"42-vuotiaalle ikisinkulle voi tulla yllätyksenä se, että pankki ei myönnäkään hänelle asuntolainaa. Asunto jää ostamatta ja vuokranmaksu jatkuu.
Syy tähän on se, että nykyisellä hintatasolla asuntolainan laskennallinen maksuaika on 25 vuotta. Pankki katsoo, ettei lainanhakija selviä velastaan eläkkeellään ja tekee kielteisen päätöksen. Yli 40-vuotias lainanhakija on selvä riski pankille.
Käytännössähän asuntolaina maksetaan loppuun nopeammin, mutta pankeilla on ohjeistuksensa."
Syy tähän on se, että nykyisellä hintatasolla asuntolainan laskennallinen maksuaika on 25 vuotta. Pankki katsoo, ettei lainanhakija selviä velastaan eläkkeellään ja tekee kielteisen päätöksen. Yli 40-vuotias lainanhakija on selvä riski pankille.
Käytännössähän asuntolaina maksetaan loppuun nopeammin, mutta pankeilla on ohjeistuksensa."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieluummin ikisinkkuna vuokralla kuin huonon, nalkuttavan akan kanssa ikuisessa velkavankeudessa.....
Ikisinkun on turha ostaa omaa jos ei ole lapsia joille jättää asunto perinnöksi. Harva saa omaa kämppää mukaansa kun monttuun heitetään. Ikisinkun on helpompi vaihtaa kaupunkia kun ei tarvi myydä kämppää, irtisanoo vuokrakämpän ja vaihtaa maisemaa. Velkamuulilla se on aina hankalampaa kun se on akka joka sanelee missä ja miten asutaan. Velkamuuli on vain sen lystin rahoittaja. Pahimmassa tapauksessa kun tulee ero, akka vie talon ja velkamuuli jää nuolemaan pallejaan. Päälle pamahtaa vielä elatusmaksut. Ero ei ole mitenkään harvinainen tapahtuma Suomessa. Vain hiukan yli puolet avioliitoista päätyy eroon, ja nykyään avoliitossakin heikompi osapuoli on oikeutettu hyvitykseen joten vähän pillua jakamalla kotona voi tehdä ihan kelpo tilin.
Totta tuo ettei sitä kämppää saa mukaan "monttuun". Mutta ennen montulle lähtöä suurin osa elää 10-20 vuotta eläkkeellä ja minä en ainakaan halua kokea sitä nöyrytystä että ikäni työtä tehneennä joutuisin sossun luukulle asumiskustannusten takia...
Ikisinkkuna olen omistanut asuntoni nyt kymmenen vuotta. Tähän mennessä säästetyt vuokrat ovat suunnilleen samat kuin asunnon ostohinta. Vastikkeiden verran olen vielä miinuksen puolella, mutta niiden tasoittamiseen riittää kolme neljä vuotta. Ja onhan taseessa nyt jo plussapuolella velaton asunto.
Loppuikää on tilastollisesti vielä useampi kymmenen vuotta nautittavaksi kolmasosalla vuokra-asunnon juoksevista kuluista. Jos tilanne muuttuu epäedulliseksi, voin aina myydä asunnon pois ja siirtyä vuokralle paljon rahaa taskussa.
Kyllä se kannattaa näinkin. Muuttotarvetta kun ei kaikilla ole ihan joka vuosi.
Tämä ikisinkku sattui olemaan myös ainoa lapsi, joten isän kuollessa loppusaldoksi tuli kaksi omistusasuntoa ja kaksi autoa. Jos en olisi ollut opiskelija vielä tuolloin, olisin pitänyt kaikki ja pistänyt oman, pienemmän kämpän vuokralle, mutta perintövero pakotti myymään sen. Toisen auton ja asunnon myynnin (ja verojen maksun) jälkeen käteen jäi velaton kaksio, auto sekä 60 000 euroa. Vuokralla en ole koskaan asunut, vanhempien luona asuessa laitoin palkastani joka kuukausi yli puolet sivuun omaa asuntoa varten (olin vakitöissä 21-vuotiaasta asti, ja vasta asuntolainan maksamisen jälkeen lähdin vähän yli kolmekymppisenä jatko-opiskelemaan).
Ajattelin pitää ihan hyvällä paikalla olevan uudehkon asunnon ainakin kymmenisen vuotta, rahoista suurimman osan pesämunana (ja katastrofirahastona) ja pistää osan pidempiin matkoihin. Mongoliassa olen halunnut aina käydä katsastamassa Gobin erämaan, nyt se on mahdollista. Kun ei lapsia tai ahnetta puoliskoa ole, voin kaikessa rauhassa käyttää kaikki itseeni.
Joskus ikisinkuillekin käy paremmin kuin hyvin. Trololo.
Noin voi käydä, jos hakee tulotasoon nähden liian kallista asuntoa.
Toisaalta, luulisi ikisinkulle riittävän kaksion jostain keskustan lähettyviltä. Niitä saa alle 200 000 euron hintaan, jonka kyllä normaalituloinen ihminen lyhentää nopeasti. Varsinkin kun työuraa on tuossa vaiheessa jo parikymmentä vuotta takana. :)
JOS olisin tällä hetkellä sinkku ja vieläpä vailla huollettavia lapsia, voisi lyhennyksiin pistää ehkä 2 500 euroa kuussa. Siinä kummasti alkaisi laina lyhenemään.
Vaan kun en ole. :)