Hyvää juhannusaikaa!

Meitä oli kaksi harmaapöllöä raitilla aattoiltana. Mikä oli kotiin teatteri-illasta kävellessä, kaupunki kumisi tyhjyyttään, siniristiliput hiljalleen liehuivat siellä ja täällä, mukava oli kävellä 2,5 tuntisen istumisen jälkeen. Ilmakin oli kaunis ihan.
Blondi-näytelmässä oli menoa ja ääntä niin että koko Samppalinnan mäki kaikui. Olipa se Kike Elomaa elementissään, kun se sitä joukkoa kunnon kuntojumppaan vei. Komea on treenattu kroppansa samoin kuin lauluääni, näytelläkin osasi kansanedustajamme.

Ihan kadehdin sinua...no en silleen, ihailen paremminnii, kun jaksat ylläpitää tuota teatterikiinnostustasi. Kyllä sekin antaa paljon.
Minulla jääneet monet riennot viime vuosina niin vähiin. Kaipa silti olen tyytyväinen vaikken niin rientelekään, ilmeisesti olen jotkut kiintiöt aikoinaan täyttänyt...nyt on näin. Nytkin melkeinpä yksikseni ypötellen, en haikeella enkä surullisella mielellä, juhannusta tässä vietellyt. Aikoinaan niin monenlaiset juhannuksetkin olleet, aina kun tapana ollut ottaa kaikki niin perusteellisen "pohjanmaan kautta."

Syötiks aioin tuon kyläpöllösen, on nää huumorintajut niin moninaiset meillä kaikilla...uutisissa sanottiin, että lintubongarit melkeinpä pökertyneitä olleet, kun tämän lintulajin olivat nyt Suomessa eka kertaa tavanneet.
Siis kyläpöllönen (otus scops)....ihana nimi linnulla, varmaan söötin näkönen.

Niin se vaan on että kovasti yksinkertaiseksi on elämä käynyt ja mikä hulluinta vielä siitä tykkää. Ni että kotona on vaan niin mukava olla. Mutta sitten vielä kuitenkin joskus potkaisen itseäni (kuvannollisesti) persuksiin, että määppäs eukko nyt jonnekin kulttuuria haukkaamaan äläkä tykkänään kotiisi homehdu.
Että niin on nytkin vielä yksi kulttuuripläjäys edessäpäin heinäkuun alkupuolella.
Parasta on tulossa, nimittäin mustikoita ja vattuja, sillä raakileita on paljon ja ajottaiset sateet senkun kasvattavat niitä.
Pitää ottaa sauva kolmanneksi jalaksi metsään etten nurin kellahda. Sinne metsään on mieli ihan viimeiseen asti, joten siitä luovun vasta pakon edessä.

Jatkoa edelliseen, kun unehtui sanoa.
Kirjoita se kirja mistä olet haaveillut. Sinä nimittäin olet melkein kaiken kokenut ja mieli on intohimoinen, intuitiivinen ja mutkaisia polkuja kulkeva. Sanoin melkei kaiken, sillä ethän sinä tosissaan vielä pysähtyä aio. Eikös sinne entisen elämän lähteille Portugaliinkin vielä mene. Niin ja vaikka Marokon Marrakesiin. Se on muuten jännä paikka.
Niin ja tietysti hyyvvää Jussin loppua.

Ei ei ennää aktiivista kirjottamista, sit miust vasta oikeen pöllönen pöllömuori tuliskii, eikä miun kärsivällisyys riitä ponnekkaaseen yhtäjaksoseen työhön, vielkään. Sellanen riuska immeinen kun oon, että tempasen jonkin työn äkisti valmiiks...tai sitten en tee mittään, harkihen vaan toimeen ryhtymistä.
Kerran tässä tein sen verran, kun aattelin että jos sittenkii alkas kirjottammaan, rupesin jaksottelemaan elämän kulkuu, nii huomasin liian rankaks tulevan sen takasipäin kelaamisen. Parem on ihan vaan päivä kerrallaan ottaa jo nykysin.

Vierasta oottelen kyl nyt kahville, on sellanen työ hällä, että poikkee jos sattuu lähitienoille...mut saattaapi olla menossa vaik Utsjoelle saakka, joten epävarmaa on sopia ees päivälleen varmaks. On se hassuu sannoo, että vierasta oottelee, hyvin tuttuki kun jo on.
Mikähän pahkeisen tuuri minullakkii on ain tutustuu sellasiin ihmisiin, joitten tulo on hyvinki epävarmaa, mut kun on tottunu siihen ootteluun, ei laita mittään valmiiks ennenko oven aukassee.

Juu, mustikoita tullee nyt, kyllä jonnekki mettään on kompuroitava ees yhen kerran, tässä kotini lähimailla ei vaan oo sellasta "oikeeta" mettää. Aikoinaan kun tottu niihin Itä-Suomen yltäkylläsiin erämaihin.