Miten teillä on järjestetty käytännössä päihdeäitien/isien tapaamiset lasten kanssa? Kuka valvoo vanhempien kunnon, missä tavataan? Meillä tapaamiset aina äidin luona ja äidin tilan seuraaminen jää minulle. Aina ei tiedä onko aineissa vai ei? Miten usein teillä joilla on alle 2 v. sijoitettuja lapsia on tapaamiset?
biotapaamiset
4xmamma
3559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja vastuu siitä että äiti on kelvollisessa kunnossa on aina ollut sosiaaliviranomaisilla. (kaksi eri kuntaa)
Meidän mielestä se vastuu ei kuulu meille sijaisvanhemmille ja siksi emme ota sitä vastuullemme. "Sossut" käyvät myös yllätys käynneillä lapsen ollessa äidin luona joka on osoittautunut lapsen kannalta hyväksi sillä muutamia kertoja on jouduttu lapsi/lapset ottamaan huostaan kesken tapaamisen.
Meillä 12 vuotias ja tapaamiset ovat nyt "jäädytetty" eli äiti voi tavata papan tai mummun luona lapsensa joka myös on ollut lapselle pettymys. Äiti ei ole tullut tapaamaan lastaan.
Äidillä myös 1½ vuotias lapsi jota hän saa tavata kerran kaksi vuodessa. Koska tapaamiset eivät ole onnistuneet suunnitelmien mukaisesti niin miksi kuluttaa voimia ja henkilöresurssia turhaan asian eteen joka ei tule toimimaan kaikista yrityksistä huolimatta. Äidin kolmas lapsi ei tapaa toistaisesti äitiään kuin sattumalta esim. kaupassa.
Eli johtopäätös mielestäni on jokaisesta käytännöstä ja tilanteesta riippuva, ei voi yleistää miten tavata vanhempiaan ja kuinka usein.
Tapaamiset n. kerran kuussa tai useammin muutaman tunnin ajan. Vanhemmista vähintäänkin toinen on aina humalassa. Silloin tällöin haukkuvat meitä sijaisvanhempia aivan suoraan, yleensä kuitenkin pyrkivät lapselle puhumaan meistä pahaa ja kertovat, että "äiti ja isä hommaavat lapsen takaisin oikeaan kotiinsa noilta ilkeiltä ihmisiltä".
Sos.työntekijät ovat sanoneet, että jos vanhemmat ovat humalassa, ei tarvitse jäädä paikalle. Mutta siitäkös sota syntyisi, he ovat omien sanojensa mukaan raittiita. Emme me heitä voi puhalluttaa. Minkä me sille voimme, etteivät halua olla selvinpäin edes paria tuntia kuukaudesta.
Aluksi kuvittelin, että tähän tottuu, mutta humalassa kekkaloivien biovanhemien mongerrus ja valehtelu alkaa kyllä tympiä. Vaikuttaa omaan mielialaan, vaikka tätä ei kyllä pitäisi tunnustaa, koska nyt leimaudun ammattitaidottomaksi sijaisvanhemmaksi. Toivoisin todella, että joku sosiaali- tai perhetyöntekijä voisi tulla mukaan tapaamiseen, ehkä se sitten vaikuttaisi biovanhempienkin käytökseen edes vähän.
Meillä oli myös ennen niin, ettei mitään erityistä valvontaa ollut, usein sydän kylmänä luovutin lapsen biovanhemmilleen. Nykyään bioisä on vastuussa lapsesta ja jos äiti ei ole kunnossa hän ei yleensä osallistu tapaamisiin. Kukaan ei todellisuutta kontrolloi, mutta lapsi kyllä kertoo:"että äiti oli sairas ja nukkui koko tapaamisen ajan. Aiemmin lapsi reagoi voimakkaasti tapaamisiin ja jos äiti oli maistissa kestä monta päivää ennenkuin lapsi oli "oma itsensä". Isä kantaa mielestäni rankan vastuun, mutta uskomattoman hyvin hän toimii. Sossuista ei ole ollut apua tai tukea ja se on hyvin surullista. Työtaakkaa on liikaa, eikä näihin juurikaan oteta kantaa eivät jouda.