdessä oluelle ja juttelimme matkoistamme. Autolautta tuli vihdoin kahdeksan aikaan ja oli onneksi kohtuullisen kokoinen, merellä kun tuuli melkoisesti. Istuin koko matkan ulkona yläkannella ja ajattelin jo, että menen sen kurjan purkin mukana meren pohjaan. Tunsin olevani todella yksin siellä pimeällä, myrskyävällä merellä. Saksalaispoika heitteli mustaa huumoria kysellen, missähän ovat pelastusliivit. Miehistö päätti vaihtaa Pessadan pienen sataman pääkaupunkiin, joten ankkuroimme Argostoliin. Sieltä hotellihuone yöksi.

Kefalonia > Ithaka > Kefalonia > Zakintos

Jäin kyydistä Zanten sataman kohdalla ja suunnistin suoraan bussiasemalle. Busseja Kalamakiin meni tasatunnein. Jätin kassini bussiasemalle ja menin tuttuun satamakadun kuppilaan kahville. Vaihdoin kaikki dollarini hyvällä kurssilla drakmoiksi. Ja bussilla Kalamakiin. En kerta kaikkiaan enää viitsinyt etsiä itselleni majoitusta, joten raahasin itseni yhteen pääkadun varrella olevaan toimistoon. Mies valitti että hinnat ovat jostain syystä korkealla, 12.000/yö. Sanoin että muualla kyllä lyötiin jo luukkuja kiinni ja että olin maksanut yöstä 5000-8000dr (miksen sanonut vähempää?). Toisella puhelinsoitolla sain apartmentoksen hintaan 8000dr/yö ja kyydin Spyros Studiolle.

Spyros Studios sijaitsi Kalamakiin johtavan tien varrella, kilometrin verran rannasta ja keskustasta. Laitakylillä oli hiljaista kaiken hulinan keskittyessä lähemmäs rantaa. Vieressä oli mukavan näköinen taverna, ehkä menen sinne illalla. Ensimmäiseksi kävin lämpimässä suihkussa, tyhjensin tavarat kaappiin ja lähdin tutustumaan Kalamakiin. Hotelleja, marketteja, baareja, ravintoloita. Ja ranta, jossa taidankin viettää viimeisen lomapäivän, nyt saavat laivamatkat riittää (vaikka olinkin suunnitellut lähteväni meriretkelle). Kovaäänisten brittien pubiseura ei houkutellut, joten hain marketista tuoretta leipää, juustoa, papuja ja juotavaa. Söin lounaan patiollani ja lähetin lapsille viestin, että mamma on päässyt perille. Väsytti niin, etten jaksanut lähteä tuuliselle rannalle. Iltapäivä kului talon aurinkoisella puolella istuen ja kun en enää kestänyt sitä kuumuutta, keitin kahvit ja siirryin varjoisalle patiolleni. Naapurit kotiutuivat rannasta ja minä otin parin tunnin nokoset.

Illalla jäin viereiseen Mikaelo’s Tavernaan syömään ja tilasin taas aivan liian paljon syötävää. Pinaattipiiraan, tonnikalasalaatin (nämä olisivat hyvin riittäneet!) ja merellisen pastan. Sulattelin ruokia kävelemällä ristiin rastiin Kalamakin katuja. Jos Zante on kaupunkikohde niin Kalamaki on puhdas rantalomakohde. Onneksi tuli lähdettyä omatoimimatkalle ja näin monta mukavaa pikkukylää, sitä aitoa Kreikan saaristoa. Täällä tuliaiskrääsäkin oli sitä luokkaa että annoin olla. Kävelin vielä vähän matkaa toiseenkin suuntaan, ohi majapaikkani ja löysin leipomon.

Kuten arvelinkin, maantieliikenne hiljeni illan tullen ja nukuin kukonlauluun asti. Aamukahvit patiolla, jota vuorten takaa nouseva aurinko alkoi lämmittää. Yhdeksän jälkeen aloittivat lentokoneet nousukiitonsa. Kalamaki taitaa olla yksi niistä paikoista, joihin kyllä pääsee bussilla, mutta pois on mentävä taksilla. Seisoin tunnin verran bussipysäkillä ja harkitsin jo taksin pysäyttämistä lennosta, kun vanhasta tottumuksesta vilautin peukaloani ja sain kyydin Zanteen. Taas käytiin läpi Suomen lämpötilat ja minun reppureissuni. Zanten keskustassa ostelin kortteja ja pakolliset tuliaiskalenterit ja rukousnauhat. Paluubussista jäin kyydistä studioni kohdalla, hain leipomosta tuoreen sämpylän ja kakkupalan. Lounaaksi tyhjensin jääkaapista kaiken syötävän ja ilmoitin Finnmatkojen oppaalle, että olin palannut kartalle. Pakkasin reppuni ja kävelin rannalle. Tarkoitukseni ei ollut jäädä mihinkään makailemaan. Otettuani parit valokuvat korkealta kalliolta hain itselleni oman, yksityisen hiekkapoukaman kallioitten välistä. Kävin uimassa aallokossa, vesi oli todella lämmintä! Rannalta keräilin simpukoita, ainakin kolme kourallista. Aallot toivat niitä jatkuvasti lisää rantaan. Pitkästä aikaa kreikkalainen ranta, josta niitä vielä löytää. Mitkäs sen parempia tuliaisia ovat kuin luonnosta kerätyt kivet ja simpukat? Rantamarketista ostin viimeiset kortit ja kalenterit. Kuuma suihku ja leivoskahvit patiolla. Kun isäntäväkeni Spyros ja Maria ilmestyivät omalle varjoisalle pihalleen kahvittelemaan, kävin esittelemässä itseni ja pyysin saada ottaa heistä valokuvan. Minulle tarjottiin taas kreikkalaista kahvia ja makeita, hillottuja kirsikoita.

