Tarkkavainuiset ystävät

Epäselvyyksien välttämiseksi, "ihastus" ei ole V Keskinen, mutta hyvin olisin voinut hänen kanssaan ko.showssa mennä kilpailemaan paremmuudesta "ihastusrunojen" tekemisessä, en kellekään erityisesti yleisesti kaikille niille. No, en ole omia runoja tehnyt vuosiin, lainakamaa.

Mutta pistää toki miettimään, miltä tuollainen oikeasti näyttää, että yksipuolisesti julkisesti ilmaisee "kaipaustaan" ja kolmansien kuuluu tietäväisesti ja ymmärtäväisesti nyökkäillä vieressä, siis valtakunnan tasolla.

Ja luultavasti paras osuus on siinä, että selityksetkin ovat parempia kuin Keskisellä koskanaan, ei olla ymmärtävinään olleensa "showssa" mukana ja kertomassa koko valtakunnalle typerällä tavalla asioita. On vähän vanhanaikaista kuvitella, että vasta painettu sanomalehti tai tv-kanava tekee asioista lopullisesti ns.julkisia koko valtakunnan tasolla.

Ei tuo tuossa tietenkään edes ole pahin osuus, vaan se miksi muut "analysoijat" tilanteen tekevät. Ne kolmannet osapuolet, jotka hakevat syitä ja selityksiä, miksei "heidän" kuvitelmiinsa tule täyttymystä? Rupeavat uskottelemaan, että tämä johtuu siitä eikun tästä jne.luoden kapeat raamit omien kapeiden käsityskykyjensä rajoissa, kun mitään varsinaista juttua ei edes ole olemassa tuollaisten asioiden jälkeen. Luetaan jokainen viesti, ele koskemaan jotain tiettyä asiaa, vaikka oikeasti olisi tehnyt ympäripyöreän virallisen tutkimus tietystä aiheesta, jos se jotain koskee niin sitten koskee, turha kaikista asioita on vedellä mielikuvituksellisia yhtymiä ja tiukkoja päätelmiä "tunnustuksineen"?

Ja se on jatkuvaa, jokainen reaktio, olemuksen muutos joka levitetään toisen osapuolen kautta kolmansille saa pyöristyttäviä ja absurdeja ilmenemisiä ja tarvetta selityksiin. Kuten se alkukesän "punasteleminen" juttu, jossa ihmiset, jotka näki kun tulin kuntosalilta posket punaisina, sai nämä kolmannet osapuolet taas kerran kiihkoihin, kun tuli ilmi joku sellainen reaktio, josta voivat taas "päätellä" jotain ja luoda mielikuvaa jossa saivat itse hetken tuntea ylemmyyttä, sillä seurauksella, että nämä helpommin vedätettävät teinisielut ihan tosissaan kaula pitkällä rupesivat elokuva teatterin aulassa, kadulla katsomaan, punasteleeko nyt? he siis saavat heikkomielisemmät mukaansa temmattua hyvin helposti ja saavat kanssaihmisiltä omituisia vääristyneitä käytöstapoja pintaan.

Mitä kukaan kolmas osapuoli tai ylipäätään kukaan tuollaisesta sitten saa? tai siitä, että uskottelee itselleen, ettei ole ollut missään "showssa" kertomassa ulkopuolisille yhtään mitään, sukeltaa siis valheellisuuteen mukaan ja luulee, että tuolla tavalla saisi "jutulleen" kovastikin hyvää virettä ja lujuutta. I Kanerva puolestaan on taas huhujen takia romahtanut, kun on ilmeisesti viettänyt kaksoiselämää, jonka pintapuolinen vähäinenkin käsittely julkisuudessa on hänelle liikaa, vyörytys, ei kestä julkikuvaansa puolustaa, kun huhut saavat hänet näyttämään petoksen tekijältä, siitähän romahtumiset johtuvat, mihin huhut johtavat.

