Yksi kissoistani oli kolmisen viikkoa karkuteillä ja nyt kun sain sen takaisin kotiin sen sisko ja äiti murisevat ja sähisevät sille. Sisko on pahin eikä voi lainkaan enää sietää veljeään. Sama on toistunut kerran aiemminkin kun poika katosi ja palasi kotiin. Pelkään että poika tuntee olonsa turvattomaksi omassa kodissaan vaikka minun seurassa on oma hurmaava itsensä ja purisee kovasti. Voivatko ne enää koskaan tulla toimeen keskenään? Onko mitään keinoa millä saan murinan ja sähinän loppumaan?
Ne eivät tappele keskenään vaikka pari kertaa on tullut kuonoon. Meneeköhän tämä vielä pahemmaksi? Poika välttelee kahta muuta mutta ei murise takaisin.
Voiko kyse olla kateudesta kun toiset eivät olekaan enää huomion keskipisteenä vaikka pidän seuraa kaikille tasapuolisesti? Vai johtuuko se stressin tai pelon haistamisesta, haiseeko kissa vieraalle?
Sisko on muuttamassa toiseen kotiin mutta siinä saattaa mennä aikaa, en millään voi kuvitella luopuvani pojasta tai äidistä.
Olen surkeana ja pahassa pulassa.
Ne eivät tappele keskenään vaikka pari kertaa on tullut kuonoon. Meneeköhän tämä vielä pahemmaksi? Poika välttelee kahta muuta mutta ei murise takaisin.
Voiko kyse olla kateudesta kun toiset eivät olekaan enää huomion keskipisteenä vaikka pidän seuraa kaikille tasapuolisesti? Vai johtuuko se stressin tai pelon haistamisesta, haiseeko kissa vieraalle?
Sisko on muuttamassa toiseen kotiin mutta siinä saattaa mennä aikaa, en millään voi kuvitella luopuvani pojasta tai äidistä.
Olen surkeana ja pahassa pulassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muista nyt ensin se, etteivät kissat ole tunteellisia meidän ihmisten tavoin. Sulje siis pois kaikki surkuttelusi ja katso niitä arvostaen ja kunnioittaen kuin kissa kissana pitääkin.
Kissat ottavat yhteen ja välillä eivät. Niiden elekieli voi olla meistä ihmisistä suoraviivaisen raakilemaista, mutta reviirin päävastaavan homma kissoilla on jatkuvaa tasapainottelua kuka siinä roolissa saa olla ja kuka ei.
Nartut ovat aina reviirin kuningattaria ja etsi vaikka käsiisi jokin kissapsykologiaa käsittelevä kirja, niin niissä se asia selitetään rautalangalla. Jo luonto vaatii niiltä emoina olemaan sellaisia ja nuoret urokset ovat taatusti aina narttujen haaste, koska nuoret urokset myös kokeilevat rajojaan.
Meillä on aivan sama juttu, että uroskissa ottaa yhteen vanhimman nartun kanssa ja karvat pöllyävät ympäri kämppää. Kissat eivät tapa toisiaan, joten jos nyt naarmua tulee niin mitäs siitä. Elämää niilläkin täytyy olla vastinkäymisten kera.
Pidä itsesi irti kissojen valtataisteluista. Ne loppuvat silloin nopeammin ja sinä saatat pahasti sotkea lauman järjestystä voivottelemalla sivussa. Jos et itse muutoin kestä, niin pidä kissoja jonkun aikaa eri tiloissa ovet kiinni.
Kissoista ei tarvitse luopua siksi, että ne elävät kissojen elämää.Joten toivon sinun unohtavan muuttoajatukset tykkänään.
P.S.
Lisään vielä, että silloin kun kissa voi huonosti laumassa se eristäytyy, haastaa riitaa, ei syö kunnolla, ei välitä sosiaalisesta vuoravaikutuksesta omistajankaan kanssa ja jo otsanalla näkee, kunka kissan on paha olla. Kissa puhuu niin vahvasti kehonsa kautta ja jos poikakissasi ei vastaa edellä kuvattua ovat asiat ihan hyvin.
Kiitän vastauksesta. Mieleni tekee olla jatkuvasti torumassa toista murinoista mutta aivan totta, taidan tarkkailla tilannetta täst edes vähän kauempaa. Aina välillä unohtaa omistavansa kissoja eikä omia lapsia.