Illalla taas Taverna Mikaelo’s. Pöytä sivusta, sillä musiikki soi aivan liian kovaa. Onneksi soittivat edes kreikkalaista musiikkia, sopi paikan tunnelmaan. Komeita tarjoilijapoikia pilvin pimein, minä olin heille ”madame”. Tuntui olevan suosittu paikka, paljon kanta-asiakkaita joita tervehdittiin poskisuudelmin ja olalle taputuksin. Hillitsin itseni pääruualta ja tilasin saganakia, fetapiiraita ja tonnikalasalaatin. Silti tuli ähky olo. Laskua tuodessaan tarjoilijapoika arvuutteli, olenko kotoisin Hollannista. Ilmeisesti yksin matkustavia skandinaavinaisia ei paljon näy.

Vielä oli käytävä marketissa ostamassa tuliaisjuomat. Tavaroita pakatessani jätin kynttilän palamaan pation pöydälle. Naapurin saksalaistytöt tulivat kysymään, voivatko he ottaa kynttilän omalle pöydälleen. Kyllä heillä riittikin juttua! Ainakin kahteen saakka, eikä mitään hiljaista kuiskailua! Neljältä heräsi takapihan kukko ja puoli kuudelta kotiutui yläkerran väki kolisten. Heräsin uudelleen ennen kahdeksaa. Spyros kävi koputtamassa oveani ja pyysin häntä tilaamaan taksin. Ilmankos naapurin tytöillä riitti keskusteltavaa; heidän pationsa pöydällä oli 2 tyhjää 1½ litran viinipulloa. Kentälle ehdin juuri ennen muiden suomalaisten busseja. Lento oli etuajassa, joten kentällä ei kauan tarvinnut norkoilla. Välilasku Kefaloniaan ja sitten kotiin!


”Matkustamisessa on kaikkein vaikeinta
harhailun taidon oppiminen.
Täydellinen matkailija ei tiedä,
mistä hän tulee tai minne hän menee.”

Lin Jutang

Kävimme vuonna 2002 ko.paikassa ja suosittelen.
Saari on sopivan kokoinen ja menopaikkoja löytyy kuin myös rauhallisempia alueita.
Hotellimme sijaitsi kalamakin kylässä joka on rauhallisempaa aluetta josta löytyy kaiki tarvittava.
Kalamakista n.4 kilometriä on laganas joka on sitten kunnon "teknohelvetti".
Paikassa on useita baareja,ravintoloita ja bailupaikkoja.
Kaikki bailupaikat sijaitsevat rannalle johtavan kadun varressa.Paikkoja on tosin vähemmän kuin esim. kossilla mutta uskon että riittävästi.
Englantilaiset ja ruotsalaiset ovat laganaksen pääasiassa kansoittaneet.
Kannattaa kuitenkin kiertää saarta josta löytyy upeita rantoja.

Olisin menossa Zakynthosiin töihin, joten siksi on todella tärkeää tietää, millainen paikka ko. saari on ja millaiset näkymät siellä tuolla työsaralla on. Ihan mukavalta siis näyttää, jos siellä tuota menoakin ihan löytyy..! Kiitoksia vastauksista! Lisääkin vielä infoa otan vastaan jos vielä vaan löytyy jotain kerrottavaa..!

itse olin lokakuun alussa 2002 zakynthoksella viikon lomalla kalamakin kylässä. hotelli oli sellainen 4 huoneiston talo jota hoisi hotellin omistaja. taitaa laajentaa parhaillaan. se reissu oli tähän mennessä viimeinen suomalaisen matkanjärjestäjän tekemä reissu sinne.. tosin finnmatkat oli lupaillut paluuta täksi kesäksi mutta taisi suunnitelmat muuttua.

saari on englantilaisten kansoittama tosin ruotslaiset tekee sinne matkoja 1-2 airbuss koneellisen verran viikossa eli noin 400-500 matkustajaa.

britit puolestaan on paikalla noin 10 koneen päivävauhtia parhaimmillaan.

kalamaki on aika rauhallinen paikka kun taas viereinen kylä on se teknohelvetti. baaria baarin vieressä. ei kunnon ruokapaikkoja toisin kui kalamakissa. lähes joka hotellista saa kunnon ruokaa(jos nytten kananleike tai pasta on kunnon ruokaa) ja kylällä on monta ravintolaa aina kreikkalaiseta ravintolasta kiinalaiseen ravintolaan.

heti kun on mahdollista lentää taas suoraan suomesta niin teen sen(valmismatka)

Löytyykö zakynthos saaren merestä simpukoita