Tuo mielikuvan luonti hänen osaltaan on tietysti pientä, varsinkin kun on itse niiden taustalla, mutta sitä sopii miettiä, mitä aiheuttaa sellaiset mielikuvat, jotka ovat täysin vääristeleviä ja halventavia, vai mietittekö oikeasti yhtään mitään muuta, kuin sitä, miten hyvä olo itselle tulisi "kivoista" tarinoista, kun itse pääsee "mukaan" hyvään altoon, tunnelmaan, viis välittäen toisista mitään? sivuuttaen toisen kokemuksen, äänen ja sen painon omaan elämään. Luulleen olevansa jotain, koska sellainen painotuspiste asioille laitetaan, kuin ikään showssa kännistä Keskistä tuijottaessa, hetken tilanteen hyödyntäminen, ylimielisyyden ja vähättelyn kokemisen huuma tuo helpotusta, unohtaen sen ettei ko.henkilönkään elämä ole supistettavissa 10min. tv-hetkeen.

Mielikuvia123... kirjoitti:

Epäselvyyksien välttämiseksi, "ihastus" ei ole V Keskinen, mutta hyvin olisin voinut hänen kanssaan ko.showssa mennä kilpailemaan paremmuudesta "ihastusrunojen" tekemisessä, en kellekään erityisesti yleisesti kaikille niille. No, en ole omia runoja tehnyt vuosiin, lainakamaa.

Mutta pistää toki miettimään, miltä tuollainen oikeasti näyttää, että yksipuolisesti julkisesti ilmaisee "kaipaustaan" ja kolmansien kuuluu tietäväisesti ja ymmärtäväisesti nyökkäillä vieressä, siis valtakunnan tasolla.

Ja luultavasti paras osuus on siinä, että selityksetkin ovat parempia kuin Keskisellä koskanaan, ei olla ymmärtävinään olleensa "showssa" mukana ja kertomassa koko valtakunnalle typerällä tavalla asioita. On vähän vanhanaikaista kuvitella, että vasta painettu sanomalehti tai tv-kanava tekee asioista lopullisesti ns.julkisia koko valtakunnan tasolla.

Ei tuo tuossa tietenkään edes ole pahin osuus, vaan se miksi muut "analysoijat" tilanteen tekevät. Ne kolmannet osapuolet, jotka hakevat syitä ja selityksiä, miksei "heidän" kuvitelmiinsa tule täyttymystä? Rupeavat uskottelemaan, että tämä johtuu siitä eikun tästä jne.luoden kapeat raamit omien kapeiden käsityskykyjensä rajoissa, kun mitään varsinaista juttua ei edes ole olemassa tuollaisten asioiden jälkeen. Luetaan jokainen viesti, ele koskemaan jotain tiettyä asiaa, vaikka oikeasti olisi tehnyt ympäripyöreän virallisen tutkimus tietystä aiheesta, jos se jotain koskee niin sitten koskee, turha kaikista asioita on vedellä mielikuvituksellisia yhtymiä ja tiukkoja päätelmiä "tunnustuksineen"?

Ja se on jatkuvaa, jokainen reaktio, olemuksen muutos joka levitetään toisen osapuolen kautta kolmansille saa pyöristyttäviä ja absurdeja ilmenemisiä ja tarvetta selityksiin. Kuten se alkukesän "punasteleminen" juttu, jossa ihmiset, jotka näki kun tulin kuntosalilta posket punaisina, sai nämä kolmannet osapuolet taas kerran kiihkoihin, kun tuli ilmi joku sellainen reaktio, josta voivat taas "päätellä" jotain ja luoda mielikuvaa jossa saivat itse hetken tuntea ylemmyyttä, sillä seurauksella, että nämä helpommin vedätettävät teinisielut ihan tosissaan kaula pitkällä rupesivat elokuva teatterin aulassa, kadulla katsomaan, punasteleeko nyt? he siis saavat heikkomielisemmät mukaansa temmattua hyvin helposti ja saavat kanssaihmisiltä omituisia vääristyneitä käytöstapoja pintaan.

