Oletko varma ettet salaa jotain.
Näen monesti kasvoillasi
kaupauksen.
Kaipaus kasvoillasi ei varmaankaan tarkoita
että minua kaipaat, minä seison silmiesi edessä.
Monesti kerrot lähteväsi asioille, kävellessäsi
vierestäni, alkaa tuoksua kallis parfyymi.
Onko minun tiedettävä jostain,
mitä salattu minulta on näiden
yhteisien vuosien jälkeen.
Epäillyt olenko mä turhaan, mitä epäillyt olen.
Vai toivotko oikeasti minun pistävän luulemiani
pelkän mustasukkaisuuden piikkiin, toivotko
minun pysyvän pelkästään kotiäitinä, jonka
keskittyä täytyy vain arjen askareisiin.
En ole varma enää mistään,
entä jos pelaatkin vain varman
päälle olemalla kanssani, häipymällä
luotani kun tilaisuus odottaa toteuttajaansa.
Pitäisikö vaan uskoa, että olen vainoharhainen.
Sä silloin tosiaankin kynttiläillallisella vannoit rakastavasi minua
koko sydämestäsi, mentiin kihloihinkin.
Mutta tähän päivään tultua, sänkyharrastuksestammekin on jo ties kuinka monta valovuotta. Sä et kykene antamaan nukkumaanmenosuudelmaakaan,
Näen, että sängyssäkin katselet hieman suupielet ylöspäin vierellesi olematonta. Joko olet tosiaan outo puoliso, tai oikeasti näet vierelläsi olemattoman rakastajattaresi, tai toivot siinä olevan.
Kyllä kaikki selviää mulle, se olematonkin muuttuu silmissäni varmasti vielä olemassaolevaksi. Luulet ehkä pelanneesi pelin ovelasti, luulet minun luulevan liittomme olevan puhdas.
Kaikki tämä onko vain pelkkää mustasukkaisuusharhaa,
onko kaikki okei? Tämä on suuri kysymys...
?
Näen monesti kasvoillasi
kaupauksen.
Kaipaus kasvoillasi ei varmaankaan tarkoita
että minua kaipaat, minä seison silmiesi edessä.
Monesti kerrot lähteväsi asioille, kävellessäsi
vierestäni, alkaa tuoksua kallis parfyymi.
Onko minun tiedettävä jostain,
mitä salattu minulta on näiden
yhteisien vuosien jälkeen.
Epäillyt olenko mä turhaan, mitä epäillyt olen.
Vai toivotko oikeasti minun pistävän luulemiani
pelkän mustasukkaisuuden piikkiin, toivotko
minun pysyvän pelkästään kotiäitinä, jonka
keskittyä täytyy vain arjen askareisiin.
En ole varma enää mistään,
entä jos pelaatkin vain varman
päälle olemalla kanssani, häipymällä
luotani kun tilaisuus odottaa toteuttajaansa.
Pitäisikö vaan uskoa, että olen vainoharhainen.
Sä silloin tosiaankin kynttiläillallisella vannoit rakastavasi minua
koko sydämestäsi, mentiin kihloihinkin.
Mutta tähän päivään tultua, sänkyharrastuksestammekin on jo ties kuinka monta valovuotta. Sä et kykene antamaan nukkumaanmenosuudelmaakaan,
Näen, että sängyssäkin katselet hieman suupielet ylöspäin vierellesi olematonta. Joko olet tosiaan outo puoliso, tai oikeasti näet vierelläsi olemattoman rakastajattaresi, tai toivot siinä olevan.
Kyllä kaikki selviää mulle, se olematonkin muuttuu silmissäni varmasti vielä olemassaolevaksi. Luulet ehkä pelanneesi pelin ovelasti, luulet minun luulevan liittomme olevan puhdas.
Kaikki tämä onko vain pelkkää mustasukkaisuusharhaa,
onko kaikki okei? Tämä on suuri kysymys...
?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Loistava runo sulta :) Älä vaan lopeta kirjoittamista.
enpä olis uskonut, että lukisin joskus vielä runon, joka on toteuttanu tuskin täysikäinen. hyvin tehty!
Ei ku.. edeltä huomaat, että hän tarkoittaa olevansa 16 vuotta ollut runoilijana.. Niin minä ymmärsin asian... Että... muuttaa näkemystä. Oikeasta suhteesta ja luottamuspulasta tuossa on kyse. :/
En ole ollut runoilijana 16 vuotta... olen oikeasti iältäni 16 vuotias ja runoillut vasta jonkin aikaa. Aloitin rustaamaan runoja ihan pari kuukautta sitten, satuin silloin saamaan vahingossa käsiini erään runokirjan ja sitä lukiessani kävi mielessä, että oliskohan musta tekemään runoja. Ajattelin, että kykenisinköhän tekemään niin hyviä runoja, joita voitas kutsua taiteellisiksi runoiksi. No sitten alkoinkin miettimään elämää, rakkaussuhteita, kuolemaa, yksinäisyyttä, kaveruutta, jne. Yllätyin kun sain ihme kyllä luovan työn seurauksena nämä asiat runon muotoon. Olenkin julkaissut tänne palstalle kymmeniä runoja, moniin kirjoittamiini runoihin olen keksinyt riimejä, jotka oikeasti on sopinut kyseiseen runoon. Ja olen myös kirjoittanut runoja, joissa ei ole riimejä. Nimimerkkikin on vaihdellut mulla usein. Joten kyllä tämä kommentoija "jobrwaoibhd" oli oikeassa, että olen iältäni 16 vuotias, ja kirjoitan tosiaankin ikäisekseni kypsää tarinaa.
En halua sinua lytätä, mutta tekstisi on enemmänkin pohdintaa ja runoksi sitä voi sanoa vain muutamista kohdin.
Kypsää?
Sinun iässäsi pohditaan paljon rakkausasioita, ainakin minä tein niin. Ja kun puhut tekstissäsi puolisosta, nousee hymy kasvoilleni. Mainitset sen sanan hämäystarkoituksessa tai lapsellisuuttasi.
Tulet varmasti hyväksi, varteenottavaksi kirjoittajaksi, mutta sen eteen sinun on tehtävä vielä paljon töitä. Sille matkalle toivon sinulle nöyryyttä ja pitkää pinnaa, paljon elämänkokemuksia ja malttia.
hyvä että toit kykysi esille, sähän voisit alkaa tekemään runoja työkses :)
Tulet vielä nauramaan itsellesi kun tulet kohtaamaan elämässäsi asioita joilla nyt leikittelet.
Mielestäni - aito ja oikea runo syntyy kokemuksesta.. siitä tunteesta joka sisältä nousee.. elämän jakamisesta.. ei leikistä.
Joten.. kypsyys sikseen ja omalla kypsyydellä runoilemaan. Hyvä siitä vielä tulee. Kunhan pitäydyt rehellisesti omissa tunteissa, omissa kokemuksissa - sieltä ne aidot runot lähtee.