Syöpäpotilaat..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bentsodiatsepiinit#Sivuvaikutukset_ja_terveysriskit

Annostusmäärä on tärkeä. Sain itsekin 15 mg, mutta sai puolittaa 7,5 mg. Jäin silti koukkuun, mutta silloinen lääkäri sanoi, että niin mietoa! Siitä on todella kauan sitten, 10 vuotta sitten.

Minulla oli se ciparexi ja se lopetettiin nyt tässä kuussa, silloin kun aloitin sen sain ohessa diapam 5 mg ja sitäkin käytin väliilä ahdistukseen, unettomuuteen, ja siihen että minusta tulee toimintakykyinen. Jos olen ahdistunut en voi toimia , mikäli lääke palauttaa sen kyvyn niin se on hyvä.
Karmeinta on se kun ei saa unta, nukkuu pari tuntia ja silmät solmussa herää. Jos ajatukset pyörii, ja ei tule uni menen kaapille ottamaan pilerin ja sitten nukahdan, heräten taas virkeänä se lääke on tehnyt työnsä.
Nyt minulla vaihdettiin diapam kanssa oksatsepaamiin ja annos on 15mg 3 kertaa tarvitaessa päivässä.
En ota sitä määrää joskus menee yksi ja välipäiviä on etten ole tarvinnut lainkaan rauhoittavaa.
Minulla lääkäri sanoi kun käyttää vain sen tarvittaessa ja välipäiviä, niin ei sitä riippuvuutta synny. Minulla on hyvä olo jo siitä että niitä on siellä kaapissa.

Haittaa en ole saanut, paitsi jos otan pillerin en lähde autolla ajamaan, tuo oxamin on kuitenkin lyhytvaikutteinen jos sen ottaa yöllä, aamulla voi jo ajaa.
Alkoholia en nauti enään, joskun otin lasin pari illalla viiniä tai siiderin saunan jälkeen. Joten tämä rauhoittavakin sopii tähän tilanteeseen nyt.
Ehkä en tarvitse vuoden päästä näitä enään, en tiedä?
Eli jos lääke auttaa toimintakykyyn, silloin se tekee sen työn, ei lääkäri niitä turhaan määrää, ahdistus on kamalaa.

En ole ikänä saannut, en ennen syöpää, enkä syövänkään aikana. Ja syövän jälkeistä aikaa ei ole, kun se on kaiken aikaa aktiivisena.

Opamox on rauhoittava, se ei mielialaa kohenna. Jokin SSRI- tai SSRI-lääke olisi siihen sopivampi.

Ja ahdistukseen on paljon parempiakin lääkkeitä kuin bentzot, kannattaa pyytää jtkn muuta. Toki bentzoihin syntyy riippuvuus ja toleranssi kasvaa, riippuu kauanko, miten säännöllisesti ja millaisella annoksella sitä käyttää.

Miksi juuri tuohon lääkkeeseen päädyttiin?

Minulla on käytössä Citalopram (mielialalääke). Ymmärtääkseni se on turvallisempaa käyttää kuin Opamoxit jne. ainakin JOS oireet viittaavat masennukseen.

Kokemusta on Oxaminista (lievästi rauhoittava, otan joskus puolikkaan jos en saa unta), sitä sain juuri syövän aikana ahdistukseen, enkä todellakaan jäänyt mitenkään koukkuun. Hyvin vähän sitä kului, sitten kun ensijärkytys meni ohitse. Tenoxiakin minulle on määrätty nukahtamiseen, mutta siitä olo on ainakin minulla seuraavana aamuna ihan tokkurainen.

Me ihmiset olemme erilaisia; jotkut eivät ahdistu ja jotkut ahdistuvat. Ei se silti tarkoita, että ahdistuvat olisivat huonompia, herkempiä ehkä kyllä.
Syöpä on jo itsessään (useimmille) niin rankka kokemus, että ahdistusta poistava lääkitys on paikallaan, kuten lääkärisikin on todennut kirjoittaessaan sen reseptin.

ei oo mitään mielialalääkkeitä ei edes ole tullu mieleenkään mulle että sellasiaki määrättäis ku sairastaa syöpää...

Samaa mieltä kuin C37, tunteet pitää käydä läpi ilman kemiallista huumaa. Kaikki tunteet antaa tulla, viha, raivo, katkeruus, masennus, toivo, miksei niitä voisi käsitellä?

Niin kun te ootte niitä PAREMPIA ihmisiä, ettekä muusta mitään tiedä!
Ääliöt...kokeilkaa JOSKUS asettua muidenkin íhmisten asemaan!
Tai....se on liikaa vaadittu teiltä, te vaan lyötte rintoihinne tai rintaanne: kyllä MINÄ selviän kun MINÄ olen hyvä ihminen, tuo tuolla, hui, syö masennuslääkettä! Hän on HUONO ja HEIKKO, tiedä mikä narkkari siitäkin tulee!!!

Ei pidä tuomita, jos ihmiset tarvitsevat omien elämäänsä lääkitystä. Syöpäpotilaat ovat ainutlaatuisia. Minäkin kuuluin porukkaan, joka tarvitsi bentsoita syövänhoitojen aikana. Aikanani selvisin, vähensin elämäntuntojeni mukaisesti. Syöpä oli poissa, rankkojen hoitojen jälkeen.
Elämä jatkuu! :)

Lisäkommentti, minulla oli ennen sairastumistani jo "hauras" tunnepuoli ja luhistuin hetkellisesti henkisesti kun sairastuin.
Ihmiset ovat niin erilaisia tässäkin asiassa, kuin on hoidotkin.

Uskon että minäkin saan vielä elää ilman ahdistusta:)

Claudia, juuri näin!
(mutta kohta tänne takuulla Halkömpii hekumoimaan joku sankari, jonka elämä on ollut kehdosta saakka tuskaa, mutta SILTI vaan suu on hevosenkengällä)

Tunneherkkyys, se on rikkaus mutta myös raskasta. Nykyään kaikkien pitäisi olla niin kovia, sääli nuoria!

Tsemppiä sinulle, Claudia!

Sain tiedon että keuhkoissani on ongelmia, eli pullistumia. Elämäni romahti ! Menin aivan tukkoon. En saanut nukuttua tärisin ja vapisin. En osannut ajatella että tämähän on normaali tilanne, ikäähän on kohta 74v oli vielä niin paljon tekemistä ja mukava nainen elinkumppanina. Sain lääkkeeksi Opamox 15 mg. ja yöksi Imovan 7,5 mg. Muutama päivä on mennyt, olen yrittänyt selviytyä vaikka on
vaikeaa. Olisko jossakin saman kokenutta juttukaveriksi tai vastaisit viestiin. Kiitos