Mitä kukaan kolmas osapuoli tai ylipäätään kukaan tuollaisesta sitten saa? tai siitä, että uskottelee itselleen, ettei ole ollut missään "showssa" kertomassa ulkopuolisille yhtään mitään, sukeltaa siis valheellisuuteen mukaan ja luulee, että tuolla tavalla saisi "jutulleen" kovastikin hyvää virettä ja lujuutta. I Kanerva puolestaan on taas huhujen takia romahtanut, kun on ilmeisesti viettänyt kaksoiselämää, jonka pintapuolinen vähäinenkin käsittely julkisuudessa on hänelle liikaa, vyörytys, ei kestä julkikuvaansa puolustaa, kun huhut saavat hänet näyttämään petoksen tekijältä, siitähän romahtumiset johtuvat, mihin huhut johtavat.

Tuo mielikuvan luonti hänen osaltaan on tietysti pientä, varsinkin kun on itse niiden taustalla, mutta sitä sopii miettiä, mitä aiheuttaa sellaiset mielikuvat, jotka ovat täysin vääristeleviä ja halventavia, vai mietittekö oikeasti yhtään mitään muuta, kuin sitä, miten hyvä olo itselle tulisi "kivoista" tarinoista, kun itse pääsee "mukaan" hyvään altoon, tunnelmaan, viis välittäen toisista mitään? sivuuttaen toisen kokemuksen, äänen ja sen painon omaan elämään. Luulleen olevansa jotain, koska sellainen painotuspiste asioille laitetaan, kuin ikään showssa kännistä Keskistä tuijottaessa, hetken tilanteen hyödyntäminen, ylimielisyyden ja vähättelyn kokemisen huuma tuo helpotusta, unohtaen sen ettei ko.henkilönkään elämä ole supistettavissa 10min. tv-hetkeen.

Lue lisää

Lainaan erään purkauksen Rousseau lähetetty: To Huhti 07, 2011 3:28 pm

”Em. esimerkki nyt on aika naurettava ja jonninjoutavaa kamaa, mutta siitä kuitenkin lähdin etenemään kun tuli enemmänkin mieleen tätä miten jotkut aina haluavat että kun ihmistä on kiusattu, vähemmän tai enemmän, niin se kiusattu tajuaa pitää turpansa kiinni eikä vahingossakaan inahda asiasta.

Kyllähän sen ymmärtää ettei sadistinen ihminen halua että käry käy, mutta sitä on vaikeaa ymmärtää että sivulliset haluavat että asiasta ei keskustella. Onko heidät niin pyhitettävä että heidät on säästettävä kiusaantuneisuuden tunteilta? Ja mikä tuon kiusaantuneisuuden aiheuttaa, onko taustalla pelko että itsekin voisi joutua kiusatun asemaan? Häväistyksi, rääkätyksi, alistetuksi?

Josko meillä varsinkin länsimaissa on eräänlainen yksilön jumalharha niin että jokainen kuvittelemme voivamme päättää kaikesta kaiken omassa elämässämme, niin se että kiusatut, ryöstetyt, raiskatut jne. tulevat kertomaan kokemuksistaan tuo onnettomuuden kokemisen mahdollisuuden liian iholle ja uhkaa tätä jumalharhaa.

Mutta entä jos yksilö itse haluaa käydä läpi kaamean kokemuksensa jotta saa etäännytettyä itseään siihen nähden? Kun tarpeeksi prosessoi jotakin asiaa niin siitä voi tulla yhdentekevämpi ja lopulta tuntuu kuin se olisi tapahtunut jollekulle toiselle. Vai olenko optimisti?

Emme voi olla jumalia, mutta kyllä jotain valtaa omaan kehoon, mieleen ja rauhassa olemiseen ja elämiseen pitää olla. Jos ei enää mitään muuta valtaa jää jäljelle niin ainakin pitää olla valta vaikka kirkua kokemistaan asioista, sillä kenenkään ei tule säilyttää jonkun toisen ihmisen luurankoja omassa kaapissaan”

juuri kuten toteat.. kirjoitti:

Lainaan erään purkauksen Rousseau lähetetty: To Huhti 07, 2011 3:28 pm

”Em. esimerkki nyt on aika naurettava ja jonninjoutavaa kamaa, mutta siitä kuitenkin lähdin etenemään kun tuli enemmänkin mieleen tätä miten jotkut aina haluavat että kun ihmistä on kiusattu, vähemmän tai enemmän, niin se kiusattu tajuaa pitää turpansa kiinni eikä vahingossakaan inahda asiasta.

