pää sekaisin

Meillä on tulossa ensimmäinen lapsi ja hääpäiväksi on valittu kastepäivä. Koko suhteemma ajan on ollut takaraivossa jotenkin semmoinen ikävä tunne, että miehen ex avokki ei ole oikein pystynyt hyväksymään miehensä uutta onnea, vaikk suhdettamme on kestänyt jo useamman vuoden. Välillä on ihan rauhallista ja välillä tulee puhelujen ja s-postin tulva. Yleensä kaava on se että alkuun hän on agressiivinen ja haukkuu kaikki pystyyn ja manaan suhteemme alimpaan helvettiin, ettei tule onnistumaan ja heidän lapset ovat miehelle tärämmät kuin meidän tuleva yhteinen lapsemme. Väkisinkin joskus provosoidun kun en jaksa kuunnella, sitten pyydän anteeksi omasta puolestani. Kuuntelen kuinka säälittävä olen, kun uskon miehen valheisiin ja ihan samat asiat hänelle on aikoinaan luvattu jne. Miksi meille tulee lapsi, kun heillä on jo yhteiset lapset?
Sitten seuraava askel on se, että olen niin hyvä ihminen ja hän on pahoillaan ja kyllä hän miehelekin on vihainen kun on hänelle tehnyt näin, mutta kuitenkin mies vielä rakastaa häntä.....Että kun mies puhuu minusta sitä ja sitä ja sitä pahaa hänelle. Mies on sairs, mutta häntä hän rakastaa....Onko tää nyt ihan terveen ihmisen puhetta?????
Miehen kanssa ollaan juteltu ja hän on vakuuuttunut, että naisella ei ole kakki ihan kotona. Ihmisiä tässä ollaan, että kyllä väkisin käy mielessä, että kellä tässä ei nyt oikein ole kaikki palaset kohdillaan?
Itsestämmehän se on kiinni antaako moisen vaikuttaa suhteeseemme vai ei. On kai se ihan normaalia että eron jälkeen jotkut ei vaan pääse siitä normaalin ihmisen tavoin yli?
Kaikki pahat puheet miehestä ja miehen tekemisistä....mitä ne minulle kuuluvat jotkut vanhat asiat, ja miten ne muka minuun liittyy????
Siis kertokaa nyt hyvät ihmiset onko teillä ollut yhtä tulehtunut ex avokki miehellä ja miten selvititte asiat???? Katkerien ex-vaimokkeiden on turha heittää keihästään, ei osu.