Oletko käynyt kuokkimassa?

Täällä ollaan ihan sivistyneitä vanhuksia.
Muinaiset kuokkijat tuskin omistavat edes tietokonetta, persaukisia kun ovat.
Mutta elvytähän sinä, me sitten luemme lehdistä.
H.

Nyt minä menen viikon päästä kuokkimaan. Kaikki ympäriltä olevat naapurit on kutsuttu, meitä ei. Joten menemme kuitenkin "kuokkavieraina".

Onpahan käyty oikein urakalla. Tosin vieraalla maalla.

Lomamatkalla Bulgariassa Vaimoni pyysi paikallista Ystäväperhettä näyttämään meille paikallista hääperinnettä.
Nämä Ystävät ovat hyvin kultivoituneita, vaikuttajaihhmisiä.
Yllättivät meidät täysin.

Aamupäivällä he luotsasivat meidät Varnan Hääpalatsiin vihkimistapahtumaan.

Menimme häävieraiden joukossa saliin, jonka ovet suljettiin takanamme.
Nais-Tuomari lukea posmitti pakolliset, jonka jälkeen alkoi onnittelukierros.
Mekin muiden mukana onnittelemaan.
Siellä olikin kiva tapa. Hääpari jakoi onnittelijoille lahjan.
Todella taidokkaasti virkattua pitsiä olevan pienen nyytin, jonka sisällä oli lantti ja kaunis suklaakarkki. Itsetehty oli karkkikin.

Seuraavaksi kuokkimaan Kreikkalaiskatolisiin Kirkkohäihin.
Kaunistahan tuokin oli, mutta pitkäveteistä.
Pappi posmitti, lauloi ja suitsutti sitä savuaan.
Tilaisuus oli kestänyt jo tunnin verran, Morsiusparin kiertäessä alttaria ympäri, Papin hospotipomiloitua, Morsian pyörtyi.
Hän oli pitkällä raskaana oleva nainen. Kaipa se suitsukkeen tuoksu ja vihkitilanteen jännitys aiheutti pyörtymisen.
Me poistuimme siinä vaiheessa hiljaa takavasemmalle.

Nyt kumitassu alle, ja vuoristo - kylään paikallisiin häihin.
Siuellä olikin oikeat meiningit.
Siellä syötiin, juotiin, laulettiin porukalla, tanssittiin ja nautittiin tunnelmasta.
Kukaan ei katsonut nokanvartta pitkin kuokkavieraitakaan.
Tervetulleeksi toivotettiin ja vieraana passattiin.

Hauska lopetus häätapahtumalle tuli sitten illan suussa.
Vieläkin naurattaa, kun sitä muistelemme.
Miehet olivat siinä vaiheessa jo "kunnon häätunnelmassa".
Yht" äkkiä kylän naiset taikoivat esiin pitkät luudat.
Niillä sitten hätistämään ukkojaan pois pöydistä. Huitelivatpa oikein kunnolla.
Hätäisimmiltä hutkituilta jäi jopa puoliksi juotu lasi pöydälle, kun "noutaja saapui".
Häät loppuivat siihen ja Hääpari lähti viettämään hääyötään.

Olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on niin ihana Ystäväpehe siellä.
Heillä on ollut asemaa, vaikutusvaltaa ja koulutusta. Poliittisia he eivät silti olleet.
Heidän kanssaan olemme, Kommunistiaikanakin, päässeet monee sellaiseen tapahtumaan ja paikkaan, joihin ei turisti koskaan päässyt.
Jopa Kuninkaan linnassa kierreltiin.
Turistireittien sivussa maasta ja sen tavoista saa paljon enemmän irti.

En kuoki, enkä ruoki kuokkijoita.
Nykyisin Suomeesa ei vallitse nälänhätä.

No, näkkäriä voisin antaa.

En mielellään mene edes vapaaehtoisesti juhliin ja tilaisuuksiin, saati sitten kuokkimaan.
On täällä joku kutsumaton vieras käynyt, viimeksi kun täytin viisikymmentä vuotta, kahvia tarjosin hänellekin.

Olen ollut suurehkoissa Hääjuhlissa joissa sahti tarjoilu houkutteli kuokkavieraita juhlintaan, ja heidät poistettiin rajuin ottein kun eivät puhetta uskoneet :))

Ei mielestäni tätä kuokkimisperinnettä tarvihe elvyttää.
Nykyisin tilaisuuksissa on ovella ´sisään päästäjät´ listoineen, niin kirkkoon kuin seurojentaloihinkin. Jollei nimeä löydy juhlat loppuu ennenkuin alkoivatkaan.

Enpä pidä sellaisia juhlia ettenkö porukoitani tunnistaisi.

Olen ollut kuokkimassa Juhannus häissä, juhannuksen juhlinnasta palatessani.
Tapahtui muistaakseni v-58 juuri ripille päässeenä....