Kyllähän sen ymmärtää ettei sadistinen ihminen halua että käry käy, mutta sitä on vaikeaa ymmärtää että sivulliset haluavat että asiasta ei keskustella. Onko heidät niin pyhitettävä että heidät on säästettävä kiusaantuneisuuden tunteilta? Ja mikä tuon kiusaantuneisuuden aiheuttaa, onko taustalla pelko että itsekin voisi joutua kiusatun asemaan? Häväistyksi, rääkätyksi, alistetuksi?

Josko meillä varsinkin länsimaissa on eräänlainen yksilön jumalharha niin että jokainen kuvittelemme voivamme päättää kaikesta kaiken omassa elämässämme, niin se että kiusatut, ryöstetyt, raiskatut jne. tulevat kertomaan kokemuksistaan tuo onnettomuuden kokemisen mahdollisuuden liian iholle ja uhkaa tätä jumalharhaa.

Mutta entä jos yksilö itse haluaa käydä läpi kaamean kokemuksensa jotta saa etäännytettyä itseään siihen nähden? Kun tarpeeksi prosessoi jotakin asiaa niin siitä voi tulla yhdentekevämpi ja lopulta tuntuu kuin se olisi tapahtunut jollekulle toiselle. Vai olenko optimisti?

Emme voi olla jumalia, mutta kyllä jotain valtaa omaan kehoon, mieleen ja rauhassa olemiseen ja elämiseen pitää olla. Jos ei enää mitään muuta valtaa jää jäljelle niin ainakin pitää olla valta vaikka kirkua kokemistaan asioista, sillä kenenkään ei tule säilyttää jonkun toisen ihmisen luurankoja omassa kaapissaan”

Lue lisää

Kuten aikaisemmin kirjoitin: "Tekoja ei arvioitu kysymyllä, olivatko ne oikeita tai vääriä, edullisia vai haitallisia. Tärkeää oli, oliko toiminta "kunniallista" vai "häpeällistä". Suurimmassa osassa maailmaa tämä on edelleenkin arvojen, ajattelun ja käyttäytymisen perusta."

Mutta että nykyaikana sivistyneessä länsimaisessa maassa, joka virallisesti vannoo demokratian nimiin, silti näinkin laajaa asiaa halutaan käsitellä vain ja ainoastaan kunnia/häpeä käsitteiden kautta, unohtaen joko tahallaan tai tahattomasti, ettei aikuisten ihmisten laaja mittaiset joukkotiedotusvälineitä hyväksikäyttäen levittämät huhut ym. ole rikosvastuusta pois suljettuja asioita, vaikka kuinka kuvittelevat teinimaailmassa pyöriessään olevansa "teinejä".

Tässä ilmiössä on jotain outoa ja perin mielenkiintoista nähdä, miten helposti ihmiset jotka kuvittelevat oikeasti ajavansa demokraattista valtiota ihmisoikeus asioita kärkkäästi edessään heilutellen, silti heidät saadaan noin sekunnissa täysin mukaan ryhmäpaineistuksiin ja kunnia/häpeä käsitteistön pauloihin. Luultavasti juurikin tuon pelon takia, mitä noin voimakkailla toimilla on tehty saavuttaakseen ryhmäpaineistuksen. Ja ihmiset ovat alkaneet uskoa, ettei ole muuta tehtävissä kun toimi kunnia käsitteistön mukaisesti, arvostuksen ja huomioittamisen hengessä yhteisön sisällä. Visusti vaieten peloissaan asiasta, koska kuitenkin huomaavat olevansa vanhanaikaisessa kunnia/häpeä käsitteistön alaisessa yhteiskunnassa, joka vain esittää olevansa sivistynyt demokraattinen valtio, koska suurin osa ei edes tunnu ymmärtävän mikä se oikeasti käytännössä tarkoittaa.

