Olen kyllästynyt nykyiseen työhöni enkä ehkä jaksa sitä enää kauaa. Kroppa ei ole enää niin kun nuorena. Tedän että jossain vaiheessa tulee stoppi. En halua kuitenkaan vielä eläkkeelle. Opiskelu uuteen ammattiin mutta mihin. Pitäs olla jokin lyhyt koulutus ja varma työ sen jälkeen. Mahtaaneeko onnistua
Opiskelusta
liisa leena
478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lyhyillä koulutuksillapitäis tietty selvitä. Mun rakennusmestarimieskin on miettinyt, että pitäis saada inssin paperit, mutta tietenkin opiskelematta. Osaaminen on kuulemma kohdallaan, mutta paperit vaan puuttuvat.
Kilpaillakseen nuorempien kanssa työpaikoista ihan mikä tahansa pikku koulutus ei riitä. Kaikilla nuorilla on jonkinlainen ammatillinen koulutus, jonka suorittaminen kestää vähintään kolme vuotta. Meidän ikäryhmässä tavallista kielitaitoisempana pidetyn ihmisen kielitaitokin on nuorempiin ikäluokkiin verrattuna suunnilleen joka jannun tasoa. Nuorista ikäluokista vain alla kolmanneksella on AMK:ta matalampi koulutustaso. Kisaapa siinä heidän kanssaan.
Kannattaa miettiä, josko kuitenkin pidempi koulutus ja ammatillinen tutkinto. Ota selvää, miten pääsee opiskelemaan ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla. Jos hakee kouluun, kun on vielä työssä, niin silloin ei vissiin saa ansiosidonnaista päivärahaa opiskelun ajaksi. Oppisopimuskoulutuskin on ihan hyvä vaihtoehto.
Aloista en osaa sanoa kovinkaan paljon, mutta ainakaan hoitoalalla työt eivät lopu. Hyvää fterveyttä ja yleiskuntoa se kumminkin vaatii. Jos löytäisit alan, joka sivuaa nykyistä ammattiasi, niin opintoihin sisältyvät työharjoittelujaksot olisivat jo suoritettuna ja sen ansiosta opinnot lyhenisivät.
Ite valmistuin AMK:sta 46 vuotiaana, ja yks mun ystävä valmistui tänä keväänä amiksesta ja on 46 vuotias. Ystäväni sai 500 päivää ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa opiskelun aikana.
"Meidän ikäryhmässä tavallista kielitaitoisempana pidetyn ihmisen kielitaitokin on nuorempiin ikäluokkiin verrattuna suunnilleen joka jannun tasoa."
Oletko tavannut näitä nuorempia kielten puhujia? Sanasto aika kapea. Ei eroteta eri tyylilajeja. Tenttikirjan lukeminen edes englanniksi ei vaan onnistu.
Sujuuko saksa? Ruotsia ei tietysti ole edes suotavaa osata. Venäjää aletaan "opiskella", mutta väsytään taivutuksiin, liikeverbit on ihan liikaa.
Ole ylpeä itsestäsi, vanhan oppikoulun kasvatti!
En todellakaan väitä, että ikäisissämme ei olisi lainkaan kielitaitoisia ihmisiä. En ollenkaan. Osaanhan itsekin englantia, saksaa, ruotsia, venäjää. En silti pidä itseäni erityisen kielitaitoisena, koska en hallitse oman alani ammattisanastoa saksan ja venäjän kielissä. Ruotsi on päässyt käytön puutteessa vähän ruostumaan.
Nykymaailmassa kielitaitoisuuden kriteerit ovat kovemmat, kuin ennen vanhaan. Pelkästään englanninkieltä osaavasta ei voi puhua kielitaitoisena, koska sitä osaavat jo ihan kaikki. Nykyään yhä useammat nuoret käyvät lukion ja AMk:n aikana vaihto-opiskelussa ulkomailla ja siellä harjaantunut kielitaito on notkeaa ja sujuvaa.
Nykypäivän koulujärjestelmässä ei enää pysty väistelemään kielten oppimista millään ilveellä, koska ihan kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmiin kuutuu vähintään englanti ja ruotsi. Kun suurin osa nuorista ikäluokista suorittaa AMK- tai yliopistotasoiset kielikurssit, niin täysin kielitaidoton on jo harvinaisuus, ja parilla vieraalla kielellä pärjääminen on sellaistan perustasoa, joka on joka jannulla. Ennen sellaista ihmistä pidettiin jo kielitaitoisena.
Oppikoulun kasvatti olen minäkin. Vuoden minua nuorempi veljeni kävi kansakoulun ja ammattikoulun, eikä osaa mitään kieliä. Vastaavia on ikäluokassamme vielä paljon.
"Oletko tavannut näitä nuorempia kielten puhujia? Sanasto aika kapea. Ei eroteta eri tyylilajeja. Tenttikirjan lukeminen edes englanniksi ei vaan onnistu."
Juu, ja olen tavannut näitä nuorempia kielten puhujia mm. AMK:n kielten tunneilla, ja työelämässä. Ei tietenkään onnistu vieraskielisten kirjojen lukeminen kaikilta nuoremmilta, mutta vielä harvemmalta se onnistuu tässä ikäluokassa.
Yleisestä kielten osaamisen tason noususta puhuin. En mitenkään halunnut loukata sinun kielitaitoasi.
Minä vaihdoin alaa väsyessäni aiempaan ammattiini ja valitsin työn, jota ennen vain harrastin. En yhtään arvostanut sitä, mitä todella osaan ja sinnittelin väkisin työssä, joka oli kyllä mukavaa, haastavaa ja hyväpalkkaista, mutta aina se outo tunne etten ole tarpeeksi hyvä. Kunnianhimoni lopulta kaatoi minut masennuksen ja uupumuksen suohon, josta selviäminen oli kuin olisi saanut kunnolla piiskaa.
Olen opiskellut uutta alaani nelisen vuotta ja suoritan sivutoimisena taas uutta tutkintoa, koska se vaan on niin mukavaa ja kiinnostavaa. Työtilanne on tavattoman huono, mutta harjoitteluaikanani otin kaikesta irti ja mielenkiintoista oli. Oma yritys piti perustaa ja takkuista se on yhä, mutta siihen varauduin ja pärjään taloudellisesti jotenkuten. Mies ei ole elättäjätyyppiä, mutta tämänkin otin etukäteen huomioon.
Muutokset vaativat asennetta, eikä ainakaan minulla mikään ole mennyt suoraan suunnitelmieni mukaisesti. Välillä tietysty turhaudun ja harmittelen olenko menettänyt järkeni, mutta en missään nimessä palaisi enää takaisin entiseen.
Ikäni voin ottaa haittana, jos niin päätän asennoitua kuin myös alallani on suurin osa itseäni puolet nuorempia, nätimpiä ja notkeampia energiapaketteja, mutta olen tehnyt iästäni kauppatavaraa. Minullapa onkin elämän tuomaa patinaa ja sekin ihme kyllä myy kun sen omalla tavallaan osaa ylpeänä tuoda esille. Tykkään myös olla nuorempien kanssa, koska asiat sujuvat joskus heiltä piristävän huolettomasti minun synkistelyni rinnalla.
Onnea suunnitelmillesi!