Selvyyden vuoksi: oletko käynyt kutsumattomana vieraana juhlissa tai muissa tilaisuuksissa? Kerroitko olevasi kuokkavieras? Muiden juhlissa kuokkiminen on kuulemma vanha kansanperinne. Kannattaako se elvyttää? Miten suhtautuisit kuokkavieraaseen omissa juhlissasi?
Oletko käynyt kuokkimassa?
Kummin kaiman serkku
1497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täällä ollaan ihan sivistyneitä vanhuksia.
Muinaiset kuokkijat tuskin omistavat edes tietokonetta, persaukisia kun ovat.
Mutta elvytähän sinä, me sitten luemme lehdistä.
H.
Nyt minä menen viikon päästä kuokkimaan. Kaikki ympäriltä olevat naapurit on kutsuttu, meitä ei. Joten menemme kuitenkin "kuokkavieraina".
Sivistys ei aina vaadi käyttäytymistä.
Vatsa täynnä pystyy ottamaan vastaan myös halveksuntaa hyvin.
H.
Kenelle osoitettua halveksunaa?
Onpahan käyty oikein urakalla. Tosin vieraalla maalla.
Lomamatkalla Bulgariassa Vaimoni pyysi paikallista Ystäväperhettä näyttämään meille paikallista hääperinnettä.
Nämä Ystävät ovat hyvin kultivoituneita, vaikuttajaihhmisiä.
Yllättivät meidät täysin.
Aamupäivällä he luotsasivat meidät Varnan Hääpalatsiin vihkimistapahtumaan.
Menimme häävieraiden joukossa saliin, jonka ovet suljettiin takanamme.
Nais-Tuomari lukea posmitti pakolliset, jonka jälkeen alkoi onnittelukierros.
Mekin muiden mukana onnittelemaan.
Siellä olikin kiva tapa. Hääpari jakoi onnittelijoille lahjan.
Todella taidokkaasti virkattua pitsiä olevan pienen nyytin, jonka sisällä oli lantti ja kaunis suklaakarkki. Itsetehty oli karkkikin.
Seuraavaksi kuokkimaan Kreikkalaiskatolisiin Kirkkohäihin.
Kaunistahan tuokin oli, mutta pitkäveteistä.
Pappi posmitti, lauloi ja suitsutti sitä savuaan.
Tilaisuus oli kestänyt jo tunnin verran, Morsiusparin kiertäessä alttaria ympäri, Papin hospotipomiloitua, Morsian pyörtyi.
Hän oli pitkällä raskaana oleva nainen. Kaipa se suitsukkeen tuoksu ja vihkitilanteen jännitys aiheutti pyörtymisen.
Me poistuimme siinä vaiheessa hiljaa takavasemmalle.
Nyt kumitassu alle, ja vuoristo - kylään paikallisiin häihin.
Siuellä olikin oikeat meiningit.
Siellä syötiin, juotiin, laulettiin porukalla, tanssittiin ja nautittiin tunnelmasta.
Kukaan ei katsonut nokanvartta pitkin kuokkavieraitakaan.
Tervetulleeksi toivotettiin ja vieraana passattiin.
Hauska lopetus häätapahtumalle tuli sitten illan suussa.
Vieläkin naurattaa, kun sitä muistelemme.
Miehet olivat siinä vaiheessa jo "kunnon häätunnelmassa".
Yht" äkkiä kylän naiset taikoivat esiin pitkät luudat.
Niillä sitten hätistämään ukkojaan pois pöydistä. Huitelivatpa oikein kunnolla.
Hätäisimmiltä hutkituilta jäi jopa puoliksi juotu lasi pöydälle, kun "noutaja saapui".
Häät loppuivat siihen ja Hääpari lähti viettämään hääyötään.
Olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on niin ihana Ystäväpehe siellä.
Heillä on ollut asemaa, vaikutusvaltaa ja koulutusta. Poliittisia he eivät silti olleet.
Heidän kanssaan olemme, Kommunistiaikanakin, päässeet monee sellaiseen tapahtumaan ja paikkaan, joihin ei turisti koskaan päässyt.
Jopa Kuninkaan linnassa kierreltiin.
Turistireittien sivussa maasta ja sen tavoista saa paljon enemmän irti.
Sivistys ei aina vaadi käyttäytymistä.
Vatsa täynnä pystyy ottamaan vastaan myös halveksuntaa hyvin.
Ihan niin ettei itse huomaakaan. :)
H.
Jossain päin suomeakin kuuluu ihan paikalliseen sivistykseen kuokkiminen, vielä tänäkin päivänä.
Joskos se olisi tapana suur-Kotkan itäisillä alueella?
Siellä missä putosi lentokone ja nälkäisiä paloi monta tyhjin vatsoin?, olivat palaamassa kuokkimasta :)
H.
Mainio stoori Tasepappa, kiitos!
Näin olen kuullut. Onko se nyt niin kamalaa, jos vaikka häissä on kirkossa joku vieraskin. Eri asia on siten syömätilaisuudet, joissa annokset on laskettu. Ainahan tietysti on ylimääräistä varaa, mutta suurta kuokkijajoukkoa ei kukaan ota mieluusti vastaan. Kahvit voi aina tarjota.
Noh, jos sitten kun täytän seitsemänkymmentä ja jokunen tuntematonkin tulee mukaan juhliin, olen yksinomaan otettu. Tarjoan kakkukahvit, ehkä konjakinkin. Saatan hyvinkin elvyttää perinnettä ja mennä vaikka kirkkoon seuraamaan vihkimistä, mutta juhlapaikalle en tohdi sentään tungeksia. En usko,että heittävät minut ulos niin vauhdikkaasti,että lehdistö siitä innostuisi.
En kuoki, enkä ruoki kuokkijoita.
Nykyisin Suomeesa ei vallitse nälänhätä.
No, näkkäriä voisin antaa.
En mielellään mene edes vapaaehtoisesti juhliin ja tilaisuuksiin, saati sitten kuokkimaan.
On täällä joku kutsumaton vieras käynyt, viimeksi kun täytin viisikymmentä vuotta, kahvia tarjosin hänellekin.
Olen ollut suurehkoissa Hääjuhlissa joissa sahti tarjoilu houkutteli kuokkavieraita juhlintaan, ja heidät poistettiin rajuin ottein kun eivät puhetta uskoneet :))
Ei mielestäni tätä kuokkimisperinnettä tarvihe elvyttää.
Nykyisin tilaisuuksissa on ovella ´sisään päästäjät´ listoineen, niin kirkkoon kuin seurojentaloihinkin. Jollei nimeä löydy juhlat loppuu ennenkuin alkoivatkaan.
Enpä pidä sellaisia juhlia ettenkö porukoitani tunnistaisi.
Olen ollut kuokkimassa Juhannus häissä, juhannuksen juhlinnasta palatessani.
Tapahtui muistaakseni v-58 juuri ripille päässeenä....