Huomaamatta, mihin ansaan se johtaan, sillä se kunnia, arvostus voidaan taas hetkessä asettaa ns.häpeä kentän alle, jos ei taaskaan toimi "ryhmän" arvomaailman ja arvostusten mukaisesti, mikä oikeuttaisi pilkan tms. jotta "ryhmä" ei kokisi arvostuksensa tai yhteenkuuluvuutensa joutuvan vaaraan.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, kuten ap:n kohdalla, että ihastuksen tapaiset kokevat tarpeensa viettää aikaa erilaisten ryhmien tai kolmansien osapuolten kanssa, jotka saavat omat vaikutukset aikaan kehittymässä olevien tilanteiden suhteen. Miksi? kysehän voi olla siitä, että tarvii sitä huomiota, vakuuttelua muilta, ja jos seura ns. turmelee käsityksillään, tietysti se kapuloita rattaisiin heittää. Tai sitten on vain välinpitämätön todellisuuden suhteen eli sen suhteen, mitä kolmansien osapuolten liiallinen toiminta ympärillä aiheuttaa normaaliin elämään ja sen toteuttamiseen.

Pitää muistaa, että tärkeintä suhteissa on yleensä se, miten toiseen suhtautuu, kunnioittaa, huolehtii jne. rakentaessa sitä yhteyttä toiseen. Jos toinen oikeasti on noiden asioiden suhteen välinpitämätön ja hakee vain sitä omille tunteilleen suotuisaa satamaan, ei aineksia ole juuri mihinkään.

Tälläisissa todellissa tilanteissa olisi lisäksi suotavaa omata paljon muitakin tajunnan tasoja, kuin uskotella sekä itsensä että kolmansien osapuolten kautta, että aikuisten ihmisten asioita demokraattisessa valtiossa hoidetaan muiden kanavien kautta, toisten ääntenpainoilla ja siihen vain sopeutuvat.

Mikä oli tarkoitus? kirjoitti:

Kuten aikaisemmin kirjoitin: "Tekoja ei arvioitu kysymyllä, olivatko ne oikeita tai vääriä, edullisia vai haitallisia. Tärkeää oli, oliko toiminta "kunniallista" vai "häpeällistä". Suurimmassa osassa maailmaa tämä on edelleenkin arvojen, ajattelun ja käyttäytymisen perusta."

Mutta että nykyaikana sivistyneessä länsimaisessa maassa, joka virallisesti vannoo demokratian nimiin, silti näinkin laajaa asiaa halutaan käsitellä vain ja ainoastaan kunnia/häpeä käsitteiden kautta, unohtaen joko tahallaan tai tahattomasti, ettei aikuisten ihmisten laaja mittaiset joukkotiedotusvälineitä hyväksikäyttäen levittämät huhut ym. ole rikosvastuusta pois suljettuja asioita, vaikka kuinka kuvittelevat teinimaailmassa pyöriessään olevansa "teinejä".

Tässä ilmiössä on jotain outoa ja perin mielenkiintoista nähdä, miten helposti ihmiset jotka kuvittelevat oikeasti ajavansa demokraattista valtiota ihmisoikeus asioita kärkkäästi edessään heilutellen, silti heidät saadaan noin sekunnissa täysin mukaan ryhmäpaineistuksiin ja kunnia/häpeä käsitteistön pauloihin. Luultavasti juurikin tuon pelon takia, mitä noin voimakkailla toimilla on tehty saavuttaakseen ryhmäpaineistuksen. Ja ihmiset ovat alkaneet uskoa, ettei ole muuta tehtävissä kun toimi kunnia käsitteistön mukaisesti, arvostuksen ja huomioittamisen hengessä yhteisön sisällä. Visusti vaieten peloissaan asiasta, koska kuitenkin huomaavat olevansa vanhanaikaisessa kunnia/häpeä käsitteistön alaisessa yhteiskunnassa, joka vain esittää olevansa sivistynyt demokraattinen valtio, koska suurin osa ei edes tunnu ymmärtävän mikä se oikeasti käytännössä tarkoittaa.

Huomaamatta, mihin ansaan se johtaan, sillä se kunnia, arvostus voidaan taas hetkessä asettaa ns.häpeä kentän alle, jos ei taaskaan toimi "ryhmän" arvomaailman ja arvostusten mukaisesti, mikä oikeuttaisi pilkan tms. jotta "ryhmä" ei kokisi arvostuksensa tai yhteenkuuluvuutensa joutuvan vaaraan.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, kuten ap:n kohdalla, että ihastuksen tapaiset kokevat tarpeensa viettää aikaa erilaisten ryhmien tai kolmansien osapuolten kanssa, jotka saavat omat vaikutukset aikaan kehittymässä olevien tilanteiden suhteen. Miksi? kysehän voi olla siitä, että tarvii sitä huomiota, vakuuttelua muilta, ja jos seura ns. turmelee käsityksillään, tietysti se kapuloita rattaisiin heittää. Tai sitten on vain välinpitämätön todellisuuden suhteen eli sen suhteen, mitä kolmansien osapuolten liiallinen toiminta ympärillä aiheuttaa normaaliin elämään ja sen toteuttamiseen.

Pitää muistaa, että tärkeintä suhteissa on yleensä se, miten toiseen suhtautuu, kunnioittaa, huolehtii jne. rakentaessa sitä yhteyttä toiseen. Jos toinen oikeasti on noiden asioiden suhteen välinpitämätön ja hakee vain sitä omille tunteilleen suotuisaa satamaan, ei aineksia ole juuri mihinkään.

Tälläisissa todellissa tilanteissa olisi lisäksi suotavaa omata paljon muitakin tajunnan tasoja, kuin uskotella sekä itsensä että kolmansien osapuolten kautta, että aikuisten ihmisten asioita demokraattisessa valtiossa hoidetaan muiden kanavien kautta, toisten ääntenpainoilla ja siihen vain sopeutuvat.

Lue lisää

no nyt on sitten tämäkin palsta pilalla. morjens.

not again kirjoitti:

no nyt on sitten tämäkin palsta pilalla. morjens.

A de Mellon kirjasta: "Te näette heidät vain siinä määrin kuin he tukevat tai uhkaavat huumeen saantianne. Katsotte ihmisiä aina tiedostetusti tai tiedostamattanne näillä silmillä. Saanko vai enkö saa heiltä, mitä haluan? Jos he eivät voi tukea tai uhata huumeen saantiani, en ole heistä kiinnostunut."

Sinunkaltaisiasi on aika helppo vetää mukanaansa, kun tarjoaa vain tietynlaista aineistoa esille, niin saavutat mielihyvän tunteet ja se riittää sinulle, kun mielihyvä estyy, sallit kaiken ja tunnet melkolailla vihamielisyyttä, koska sinulta on riistetty mielihyvän tunne. Yhteiskunta ajautuu sinunkaltaistesi takia aina ja ikuisesti turbulensseihin, koska toimitte vain mielihyvätuntemus viitekehyksen sisällä.

Jos teille kirjoittaisi jotain kaunosieluista, josta saisitte mielihyvää ja tuntisitte olevanne nyt taas oikeanlaisen viitekehyksen piirissä oikeanlaisia, kaikki olisi taas hyvin. Vaikka kyseessä olisi vain pieni mielihyvätunteen muutos toiseen laitaan. Se kuvitelma ja tunnetila, mikä siitä kirjoituksesta, sävelmästä muodostuisi. Kyky syvempään ajatteluun ja toimintaa siis puuttuu.

Mutta toisaalta, kyllä tässä ihan asiaa puhutaan otsikon mukaisesti, ei ole sivuraiteelle hypätty, tämähän on täyttä asiaa, vain paljon paljon laajemmassa perspektiivissä kuin työpaikan kahvitauon supinat ja kuka liikaa kenellekin supisee.